Miettikääpä tarkoin.
Olipa kerran äiti, joka huomioi vain toista lastaan ja kehui häntä maasta taivaaseen, haukkuen toista lastaan jatkuvasti rumaksi ja tyhmäksi.
Lapsi traumatisoitui, kuten varmaan oma äitinsäkin aikoinaan oli varmaankin traumatisoitunut samasta syystä. "Perinnöllistä, sillä dissosiaatiohäiriöinen opettaa oman lapsensa samaan häiriöön".
Aikuistuessaan tuska kasvoi ja nuori yritti itsemurhaa useasti ja keräsi marttyyrimäisesti huomiota itselleen tulehduttaen vain välinsä kaikkiin ystäviin, joista imi vampyyrimäisesti voimat. Jopa äitinsä oli hyljännyt.
Nuori joutui vihdoin hoitoon ja sai apuakin, elämä ns. hymyili hetkisen, nuori raskastui ja sai lapsen. Onnea kesti aikansa, erot tietty kuului asiaan ja uusi isäpuoli kehiin. Äitikin heltyi, kun oli mummi ja sai hoitaa lapsenlastaan.
Kaikki meni jonkin aikaa hyvin, kunnes perheeseen syntyi uusi lapsi ja edellisestä liitosta oleva lapsi unohdettiin täysin. Eli samalla lailla kuin oma äitinsäkin oli tehnyt.
Lapsi traumatisoitui.
Lapsi ei saa leikkiä kaikkien kavereidensa kanssa, ei saa käydä kylässä tietyissä paikoissa, menemisiä ja tulemisia rajoitetaan, kova kuri, tiä sit mitä tappeluita kotona, kun asiat kulminoituu ja peilautuu lapseen.
Nyt lapsi oireilee vakavasti ilmeisestikin emotionaalisista syistä?
Kaikki kärsivät, lapsi, perheet, ystävät ja koulukaverit.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
Eli mitä tästä opimme?
Antakaa huomiota lapsillenne tasapuolisesti, älkää estäkö lasta leikkimästä kavereiden kanssa, vaikka vanhemmat eivät toimeen tuliskaan sukulaisten, naapureiden, kavereiden jne kanssa niin ei tarvi laittaa lasta kärsimään siitä et estetään muiden lasten kanssa leikkiminen ja yhdessäolo.
Lapsi on lapsi ja tarvii myös oman sosiaalisen verkoston, niin kuin aikuisetkin.
Olipa kerran äiti, joka huomioi vain toista lastaan ja kehui häntä maasta taivaaseen, haukkuen toista lastaan jatkuvasti rumaksi ja tyhmäksi.
Lapsi traumatisoitui, kuten varmaan oma äitinsäkin aikoinaan oli varmaankin traumatisoitunut samasta syystä. "Perinnöllistä, sillä dissosiaatiohäiriöinen opettaa oman lapsensa samaan häiriöön".
Aikuistuessaan tuska kasvoi ja nuori yritti itsemurhaa useasti ja keräsi marttyyrimäisesti huomiota itselleen tulehduttaen vain välinsä kaikkiin ystäviin, joista imi vampyyrimäisesti voimat. Jopa äitinsä oli hyljännyt.
Nuori joutui vihdoin hoitoon ja sai apuakin, elämä ns. hymyili hetkisen, nuori raskastui ja sai lapsen. Onnea kesti aikansa, erot tietty kuului asiaan ja uusi isäpuoli kehiin. Äitikin heltyi, kun oli mummi ja sai hoitaa lapsenlastaan.
Kaikki meni jonkin aikaa hyvin, kunnes perheeseen syntyi uusi lapsi ja edellisestä liitosta oleva lapsi unohdettiin täysin. Eli samalla lailla kuin oma äitinsäkin oli tehnyt.
Lapsi traumatisoitui.
Lapsi ei saa leikkiä kaikkien kavereidensa kanssa, ei saa käydä kylässä tietyissä paikoissa, menemisiä ja tulemisia rajoitetaan, kova kuri, tiä sit mitä tappeluita kotona, kun asiat kulminoituu ja peilautuu lapseen.
Nyt lapsi oireilee vakavasti ilmeisestikin emotionaalisista syistä?
Kaikki kärsivät, lapsi, perheet, ystävät ja koulukaverit.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
Eli mitä tästä opimme?
Antakaa huomiota lapsillenne tasapuolisesti, älkää estäkö lasta leikkimästä kavereiden kanssa, vaikka vanhemmat eivät toimeen tuliskaan sukulaisten, naapureiden, kavereiden jne kanssa niin ei tarvi laittaa lasta kärsimään siitä et estetään muiden lasten kanssa leikkiminen ja yhdessäolo.
Lapsi on lapsi ja tarvii myös oman sosiaalisen verkoston, niin kuin aikuisetkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämähän on satua, mut voisi hyvinkin olla totta totta ja tapahtua ihan lähipiirissäkin.
Niinpä, kun jokainen huolehtisi omista asioistaan yhtä hyvin kuin toisten niin asiat olisi varmaan monella paremmin.
Toisista kyllä jauhetaan satuja ja täyttä valheellista skeidaa, vaikka oma pentu ryyppäisi jatkuvasti, mitä omituisimmissa seurueissa varastellen ja istuen putkassakin.
Nämä satutätit ja -sedät on usein niitä, joilla luurankoja on eniten kaapissa ... joten eiköhän kunnosteta jokainen oma elämämme, parhaamme mukaan
Ehkäpä aloittaja onkin erittäin huolestunut vanhempi, joka on seurannut tilannetta jo pitemmän aikaa, mutta ei kuitenkaan ole vielä kehdannut mennä huomauttamaan asiasta asianomaiselle.
Tai ei edes harkitse asian huomattamista tälle vanhemman irvikuvalle, vaan harkitsee asien viemistä lastensuojeluvirastoon.
http://www.pohjolansanomat.fi/PS-Uutiset/1194700532510/artikkeli/koulukarhamat on pakko piilottaa.html
Yhteiskunnassa ja säännöissä vakavia puutteita, jos traumaattisesti sairas tokaluokkalainen saa jatkaa puukkouhkailujaan ja itsemurhan teon opettamista muille luokkalaisilleen???
Ym. tempasut viel kaupanpäälle.
Ne vaan odottelee et jotain vakavaa tapahtuu ja sit ihmetellään et miksi???
Joo, eivät edes kirjottele nimettöminä Suoli24:lle. Sehän se tunnetusti on kaikinpuolin hyvän ja virheettömän ihmisen tunnusmerkki jonka suojista voi arvostella kaikkea ja varsinkin sitä mistä ei tiedä yhtään mitään.