elämäni varrella olen saanut kokea sen miten ihmisten on vaikea olla avoimia, mieluiten valitaan "mököttäminen" tai seläntakana kujeilu. minkä takia ? eikä ihmiselle ole mikään suhde rehellisyyden arvoinen ja josta haluaa pitää kiinni ?
itse olen ulospäinsuuntautuva ja sanon etukäteen kaikille että jos on jotain niin kysy ettei tule väärinkäsityksiä. ei toimi ollenkaan. sit vain ykskaks saa huomata että jostain vihoitellaan, kunnon vastausta ei saa kun kysyy ja kuitenkin muutoksen huomaa selvästi.
vaikka on kuinka yrittänyt olla kaikinpuolin vieraanvarainen, huomioonottava jne niin näitä hyviä puolia ei edes tunnetusti ole huomioitu, ainoastaan jokin sana,teko jota ei sitäkään suoraan sanota.
eikö aikuinen ihminen osaa paremmin asioita selvittää ? eikö millekkään anneta arvoa ? huomataan vain viat toisessa muttei itsessä. eihän kukaan ole virheetön ja teoistaan täyttyy ottaa vastuu vai ? mutta ei se onnistu ilman kommunikaatiota.
olen tosi pettynyt ns. ystävyyssuhteisiin jotka on kestänyt useammankin vuoden ja kaikki on oletettavasti ollut hyvin ilman sanaharkkaa tai riitaa, sit vain ykskaks käännetään selkä, ei vastata sähköpostiin jne.
ja itse en koskaan opi sitä että "ole valmis pettymykseen" että mikään ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin luulen. aina haluan antaa rehellisen mahdollisuuden kaikille, ei vo ituomita etukäteen.
onko muilla samoja kokemuksia ? tai joku joka tuntee tästä itsensä ja voi kertoa/ vastata tähän ?
itse olen ulospäinsuuntautuva ja sanon etukäteen kaikille että jos on jotain niin kysy ettei tule väärinkäsityksiä. ei toimi ollenkaan. sit vain ykskaks saa huomata että jostain vihoitellaan, kunnon vastausta ei saa kun kysyy ja kuitenkin muutoksen huomaa selvästi.
vaikka on kuinka yrittänyt olla kaikinpuolin vieraanvarainen, huomioonottava jne niin näitä hyviä puolia ei edes tunnetusti ole huomioitu, ainoastaan jokin sana,teko jota ei sitäkään suoraan sanota.
eikö aikuinen ihminen osaa paremmin asioita selvittää ? eikö millekkään anneta arvoa ? huomataan vain viat toisessa muttei itsessä. eihän kukaan ole virheetön ja teoistaan täyttyy ottaa vastuu vai ? mutta ei se onnistu ilman kommunikaatiota.
olen tosi pettynyt ns. ystävyyssuhteisiin jotka on kestänyt useammankin vuoden ja kaikki on oletettavasti ollut hyvin ilman sanaharkkaa tai riitaa, sit vain ykskaks käännetään selkä, ei vastata sähköpostiin jne.
ja itse en koskaan opi sitä että "ole valmis pettymykseen" että mikään ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin luulen. aina haluan antaa rehellisen mahdollisuuden kaikille, ei vo ituomita etukäteen.
onko muilla samoja kokemuksia ? tai joku joka tuntee tästä itsensä ja voi kertoa/ vastata tähän ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.