Onko se olemassa?
Aikasemminhan uskottiin että Atomi on pienin mahdollinen kappale, mutta nyt tiedetään, että sekin koostuu huomattavasti pienemmistä hiukkasista ja nämäkin edelleen vielä pienemmistä partikkeleista ja niin edelleen, loputtomasti..
Silloinhan täytyy olla olemassa äärettömän pieni hiukkanen. Miten se voi olla olemassa, kun se ei koostuisi mistään? Jos taas koostuisi, eihän se silloin ollutkaan pienin mahdollinen kappale!
Partikkeleihin, joista tämä piste koostuisi, voidaan soveltaa samaa ongelmaa ja niin edelleen loputtomasti, ikuisesti.
Aikasemminhan uskottiin että Atomi on pienin mahdollinen kappale, mutta nyt tiedetään, että sekin koostuu huomattavasti pienemmistä hiukkasista ja nämäkin edelleen vielä pienemmistä partikkeleista ja niin edelleen, loputtomasti..
Silloinhan täytyy olla olemassa äärettömän pieni hiukkanen. Miten se voi olla olemassa, kun se ei koostuisi mistään? Jos taas koostuisi, eihän se silloin ollutkaan pienin mahdollinen kappale!
Partikkeleihin, joista tämä piste koostuisi, voidaan soveltaa samaa ongelmaa ja niin edelleen loputtomasti, ikuisesti.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Syvennetäänpä ongelmaa entisestään.
Joka ikinen kohdehan koostuu aina joidenkin pienempien kohteiden liikkeestä. Esim. Elektronit kiertävät positroni-neutroni ydintä muodostaen näin yhdessä atomin, nämä mainitut hiukkaset taas kvarkkien käsittämättömistä liikkeistä ja niin edelleen kohti äärettömän pientä, jota ei koskaan saavuteta.
Näin ollen voidaan aivan oikeutetusti todeta, että loppujen lopuksi materiaali kuin materiaali on pelkkää liikettä. Ei mitään muuta.
Tämä ajatus vie väkisten seuraavaan..
On olemassa käsittämätön, ääretön (äärettömän pieni) tilataso, joka on täysin muuttumaton ja ikuinen.
Luonnollisesti se pitää sisällään aivan kaiken, siis myös tajuntamme, jonka ominaisuuksiin kuuluu luoda illuusio ajasta ja liikkeestä muuttumattomassa äärettömyydessä, sekä tätä kautta tietoisuutemme.
Aika ja liikehän on itsessään täysin tietoisuutemme keksintöä.
Elektronit eivät kierrä positroni-neutroni ydintä vaan protoni-neutroniydintä. Positroni on elektronin antihiukkanen ja niistä muodostuva positronium on epästabiili hiukkanen.
Hiukkasten ei myöskään tarvitse koostua aina vain pienemmistä hiukkasista vaan avaruus voi olla diskreetti, eli koostua pienimmistä epäjatkuvista rakenneosista. Itse asiassa kvanttigravitaation ja säieteoriat olettavat juuri tällaisen epäjatkuvan avaruuden ja sen säikeet, kalvot, minimitilavuudet ja etäisyydet. Itse asiassa kvantittuminen on selkeä viite ajan-avaruuden ja energian diskreetistä luonteesta.
Kvarkit ovat kuitenkin se pienin tällä hetkellä tiedetty ainesosanen, jota voi ainesosaksi kutsua. Se ei enää hajoa pienemmäksi palasiksi, ne syntyvät energiasta.
Mitä se mainitsemasi energia on?
Olettamukset: Kaikki aine ja energia syntyi alkuräjähdyksessä. Unversumi on suljettu systeemi. Energian säilymisen lait.
Aine on energiaa, energia on ainetta. Kvarkkien syntymään tarvittava energia muodostui siis alkuräjähdyksessä, josta syntyi kaikki materia ja antimateria mitä universumissa on, joka on sen jälkeen muuttunut energiaksi ja materialisoitunut uudelleen tai muuttunut liike-energiaksi tai joksikin muuksi muodoksi. Energia yksittäisen kvarkin syntymään voi tulla (siis pienempään olemassaolevaan systeemiin) vaikka siihen kohdistuneesta työstä.
Wikipediassa aika hyvin kuvattu mitä tarkoitan:
Kohta: Kvarkkien vankeus
"Kvarkkien ei uskota koskaan esiintyvän yksin, vaan aina kahden tai kolmen ryhmissä. Tätä kutsutaan kvarkkien vankeudeksi. Yhdessäkään vuoden 1977 jälkeen suoritetussa kokeessa ei ole havaittu yksittäistä kvarkkia. Jos otetaan vaikkapa mesoni ja yritetään vetää sen sisältämä kvarkki ja antikvarkki erilleen, tehdään hiukkasten väliseen värivoimakenttään lopulta niin paljon työtä, että kentästä voi materialisoitua uusi kvarkki-antikvarkkipari. Näin kahden erillisen kvarkin sijaan käteen onkin jäänyt tyhjästä putkahtanut (tai energiasta materialisoitunut) uusi mesoni."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvarkki
Toinen joka liittyy asiaan ja mielestäni erityisesti kvarkkeihin, on kvanttifluktuaatio, joskaan en ole ihan varma ymmärränkö täysin mitä sillä tarkoitetaan ja en ole muodostanut siitä vielä omaa mielipidettä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttifluktuaatio
Tämä ajatus vie seuraavaan..myös aina vaan pienempään.Yritän ymmärtää.
Siis aina vaan pienempää etsii tutkija.Samalla suurempaa.Onko niin,että löytäessään kaikkeuden alun asiaan paneutunut ymmärtää myös lopun?
Tämmösen kansakoulusivistyksen saaneena yllättää pohdiskelun mielekkyys.
Se,mistä olemme kotoisin,minne menemme tai emme mene,lienee sittenkin vain sanojen helinää.
Tai matematiikkaa.
Jos muistanen oikein,niin oliko Walt Whitman,joka totesi:;maailmankaikkeuden suurin mysteeri on ihminen.
Miten se menikään.Minä tiedän,että en minä mitään tiedä.
se
Mittaappa kvarkki.Täsmennä,mikä,mitä se ne kvarkit oikeasti on.Joku huimaava ajattelija totesi taannoin,että olemme pelkkää kvarkkien tanssia.
Pelkkää energiaa..
Kun tämä kvarkkikasa käy vaikkapa prismassa,niin hyllyt notkuvat syötteliään houkuttelevina.Pahus noita kvarkkeja.Haluaisi laihtua.
Kvarkit ovat pikkuporvariston rahoja, mutta porvaristolla on suuremmat setelit.
Aika ja liike. MIELENKIINTOISTA. Aika ei ole mitään. Se ei ole edes energiaa. Energia sinänsä taas on jotain. Otetaan vaikka juri tuo liike. En tarkoita alkoholiliikettä enkä kukkakauppaa, jotka molemmat ovat liikkeitä. Ne ovat putiikkeja. Mutta liikettä ilman sitä mikä liikkuu ei voi olla olemassa. Puhdasta tai siis pelkkää liikettä ei voi olla olemassa vaan tarvitaan aina jokin mikä liikkuu eli jokin kökkäre tai aine. Kysyt mikä on pienin kökkäre mikä voi olla olemassa ennenkuin se ei enää ole kökkäre eli aineellinen jutska. Mennään aina pienenpään ja pienenpään eli jos on jotain niin voidaanhan se jakaa puoliksi ja ollaan taas vielä pienemmässä. Mutta jos jokin liikkuu niin liikkuuhan se ajassa ja matkassa. Kökkö kulkee jonnekkin niin sinne kuluu jokin aika ja matka ajassa olisi oltava mitattavissa. valon nopeus on vakio. Onko valo joku kökkö.
>Aika ei ole mitään.
"Kuljemme" ajassa. Meillä on jokaisella pieni siivu aikaa Se on rajallinen. Ajan kulumista voi mitata. Muutamme ympäristöämme sen siivun aikana, joka meillä on. Mittaamme paitsi itseämme ja tekemisiämme suhteessa siihen ja sen kulkuun, myös muita tai muiden tekemisiä, sekä yleistä entropiaa.
On se [aika] jotain, mutta mitä se on, se on vaikea kysymys. Minä en tiedä.
Tällä hetkellä muotoilisin, että aika on kaikki mitä meillä on (rakkauden lisäksi). Siitä hajatelmasta yleistäen: ehkä kaikki rakentuukin ajasta (ja rakkaudesta, koska se oli se toinen peruspilari :).
"Aika ei ole mitään."
Niin, aikaahan ei sellaisenaan ole olemassakaan. Se on vain energiamaterian liikkeiden keskinäisiä suhteita. Vertailemalla vaikkapa eri vauhtia kulkevia taivaankappaleita toisiinsa, nousee "aika" apumääreeksi siitä.
"Niin, aikaahan ei sellaisenaan ole olemassakaan. Se on vain energiamaterian liikkeiden keskinäisiä suhteita."
Siis voi VIT TU! Viimeinkin. Viimeinkin!
Olen lukenut sekä "fysiikka" -palstaa, että tätä filosofia-löpinää jo monta vuotta ja nyt vasta törmään tyyppiin, joka tajuaa tuon perustavaa laatua olevan yksinkertaisen asian:
AIKAA EI OLE, se on vain liikkeiden keskinäistä suhdetta. Sen voi ilmaista toisinkin: ilman liikettä ei aikaa ole olemassa. Ja vielä perusteellisemmin: aika on vain ajattelun apukeino, harha. Illuusio.
Voi VEE, kitos sinulle, kuka lienetkään. Kiitos! Palautit uskoni siihen, että edes YKSI oivaltaa jotakin olevaisen perustasta, eli siitä mikä on.
Olen joutunut esim. fysiikka-palstalla nostamaan hämmästyksestä rinnalle pudonneen leukani takaisin paikoilleen monta, monta, kertaa, kun olen lukenut viisaiden fyysikkojen sepustuksia ajan olemuksesta, joissa he todistelevat sen olevan itsenäinen, riippumaton, ulottuvuus tai jotain muuta yhtä sekavaa, älytöntä ja lapsellista.
Joka kerran on tehnyt mieli lähes kirkua: noinko vähäinen on oivalluskyky, jopa parhaimpien joukossa!
Sitten yhtäkkiä, vuosien jälkeen, joku kirjoittaa tuosta vain, ilman suurempia seremonioita, yhdessä lauseessa auki ajan olemuksen. Olen otettu. En ollutkaan ainoa. Ihmisillä, noilla pukeutumaan oppineilla apinoilla, on vielä toivoa havahtua.
Aika on rahaa!
Porvarispuntit tarvii epäluonnollisen ajan, jotta he voi riistää kansaa.
Mitäpä jos kaikki koostuukin joustavasta ja mukautuvaisesta "massasta", jolla ei ole rakenneosia vaan sen voi jakaa aina vaan pienemmiksi osiksi, jotka edelleen koostuvat siitä samasta "massasta" ja siten ne voi jakaa kahtia loputtoman monta kertaa. Tämä "massa" virtaa kuin vesi ja on jatkuvasti vuorovaikutuksessa itsensä kanssa, samoin kuin aaltoileva merivesi. Koska pienimmän rakenneosan etsiminen johtaa paradoksiin, eikö olisi järkevää olettaa, ettei sellaista ole. Pistehän on vain matemaattinen idealisaatio, jokin sijainti avaruudessa. Ei voida kuitenkaan rakentaa sellaista kulhoa, jonka tilavuus olisi äärettömän pieni. Siten mittalaitteisto rajoittaa havaittavissa olevien kohteiden kokoa aina pientäkin pienempiin kappaleisiin asti, tai äärettömän pitkälle. Kun mittalaitteistomme kehittyy löydämme vain pienempiä ja pienempiä kappaleita, jotka sopivat käytössämme oleviin "kulhoihin". Kuitenkin ne kaikki ovat saman "massan" ilmentymiä. Kutsutaan tätä "massaa" vaikka energiaksi...
Hiukkaset ovat pohjimmiltaan aaltoliikettä, jonka pystymme havaitsemaan tietyssä paikassa jollain aaltoliikkeen lainalaisuuksiin pohjautuvalla todennäköisyydellä. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan todennäköisyydestä, jolla aallosta läikkyy vettä käytettävissä olevaan mittakulhoon. Tämä todennäköisyys on luonnollisesti suurimmillaan aallon kupukohdassa ja pienimmillään sen solmukohdassa.
Jos pystyttäisiin rakentamaan äärettömän tarkka mittalaite, äärettömän pieni kulho, siihen ei mahtuisi yhtään energiaa. Siten laitteella ei pystyisi havaitsemaan mitään, eikä se löytäisi pienintä maailmankaikkeuden rakenneosaa. Koska energia voi aaltoilla vain määrätyllä tavalla, mikä tahansa äärellinen mittalaite löytää joukon hiukkasia, jotka sopivat sen resoluutioon.
Älkää antako sanojen ja uskomusten johtaa harhaan. Sellaiset termit kuin "ajattomuus", "ikuisuus", "äärettömyys", "loputtomuus", "jatkuvuus" jne., ovat taipumuksia ilmaisevia termejä. Niiden tarkoituksena on ilmaista jonkin asian tai esineen taipumuksellisia piirteitä, ei niiden ontologiaa. Ts. esimerkiksi sanoilla "ikuisuus" ja "äärettömyys" tarkoitetaan ajan ja avaruuden ideoilla olevan taipumuksia, jotka ylittävät kaikki tavanomaisuudet. Sanat ovat tosiseikkojen kuvia, eivät noita tosiseikkoja itsessään.
Nojaa. Vika on ehkä ennemminkin tulkinnassa. Ehkä sanomassakin tai sanoman lähettäjässä. Ei sanassa.
perusteella monet sanat voidaan tulkita kahdella tavalla.
Joka tapauksessa jumala: kvarkki ---> 0 .
Ei. Kyllä minä tiedän mihin pienuus loppuu. Tai vaikka avaruus. Se vain pitäisi piirtää.
Pienin materia on 3,3 nanometriä- tai grammaa. Ei sitä voi piirtää, tuskin edes nähdä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291
Minä tiedän,että minä en mitään tiedä.Onko kuitenkin niin,että tämä tieteen palvotuin,Jumala;Einstein.-Kaiken aidon tieteen ja taiteen syvyys on mystiikkaa,oikeassa.?
Ainakin nämä taloustieteen nobelistit muistuttavat lähinnä ennustajia.
En,halusta huolimatta usko huomiseen.Kaikki romahtaa.
Jännää on ehkä se,milloin björn kotiluolaan kätkeytyy..