Ei ole tarkoitus siis haukkua naisia taikka syrjiä vaan ymmärtää miksi.
En vain tajua sitä. Vaikka naiseni olisi kuinka veloissa/vähä tuloinen ei se minua estäisi seurustelemasta hänen kanssaan. Jos hän tarvitsisi rahaa jakaisin mielennäni omastani jos vaan sattuu sillä hetkellä yhtään ylimääräistä olemaan. Toki raha on mukava lisä, mutta jos pitäisi valita rutiköyhän kivan naisen ja miljonääri bimbom väliltä niin en epäröisi hetkeäkään. Raha tuo onnea, mutta ei lähellekkään siinä main mitä mukavan naisen kanssa oleskelu.
Onko naisen ajatusmaailma täysin erillainen vai missä mättää?
En vain tajua sitä. Vaikka naiseni olisi kuinka veloissa/vähä tuloinen ei se minua estäisi seurustelemasta hänen kanssaan. Jos hän tarvitsisi rahaa jakaisin mielennäni omastani jos vaan sattuu sillä hetkellä yhtään ylimääräistä olemaan. Toki raha on mukava lisä, mutta jos pitäisi valita rutiköyhän kivan naisen ja miljonääri bimbom väliltä niin en epäröisi hetkeäkään. Raha tuo onnea, mutta ei lähellekkään siinä main mitä mukavan naisen kanssa oleskelu.
Onko naisen ajatusmaailma täysin erillainen vai missä mättää?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Itse haluan miehen, joka tulee toimeen omillaan. En ole valmis laskemaan omaa elintasoani siksi, että maksaisin miehen laskuja. Joku raja!
Entä jos se mies on juuri se oikea, ihannemiehesi, joka on kaikkea muuta paitsi varakas niin eikö se ennemminkin nostaisi elintasoasi vaikka joutuisitkin hänen puolestaan jotain maksamaan?
Olen kerran työtöntä miestä hetken elättänyt ja toisella kerralla maksellut ravintolalaskuista ja leffalipuista alkaen miehelle kaiken, kun käteistä ei miehllä koskaan tuntunut olevan, joten ei kiitos enää ikinä. Persaukista ihannemiestä ei ole olemassakaan!
Kyllä sen ymmärrän jos pitää ns. ylimääräisiä asioita maksamaan, kuten suuri leffaliput kun ilman leffassa käyntiäkin voi tulla toimeen. Tosin kyllä voisin vielä nekin maksaa seuralaiselleni jos vaan ylimääräistä rahaa on.
Miksi minun pitäisi luopua köyhän miehen takia asioista, joista nautin? Leffassa käynti samoin kuin ulkona syöminen tai matkustelu ovat minulle asioita, jotka tuottavat hyvää oloa ja lisäävät onnellisuuttani, enkä ole valmis niistä luopumaan tai aina olemaan tarjoavana osapuolena toiselle.
Juurihan totesin, että ymmärrän jos ei halua maksaa toisen leffalippuja.
Tyypillinen nainen. Lyön vaikka vetoa, että siinä et näe mitään ongelmaa, että oma elintasosi nousee sinua varakkaamman miehen rahoittamana?
Noinhan naiset yleensä julistavat: Miestä eivät missään nimessä "elättämään" (tarkoittaa, että euroakaan ei saa mennä omasta pussistaa enempää esim. yhteisiin kuluihin), mutta valittavat kovasti jos miehellä on suuremmat tulot, mutta eivät ole valmiita maksamaan kaikesta enempää. Silloin miesten rahoista tuleekin yhtäkkiä "yhteisiä rahoja".
Naiset ovat kautta aikojen juosseet miesten lompakoilla. Ihan siitä riippumatta, onko nainen itse köyhä vai keskituloinen.
En ole ainoassakaan suhteessani elänyt miehen rahoilla. Pari varakkaampaakin poikaystävää on ollut ja silloinkin maksettiin asiat puoliksi. Puolin ja toisin voidaan tietysti välillä tarjota, ei ole tarvetta laskea joka euroa, mutta en todellakaan halua olla mikään siivelläeläjä, enkä -elättäjä. Tasa-arvo ratkaisee! Kuten jo nimimerkkini kertoo, uskon että jokaisen pitää tulla toimeen omillaan. Muuten eletään epätasa-arvoisessa suhteessa, ja sellaiseen en itse ryhtyisi.
http://www.menaiset.fi/artikkelit/tyo-raha/rahankaytto/art599-Nainen-on-arjen-maksaja.html
Miehethän ne itsekkäästi loisivat naisten kustannuksella. Nainen maksaa arjen kulut ja mies kerryttää omaisuutta omiin nimiinsä.
"Leffassa käynti samoin kuin ulkona syöminen tai matkustelu ovat minulle asioita, jotka tuottavat hyvää oloa ja lisäävät onnellisuuttani, enkä ole valmis niistä luopumaan tai aina olemaan tarjoavana osapuolena toiselle."
Tekemästä näin edelleen vaikka mies olisikin köyhä? Ei kai sitä tarvitse aina olla paita ja peppu.
Joo, toki voin tehdä noita asioita yksin tai muussa seurassa kuin miehen kanssa, mutta miksi ihmeessä olisin suhteessa ihmisen kanssa, jolla ei ole varaa edes tehdä noin arkipäiväisiä normaaleja asioita? Haluaisin tehdä noita asioita kumppanin kanssa olematta itse kaiken rahoittaja.
Indeed! Totta kai oman kumppanin kanssa haluaa kokea asioita yhdessä. En todellakaan kokisi kovin mielekkääksi elämää, jossa kumppanin kanssa ei ole varaa kuin nyhjöttää kotona ja syödä makaroonilaatikkoa.
Etkö todellakaan keksi mitään tekemistä mihin ei tarvitse rahaa?
On se kummallista, että kun esittää kultaisen keskitien vastauksena, joku vetää keskustelun heti ääripäähän. Niin kuin rahaa vaativista tekemisistä pitäminen pois sulkisi automaattisesti kaiken rahaa vaatimattoman puuhan.
Keksin lähes ilmaisia tekemisiä todella paljonkin, luovana ihmisenä - mutta suurin osa asioista vaatii rahaa jossain muodossa tavalla tai toisella. Siihen kävelyynkin ulkoilmassa tarvitaan rahaa lenkkareiden ja ulkovaatteiden verran.
Piknikille? Rahaa ruokaan ja juomaan, matkalippuihin ja/tai bensiiniin.
Hierontaa kotona? Rahaa öljyyn tai kosteusvoiteeseen.
Töllön katsominen? Rahaa televisiolupaan.
Seksi? Rahaa ehkäisyyn.
Itse tehty peli? Rahaa tarvikkeisiin.
Esimerkiksi.
Ainoa, mihin rahaa ei tarvitse, on puhuminen. Sohvalla istuen, jatkuvasti keskustellen tulee jossain vaiheessa kyllästyminen varmasti vastaan, vaikka keskusteluista paljon nautinkin.
Minun ukko on ihan persaukinen, työtön jo kolmatta vuotta. Tähän tietysti aletaan jäkättämään kuinka naiset aina rakastuu renttuihin. Kuinka vain niin aina on muka naisissa vikaa.
No minä en ainakaan ala jäkättämään siitä miten naiset rakastuvat renttuihin. Hyvä nähä miten sentään voi olla vähän köyhemmänkin kanssa.
Ensimmäisestä viestistä jäi puuttumaan, että jos maksaisin laskuja sun muuta toiselle niin odottaisin tietenkin, että hän yrittäisi itse hankkia elontonsa ja hakisi säännöllisesti työtä jos sitä ei ole vielä löytänyt.
niinpä niin.... se heittäköön se ensimmäisen kiven jne.
Vain nainen on niin pinnallinen, että valitsee kumppanin varallisuuden, julkisuuden, koulutuksen tai vallan perusteella.
Mies ei varmaankaan koskaan valitse noiden perusteella kumppania ja naisen ulkonäkökin on varmaan ihan sivuseikka, koska ainoastaan sisäinen kauneus ratkaisee? Tosi uskottavaa...
Kuvottavia tuollaiset valehtelevat ääliöt.
Sehän nyt riippuu täysin siitä mitä nainen haluaa elämältään.
Nainen joka haluaa kokea, matkustaa ja tehdä ei varmasti ole onnellinen miehen kanssa jolla ei ole näihin varaa.
Sama toisinpäin.
Itse en halua rikasta miestä, mutta en myöskään miestä jolla omaa velkaa jota ei pysty maksamaan.
Minusta se kertoo jo miehestä, millainen on, jos täysin varaton, veloissa ja perintäkirjeet paukkuaa postiluukusta alas.
"Minusta se kertoo jo miehestä, millainen on, jos täysin varaton, veloissa ja perintäkirjeet paukkuaa postiluukusta alas."
Tuo on puolitotta, mutta on niitäkin töpeksivät kerran elämässään ja joutuvat maksamaan kokoelämän mittaisen hinnan siitä. Esim. yrityksen perustamisessa on aina riski, että yritysjoutuu konkurssiin ja hirveät velat jäävät, tosin harvoin niin suuret ettei niitä työnteolle saa pois maksettua. Toinen esimerkiksi jos saa nuorena ja tyhmänä rikosrekisterin niin siinäpä sitte töitä etsimään kun on jo muutenkin työttömiä hirmu määrä.
rikosrekisteristä? Luuletko, että kuka tahansa voi urkkia toisen rikosrekistereitä?
Kyllä työnantajalla on oikeus pyytää ote rikosrekisteristä, tai tehdä turvallisuusselvityksen, jossa näkyy myös sakkotuomiot. Jos taustoista paljastuu jotain, niin tuskin menee ihan jonon kärkeen hakuprosessissa?
No jos 15-vuotiaana hankkii tuomioita, niin itseään saa vain syyttää, jos on ollut niin tyhmä.
...ei tosin loppuelämää tarvitsisi kärsiä niistä, jos ei mitään tosi pahoja juttuja ole..
"Työnantajan on kerättävä henkilötiedot ensi sijassa työntekijältä itseltään, koska näin työntekijä saa parhaiten selville, mitä tietoja hänestä kerätään. Jos työnantaja kerää tietoja muualta, on hänen hankittava siihen työntekijän suostumus. Suostumusta ei edellytetä, kun viranomainen luovuttaa tietoja työnantajalle tämän laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai kun työnantaja hankkii henkilöluottotietoja tai rikosrekisteritietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi."
http://www.tyosuojelu.fi/fi/tietosuoja
Ehkä jollain tietyillä aloilla on noin ja pitääkin olla, mutta ei pelkän y- tunnuksen avulla voi toisesta tietoja urkkia. Tai jos on kuten väität, niin laita linkkiä. Silloinhan minäkin yrittäjänä voin periaatteessa urkkia tietoja kenestä tahansa.
"Suostumusta ei edellytetä, kun viranomainen luovuttaa tietoja työnantajalle tämän laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai kun työnantaja hankkii henkilöluottotietoja tai rikosrekisteritietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi."
Eli kun minulla on yritys, niin voin periaatteessa udella kenen tahansa rikosrekisteriä? Sanon vain, että on hakenut duunia. Ei voi olla noin. Tuo urkinta koskee vain tiettyjä aloja?
"laissa säädetyn tehtävän"
Kapulakieltä
En ainakaan minä palkkaisi ketään joka ei suostu kertomaan tietojaan. Ei ole pakko
Rikosrekisteri vanhenee vuosien kuluessa. Aika tuore pitää "typeryyden" olla, jos mokoma kovin pitkälle aikuisikään seuraa. Useimmat rötökset kai vanhenevat viidessä vuodessa ja poistuvat rekisteristä.
Kuten arvelinkin. Ja kuten tuossa joku jo totesikin, niin aika nopeasti jotkut esim. sakkotuomiot vanhenevat.
"Turvallisuusselvityksen hakeminen Suomessa turvallisuusselvityksen pyytää viran tai toimen haltijasta tai hakijasta työnantaja saatuaan turvallisuusselvityksen tekoon työntekijän tai -hakijan suostumuksen. Yleensä suostumus on edellytys tällaisen työn saamiselle. Turvallisuusselvitys voi olla laaja, perusmuotoinen tai suppea. Laajaa selvitystä voidaan edellyttää vain tietyissä valtionhallinnon erittäin arkaluontoisissa tehtävissä. Perusmuotoista selvitystä saa hakea mikä tahansa valtion tai kunnan laitos tai yksityinen suomalainen yritys. Selvityksen tekeminen edellyttää, että tehtävä liittyy: 1. valtion turvallisuuteen, maanpuolustukseen tai poikkeusoloihin varautumiseen 2. Suomen ulkosuhteisiin 3. julkiseen talouteen 4. yksityiseen erittäin merkittävään etuun tai 5. näitä palvelevan tietojärjestelmän tietoturvallisuuteen. Turvallisuusselvityksen tekeminen ja käyttö. Turvallisuusselvityksen tekee Suojelupoliisi tai, maanpuolustukseen liittyvissä asioissa, Pääesikunta. Perusmuotoisen turvallisuusselvityksen pohjana käytetään ainoastaan poliisiasian tai hallintoasiain tietojärjestelmiin, Suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään rikosrekisteriin ja liiketoimintakieltorekisteriin oikeushallinnon tietojärjestelmiin (syyteharkinnassa olevat ja olleet asiat, tuomiolauselmat) Pääesikunnan rikostieto-ja tiedustelurekistereihin rajavartiolaitoksen toiminnallisiin rekistereihin tullihallituksen rikostutkinta-ja virka-apurekistereihin"
Wikipediq
Pitää täysin paikkansa, olenkin ihmetellyt sitä kuinka rahakeskeisä naiset täällä ovat, huolimatta siitä kuinka perseaukisia itse ovat.
Roolit menee niin, että mies on se parempituloinen. Nainen ei myöskään halua tinkiä mistään lapsensa menoista (tai omasta saavutetusta kulutustasostaan). Naiset ovat käytännöllisiä, mutta verhoavat ajatuksensa usein tunnepuheeseen, ettei heidän kantojaan katsottaisi pahalla.
Kaihtaa ne rikkaitakin.
En minäkään naisen rahoja katso kunhan ei ole järjestänyt itseään pikavippihelvettiin tai tehnyt muuta älytöntä.
Mahdollisesti on kiva istua pankin päällä ja odotella jos vielä parempi vaihtoehto tulee vastaan?
Siinä mielessä olet oikeassa ettei kannata ottaa sitä ekaa eikä välttämättä tokaakaan tarjokasta. Koska se parempi on jossain.
Eikä rahalla voi korvata niitä puuttuvia ominaisuuksia.
Joo niin...
En minäkään kaikkia naisia kelpuuta. Itse asiassa hyvin harvoja.
Joskus vaan huvittaa nämä naisten toiveet, pitäisi olla professori, tehnyt tiedettä nobelistin kanssa, samalla tienannut miljoonaomaisuuden, uinut pohjoisnavalle ihan seikkailumielessä. Ja tietenkin atleetti, hoikka ja samalla hyvä kokki.
Nainen itse olisi tuomassa suhteeseen tuulenpyyhkimän pe*seen.
Onhan tämä aika hassua.
Ei sinun ole mikään pakko alkaa suhteeseen sen perseen kanssa. Etsi toki itsellesi se menestenyt, koulutettu, kaunis, pullantuoksuinen uraohjus joka klo 16.00 muuntautuu kodin hengettäreksi ja elää vain sinua varten. Valintahan on sinun. Niin kuin naisellakin.
Minä en ainakaan kaihda. Itseasiassa kaihdan vain keskiluokkaisia ja sitä rikkaampia.
Mä oon työkyvyttömyyseläkkeellä ja mulla on kaunis nainen ja lapsi. Kumma juttu, kun mun naiseni mut huoli:)
Ihme fakkiintuneita käsityksiä.
Sinä nuoletat naapurin koiralla hunajalla voideltuja pallejasi, joten se siitä kauniista naisesta.....
Olet varmaan kiva ja hyvä ihminen. Oho, noinko vähän (paljon) se vaatii?
Noh tiedä nyt kiva vai hyvä, mutta tiedän mistä puhun. Nimittäin jostain syystä ne kaikki "kauniit naiset" eivät ala kilpailemaan koirien kanssa.
Vastasin edellisellä kerra tälle pro- YTM:lle. SINÄ modelli olet vain kateellinen.
Ja minä vastasin itselleni todistaakseni että en ole kenellekään kateellinen.
Olet Ap tässä hyvin erään deittimaailman tosiasian kimpussa, mikä vallitsee Suomen ps-markkinoilla.
Eli havainnollistan karkealla esimerkillä tässä: hyvin menestyvä juristimies voi suit sait ottaa vaimokseen siwan kassalla työskentelevän osa-aikaisen kivan naisen jos kemiat natsaa-mutta pitkäaikaistyötön mies ei kelpaa oman ikäisille naisille vaikka miten ruuneberi koettaisi olla: deittaus tyssää siihen.
Mies ei luultavasti maksata edustus-Audinsa kuluja naisellaan ja voi tarjota ravintola illallisen mm. naiselleen. En näe tässä mitään outoa. Jos taas nainen alkaa kinuta mieheltä rahaa öky vaate ostoihin ja elää yli oman palkkansa niin se ei ole ok.
Olen palstalla korostanut supliikin tärkeyttä miehen ominaisuuksissa mutta kyllä irl status saa erityisen maininnan, sen on syytä olla vähintään "normaali" tai enempi sitä parempi. Työttömänä ollessaan mies ei parisuhdetta juuri saa, kun puhutaan naisista deiteissä jotka ovat tottuneet elämään tietyn varallisuuden omaavan miehen kanssa aikaisemmin.
En sanoisi että kaikki naiset kaihtaa köyhää miestä, mutta tälläinen mies ei ole se ykkösvaihtoehto tässä yhyteiskunnassa jossa eurot ovat tarpeen.
Siis normi-mies gengessä. Toki jos omaa insider-piirteitä ettei ole tarvetta kilpailla talon koossa tai Audin hevosvoimien määrällä niin helpommalla pääsee, jos on vaikka ecohippi ja ajelee fillarillaan.
Jopa nyky-Suomessa mies "voi tulla toimeen omillaan" työkkärin tilillä, muttei sillä hummailla naisystävän kanssa, ja onhan se noloa sanoa jo naisen bestiksille mikä tämä mies siis on ammatiltaan. Mies demonisoituu ja on looseri muiden silmissä asap.
Vain jännä muusikko ja taiteilija voivat linnakundin ohella välttää tämän kohtalon.
Pitäydyn siis ensivaikutelman luomassa kuvan arvioinnissa miehestä ja miten tässä huono status on turn-off väistämättä.
Se että miten rahan käyttö irl parisuhteessa yhteisessä huushollissa jakautuu on mielestäni jokaisen henk-koht asia jota on turha puida netissä.
Suhde jossa nainen on huomattavan varakas mieheen nähden on poikkeuksellinen, ellei perinnöstä tjs ole kyse.
Ei se pelkkä hyvä palkka tai kertynyt omaisuus vaan ne syyt, mitkä siihen ovat johtaneet.
Konkurssin tehnyt yrittäjä tai se kuuluisa renttumuusikko ovat rahattomia eri syistä kuin moniongelmainen. Niinpä edellisillä menee paremmin naisrintamalla kuin työttömyyskierteessä olevalla, alkoholisoituneella entisellä sekatyömielellä.
Miehet ajattelevat niin rahakeskeisesti, että olettavat pakkien johtuvan aina liian pienestä omaisuudesta.
Näin on mukava selittää saadut pakit, mies itse uskoo olevansa muuten aivan täydellinen, mutta ahne nainen oli vain rahan perässä. Köyhyyshän on oikeastaan hyvä asia, koska kaikki rikkaat ovat ahneita, sieluttomia hirviöitä.
Suurin osa on pieni- tai normaalituloisia, joten kaikki tavalliset miehet voivat turvautua tuohon rahaselitykseen. Kun saa itsensä uskomaan, että nainen antoi pakit miehen pienen palkkapussin vuoksi, vika on naisessa koska hän oli ahne. Ei tarvitse miettiä oliko syynä jokin vastenmielinen luonteenpiirre miehessä, jolloin pakit olisivat miehen syy.
Hear, hear! Juuri näin. Vikahan ei voi olla missään muussa.
Täällä onkin keskustelu käynyt kiivaasti puolesta ja vastaan.
Itse olen vähävarainen ja enimmäkseen työtön parikymppinen naisihminen.
Olen tosin piakoin muuttamassa toiselle paikkakunnalle parempien työmahdollisuuksien takia, mutta palkkani liikkuu siltikin siinä vajaassa 10€/h,
eli en voi leveillä sittenkään, vaikka paiskisin töitä selkä vääränä.
Itselleni ei miehen elintasolla ole mitään merkitystä, kunhan vastapuolella ei ole mitään halua joko a) elää lokkina minun rahoilla tai b) käyttää rahojaan vallan välineenä minua kohtaan (=kustantaa kaiken, jolloin tulee sanattomia velvoitteita esim. harrastaa sinä yönä seksiä, siivota tai muuten vaan miellyttää miestä)
Usein tapaamani köyhät miehet on kuitenkin olleet ihan suloisia, eivätkä olleet jatkuvasti pummimassa jotakin ja "varakkaammalla väelläkin" saattaa olla usein kymmeniä tuhansien lainoja ja luottavat siihen, että työpaikka pysyy tms. Elämähän on niin sattuman(tai kohtalon)varaista että kenestä tahansa saattaa tulla köyhä taikka rikas vaikka yhdessä yössä.
Viimeisistä kahdesta tapailemastani miehestä toinen käy päivätöissä ja on vähintään keskituloinen, kun toinen taas on menettänyt luottotietonsakin pikavippikierteen vuoksi. Molempien kanssa olen yrittänyt pitää rahat aika erillisinä (paitsi tilanteissa, joissa toisella ei rahaa ole niin oon toki antanut)
Tämä varakkaampi kaveri tosin osteli minulle usein esim. kalliita juomia ja muuta, vaikka olen sanonut ettei tarvitse. Ehkäpä hän on muutenkin tottuneempi ylellisyyksiin kuin minä, tietää rahatilanteeni ja haluaa maksaa yhteisissä illanvietoissa. Itse yritän ehdottaa mahdollisimman halpoja illanviettokeinoja. Köyhän miehen kanssa taas vietän samaa vähävaraisen elämää, johon olen tottunut muutenkin, joten en yleensä kiinnitä asiaan huomiota ja tehdään me yhdessä paljon kaikkee kivaa vähilläkin (tai olemattomilla) rahoilla. Tärkeintä on kuitenkin, että synkkaa muuten. Jos kemiat kohtaa, niin ulkoiset seikat menettää merkityksensä.
jatkoa edelliseen...
ja vielä tuli mieleen sekin, että tämä luottotietonsa menettänyt pitkäaikaistyötön on muuttamassa maaseudulle elämään mahdollisimman rauhallista ja omavaraista elämää ja on siten mahdollisesti monin verroin rikkaampi kuin ehkä tämä varakas mies. Olikohan se Mika Waltari, joka yhdessä kirjassaan sanoi jotain tyyliin "rikkautta ei ole valuutan määrä, vaan tarpeiden pienuus"
Itse etsin ensisijaisesti miestä, joka ei suoranaisesti TARVITSE paljoakaan (paitsi jotain suuhunpantavaa, vaatteita ja katon pään päälle), koska se on mielestäni aidosti itsenäisen ja vapaudenhaluisen miehen tunnusmerkki :)
Itselläni on naisena kokemus siitä, kun mies on rahaton/elää kädestä suuhun, ja minä maksan (maksoin) kaiken "ylimääräisen" ruuasta alkaen, ja vieläpä lainasin rahaa muutamia sataisia kuukausittain. Minulle tuo ei ollut ongelma, kestin sen taloudellisesti ja olin tyytyväinen elämääni, miehen kanssa oli hyvä olla eikä hänen rahattomuutensa (johon oli syynsä) minua häirinnyt.
Mies itse alkoi kärsiä tilanteesta, ja lopulta ajauduimme siihen, että minä olin hänen mielestään materialisti, laskelmoiva ja ostomaanikko, jolla oli pakonomainen tarve kuluttaa rahaa yleellisyyksiin (leffassa käyntiin, noutopizzaan yms.). Lomareissuille hän ei halunnut minun lähtevän kavereiden kanssa, ja kun ilomielin maksoin hänen matkansa, hän murjotti matkalla kun ei ollut rahaa shoppailla. Jos olisin maksanut hänen ostoksensa, se olisi ollut huono ratkaisu, jos taas minä ostin jotain, eikä hän voinut ostaa, sekin oli huono.
Luovutin. En halunnut enää saada p...aa silmilleni, tein niin tai näin. Ero oli vaikea paikka, koska meillä oli ollut hyvätkin aikamme yhdessä, mutta nyt kun erosta on muutama kuukausi, näen tilanteen mahdottomuuden; emme olisi ikinä voineet esimerkiksi hankkia yhteistä asuntoa (yhtä isompaa kahden pienehkön sijaan), koska hänellä ei olisi ollut varaa sijoittaa siihen, ja minä taas en olisi ollut valmis tinkimään omasta asumisen tasostani - eikä hän olisi hyväksynyt sitä että minä maksan asunnon hankinnasta aiheutuvat kulut ja hän osallistuu vain asumismenoihin.
Joskus nainen siis voisi ottaa sen köyhän miehen, mutta asetelmasta muodostuukin ongelma miehelle.
Juuri näinhän siinä käy.
Itselläni oli mies, joka kyllä auliisti otti vastaan ostetun ulkomaan matkan - minkä kyllä maksoin mielelläni, sillä hän oli töissä ollessaan - ja minun ollessa opiskelija - maksanut minun matkani. Muita kuluja hän ei maksanut, sillä opiskeluaikani kesti hänen kanssaan seurusteluani vain muutaman kuukauden, minkä jälkeen pääsin töihin, missä ansaitsin häntä paremmin.
Asiasta alkoi tulla ongelma, kun mies joutui dirikan pestistään työttömäksi, eikä kukana palkannut häntä lähes vuoteen. Hän halusi laittaa omat rahansa lapseensa ja elämiseen ja odotti minun maksavan kaiken ylimääräisen. Myös lapsen ylimääräisiä kuluja, vaikkemme edes asuneet yhdessä ja lapsella on myös äiti.
Miehellä on mielestäni paha asenneongelma (hän on mielestään erehtymätön, sama päteen hänen lapseensa), mikä vaikuttaa vahvasti hänen työllistymiseensä. On saanut potkut jo muutamaan kertaan ylimielisyydestään juontuvien ongelmien vuoksi.
Rahattomuus ei kuitenkaan ollut eroamisen syy. En vain voinut kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei koskaan ole väärässä, eikä tee virheitä. Yksi esimerkki hänen ja hänen jälkikasvunsa erehtymättömyydestä oli seuraava: olin ostanut hänen lapselleen lahjan, minkä annoin hänelle. Kuusivuotias lapsi ei kiittänyt, nappasi vain lahjan ja lähti. Sanoin sitten miehelle nätisti, että lapsen tulevaisuuden vuoksi hänet kannattaisi opettaa sanomaan kiitos. Mikä oli vastaus? Hänen lapsessaanhan ei ole mitään vikaa - minä vain annoin lahjan väärin. Just. Mitenkähän ja millä akrobaattitempuilla lahja olisi pitänyt antaa, jotta se olisi annettu "oikein". :D
Sori, meni vähän ohi aiheesta.
Summa summarum: jos mies on PA, siitä seuraa parisuhteessa aina ongelmia, jos nainen on merkittävästi parempituloinen.
Tosiasiallisesti toit jotenkin käytökselläsi ilmi tuolle miehelle, että halveksut häntä hänen köyhyydestään ja nusssisit saman tien jonkun rikkaamman miehen kanssa jos sellainen osuisi kohdalle. Siksi jouduitte eroamaan.
Katkera, kenties? Lähtikö naisesi rikkaamman matkaan, vai mistä kummallinen käsitys, että rahalla voi ostaa naisen? Mikään muuhan ei voi olla eron syy kuin rahattomuus... Ei edes narsistinen ylimielisyys ja normaalista poikkeava oikuttelu, joka meni jopa niin pitkälle, että jo istumalla autossa hänen ajaessaan vaaransi oman henkesä. Ei toki. Eron syynä voi olla vain raha, raha ja raha.
Olen myös ollut tilanteessa, jossa maksoin ulkomaanmatkan miehelle ja vaikka en missään vaiheessa ottanut esille sitä että minä maksoin matkat, niin sain kuulla olevani hyväksikäyttäjä.
Lähden vielä tämän vuoden puolella kolmen viikon matkalle, menen tällä kertaa yksin, etten syyllisty hyväksikäyttöön.
Mää luulin että naiset rakastaa renttuja ja sätkäkonehippejä; persaukisia pikkukriminaaleja.
Aina väärinpäin.
Olen aina tullut toimeen omillani ja kasvatan lapseni yksin palkkarahoillani. En siis saa toimeentulotukea, asumistukea tms. yhteiskunnan apua lapsilisää lukuunottamatta. Teen kahta työtä (päätyö on koulutustani vastaavaa, sivutulo ei liity koulutukseeni) ja aikaa menee päivittäin esim. siihen, että teen ruoat itse, korjailen lasten rikkimenneitä vaatteita, ostan vaatteita kirppiksiltä jne eli teen asioita, joilla säästän rahaa.
Seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa jaoimme menomme puoliksi. Lasten kulut maksoin kokonaan itse. Mies tuhlasi omia rahojaan juomiseen ja pelaamiseen. Hän mökötti välillä, kun hänellä oli rahat loppu ja minä pyysin häntä menemään vuorollaan kauppaan sopimuksemme mukaan. Mies ei millään suostunut käsittämään sitä, että minulla ei yksinkertaisesti ole varaa elättää aikuista työssäkäyvää miestä.
Minä esimerkiksi tarvitsen autoa ja vaihdan auton uuteen noin 3 vuoden välein. Säästän 3 vuoden aikana jo valmiiksi välirahan, jotta voin ostaa seuraavan auton käteisellä ilman autolainaa. Miehen mielestä taas nuo säästämäni rahat olisi ihan täysin voinut käyttää esim. ulkomaan matkoihin. Selitykseni siitä, että haluan säästää autorahat etukäteen, koska asuntolainaa minulla on ihan riittämiin, ei kelvannut hänelle.
Ero tuli ja raha-asia oli yksi iso syy eroon. En jaksanut tapella rahasta enää. Ei siis ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.
Edellä taas esimerkki siitä, että realiteetteja ymmärtämättömällä miehellä ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään (ärsyttää, niin korostan). Silloin kun nainen hoitaa talouden esimerkillisellä tavalla, palkaksi saa mökötyksen. Ja miehellä suuri osa menee juomiseen ja pelaamiseen; tuollaista vastuuttomuutta on vaan yhteiselämisessä mahdotonta sietää (sanotaan nyt, ettei tämä aina ole niin sukupuolisidonnainen asia)
Asiasta kukkaruukkuun, holtiton velaksi eläminen on globaalitasollakin kovin sitkeässä, ja siitähän nykyinen velkakriisikin periaatteessa johtuu. Ja ymmärtämättömyys, ahneus, lyhytnäköisyys luontaisia kulttuurinkin ominaisuuksia, siksi asian taklaaminen vaikeaa. Mutta yksityistalouden tasolla nykyihmisen järjen luulisi jo pääsääntöisesti riittävän.
Eiköhän sekä miehissä että naisissa ole niitä, jotka osaavat hoitaa raha-asiansa itse ja sit niitä, jotka eivät opi edes kantapään kautta, vaan rahat tuhlataan HETI, kun sitä saadaan ja sit vippaillaan.
Yleisimmät syyt riitoihin parisuhteessa ovat seksi, siivous ja raha. Useinkaan pelkkä rakkaus ei riitä, että parisuhdetta voidaan jatkaa tai että seurustelu muuttuisi yhteiselämäksi. Voin myöntää suoraan, että en halua olla sen paremmin seksittömässä suhteessa tai tapella miehen kanssa raha-asioista. En myöskään halua asua törkytalossa enkä siivota kaiket illat miehen sotkuja.
Jos raha-asiat ovat kummallekin osapuolelle tärkeät sikäli, että hoidetaan raha-asiat kunnolla ajallaan, niin sitten sitä rahaa (toivottavasti) jää myös hauskanpitoon. Sitten siitä pääsee nauttimaan, kun voi yhdessä lähteä esim. lomalle tai ostaa jotakin. Kummankin osapuolen tulee maksaa oma osuutensa kuluista. Se osuus ei tarvitse olla aina fifty-fifty vaan voi olla muukin summa, josta on yhdessä sovittu varsinkin, jos tuloerot ovat kovin suuret.
Kyllä miehen persaukisuudella on iso negatiivinen merkitys parisuhteessa.
Eihän PA-miehen kanssa voi harkitakaan edes perheen perustamista! Milläs sitä elää äitiyslomien tai hoitovapaiden ajan jos ei miehen tuloilla?
Ja tulevaisuus kitkuttelevana lapsiperheenä ei todellakaan houkuttele.
Kyllä se vaan niin on että naisen on pakko ajatella "biologisella" järjellään näissä asioissa ja siihen on tedellakin syynsä.