Minäpä esittelen muutamia mun 16-vuotiaan pojan tekemiä runoja:
Haaveilija
Peiliin vilkaisen mä siitä
ohi mennessäni,
kiinnittyy huomioni mun
tuohon kuvajaiseen
elolliseen.
Mä ihmishahmon näen,
hahmon kasvoissa mä näenkö
voittajan vai taistelijan
ilmeen?
Ilme merkitseekö sittenkin
olevan taistelun tulossa,
taikka haaveilua taistelijana
olemisesta saadakseen
mainetta merkittävänä
ihmishenkilönä kuin koskaan ennen?
Vai näenkö haaveilijan,
joka haaveilee voittaja
olevansa, muttei oikeasti toteuttamaan
ryhtyisi haaveilemaansa?
Ehkä ilme kertoo
haaveiden toteuttamisen
arvoisia olevan, taikka
haaveilee tavakseen
sormeakaan nostamatta.
Kenties taistelu ja voitosta
taisto tapahtuu hänen
mielikuvissaan.
Pois peilin edestä ikkunalle poistuessaan,
katse hänen eloton on.
Silmät pyöreät pois kaukaisuuteen
tuijottavat, kuin kohti tulevia seikkailuja.
Ehkä haaveilee haaveseikkailuista.
Hiljaisuus
Olin ymmärtämätön, huudattaja.
karjua minulle pitänyt olisi, että lopeta.
Hämmästellyt silloin kai olisin, että vaikka
hiljainen olen, ankarasti käsketään mut
lopettamaan, vaikken ymmärrä mikä.
Ihan hiljainen olin,
mutta silti ymmärtämätön
olin ja huudatin.
Minä hiljaisuutta huudatin,
sitä tahtonut minä en
ymmärtää silloin, kun vasta nyt
asian valjettua.
Hoksannut en järjestyksessä
asioita pitää,
hoksannut en hoksata sanottavaani
tarvittaessa sanoa.
Tietämättäni mä annoin vallan
hiljaisuuden käsiin.
Se hiljaisuus ympärillä vallitsi
eikä tietoa ollut, milloin
hiljaisuus raukka huutamisensa
lopettamassa olisi.
Selviytyminen
Tiedämme ettei elämä ole
rauhallista niin kuin Paratiisissa,
siellä jossain.
Läpi vaarojen ja murheiden
sitä taistella jonkun täytyy,
taistella ajoissa.
Varuillaan sitä moni kotiporteillaan
olla saa, yllättävää nousua kun
tapahtuu monien julmuuden rajoissa.
Elämä
Kerran sitä vain eletään,
lopuksi arvioidaan eletty elämä
Monesti hukkaan ajan
suurimman elämästä
syydetään, lopuksi rukoillaan
haluten takaisin hukatut ajat nämä.
Vielä mahdollisuus muuttaa on
elämä oikeille raiteilleen, mahdollisuus
onnelliseen loppuun.
On mahdollisuus jälkeen lopun
astua Herran Paratiisiin johdattaneille
portailleen, astua Paratiisin portista sisään,
aloittaa ikuinen eläminen ja seurailla Paratiisin
rauhaisaa elämää alla kultaisen päärynäpuun.
Ole kanssani
Anna kätesi, painan sen rintaani vasten.
Annan sinulle sitä, mitä minulla on.
Sitä, mitä sinulla ei ole, on hetken
päästä pelkkä muisto siitä, mitä et
silloin omistanut.
Nyt meissä kahdessa on sitä samaa,
sitä jotakin, joka on tehnyt meistä
erottamattomat. Älä anna enää
epätäydellisyyden tunteen vallata mieltäsi,
se ei edes muista mieltäsi.
Sillä nyt meille aukeaa portit meidän omaan
maailmaamme, anna taas kätesi niin kuljetan
sinut sinne. Aloitetaan loppuelämä siellä
hienojen olentojen maassa.
No mitä mieltä olette näistä kirjoituksista? Onko poikani taiteilija?
Haaveilija
Peiliin vilkaisen mä siitä
ohi mennessäni,
kiinnittyy huomioni mun
tuohon kuvajaiseen
elolliseen.
Mä ihmishahmon näen,
hahmon kasvoissa mä näenkö
voittajan vai taistelijan
ilmeen?
Ilme merkitseekö sittenkin
olevan taistelun tulossa,
taikka haaveilua taistelijana
olemisesta saadakseen
mainetta merkittävänä
ihmishenkilönä kuin koskaan ennen?
Vai näenkö haaveilijan,
joka haaveilee voittaja
olevansa, muttei oikeasti toteuttamaan
ryhtyisi haaveilemaansa?
Ehkä ilme kertoo
haaveiden toteuttamisen
arvoisia olevan, taikka
haaveilee tavakseen
sormeakaan nostamatta.
Kenties taistelu ja voitosta
taisto tapahtuu hänen
mielikuvissaan.
Pois peilin edestä ikkunalle poistuessaan,
katse hänen eloton on.
Silmät pyöreät pois kaukaisuuteen
tuijottavat, kuin kohti tulevia seikkailuja.
Ehkä haaveilee haaveseikkailuista.
Hiljaisuus
Olin ymmärtämätön, huudattaja.
karjua minulle pitänyt olisi, että lopeta.
Hämmästellyt silloin kai olisin, että vaikka
hiljainen olen, ankarasti käsketään mut
lopettamaan, vaikken ymmärrä mikä.
Ihan hiljainen olin,
mutta silti ymmärtämätön
olin ja huudatin.
Minä hiljaisuutta huudatin,
sitä tahtonut minä en
ymmärtää silloin, kun vasta nyt
asian valjettua.
Hoksannut en järjestyksessä
asioita pitää,
hoksannut en hoksata sanottavaani
tarvittaessa sanoa.
Tietämättäni mä annoin vallan
hiljaisuuden käsiin.
Se hiljaisuus ympärillä vallitsi
eikä tietoa ollut, milloin
hiljaisuus raukka huutamisensa
lopettamassa olisi.
Selviytyminen
Tiedämme ettei elämä ole
rauhallista niin kuin Paratiisissa,
siellä jossain.
Läpi vaarojen ja murheiden
sitä taistella jonkun täytyy,
taistella ajoissa.
Varuillaan sitä moni kotiporteillaan
olla saa, yllättävää nousua kun
tapahtuu monien julmuuden rajoissa.
Elämä
Kerran sitä vain eletään,
lopuksi arvioidaan eletty elämä
Monesti hukkaan ajan
suurimman elämästä
syydetään, lopuksi rukoillaan
haluten takaisin hukatut ajat nämä.
Vielä mahdollisuus muuttaa on
elämä oikeille raiteilleen, mahdollisuus
onnelliseen loppuun.
On mahdollisuus jälkeen lopun
astua Herran Paratiisiin johdattaneille
portailleen, astua Paratiisin portista sisään,
aloittaa ikuinen eläminen ja seurailla Paratiisin
rauhaisaa elämää alla kultaisen päärynäpuun.
Ole kanssani
Anna kätesi, painan sen rintaani vasten.
Annan sinulle sitä, mitä minulla on.
Sitä, mitä sinulla ei ole, on hetken
päästä pelkkä muisto siitä, mitä et
silloin omistanut.
Nyt meissä kahdessa on sitä samaa,
sitä jotakin, joka on tehnyt meistä
erottamattomat. Älä anna enää
epätäydellisyyden tunteen vallata mieltäsi,
se ei edes muista mieltäsi.
Sillä nyt meille aukeaa portit meidän omaan
maailmaamme, anna taas kätesi niin kuljetan
sinut sinne. Aloitetaan loppuelämä siellä
hienojen olentojen maassa.
No mitä mieltä olette näistä kirjoituksista? Onko poikani taiteilija?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että poikasi plagioi.