Hyvinkin voi olla edessäni vielä yli puoli vuosisataa elämää. Ei sillä, että siinä olisi laadullisesti valitettavaa mutta tuo määrä on ihan helvetillinen. Omasta puolesta olisin valmis vaikka tällä sekunnilla lopettamaan tämän "sopan syönnin".
Reilut kymmenen vuotta jo olen yrittänyt keksiä erilaista tekemistä, jotta aika tuntuisi kuluvan nopeammin. Olen opiskellut uusia asioita ja taitoja sekä aloittanut ja lopettanut monia harrastuksia. Ja jokainen kokemus saa minut yhä kyllästyneemmäksi.
Tunnen ikään kuin olevani jumissa improvisaatioteatteriesityksessä. Lopettaisin pelleilyn mutta enhän voi jättää kanssa näyttelijöitä pulaan. Vai voinko? Se on kysymys johon tarvitsen vastauksen itseltäni.
Reilut kymmenen vuotta jo olen yrittänyt keksiä erilaista tekemistä, jotta aika tuntuisi kuluvan nopeammin. Olen opiskellut uusia asioita ja taitoja sekä aloittanut ja lopettanut monia harrastuksia. Ja jokainen kokemus saa minut yhä kyllästyneemmäksi.
Tunnen ikään kuin olevani jumissa improvisaatioteatteriesityksessä. Lopettaisin pelleilyn mutta enhän voi jättää kanssa näyttelijöitä pulaan. Vai voinko? Se on kysymys johon tarvitsen vastauksen itseltäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta tuollainen kyynisyys ja kyllästyminen viittaa serotoniini- ja/tai dopamiini-erityksen häiriöön. Kyseessä ei siis ole "normaali" tai "syväfilosofinen" tila vaan fysiologinen häriötila, joka pitäisi tavalla tai toisella hoitaa. Jos vieroksut (kuten minä) kemianteollisuuden (lääketehtaat) tuotteita niin voisi kokeilla vaikka joogaa, budolajeja tai meditaatiota.
Eipä tietenkään ole normaalia olla riippuvainen elämästä.
Jos pääsee riippuvuudesta eroon niin miksi pitäisi hankkia se takaisin?
Kuvittelepa että elämä on kuin viinaa ja kaikki ovat alkoholisteja jotka juovat sitä ja ovat sitten päissään.
Sitten eräänä päivänä yksi alkoholisti (olkoon hänen nimensä vaikka Pekka) juo viinaa mutta ei tulekaan enää känniin. Aluksi Pekalle tulee vieroitusoireita ja hän yrittää juoda enemmän viinaa, mutta ei auta, viina ei enää vaikuta häneen.
Pekkaa vituttaa ja hän haluaisi olla päissään kuten kaikki muutkin, hänestä tuntuu pahalta kun viina on lakannut vaikuttamasta. Jonkin ajan kuluttua vieroitusoireet menevät kuitenkin ohi ja Pekka haaveilee humalasta yhä harvemmin. Kunnes eräänä päivänä tuntuukin ihan hyvältä olla selvinpäin. Hän ei oikeastaan enää edes muista miltä tuntui olla päissään.
Pekka tajuaa, että kaikki muut ovat pelkkiä känniääliöitä ja toivoo, että voisi vaihtaa kaiken viinan veteen jotta muutkin selviäisivät. Mutta ei ole mitään vettä, on vain pelkkää viinaa.
Onpas blaseerautunut asenne. Mun mielestä otat elämän aivan liian tosissaan, siis kannattais tehä jotain typerää välillä jos alkaa tympiin.