mietteitä

Laitan tähän vain omia ajatuksiani skeptismistä.

Minusta skeptinen luonne kuvastaa pohtivaisuutta ja analyyttistä tiedonkäsittelyä, jossa on ripaus faustisuutta mukana. Silloinhan asiaa pohditaan monelta eri kantilta, eikä vain ajatella putkimaisesti yhtä faktaa ja hyväksytä. Kaikenhyväksyvä olio ei osaa ajatella muilta näkökannoilta maailmaa. Toisaalta jos ei mihinkään tietoon turvaa, niin silloin on vaikeaa pohjustaa omia mietteitään kun kerran ei usko niihin edes hivenen vertaa. Oikea skeptikko ottaa tietenkin huomioon, että fakta voi myös olla totta, joten asioita aletaan rakentamaan siltä pohjalta (tietenkin sulkematta sitä toista mahdollisuutta pois).

Nykyään kohtaa monesti dogmaatikkoja, jotka uskovat tiedon absoluuttiseen totuuteen eivätkä edes halua ajatella muita mahdollisuuksia. Tuollainen ajattelutapa minusta vain todistaa sen, että faktoja ei ole pohdittu ontologisesti, tai moisia seikkoja ei vain oteta huomioon. Olevainen materiahan ei ole sidoksissa meidän maailmaamme kuin aistiemme kautta, joten tämän materian absoluuttista totuutta ei voida koskaan todella tietää. Ties minkä ulottuvuuden havainnoitsimiseen tarvittava aisti ihmisoliolta puuttuu. Todellinen totuus on siis mahdottumuus tietää, koska se on niin ikään eri maailmassa. Tämä ei ole suoranaista nihilismiä, koska totuudenpalasista voidaan luoda jonkinlaiset faktat, mutta todellinen totuus jää pimentoon. Tämä ehkä erottaa minut muista skeptikoista.

Skeptinen ajatteleminen on hyödyllistä, koska silloin vältytään ajautumasta ääriryhmiin, joissa ei suvaita muun laista ajattelumallia. Vältytään siis sokealta dogmatismilta ja lasiselta faktaverkolta.