TULKAAMME positiivisemmaksi eikä aina valiteta.

rytmikästä ja hyvää luettavaa! :)

Olen kuullut, että positiivisempaa asennetta ihmisiin ja yleensä elämää ajatellen olisi mahdollisuus lisätä.
Wanhan hämyväen mukaan resepti olisi päivä päivältä paremmin, systeemi. Saattaa siinä olla paljon perääkin.
Pitkäjännitteisyyttä tässä tarvitaan, jos lähtökohta on 'kaulaa myöten suossa'. Olen henk. koht. laskeskellut, että jo v. 2040 tulosten pitäis näkymän.

Samana vuotena olen ajatellut siirtyväni ilmavoimiin.

Syntymästäni on tuolloin kulunut 102v. Sukumme 'Metusalem' eli huikeat 83v. Sukumme miesten keski-ikä on n. 66v., että sikäli.

Mukava tietää, että ponnistelut tuottavat tulosta noin vuonna 2040. Ehtisinköhän tuon muutoksen nähdä? Minäkin tuossa laskeskelin ikäni ja tuolloin olen 105 vuotta. Melko kunnioitettava ikä. Eihän se mikään mahdottomuus ole nykyaikana. Onhan jotkut maailman vanhimmat eläneet paljon vanhemmaksikin.
että
Tässä kun yritän harrastaa tuota liikuntaa vähän joka sorttiin ja syön vitamiineja ja kaikenlaisia eliksiirejä, niin kukapa tietää, vaikka tuonkin näkisin.

Olisihan tuo melko metkaa elää niin vanhaksi, tietysti edellyttäen, että aivot
säilyvät kirkkaina ja tuo liikuntakyky säilyy. Silloin olisi poikani 79 vuotias ja vanhin lapsenlapseni 51 vuotias. Miltähän tämä maailma mahtaisikaan näyttää
tuolloin?

Kaikenmoisia ajatuksia te saattekin aikaan näillä viesteillänne. Melkein kaikki
ketjut antavat aina aihetta muisteluille ja monenlaista mieleen juolahtaa niiden myötä, mutta ei aina tule kaikkia ajatuksiaan tänne raapustettua.

Olisi meidänkin elämämme parempaa jos vaikka päiväunilla täyttäisimme vapaa-ajan, voisimme saada positiivisia kontaktejakin helpommin.
Jatkuva valitus ja pahaolo tekee kantajastaan happaman ja luotaan työntävän.
Myös avoin mielenkiinto ja kiihkoton keskustelu on mieluisampaa luettavaa, siihen pyritään ja voidaan paremmin.

Vielä tämän aamun vilkaisu 70 :aan.
Kannatan positiivisuutta. Suon itselleni kohta sellaisen kokemuksen, kun menen työv.opistoon kuuntelemaan luentoa Savupirtistä kaupunkiasuntoon - Miten suomalaisten asuminen on muuttunut vuosisatojen kuluessa.
Mukava nähdä tuttuja taas kesän jälkeen.
Hyvää sopuisaa päivän jatkoa. Tulen illalla kurkkaamaan, mitä ootte aikaan saaneet.

Taivaanranta,kuin raidallinen mattokangas,peilityyni järvenpinta,siinä alkavan päivän luontokuvaus.
Kyllä luojamme sivellin on uskomaton,sanattomaksi sitä jää sanavalmiimpikin ihminen näkyä katsellessa.

Nauttikaamme meille luvatusta lämpimästä viikonlopusta ja posittiivisiä ajatuksia kaikille Ama

Rosan värinen taivaanranta kaunistaa aamua täälläpäin. Tammipuiden rivit seisovat jyhkeinä kuin kunnioittaen nousevaa aurinkoa. Ei tuulen häivääkään näy lehdistössä.

Mieli niin hiljaisen onnellinen, yhdessäolon ravitsemana, aikaa kun oli pitkän vierailun suomaa seurustelua, tyttären lapsuuden muistoja yhteisestä ajastamme.

Sunnuntaiaamujen lauluhetket, isovanhempien visiitit, kesälomat saaristossa, kaikki ne ovat muovanneet kehittyvää nuorta, ja antaneet sisältöä ja eväitä matkalle aikuisuuteen.

Kiitollisuus täyttää mielen, saadessaan kokea sen lämmön, minkä ehjät ihmisuhteet ovat sydämeen juurruttaneet.

Minä katselen ikkunastani koilliseen. Tasaisen harmaa on taivas, mutta auringon valo sieltä kuitenkin läpi kuultaa. Harmaus taitaakin olla kosteata meren usvaa ja häviää aamun edetessä. Mittari näyttää täälläkin 11 astetta.
Edessäni on kaksi komeaa vaahteraa, joista toinen on vielä vihreä mutta vieruskaverinsa on kellastunut ja pudottanut alleen vihreälle nurmikolle keltaisen pyöreän maton.
Puiden väliin jää aukko, josta saan katsella aina silloin tällöin kuumailmapallon nousua taivaalle. Jonkin matkan päässä on nimittäin puistoalue nurmikenttineen, josta pallo lähtee. Onko joku lentänyt sellaisella. Se olisi varmaan upea kokemus.

Tyynellä säällä meidän yläpuolella leijailee aina kolme kuumailmapalloa. Hiljainen kohina ilmoittaa niiden lähestyvän. Koskaan en ole vielä moiseen kiivennyt, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Syksyn etenemistä on mukava seurata luonnossa. Nyt vain on sadellut melko tiuhaan tahtiin, että ei oikein märässä metsässä viitsi kulkea. Huomenna on luvassa jopa 20 astetta lämpöä, joten siitä pitää mennä nauttimaan luontoon. Saattaa olla viimeinen lämmin päivä. Viime vuonnahan satoi lumen muistaakseni jo lokakuussa, jos en tuota väärin muista.

Pihallemme ilmestyi pari pienä citykania. Voi kun olivat söpöjä. Enhän minä niitä raatsinut mennä hätyyttämään. Siinä ne toimivat hyvin ruohonleikkurina. Sileää jälkeä tuli. Toivon, että jättävät kukkaset rauhaan.

Talitiaiset ja sinitiaiset ovat ollet poissa pihapiiristä senjälkeen, kun saivat poikasensa ulos pesäpöntöistä. Nyt tänään ne ilmestyivät tuohon ikkunan taa.
Ikäänkuin olisivat halunneet ilmoittaa, että elossa ollaan. Mukavalta tuntui saada
ne takaisin.

Kyllä vuodenaikojen vaihtelut tuovat piristystä eläkeläisenkin elämään. Melko tylsää olisi, jos aina olisi kesä. Vielä vähemmän varmaan nauttisi ainaisesta talvesta. Hyvä näin, että aikansa kutakin vuodenaikaa, pysymme mekin virkeimpinä.

Kotimaisia hoitajia ei ole silloin vai muuttaneita .Nuoret ei ala meitä pesemään se on fakta. ulkolaiset joutuu tänäkin päivänä jo paskasimmat hommat tekemään.

En koskaan tuntenut tekeväni "paskasinta hommaa" kun vanhusten hygieniaa hoidin. Senkin voi tehdä taiten ja ihmisarvoisesti tavoitteena avuttoman hyvinvointi. Siinä hoitajan käsien ja potilaan välillä tapahtuu se hienovarainen intiimi kosketus auttajan ja autettavan välillä.
Minä ainakin arvostin sitä työtäni ja koen loukkaavana tuollaisen nimittelyn ja aliarvioinnin.

Samoin minäkin, ei noin saisi halventavasti edes puhua, saati kokea! Kylvetin monta vuotta työni puolesta vanhukset terv.keskuksen saunassa, valmistin ruuat, ja ilo oli molemminpuolinen palatessamme kotiin taxilla saunan jälkeen.

Puhtaushan on eräs perustarpeitamme, kuinka ei sitä soisi heikonkin ihmisen hyvinvointiin? Inhimillisyys kattaa kyllä kaiken, jos on sille alalle antautunut!