Olen pienenä ollut yleisurheilija aina ylä aste aikoihin asti. Olen juossut, hiihtänyt, pyöräilly, pelannut sählyä ja jalkapalloa. Se oli ihanaa aikaa. Kiersin isommissakin kisoissa.Ylä asteella lopetin kilpailu, mutta olen yrittänyt kotona pitää esim. lihaskunnosta huolta. Nyt on tullut ikävä entistä hyvää kuntoa ja liikunnallisuutta. Varsinkin kun nyt opiskelen vielä terveys alalla. Tuli vuosien varrella opeteltua sellainen pahe, kuin tupakointi, josta haluaisin päästä eroon, mutta aika paljon pelkään painoni nousua. Kaksi vuotti sitten (keväällä) olin kovan flunssan kourissa, parantelin itseäni ja yhtenä iltana lähdin siskoni kanssa rullaluistelemaan...hengästyin ensimmäisen kahden sadan metrin rauhallisen luistelemisen jälkeen...mikä järkytys. En ole sen jälkeen rullistellut, koska pelkään sen juuri kertovan huonosta kunnostani..Kunnes tänään. Lähdin avopuolisoni kanssa rullaluistelemaan...ja jälleen ensimmäisen pari sataa metriä ja henki pois. Nyt täytyy tehdä jotain..olen AIVAN rapakunnossa.
Nyt lähden tästä koirani kanssa lenkille..ja loppu matkan hölkkään.
Itseensä pettynyt, entinen urheilija.
Nyt lähden tästä koirani kanssa lenkille..ja loppu matkan hölkkään.
Itseensä pettynyt, entinen urheilija.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oma tilanteeni oli kutakuinkin sama viisitoista vuotta sitten, paitsi etten ollut tupakkaan langennut.
Sitten ilmoittauduin vapaaehtoisena kertausharjoituksiin. Oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen liikunta. Nyt 11 juostun maratonin jälkeen olen erittäin tyytyväinen tekemääni ratkaisuun.