Onko nykyfysiikka hakoteillä?
Vastaus: On!
Onko nykyfysiikka hakoteillä?
http://www.netikka.net/mpeltonen/index.html
"Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?
Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:
1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.
2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?
Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).
Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!"
.
Vastaus: On!
Onko nykyfysiikka hakoteillä?
http://www.netikka.net/mpeltonen/index.html
"Kuinka tutkijat voivat olla niin luottavaisia gravitaatioon nähden ja vieläpä väittää selittäneensä sen?
Tämä on tieteemme perusristiriitoja. Tieteellisten laitosten toimintatapaan kuuluu opettaa vallitsevien uskomusten mukaisesti ja pitäytyä vain niihin. Usein se merkitsee sellaisten teorioiden oikeuttamista tai puolustamista, jotka eivät tarkemmin tutkittuina ole puolustettavissa. Siitä pari esimerkkiä:
1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään.
2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?
Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta).
Tietenkään tällainen laskentatulos ei merkitse, etteikö energiaa tässäkin tapauksessa tarvittaisi, mutta se osoittaa että työn laskemiseen käytetty kaava on puutteellinen ja laadittu rajoittuneen energianäkemyksen pohjalta. Tästä johtuen se ei laskelmissa aina anna todellisuutta vastaavia tuloksia. Niinpä voidaan esim. sanoa, ettei Kuun kiertoliikkeeseen tarvita lainkaan energiaa; Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!"
.
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?
Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.
Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon."
.
"Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?
Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?
Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.
Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?"
.
"Saiko kaikki todella alkunsa 'suuressa pamauksessa' missä universumi oli aluksi kutistunut atomia pienempään tilaan?
Ei todellakaan. Usko 'Big Bangiin' / laajentuvaan avaruuteen on jopa johtanut nykyiset astronomit esittämään jonkinlaisen mystisen antigravitaatiovoiman olemassaoloa selittämään kaikkeuden oletettua kiihtyvää laajenemista. Sellaista voimaa ei kuitenkaan ole kokeellisesti todettu eikä kyetty edes teoreettisesti selittämään. Se olisi lisäksi vastoin yleisesti tunnustettuja fysiikan lakeja. Mistä tämä mystinen ominaisuus ja sen kiihtyvästi avaruutta laajentava vaikutus saisi voimansa?
Alkuräjähdyksen todisteena esitetään tavallisesti myös etäisten galaksien valossa havaittavaa punasiirtymää. Oletetaan, että kyseessä on samanlainen Doppler -ilmiö kuin etääntyvän ääniaallon tapauksessa. Ääni on kuitenkin täysin eri asia kuin valo. Ääniaallot eivät ole puhdasta 'äänienergiaa' vaan ilmakehään syntyneitä paineaaltoja ja molekyylien liikettä. Valoa sen sijaan pidetään hyvin merkillisenä puhtaan energian muotona, johon liittyy kvanttimekaanisia mysteerejä ja paradokseja.
Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. Toisaalta tietään, että punasiirtymää tapahtuu helposti valon kulkiessa kaasujen tai muovien läpi. Tämä ns. Compton -efekti ei kuitenkaan riipu mitenkään valolähteen liikenopeudesta. Ja kuten astronomit tietävät, etäinen tähtivalo ohittaa matkallaan erilaisia kaasuja, plasmoja ja kenttiä ennen teleskooppeihimme saapumistaan. Mitä kauempaa valo tulee, sitä useampia häiriökenttiä se joutuu läpäisemään. Onko siten mikään ihme, jos kauempaa tulevan valon punasiirtymä on suurempi kuin läheltä tulevan?"
.
"Eikö nykytiede silti kaikesta huolimatta toimi hienosti?
Ei toimi! Kuten edellä on todettu, tieteellä ei ole yhtenäistä selitystä gravitaatioon; on vain joukko erilaisia selityksiä mahdottomine johtopäätöksineen jotka kumoavat kaiken mitä tiedämme aineesta ja energiasta, ovat vastoin fysiikan peruslakeja tai eivät kestä vakavaa kriittistä tarkastelua. 'Pimeä aine' ja 'pimeä energia' ovat siitä hyviä esimerkkejä. Tieteessä ei siis ole kyse mistään pikkuvirheistä! "
.
" Kvanttimekaniikkaa on sanottu yhdeksi tarkimmista ja hienoimmista teorioista tieteessä. Pitääkö se paikkansa?
Johtuen nykyisestä ymmärryksen puutteesta, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin tutkia teorioita ja parannella niitä. Epäilemättä atomimaailmassa (ja energiana tunnetussa ilmiössä) on jotain hyvin erilaista kuin nykyään tiedämme, eikä ole ihme etteivät tutkimusresurssit tahdo riittää kaikkeen. Ongelman ydin on kuitenkin väärä käsitys todellisuudesta. Paljon työtä on tehty kvanttimekaniikan kokeelliseksi vahvistamiseksi. Tulokseksi on saatu kaikenlaisia odottamattomia ja kummallisia väittämiä maailmasta, joka meistä itsestämme näyttää yksinkertaiselta ja järkevältä.
""Einstein oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat, että kvanttimekaniikkakin on epätäydellinen. Se ei kerro mitään syitä yksittäisille fysikaalisille tapahtumille, ei tarjoa keinoja ymmärtää kohteiden sisäisiä ominaisuuksia eikä sillä ole pakottavia käsitteellisiä perustuksia." (Scientific American, 2004) "
.
"Tieteen mukaan protonit ovat positiivisesti varautuneita ja tiukasti ytimeen pakkautuneita. Koska samanlaisten varausten pitäisi hylkiä toisiaan, mikä oikein pitää protonit paikoillaan?
Tähänkään mysteeriin tieteellä ei ole todellista vastausta. Vuosikymmeniä tutkijat vain pudistelivat päitään, kunnes päättivät, että kyseessä täytyy olla jokin mystinen vetovoima, joka ilmenee protonien ollessa lähellä toisiaan. Tälle voimalle annettiin nimeksi vahva ydinvoima, ja nykyään sitä pidetään yhtenä perusvoimista. Lähemmin tarkasteltuna tässä käsityksessä on pahoja virheitä.
Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja.
Kappaleiden ei pitäisi kyetä loputtomasti vetämään tai työntämään toisiaan, etenkään ilman havaittavaa voimanlähdettä. Tämä on ensimmäinen ongelma ytimen protonien suhteen (sama koskee myös negatiivisesti varautuneita elektroneja). Toinen ongelma liittyy vahvaan ydinvoimaan: mikä saa sen tulemaan esiin protonien ollessa lähellä toisiaan ja voittamaan niiden välisen työntövoiman? On näin ollen kaksi tieteellisesti selittämätöntä, atomit koossa pitävää voimaa, jotka kumpikin vaikuttavat loputtomalla teholla ja ilman tunnettua energialähdettä.
Merkitseekö tämä sitä, että koko atomiteoriamme on väärä, niin vanha 'aurinkokunta-' kuin nykyinen kvanttimekaaninenkin malli?
Kyllä, sitä se merkitsee. Tieteellisesti mahdottomat teoriat, jotka rikkovat sekä tervettä järkeä että perustavia fysiikan lakeja ovat huonoa tiedettä. Tietenkään ei ole mitään vikaa siinä, että kehitellään hyödyllisiä työmalleja tutkimuksen avuksi, mutta on virhe pitää niitä todellisena tietona ja ymmärryksenä.
Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa (atomien välisissä sidoksissa), loputtomasti ulkoista gravitaatioenergiaa ja loputtomasti ulkoista magneettista energiaa - kaikki ilman tunnettua energialähdettä. Tällainen on tieteen nykytila."
.
Kertaus on opintojen äiti
"Ensiksikin, mistä tulee se sähköinen voima, joka ehtymättömällä teholla saa positiivisesti varautuneet hiukkaset työntymään poispäin toisistaan. Ja miten on mahdollista, ettei tuo mystinen voima lainkaan kulu eikä heikkene? Franklin keksi sähkövarausteorian selittääkseen, miksi sähköiset kohteet tarttuvat toisiinsa, mutta sivuutti sen tosiasian, että se rikkoo perustavimpia fysiikan lakeja."
Että silleen.
Ikuinen asia kierrättää itseään sekä isossa että pienessä mittakaavassa.
Jokaiseen tihentymään tulee ulkoapäin pienempiä tihenytymiä joista osa työntyy tihentymän keskustaan asti ja syrjäyttää sinne aikaisemmin menneen ikuisen asian, joka on tihentymän keskustassa puristunut tiheämmäksi asiaksi, pois päin tihentymän keskustasta ja näin osaamme vihdoinkin selittää sen mistä sitä energiaa riittää tihentymien keskinäiseen vuorovaikutukseen miljardeiksi vuosiksi!
.
"Ei siis ole mitään tieteellistä perustetta olettaa punasiirtymän olevan Doppler -ilmiöön rinnastettava ilmiö. "
On. Sähkömagneettisella säteilyllä doppler toimii täysin kaavojen ja ennsuteiden mukaan. Väite on naurettava, kuten Peltoden väitteet yleensäkin. Täyttä tuubaa.
Nyt onkin sitten kaksi umpikahjoa samassa ketjussa. Fysiikasta edes jotain ymmärtävät poistukoot. Heh
"Yhteensä siis atomien sanotaan käyttävän loputtomasti sisäistä vahvaa ydinvoima-energiaa, loputtomasti sisäistä sähkömagneettista energiaa, loputtomasti ulkoista sähkömagneettista energiaa "
Jos massoja ei kiihdytetä eikä kitkavoimia ole, mihin se energia muka kuluisi?
"Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa? Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta. Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon."
-->
Kun vesi jäätyy, tapahtuu faasimuutos, jonka yhteydessä vapautuu energiaa (lämpönä) eikä suinkaan kulu. Tuloksena syntyy kiinteää vettä eli jäätä, jonka tiheys on nestemäistä vettä pienempi eli siis lopputilavuus on suurempi. Näin ollen jäätyvä vesi tekee myös tilavuudenmuutostyötä, mikä yhdessä vapautuvan lämpöenergian kanssa riittää halkaisemaan vaikkapa teräsputken. Syntyvän paineen voi jopa laskea...
"Maapallon vetovoima sitoo irti pyrkivän Kuun radalleen, mutta ilman että siihen kuluisi energiaa!"
Vuorovesienergia on itse asiassa kuun liike-energiasta pois. Kuu etääntyy sen takia hitaasti maasta. Että sekin väärin. Muuten energiaa ei kulu, Mihin ihmeeseen se muka kuluisi? Jo Newton sanoi aikanaan, että liike jatkuu, jos kappaleeseen ei kohdistu voimia.
Ei pitäisi ottaa fysiikkaan kantaa, jos ei kerta kaikkiaan ymmärrä.
"Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään."
Eihän jatkuisi. Kitkavoimat pysäyttäisivät liikkeen melko nopeasti. Jos liike tapahtuisi tyhjiössä ilman minkäänlaisia kitkavoimia, niin jatkuisihan se. Mikä sen muka pysäyttäisi?
Putoavan tilan teoria on mielenkiintoinen ja se toimii.
Vetovoima on myös aina jotain joka tulee, vetovoima on sanana puutteellinen ilmaisu koska sellaista ei ole edes olemassa.
A . Einstein pähkäili hissiraketti esimerkeillään että jatkuva kiihtyminen on aivan vastaava olotila kuin painovoiman tuntu kuten myös keskipakoisvoima, miksi universumissa voisi olla täsmälleen samalaisia olotiloja ja kuitenkin ne perustuisivat eri fysiikkaan, ei tietenkään voi ja putoavan tilan teoria selittää että kysymys on aivan samasta asiasta.
Putoavan tilan teoriassa avaruudesta tulee elävä ja virtaava energia joka on myös kaiken liikkuvan perimmäinen ylläpitäjä, aine ja avaruus on kirjaimellisesti yhtä.
Tilaenergiaa syntyy ehkä galaksien välisillä alueilla joista se virtaa aineeseen, avaruus laajenee nykytietojen mukaan eli tämän tilaenergian ilmestyminen ei ole edes tieteellinen ihme.
Mutta kuinka tämän putoavan tilan voisi todistaa kun ei sitä vetävää voimaakaan voi todistaa, putoavan tilan voi kuitenkin ajatella tuntevasi kehosi painossa koska materian ja putoavan tilan kohtaaminen ei ole kitkatonta, taas jälleen vanha käänteinen ajatus vetovoimakin aiheuttaa kitkaa siis kitka ei ole ihme:)
Putoavan tilan teoria poistaa ikiliikkujat ja aineen perimmäinen ilmenemisen syyt sattaa olla aivan muuta kuin teoriat kertoo.
http://www.wakkanet.fi/~fields/finnish1.htm
"1) Gravitationaalinen ikiliikkuja:
Kuten kaikki tiedämme, ikiliikkujat ovat mahdottomia. Mikään laite (tai luonnonilmiö) ei voi kuluttaa energiaa ilman voimanlähdettä eikä niin ollen toimia ilman sitä. Silti gravitaatioon perustuvaa ikiliikkujaa pidetään periaatteessa mahdollisena. Siinä kuviteltuun maapallon läpi porattuun tunneliin pudotettu kappale putoaisi kiihtyvällä nopeudella kohti keskipistettä, sen saavutettuaan hidastuisi ja toisen reunan saavutettuaan alkaisi pudota uudelleen kiihtyvällä nopeudella. Ja näin jatkuisi loputtomasti huolimatta siitä, ettei tarvittavaa lisäenergiaa tulisi mistään."
Jos (siis jos) tuohon pudotettuun kappaleeseen ei kohdistuisi mikään liikettä vastustava voima kuten ilmanvastus, se tosiaankin liikkuisi edestakaisin loppumattomiin. Energiaa ei synny eikä häviä, se vain vaihtaa muotoaan. Tämä kappale ei tarvitsisi ulkoista energianlähdettä, vaan sen potentiaalienergia muuttuisi liike-energiaksi ja takaisin potentiaalienergiaksi loppumattomiin. Sen sijaan jos siihen kohdistuu pienikin väliaineen vastus, energiaa tosiaan "kuluu" eli käytännössä energia muuttuu lämmöksi, joka ei enää muutukaan takaisin mekaaniseksi potentiaali- tai liike-energiaksi. Siinä tapauksessa se tosiaankin tarvitsisi ulkoisen energianlähteen voidakseen kulkea loppumattomiin edestakaisin. Samantapaisesta syystä myös taivaankappaleiden liike jatkuu hidastumatta ties kuinka kauan.
"2) Mekaanisen työn kaava
Jos gravitaation kanssa näyttää tulevan ongelmia, meille kerrotaan että ei hätää, koska gravitaatio ei missään koko universumissa tee työtä. Nykykäsityksen mukaan kaikki gravitaatiovetoinen dynamiikka toimii ilman, että siihen tarvittaisiin työtä, joten se ei tarvitse energialähdettäkään. Gravitaation sanotaan sitovan planeetat vahvasti radoilleen, ja pysyvän siellä ilman, että siihen tarvitaan energiaa. Miksi työn matemaattinen määrittely näyttää ratkaisevan tämän syvän fysikaalisen ongelman?
Fysiikassa työ on määritelty kaavalla: voima kertaa matka, siten että jos voima vaikuttaa kappaleeseen tietyssä suunnassa ja kappaletta siirretään toiseen suuntaan, ainoastaan voiman komponentti suorittaa siirtymän suunnassa työtä. Samalla kun kaava osoittaa kappaleen nopeuden tai suunnan muuttamiseen tarvittavan energiaa, se antaa tulokseksi nollaenergian, ellei käytettävissä oleva voima pysty siirtämään kohdetta (jos se on esim. seinää vasten tai kun gravitaatio vetää puoleensa maan pinnalla olevaa kappaletta)."
Tehty työ on yhtä suuri kuin voima kertaa matka vain, jos voima vaikuttaa kappaleen liikesuunnassa. Jos niin ei ole asian laita, voima on ajateltava jaetuksi kahteen komponenttiin, joista toinen on liikkeen suuntainen, toinen sitä vastaan kohtisuorassa. Vain voiman liikkeen suuntainen komponentti tekee työtä. Ja tämän komponentin suuruus saadaan kertomalla kokonaisvoima voiman suunnan ja kappaleen liikesuunnan välisen kulman kosinilla. Vektoriopillisin käsittein ilmaistuna, tehty työ on yhtä suuri kuin kappaleeseen vaikuttavan voiman ja sen kulkeman matkan pistetulo, eli vektorien pituuksien tulo kerrottuna niiden välisen kulman kosinilla.
Planeetat liikkuvat lähes ympyränmuotoisilla radoilla. Niihin vaikuttava Auringon vetovoima on tällöin lähes kohtisuorassa niiden liikkeeseen nähden. Niinpä se ei tee työtä eikä siis myöskään kuluta energiaa. Tai tarkemmin sanottuna, ne kulkevat ellipsin muotoisilla radoilla eikä niiden etäisyys Auringosta ole tarkkaan vakio. Mutta kun ne etääntyvät Auringosta, ne myös hidastuvat: osa niiden liike-energiasta muuttuu potentiaalienergiaksi. Ja kun ne ratansa toisella puoliskolla lähestyvät Aurinkoa, niiden vauhti kiihtyy: potentiaalienergia muuttuu takaisin liike-energiaksi. Kun ei tiellä ole sellaista väliainettakaan, joka aiheuttaisi vastusta, ei energiahäviöitäkään esiinny. Ja sama koskee myös Kuun liikettä Maan ympäri.
Kaikki näytti niin toiselta silloin kuin kuviteltiin Maata litteäksi, siis vaan näytti.
Ajatellaanpa nyt galaksikeskeisesti luonnollisesti. Maa ja Aurinko on putoamassa galaktisella spiraaliradallaan kohti Galaksin keskustaa. Maan rata galaksikeskeisesti on kierre spiraalissa, Auringon vastaava galaksirata on spiraali koska planeetat liikuttaa suhteellisen vähän Aurinkoa omalla spiraaliradallaan.
Esimerkissäsi puuttuu siis ratkaisevaa sisältöä koska universumia ei voi ajatella kuin kokonaisuutena ja koko galaksi on tietenkin yksi olio paljon enemmin kuin vain oma Aurinkokuntamme.
Tämähän tarkoittaa sitä että Maan ja Auringon kaikki liikeenergia tulee muuttumaan potentiaalienergiaksi mustassa aukossa, kuinka se jälleen muuttuu liikeenergiaksi ja muuttuuko ei tiedetä, suoraan sanottuna saamme "painovoimasta" vajaan fysikaalisen kuvan jos ajattelemme Aurinkokuntakeskeisesti.
Universumin veto/ painovoiman pää on tietenkin siellä missä painovoimaa ilmeni ensimmäisen kerran, kysymys esim, oliko alun singulariteetillä vetovoimaa?
Taas tuli se spiraalirata. Miksi ihmeessä galaksikeskeinen koordinaatisto olisi "luonnollinen"? Kerrohan yksikin astronomi, joka väittää auringon rataa spiraaliksi. Kirjoitat taas tapasi mukaan täyttä roskaa yrittäessäsi epätoivoisesti olla fiksu.
Luuletko että vetovoima gravitaatio ilmestyi ensimmäisenä universumissa juuri meidän aurinkokunassa? ei varmaan ja TÄSTÄ on paljon kysymys.
Jos joku astronomi ajattelee että aurinkokeskeinen koordinaatisto on luonollinen niin se on hänen ajatuksen hölmöys koska silloin hän ei voi tajuta gravitaation ja universumin liikkeen kokonaisuutta.
Tosi asia on että koko universumissa ei ole TODELLISIA ympyrä tai ellipisratroja SIKSI myös jokainen aurinko ja planeetta tekee koko ajan työtä.
Vielä pari kyssärii hiusinhauskalle !
Onko galaksit universumimme merkittävimmät rakenteelliset oliot onko vai eikö?
Vallitseeko galakseissa keskitetty gravitaatio jonka piirissä on myös Maa/Aurinko ?
Voiko Galkakseja muodostua ilman spiraaliratoja?
Onko planeettajärjestelmämme muodostunut Aurinkomme ympärille joka jo kiertää spiraalirataa galaksisamme?
On se niin tyhmää ajatella Aurinkokeskeisesti.
"Jos joku astronomi ajattelee että aurinkokeskeinen koordinaatisto on luonollinen niin se on hänen ajatuksen hölmöys koska silloin hän ei voi tajuta gravitaation ja universumin liikkeen kokonaisuutta."
Voi poika parka. Olet astronomiasta täysin pihalla.
Universumin liikkeen "kokonaisuus" on pala, jota ei mikään astronomia pysty vielä ainakaan nielemään. Galaksimme keskustan ottaminen keinotekoiseksi nollakohdaksi olisi universumin liikkeen suhteen aivan yhtä keinotekoinen, kuin ottaa Tuorlan observatirio origoksi.
Kun tarkastellaan aurinkokuntaa kokonaisuutena, on aurinko itsestään selvä nollakoordinaatti. Jos taar tarkastellaan Jupiterin kuiden liikeitä valitaan nollakoordinaatiksi Jupiter.
Radat ovat ellipsejä. Tyhjiössä kiertävät planeetat eivät todellakaan "tee työtä", jos niiden vuorovesivoimia toisilla kappaleilla ei lasketa. Ympyrä ja ellipsiradat ovat aivan TODELLISIA, kun valitaan järkevä nollakoordinaatisto. Vai oletatko, että saatelliitin ratalaskelmat pitäisi tehdä galaksijoukkomme painopisteen suhteen ja pitää maata ja aurinkoa vain häiriötekijöinä?
Miksi ihmeessä kirjoittelet fysiikkapalstalla? Tietämyksesi fysiikasta viittaa paljon vahvemmin salkkari- tai huhaapalstalle.
"Onko galaksit universumimme merkittävimmät rakenteelliset oliot onko vai eikö?"
Eivät ole. Galaksijoukot ja superjoukot ovat kosmologian kannalta paljon merkittävämpiä kuin uksittäiset galaksit. Galaksin gravitaation merkitys aurinkokuntamme sisällä on niin mitätön, ettei sitä tarvitse ratalaskelmissa huomioida.
"Vallitseeko galakseissa keskitetty gravitaatio jonka piirissä on myös Maa/Aurinko ?"
Mikä on "keskitetty gravitaatio"? Totta kai aurinkokuntamme on galaksimme gravitaation vaikutuspiirissä, aivan samoin kuin galaksimme on paikallisen galaksijoukon vaikutuspiirissä, joka taas kuuluu osana superjoukkoon.
"Voiko Galkakseja muodostua ilman spiraaliratoja?"
Voi. Pallo- ja sauvagalakseissa ei ole spiraaliratoja ja vaikka spiraaligalaksissa haarat ovat taipuneet spiraalimuotoon, niissä olevat tähdet kiertävät ellipsi- tai lähes ympyräratoja galaksin painopistettä. Eivät tähdet kierrä spiraaliratoja.
"Onko planeettajärjestelmämme muodostunut Aurinkomme ympärille joka jo kiertää spiraalirataa galaksisamme?"
Planeettajärjestelmä on. Spiraalirata ei.
"On se niin tyhmää ajatella Aurinkokeskeisesti. "
On ainakin yhtä tyhmää ajatella galaksikeskeisesti. Sinun mielestäsi aurinkokuntaa tutkivat ammattiastoromit ovat tyhmiä?
Juttusi alkaa lähestyä kuuluisan MR. Pressuren magalomaanista sekopäisyyttä. Kaikki väitteesi ovat tuulesta temmattuja. Yksi kylähullu palstaa kohti riittäisi.
Saathan olla tuota mieltä, kauan se kesti.Maan litteyskin.
Pallogalakseilla on myös tiiviimpi keskus sinne ei vain pääse ilman spiraalirataa.
Syy miksi Maa ei putoa aurinkoon on selvä koska sekä aurinko että maa yhdessää tekevät työtä kun putoavat galaksin keskustaan.
Mikä on tämä gravitaatio?
Miten se toimii ja silleen?
Syy miksi Maa ei putoa aurinkoon on selvä koska sekä aurinko että maa yhdessää tekevät työtä kun putoavat galaksin keskustaan.
Taas täyttä roskaa. Eivät aurinko ja maa mihinkään galaksin keskustaan ole putoamassa. Galaksimme on kai sitten suistumassa paikallisen galagsijoukkomme painopisteeseen, joka puolestaan suistuu superjoukon vastaavaan painopisteeseen apinan raivolla työtä tehden?
Astronomia ei ole mielipidekysymys.
Onkohan Cirruskerosiinano käsittänyt spiraaligalaksit jotenkin ihan väärin? Onko hän nähnyt kuvan spiraaligalaksista ja kuvitellut, että sen spiraalihaarat olisivat jonkinlaisia galaksin keskustaan syöksyviä tähtivanoja? No huhhuh, en käsitä!
Niinhän se on että ympYRä ja ellipsiradat ovat harhaa joka johtuu suppeasta näkökulmasta.
Aurinkokunnan nopeudella galaksin spiraaliradalla ei muka merkitystä ja mistä liike tulee ja mitä se merkitsee gravitaation olemukselle, he he
Mieti missä gravitaatio ilmeni ens kerran ja oliko alkusingulaeiteetilla gravitatiota.
Käsität varmaan kuinka galaksit voi muodostua ympyräradoista, kerro heti meillekin.
No en kyllä käsitä vastaustasikaan… Oliko se kysymys?
Galaksin tähdet kiertävät galaksin keskustaa samalla tavalla kuin planeetat kiertävät tähteään, eivät ne galaksin keskustaan ole putoamassa.
Sinö laitat universumin syntyteoriat aivan uusiksi, vai onko galaksit syntyneen niille sijoilleen.
Kuinka galakseja syntyy ympyrä radoilla !
Tiivistyessä aine lähestyy massakeskipistettä. Samaan aikaan kun koko galaksin aine kiertyy painopistensä ympäri, aurinkokunnissa aine pyörii myös painopisteensä ympäri ja jopa planeettojen kasaantuminen selittyy sillä.
Wiki:
"Vuonna 2007 galaksin halossa sijaitsevan tähden HE 1523-0901 iäksi arvioitiin 13,2 miljardia vuotta, eli lähes yhtä paljon kuin maailmankaikkeuden ikä. Kyseessä on vanhin Linnunradan alueelta löydetty kohde, joten se asettaa alarajan Linnunradan iälle."
Linnunrata on lähes yhtä vanha kuin maailmankaikkeus. Miksi tähtien spiraalimainen liike ei jo ole johtanut koko linnunradan suistumiseen mustaan aukkoon? Liikkuessaan alkuun spiraaliratoja, impulssimomentti säilyy ja rata alkaa lähestyä vakiorataa, joka on yleensä vähän ympyrästä poikkeava ellipsi. Kun systeemi on tasapainossa, ei mitään merkittäviä spiraaliratoja enää ole.
Kerrohan astronominen tutkimus, joka väittää tähtien (tai planeettojen) ratoja spiraaleiiksi. Etkö osaa? Ai.
Suuren mittakaavan kosmologiassa galaksit ovat roskia, jotka häiritsevät havainnointia, kuten eräs kosmologi asian ilmaisi. Miksi yhden roskan painopiste olisi avaruuden kokonaisuutta ajatellen erityisasemassa kuten väitit.
Etenit arvauksisasi niin pitkälle että tältä tellukselta emme voi nähdä kuin tulee käymään.
Väität että galkseja syntyy ympyräradoilla, mikä on sen fysiologinen mekanismi?
Miksi.ihmeessä mustat aukot kuvitellaan.galaksin keskustaan?
Galaksien muodostuminen alkuräjähdyksen jälkeen on edellyttänyt ehkä ...ehkä... spiraaliratoja. Aineen lähes suoraviivainen tiivistymine olisi toinen mahdollisuus. Pienikin poikkeama aiheuttaisi impulssimomentin pysyvyyden takia pyörivän liikkeen, kun massa olisi riittävästi keskittynyt.
Kerro nyt, missä astronomit kertovat tähtien kiertävän spiraaliradoilla. Odotan innokkaasti. Elliptinen rata on Newtonin mekaniikan mukaan stabiili, kun nopeus ja etäisyys massan suhteen on oikea. Spiraali vaatisi kappaleeseen liikkeeseen vaikuttavaa voimaa.
Tiivistyessä aine lähestyy massakeskipistettä. Samaan aikaan kun koko galaksin aine kiertyy painopistensä ympäri,
"...kieryminen ei voi olla kuin spiraalirata."
Vaan ei enää. Elliptiikka vallitsee kun tasapainotila on saavutettu.
"Ihmisen ikäkö riittää vakuuttamaan että galaksit ovat tasapainossa! hehe mieti vähän paljon on tyhjäää ympärillä!"
Ei, vaan fysiikka.
Näytähän yksikin fysiikan tai astronomian julkaisu, joka tukee väitteitäsi. Etkö vieläkään pysty? Johtuisiko siitä, että olet kaikenlaisesta tieteellisestä ajattelusta pihalla kuin lintulauta ja väitteesi ovat tyhjiä.
Jos et sattuisi tietämään, niin kuussakin on käyty ja useasti.
"Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?
Nykytieteen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta silti niin tapahtuu. Fysiikan lakien mukaan energian poistuminen jostakin vaatii aina tasapainottavaa energian lisäystä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty ilmapallo laajenee ja lopulta särkyy. Myös tässä prosessissa työ kohdistuu paitsi ympäröivää ilmakehää myös pallon elastista pintaa vastaan sen pyrkiessä tasapainotilaan sisäisen ja ulkoisen paineen välillä. Asiassa ei ole mitään mystistä, koska työhön tarvittava lisäenergia (lämmön muodossa) tulee Auringosta.
Jäätyvään veteen ei kuitenkaan tule mistään lisäenergiaa - itse asiassa tapahtuu päinvastoin: jäätymisen edetessä energiaa kuluu jatkuvasti. Kuinka vesi sitten äkkiä laajenee sellaisella voimalla että putket halkeavat? Tähän mysteeriin ei nykytieteellä ole yksiselitteistä vastausta - vain joitakin epämääräisiä huitaisuja, jotka eivät anna selkeätä selitystä tähän energian tasapainorikkoon."
Niin, jäätyvä vesi saa apuja tonttuarmeijalta ja näin se onnistuu halkaisemaan putket ja silleen
"Kuinka jäätyvä vesi voi laajentua ja jopa halkaista metalliputket ilman siihen lisättyä energiaa?"
Mieti sitä. Ja lukaise siinä sivussa pari kirjaa fysiikasta. Voit sitten muutaman vuoden kuluttua palata fyssan palstalle.
Jos valonnopeus oikeasti ylitettiin, nykyfysiikka on hakoteillä.
Toisaalta nykyfysiikan teoriat ennustavat joitain järjenvastaisia asioita, kuten mustan aukon, jonka singulariteetissa luonnonlait eivät päde. Hakoteillä?
Onko nykyfysikka hakoteillä, sanoisin,että on ja ei.
Hakoteillä se on siinä,että se olettaa kaikkeuden alkuperän olevan aineellinen
Oikeassa siinä,että kvanttimeganiikan kautta löytyy totuus jos ymmärretään mustan energian olemassaolo oikein, sillä se on kaiken energian summa.
Syntymätön häviämätön ja aina liikkeessä oleva ajaton liikkumaton liikuttaja
Koska se on ajaton tutkijat aikaan sidottuja, niin sen olemassaolosta voidaan saada tietoja vain sen aihettamien ajallisten energioiden perusteella
Kvanttimekaniikka on tässä oikeassa suunnassa, olettaessaan tämän mustan ebnergian olemassaolon
>
Missä tällainen oletus on lausuttu ?
Tosiaan, tieteessä ei oleteta moista. Kyse on siis ihan omasta kuvitelmastasi nyt.
>
Mustaa energiaa ei ole edes väitetty olevaiseksi. Pimeä energia sen sijaan on nykyisen teorian mukaan oltava olemassa. Se ei kuitenkaan ole mikään summaenergia nykykäsityksen mukaan. Hourailet siis jälleen omia kuvitelmiasi, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa.
Vaihda palstaa uskomuspalstalle. Tänne Sinun idioottimaisilla jorinoillasi ei ole mitään annettavaa. Täällä puhutaan tieteestä.