Luin joku aika sitten lehdestä kuminauhataktiikasta, joka tarkoittaa siis sitä, että kun mies on etäinen, täytyy naisenkin olla ottamatta yhteyttä ja näin mies pongahtaa takaisin kuminauhan lailla, kun nainen ottaa itsekin hiukan etäisyyttä. Olemme seurustelleet poikaystävän kanssa reilun vuoden. Aina, kun minä olen etäisempi, enkä ota yhteyttä tai ole koko aikaa pusuttelemassa, niin poikaystävältä kyllä löytyy hellyyttä ja rakkautta. Jos taas vietämme useita päiviä yhdessä ja minä haluan hellitellä ja olla paljon lähellä, niin poikaystävä etääntyy.
Miksei voida vaan elää niin, että molemmat haluavat hellyyttä ja olla lähellä yhtä paljon? Miksi minun aina pitää ottaa käyttööni tämä "kuminauhataktiikka", jotta saan huomion takaisin poikaystävältä?
Miksei voida vaan elää niin, että molemmat haluavat hellyyttä ja olla lähellä yhtä paljon? Miksi minun aina pitää ottaa käyttööni tämä "kuminauhataktiikka", jotta saan huomion takaisin poikaystävältä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska mies on saalistaja....ja liikaa hellyys on tukahduttavaa.
Ei...Sitä hän ei ole. Voin sanoa aivan varmana. Olen hänen ensimmäinen tyttöystävänsä lukuunottamatta jotain parin viikon "suhdetta" joskus pienempänä. Hän on ujo ja jollain tavalla ehkä vähän "juntti".
Tuo kommentti tarkoitti että mies yleensäkin on saalistaja. Ei yksinään sinun miehesi vaan jokainen mies on saalistaja, luonto sen on määrännyt.
No hei, ei edellinen tarkoittanutkaan, että mies olisi mikään "sarjakaataja" - vaan kyllä suuressa osassa miehiä on "sisäänrakennettuna" just toi "saalistaja". Mies haluaa olla jahtaaja, ei jahdattava - ja se pätee parisuhteissakin, ei vain "saalistusvaiheessa". Ei miehet sitä tiedosta toimiessaan niin kuin toimivat. Miesystäväni on yhden pitkän parisuhteen elänyt ennen minua ja ennemmin ujo ja kokematon kuin naisten kaataja - ja silti melkoista "kuminauhapeliä" oli suhteemme ekat pari vuotta...
Etääntyessään poikaystävä on välillä jopa töykeä: ei välttämättä vastaa viesteihin ja sitä rataa. Se käytös saa minut raivostumaan ja tekisi mieli vaan jäkättää, kuinka ärsyttävää hänen käytöksensä on, mutta tiedän, että se vaan pahentaisi asioita, joten joudun aina vaan raivoamaan yksin sisäisesti.
Edelleen sanon, että mies on saalistaja. " tgaesrghyaegaer" ymmärsi mitä tarkoitin.
Sinä pärjäät paremmin kun et aseta miehelle sellaisia odotuksia kun nyt teet. Ei mies mieti että viestiin vastaaminen olisi mikään merkki siitä, rakastaako vai ei. Mies vastaa sitten kun kerkiää, ja viesti ei ole yleensä kiireellinen. Ihminen soittaisi sitten jos asialla on kiire. Ja silloinkaan mies ei välttämättä vastaa, etenkään jos hän kokee että tarvitsee omaa aikaa, tehdä niitä miesten juttuja...
Rakkaus ei ole kahlitsemista, eikä toista saa muottiin laittaa. Anna hänen olla ja hengähtää silloin kun hän haluaa ja keksi itsellesi tekemistä, olet silloin mielenkiintoisempi ja houkuttelet hänet luoksesi vaivatta. Miksi sinun muuten pitäisi olla hänen jatkuvan huomion kohteena? Miehellä on monta muutakin asiaa mihin hän haluaa välillä keskittyä. Ja hän ei silloin, niinä hetkinä, ajattele sinua, vaan tekee niitä omia juttujaan, eikä hän pidä siitä että hänen pitää silloinkin asettaa sinut kaiken muun edelle.
Tämä ei sitten missään nimessä tarkoita etteikö hän sinua rakastaisi, eikä se ole tarkoituksellista laiminlyöntiä, vaan se on miehen tapa toimia vaan. Ei mies kävele ympäriinsä miettien joka hetki että "olen niin onnellinen liisan kanssa, rakastan hänta, hän on aina mun ajatuksissani, miksei hän nyt just vastaa mun viesteihin, miksi hän ei sanonut mitään kivaa viimeksi kun puhuimme"
-Mies ei ajattele parisuhdetta yhtä taukoamatta kun nainen. Älä ripustaudu häneen, älä elää hänen kauttaan elämäsi.
Voi olla, että tämä mun näkeykseni on vaan yhden yksinkertaisen ihmisen vääristynyt kuvitelma miehen logiikasta, mutta korjatkaa siinä tapauksessa..
Lisäisin vielä tuohon viesteihin vastaamiseen, että omasta kokemuksestani oon huomannut, että miehet vastaavat harvemmin viesteihin,
1) joissa ei kysytä mitään. Eli lyhyt kysymys ja kysymysmerkki perään, niin vastauskin tulee varmemmin.
2) joihin vastaamisen kokevat turhiksi. Selität pieleen menneestä työpäivästäsi, jonka jälkeen sun oli pakko lähteä kaupungille piristämään itseäsi shoppailun merkeissä. Samalla törmäsit ystävääsi, joka kutsui teidät syömään. Mies ei tiedä mitä tuohon pitäisi vastata ja pelkän "Ok":n lähettäminen on turhaa = paras ratkaisu siis jättää vastaamatta ollenkaan.
3) jotka ovat edellä mainittujen lisäksi pitkiä.
Vrt.
"Hei rakas! Mulla oli tänään hirveä työpäivä, (tässä kohtaa selität mitä tapahtui), joten lähdin kaupungille. Löysin ihanat kengät, en malta odottaa et näät ne! Törmäsin samalla Liisaan, joka kysyi mitä sulle kuuluu. Kerroin sun uudesta työprojektista. Toivottavasti sulla ei ole menoa illalla, koska Liisa kutsui meidät syömään. Parin tunnin päästä nähdään, pusuja!"
"Hei rakas! Liisa kutsui meidät illalla syömään. Sopiiko se sulle?"
Kumpaan luulet miehen ennemmin vastaavan?
Toinenkin vastareaktio on.
Erittäin pitkässä avioliitossa havahduin siihen, että minä olin aina se, joka lähestyi ja halaili. Ajattelin, että katsotaanpa, jos sen lopetan, ja odotan vastavuoroisuutta. Odottaisin vielä tänäkin päivänä. Läheisyys loppui kokonaan ja vähitellen koko avioliitto.
Eli voi olla myös oire, että toinen ei ole enää sitoutunut liittoon kuin aiemmin.
Totta, mutta tässä kyseisessä parisuhteessahan pari on ollut reilun vuoden yhdessä. Ja teidän tapauksessa kuulostaa siltä, että olitte etääntyneet toisistanne pitkän ajan kuluessa ja arki oli imaisuut mennessään.
Mutta miksi asioiden pitää mennä niin, etten tunnu saavan etääntynyttä poikaystävääni takaisin muuten kuin etääntymällä itse? Joidenkin tilanteessa etääntyminen tarkoittaa nimenomaan omien juttujen tekemistä. No mitä teen omia juttujani vaikka mies ei olisikaan etäinen. Että meillä on kyllä molemmilla suhteessamme myös sitä omaa aikaa. Mutta JOS poikaystäväni on etäinen ja minä jatkan ihan normaalia elämää, niin ei hän siitä tunnu parantuvan. Minnun pitää kirjaimellisesti olla puhumatta hänelle ja vaikuttaa itse jopa vihaiselta, en saa näyttää minkäänlaisia merkkejä välittämisestä, tai muuten hän vaan kasvattaa etäisyyttä.
Ehkä ette ole sopivia toisillenne. Poikaystävällesi sopisi paremmin joku etäinen nainen ja sinulle läheisempi mies tai jotain sinne päin.
Teillä on ilmeisesti erilaiset näkemykset ja tarpeet, mitä tulee parisuhteen "toteuttamiseen"..?
Odotat poikaystäväsi toimivan tietyllä tavalla eli samalla tavalla kuin itse teet. Hän ei kuitenkaan tee niin ja sinä olet hermot kireällä... Silti poikaystäväsi ei koe tekevänsä mitään väärin - hän kun tekee asiat omalla tavallaan. Useimmiten kyse ei ole asioiden "oikein" tai "väärin" tekemisestä - vaan siitä, että toinen ei toimi omien odotusten mukaisesti. Ei poikaystäväsi tarkoita olla mitenkään "vaikea" tai "etäinen" - hän ei ole vaan niin parisuhdekeskeinen ihminen kuin sinä.
No mutta sehän tässä onkin kun sitten joskus häneltä satelee suukkoja ja haleja ihan hirveästi ja rakkaudentunnustuksia. Sitten taas yhtäkkiä...ei mitään.
Se on hänen tapansa toimia. Ei hän varmastikaan rakasta sinua yhtään vähempää niinä hetkinä, kun ei ole "kimpussasi" kuin silloinkaan, kun suukottelee ja halailee.
Tulee mieleen myös epävakaa persoonallisuus taibonko hänellä jokin vahva lääkitys ?
Tuohan on ihan normaalia suhteen itsenäistymisvaiheen läheisyyden ja etäisyyden vuorottelua parisuhteessa.
"Itsenäistymisvaiheessa haetaan sopivaa läheisyyden ja etäisyyden astetta verrattuna alun yhteenkietoutuneisuuteen. Tässä vaiheessa ryhdytään tekemään asioita erikseen, eikä aina yhdessä. Opetellaan ongelmanratkaisua, eri mieltä olemista ja lopulta onnistuessa kehitetään yhteistä sosiaalista todellisuutta; kenen kanssa seurustellaan yhdessä ja kenen kanssa erikseen."
Mullaki samanlaista..ja miehellä pienet lapset..ja ne tärkeintä maaimassa..hyvä huomata..olemme molemmat eronneet..mutta tapaamme aina kun hän haluaa..sitten toi etäisyys..tulee kyllä takaisin..mut todella ärsyttävää käytöstä.