otsikostakin jo tuo selviää,missä mättää.olemme olleet mieheni kanssa 11-vuotta,ja meillä on myös lapsi.onneksi lapsi ei enää ole pikku-vauveli.(hoito jäisi minulle)minulla itselläni on viikonloput vapaat,miehellä sattuu kanssa olemaan useasti samaan aikaan vapaata.hirveästi eo kuitenkaan tunnu suhteelle olevan aikaa.mies tulee töiltään,tulee kaupasta kaljalaatikon kanssa.juo pääsä täyteen.no sitten seuraavana iltana onkin sama ralli.se tietää kyllä,että minä vedän herneet nenään,en mene hänen viereensä nukkumaankaan.kuka nainen menisi,haisee kaljalle ja tupakille.viimekin yönä aamu viiteen asti joi,ja aukoi käytävän ovee tunnin välein kun piti päästä savuille.minä taas herään jokaainoaaseen rasahdukseen.viikonloput on yhtä helvettiä minulle.ei saa nukkua kunnolla,kämppä haisee.itse pidän aina taukoa juomingeilta,ukko ei kertaakaan.suhteeseen ei ole aikaa,ihan johtuu ukosta ja sen kaljoista.yksikin aamu oisin tehnyt ihana aamiaisen meille sänkyyn,niin ei onnistunut.ukko otti taas täydet kaljat ja kuorsasi sohvalla rapuloissaan.olen uhkaillut että joku päivä on kämppä tyhjä,kun tuut töistä.e nauraa vaan ja sanoo että niinhän aina puhut.onko palstalla ketään yksinhuoltajaa,jolta voisin kysellä asioita.eli miten toimia kun hakee kämppää.pitääkö lapselle ja minulle olla minkäkokonen asunto,että saisi asumistukee?itsellä työpalkka on vain noin 750e,olen osa-aika duunissa.ja mulla on vielä yks lainakin maksettavana.sekin huoli on sitten että pärjäänkö rahallisesti.ukko on vuokran maksanut,edes jotain hyvää siinäkin hehe.kiitos joka jaksoi lukea:)
vähät yhteisetkin vapaat,mies juo..
diikkire_71_
2147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Avioliitossa on pysyttävä lasten edun takia -- paitsi jos avioero on lapsen etu.
Sinun tapauksessasi avioero on lapsen etu ja siksi sinun velvollisuutesi. Pyydä apua vanhemmiltasi tai sisaruksiltasi. Muista myös, että miehelläsi on elatusvelvollisuus, vaikka hän ei saisi edes jaettua huoltajuutta.
Ole huoleti, pärjäät varmasti. Itse erosin samasta syystä viime marraskuussa. Minulla on kolme pientä lasta ja jännitin aluksi samaa ainut ero tilanteessani oli että mies joi myös arkisin eikä ollut töissä.
Koska ex-miehelläni ei ole juurikaan tuloja niin kela maksaa minulle elatus apua lisäksi lapsilisiin tulee yh korotus
en sano että olisi helppoa ei todellakaan ole koska olen itsekkin toipumassa leikkauksesta sairaspäivärahoilla ei paljoa juhlita mutta kun saa joka päivä lapsille ruuan,puhtaat vaatteet ja laskuista selviää olen tyytyväinen.
Lapset ovat iloisempia ja viihtyvät kotona kukaan ei riehu eikä räyhää vanhin tyttäreni on alkanut nukkumaan koko yön vaikka aiemmin heräsi aina itkemään kerran tai pari yössä.
Mieheni ei ollut lapsille väkivaltainen tai häijy mutta he joutuivat kumminkin katselemaan meidän välien kiristelyä ja kuuntelemaan kuinka minua haukuttiin kaikilla mahdollisilla sanoilla enkä kyllä itsekkään ollut aina hiljaa vaikka yritinkin ilmaista asiani esim ulkona ettei lapset olisi kuulemassa mutta täytyy myöntää ettei sekään aina onnistunut.
Nykyään kaikki on helpompaa lapset menee mielellään isälleen kylään, lasten isä on hommannut itselleen jotain töitä eikä juo edes joka viikonloppu hän heräsi elämään koska tajusi ettei voi menettää myös lapsia joita ei olisi luokseen saanut ilman todistettua selvinpäin oloa. Nostan hänelle hattua ja toivon kaikkea hyvää mutta en usko ihmisen totaalliseen muutokseen kovinkaan äkkiä joten elän ennemmin lasten kanssa.
Enkä enään ikinä aijo ottaa itselleni miestä koska yksin on paljon helpompaa.