Kysymys siis otsikossa. Pitkäaikaissairaus sellainen, että välillä on parempia jaksoja ja voin elää täysin normaalisti, välillä taas viikkoja/kuukausia akuutti sairastelu meneillään jolloin elämä hyvin rajoittunutta.
Ja olen siis nuori nainen ja minulla on vahvat epäilykset ettei pitkäaikaissairas ainakaan kenellekään alle 30-vuotiaalle miehelle kelpaa, sitä vanhemmilla saattaa itselläänkin olla jo jotain remppaa kehossa tai enemmän elämänkokemusta jolloin toisen "puutteet" on helpompi sietää.
Anteeksi jos olin liian stereotypisoiva. Mutta kommentoikaa!
Ja olen siis nuori nainen ja minulla on vahvat epäilykset ettei pitkäaikaissairas ainakaan kenellekään alle 30-vuotiaalle miehelle kelpaa, sitä vanhemmilla saattaa itselläänkin olla jo jotain remppaa kehossa tai enemmän elämänkokemusta jolloin toisen "puutteet" on helpompi sietää.
Anteeksi jos olin liian stereotypisoiva. Mutta kommentoikaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kelpaa : ) Ratkaisevinta on millainen ihminen on ja millälailla hänen kanssaan tulee toimeen.
Ei se minua haittaisi jos loppupeleissä muija on huisin kiva, nätti ja hyvää seuraa. Voihan sitä itsekkin sairastua johonkin. Ei sitä näet koskaan tiedä mistään !
Itsellä ei ole sairautta, mutta kuitenkin ehkä hiukan erilainen nainen ja miettiny samaa omasta näkökulmasta. Suhteita on ollut, mutta jostain syystä ei kestä pitkään. Sanotaan kuitenkin, että samankaltaiset päätyy yhteen, en tunne ketään itseni kaltaista.On niitä varmaan jossain. Ihan hyvännäköinen oon kuitenkin.
En usko, että tuosta olisi haittaa, jos ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastuuta toisen selviämisestä, siis kunhan pärjää itsenäisesti. Itselläni on pitkään ollut psoriasis, eikä sillä ollut vaikutusta tähän mennessä.
Entäs pitkäaikaisen ja toistuvan masennuksen takia pois työelämästä oleva?
Eipä tuo haittaa jos muuten natsaa. Eli siis kyllä kelpaa.