Varpo?

Vähä menee kalanruoto kurkkuun, ja mieli mustunee illan kanssa kilpaa, naamaaklin vähän nykii, kaiken tämän pastanjauhannan jälkeen, yhtään ei enää naurata.

Yritin googlata sanaa Varpo.
Tuli itä-helsinkiläinen eräpartiolippukunta.
Täsmäsää
Sisustussivu
Suomehevosen sukuposti.

Eli ei mitään tekoa lapsensa menettäneiden kanssa.
Mistä sanoista olisi tuo johdatus?

Ikävän pito on aina ikävää, mutta läpi on käytävä.
Ensin kaikki mikä liittyy ensimmäiseen vuoteen menetyksen jälkeen ja vielä senkään jälkeen ei ole selvillä vesillä.
Tosin minä en ole koskaan menettänyt lasta etten voi edes mitenkään paikallesi itseäni laittaa.
Voimia sulle toivotan.

Kissan menetyksen tiedän ja se kesti mulla pitkään, kaveri viereltä lähti.
Pitkään kun tulin kotiin niin odotin että Mikko olis tullut jalkoihin mouruamaan.
Aamulla puuttui joku joka herätti, oli vain kylmä herätyskello.

Huomenta k/k. Onpa outo tuo Varpo. Ei minusta ole edes niinkuin lyhenne.
Ei minullakaan ole kyllä ehdotusta sen tilalle.
Suru lapsen menetyksestä on, voisin sanoa käsinkosketeltava. Kaikki sen kokevat eri tavalla. Oli lapsi sitten pieni tai aikuinen. Omani menetin pienenä, en saanut edes nähdä. Mutta ei se sitä helpommaksi tee. Vaikka siitä on jo yli neljäkymmentä vuotta, on päiviä jolloin tulee mieleen, että missä poika olis nyt, millainen mies hänestä olisi tullut.
Surun määrä on tietenkin suurempi, kun aikuisena menettää lapsensa. Muistoja on enemmän.
Minusta parasta apua on, että siitä pystyy puhumaan. Itkemään tuskaa ulos.
Tuskin se koskaan unohtuu, ihmismieli kun on sellainen, mutta helpottaa se ajan myötä, ainakin hiukan. Rinnassa tuntuva kiven paino pienenee vähitellen..
Paljon voima haleja sinulle.

Olen huono itkemään ,enempi sellasta mykkää tuijotusta jonnekkin kaukasuuteen.
Käyrään me vaimon kans yhtesiä muistoja läpi päivittäin.
On taas se aika vuoresta kun töihin lähtö vistottaa,märkää ja pimeää.
Onneks on lupa laittaa paljon pihavaloja loistamaan tänävuon tupla määrä likan muistolle,se on kaverin määräys.
Kiitti haleista ne lämmittää matkalla hommiin.

Ei kyllä kuvaa lapsensa menettäneen kohtaloa ollenkaan hyvin.
Eihän me olla orpoja kuin vanhemmistamme, minäkin olen puoliorpo.
Kyllä tässä on pärjätty ilman virallista nimikettäkin ja eiköhän pärjätä edelleenkin. Miksi kaikille pitää olla oma nimityksensä, tuskin se asiaa miksikään muuttaa.
Kun sanoo, että on menettänyt lapsensa, se on siinä, ala nyt selittämään mikä olet, kun sanot olevasi joku ihmeen varpo.
Hyvä kun löysit sen oikean lohduttajan, pidä siitä tiukasti kiinni.