Kummityttöni tekemän väitöstutkimuksen mukaan varsinkin nuoremman väen käyttämä ns. nouseva intonaatio (nuotti nousee sanan loppua kohti, eikä pitkiä lauseita voi puhua) viittaa vahvasti (70% tutkituista) homoseksualisuuteen, niin miehissä, kuin naisissakin.
ennakkotietoa
kummitusko
1269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Norjalaiset taitavat olla sitten homppeliväkeä ihan laitaluvultaan?
Ei sillä, että tuo nouseva intonaatio minunkaan korvaani miellyttäisi.
Viittaatko kenties tähän:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Nouseva intonaatio leviää suomen kieleen/1135250240805
Jos viittaat, aika valikoivasti olet aiheen lukenut jos päätelmäsi ovat nuo ylläolevat..
Sinä puolestasi ilmaiset asian erehdyttävän lievästi. Ei voi edes valikoida, kun lähteessä ei puhuta homoseksuaalisuudesta mitään, nähdäkseni edes rivien välissä.
Tuosta aiheesta tuossa HS:n jutussa on siis tehty väikkäri ja se on intonaatio-aiheinen. Googlaamalla ei ko. aiheesta löydy useita, voisi alkuperäinen paljastaa, onko kyseessä sama väitöskirja.
Tuolla tavalla puhuvat ihmiset käyttävät myös kummallista narisevaa ääntä, mikä ei tule äänihuulista puhtaasti. Varsinkin teini-ikäisillä tytöillä ko. puhetapa on yleinen. Aivan naurettavalta kuulosti erään tutkijan puhe radiossa. Ikäänsä en tiedä, koska en nähnyt häntä, mutta jos olettaa, että hän oli jonkinlainen tutkija, niin voisi myösolettaa hänen olevan jo täysi-ikäinen. En ole ainakaan 14 - 15 vuotiaita tutkijoita vielä tavannut.
Itseilmaisua on monenlaista. Jotenkin jokainen esiintyy vähän erikoisesti.
Kuten tuosta linkistä käy ilmi, loppunousu on puheen luonnollista korostamista, kun kysytään jotakin tai jäädään odottamaan kuulijan reaktiota.
Tämä monesti ilmaisee pelkästään huomaavaisuutta kuulijaa kohtaan. Mutta myös painostava tai suorastaan uhkaava puhe käyttää tätä tehostuskeinoa. Mutta tällöinkin odotetaan kuulijalta myöntymystä.
Minusta se kuuluu olennaisena osana ns. sivistyneeseen keskustelutapaan, jossa puheen sisältöä ilmaistaan myös äänenkorkeudella, eikä tyydytä lipposmaiseen tasapaksuun murinaan.
Esimerkiksi eduskunnassa ei keskustella tässä mielessä, vaan enintään muodolliseen tapaan.
Eikö ole niinkin, että englannin kieli levittää tätä puhetapaa. Suomen kielihän on sanamuodoiltaan niin ilmaiseva, ettei äänellä oikeastaan tarvitse ilmaista mitään. Meillähän esimerkiksi on erityinen kysymysliite "ko/kö".
Joo, ja loppunousua käyttävällä nuorisolla on se etu, että he oppivat varmaankin helpommin monien kielien kysymyslauseitten välttämätä vaatiman nousevan intonaation.
Työkkäri espanjan kursseilla keski-ikäiset ei millään meinaa saada suustaan kysmykseltä oikeasti kuulostavaa simppeliä ¿tienes hambre? -tiedustelua vierustoveriltaan.
>Meillähän esimerkiksi on erityinen kysymysliite "ko/kö".
Onpa hyvinkin, mutta osaako tuo loppukiekaisijanuoriso sitä enää käyttää. Kysymysmerkkikin on unohtunut jonnekin lukematta jääneiden koulukirjojen uumeniin.
Kun suomeksi pitäisi kysyä:
"Paljonko olut maksaa siellä?"
kirjoittaa pissiskielinuorisomme saman kysymyksen näin:
"paljon bisse maksaa siel"
>mutta osaako tuo loppukiekaisijanuoriso sitä enää käyttää.
Heh! Minnekähän minun kysymysmerkkini jäikään?
Ihan tosisaanko meinaa että nuorisonpitäis mesettää että "Paljonko olut maksaa siellä?"
Kunpa se nuoriso osaisikin tehdä eron mesetyksen ja muun kirjallisen ilmaisun välillä!