tässä sitä ollaan. Nuorena hankittu lapsi, lapsen ollessa parin kkn ikäinen tuli ero, tämän jälkeen muutto uudelle paikkakunnalle ja vielä lisäksi masennus. Ja nyt ei äiti enää jaksa.
Eli lapseni on pian 9kk, eli hyvin pieni vielä ja äidistä riippuvainen. Isäänsä ei ole nähnyt kolmeen kuukauteen, johtuen pitkästä välimatkasta. Nyt olen pitkän yrittämisen ja puhumisen ja miettimisen jälkeen tullut siihen tulokseen, ettei äiti enää oikeasti jaksa. Ei tämä äitiys ollut minulle se oikea "juttu" vaikka kuinka niin ajattelinkin, koska olen aina lapsia rakastanut. Masennus on vain pahentunut, lääkkeitä lisätään kuten myös terapiaa, mutta ei nämä olot mihinkään ole kadonneet. En ole valmis uhraamaan nuorta elämääni äitiyteen nyt vaikka lastani rakastankin mielettömän paljon.
Joten kuka tietää näistä sijoitusasioista? Jos olen yhteydessä sosiaalitoimistoon tämän asian tiimoilta, ja pyydän apua ja kerron etten jaksa enkä haluakkaan jaksaa, niin mitä sitten tapahtuu? Annetaanko tyttäreni johonkin perheeseen kotipaikkakunnalla vai miten asia tapahtuu? Kuinka usein saan nähdä tytärtäni? Ja mikäli olen esimerkiksi muutaman vuoden kuluttua valmis äitiyteen, saanko lastani takaisin vai olenko menettänyt lapseni loppuiäksi?
Vaikeita ja niin raskaita asioita..
lapsen sijoittaminen tms kun äiti ei jaksa?
33
8019
Vastaukset
- avutonJAhukassa
niin ja tähän lisäten, että mikäli ei nyt lasketa sitä vaihtoehtoa että muuttaisi isänsä luokse, sillä isänsä ei mitään roolimallia ole lähelläkään.
- AsIastA jotAin tietä
Hei Sinulle!
Ota rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi perhetyöhön ja kysy heidän mahdollisuutta tulla auttamaan sinua ja lasta kotiin. Lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto että lapsi voi mennä tietyiksi ajoiksi esim. viikonlopuiksi sijaisperheeseen jolloin saisit levähdellä ja saada ajatuksiisi vähän enemmän selkeyttä. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ANNA LASTA HUOSTAAN!!!
Tarvitset vain lepoa ja taukoa tähän asiaan ja yllä olevat asiat varmasti auttavat asian ajattelussa. Autan sinua mielelläni.
Yritä jaksaa siellä koskan tiedän että jos teet tuon ratkaisun, kadut sitä myöhemmin. - avutonJAhukassa
Kiitos tuosta, mutta hain takaa juurikin tietoa siitä huostaanotosta, että miten se on käytännössä. Eli millaiseen perheeseen lapseni sijoitettaisiin, samalle paikkakunnallekko kuin tällä hetkellä asumme? Kuinka usein saan tavata lastani, ja onko minulla mahdollisuutta saada häntä enää koskaan takaisin?
- MilenaZap
No todellisuudessahan et voi yhtään vaikuttaa siihen, minne lapsi sijoitetaan. Harvoin kai sijoitetaan samalle paikkakunnalle, usein toiselle puolelle Suomea, tapaamisia voi olla kerran viikossa tai kerran kuussa parin tunnin tunnin ajan ja silloinkin luultavasti valvotusti.
Kerran lapsesi on noin pieni, unohtaa hän sinut hyvin nopeasti (ja siitä huolimatta ero sinusta on hyvin traumaattinen, jättää ikuiset jäljet). Luultavasti sopeutumisen vuoksi uuteen perheeseen tullaan tapaamisia rajoittamaan.
Huostaanottoja puretaan Suomessa hyvin harvoin. Jos lapsi sijoitetaan noin pienenä, ei hän edes muista parin vuoden päästä aikaa, jolloin asui luonasi ja on hyvin todennäköistä, että huostaanotto puretaan. Luultavasti parin vuoden päästä itse olet tullut katumapäälle ja pohdit, olisiko vain sittenkin kannattanut hakea apua masennukseen ja kotiapua arjen pyörittämiseen, ehkä anoa virikehoitopaikka päiväkodista eikä luopua lapsesta. Mutta silloin on liian myöhäistä, nyt ei ole. Eli mieti tarkkaan mitä teet.
Ei ole mitään takeita, että lapsesi pääsisi edes hyvään sijaisperheeseen vaan mahdollisesti laitokseeen tai sitten huonoon sijairperheeseen. Usko pois, sellaisiakin on.
Mutta jokatapauksessa, hae itsellesi apua! Uskon, että jos hoidat masennuksesi pois, voit vielä nauttia lapsestasi ja olla hyvä äiti. - MilenaZap
MilenaZap kirjoitti:
No todellisuudessahan et voi yhtään vaikuttaa siihen, minne lapsi sijoitetaan. Harvoin kai sijoitetaan samalle paikkakunnalle, usein toiselle puolelle Suomea, tapaamisia voi olla kerran viikossa tai kerran kuussa parin tunnin tunnin ajan ja silloinkin luultavasti valvotusti.
Kerran lapsesi on noin pieni, unohtaa hän sinut hyvin nopeasti (ja siitä huolimatta ero sinusta on hyvin traumaattinen, jättää ikuiset jäljet). Luultavasti sopeutumisen vuoksi uuteen perheeseen tullaan tapaamisia rajoittamaan.
Huostaanottoja puretaan Suomessa hyvin harvoin. Jos lapsi sijoitetaan noin pienenä, ei hän edes muista parin vuoden päästä aikaa, jolloin asui luonasi ja on hyvin todennäköistä, että huostaanotto puretaan. Luultavasti parin vuoden päästä itse olet tullut katumapäälle ja pohdit, olisiko vain sittenkin kannattanut hakea apua masennukseen ja kotiapua arjen pyörittämiseen, ehkä anoa virikehoitopaikka päiväkodista eikä luopua lapsesta. Mutta silloin on liian myöhäistä, nyt ei ole. Eli mieti tarkkaan mitä teet.
Ei ole mitään takeita, että lapsesi pääsisi edes hyvään sijaisperheeseen vaan mahdollisesti laitokseeen tai sitten huonoon sijairperheeseen. Usko pois, sellaisiakin on.
Mutta jokatapauksessa, hae itsellesi apua! Uskon, että jos hoidat masennuksesi pois, voit vielä nauttia lapsestasi ja olla hyvä äiti.siis piti laittaa tuohon, että on hyvin EPÄtodennäköistä, että huostaanotto puretaan parin vuoden päästä.
Jokatapauksessa voimia ap:lle. Mikä on tilanteesi nyt?
Älä epäröi hakea apua ja toivottavasti ymmärrät, että sinulla ja lapsellasi on oikeus saada muunlaistakin apua kuin huostaanotto. Asuinpaikastasi riippuen esim. virikehoito päiväkodissa, kotipalvelu, perhetyöntekijä, taloudellista tukea jne. Ota mitä pikimmiten yhteyttä lastensuojeluun!
Jos tilanteesi on niin paha, että tarvitset apua HETI kehoittaisin hakautumaan psykiatriseen hoitoon osastolle sisälle. Silloin lapsesi sijoitettaisiin tietysti lastenkotiin tms. osastojakson ajaksi, mutta luulisin että mahdollisuutesi saada hänet takaisin osastohoidon loputtua olisivat suuremmat kuin jos nyt vain marssit soskuun ja ilmoitat haluavasi antaa lapsesi huostaan "muuten vain" pitkäksi aikaa.
Voisit ehkä hyöytä myös perhekuntoutuksesta, missä äiti ja lapsi ovat yhdessä jossain laitoksessa jonkun aikaa.
Mutta älä enää mieti vaan hae jo sitä apua viimeistään huomenna! - 12lkj
MilenaZap kirjoitti:
No todellisuudessahan et voi yhtään vaikuttaa siihen, minne lapsi sijoitetaan. Harvoin kai sijoitetaan samalle paikkakunnalle, usein toiselle puolelle Suomea, tapaamisia voi olla kerran viikossa tai kerran kuussa parin tunnin tunnin ajan ja silloinkin luultavasti valvotusti.
Kerran lapsesi on noin pieni, unohtaa hän sinut hyvin nopeasti (ja siitä huolimatta ero sinusta on hyvin traumaattinen, jättää ikuiset jäljet). Luultavasti sopeutumisen vuoksi uuteen perheeseen tullaan tapaamisia rajoittamaan.
Huostaanottoja puretaan Suomessa hyvin harvoin. Jos lapsi sijoitetaan noin pienenä, ei hän edes muista parin vuoden päästä aikaa, jolloin asui luonasi ja on hyvin todennäköistä, että huostaanotto puretaan. Luultavasti parin vuoden päästä itse olet tullut katumapäälle ja pohdit, olisiko vain sittenkin kannattanut hakea apua masennukseen ja kotiapua arjen pyörittämiseen, ehkä anoa virikehoitopaikka päiväkodista eikä luopua lapsesta. Mutta silloin on liian myöhäistä, nyt ei ole. Eli mieti tarkkaan mitä teet.
Ei ole mitään takeita, että lapsesi pääsisi edes hyvään sijaisperheeseen vaan mahdollisesti laitokseeen tai sitten huonoon sijairperheeseen. Usko pois, sellaisiakin on.
Mutta jokatapauksessa, hae itsellesi apua! Uskon, että jos hoidat masennuksesi pois, voit vielä nauttia lapsestasi ja olla hyvä äiti.Valvottuille tapaamisille täytyy olla peruste, tavallisesti vanhemmat saavat tavata lapsiaan ilman valvontaa joko omassa kodissa tai sijoituspaikassa.
- Asiastajot
Lapsi voidaan sijoittaa ihan mihin vaan, sinun toiveita toki kuunnellaan mutta jos paikkakunnallasi ei ole yhtään sijaisperhettä joka voisi lapsen ottaa niin sijoitetaan sitten sinne missä on. Ja aina tapaamiset yms. asiat on tapauskohtaisia.
Laita minulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected] - ninnu43543252
Miksi teit lapsen? miksi? miksi? "ei ollut mun juttu" joo. Tällasta tapahtuu kun naiset on niin vitun tyhmiä..häpeän omaa sukupuoltani. Arvaa paljonko meille asiansa huolehtiville ja itsestään vastuun ottaville sun huostaanotettu äpärä tulee maksamaan?
Löisin sua turpaan jos vastaan tulisit.
Ónneks opiskelen sosionomiksi ja pääsen tulevaisuudessa vittuilemaan kaltaisilles idareille.- Sosionomi minäkin
Mahdatko päästä edes koulusta ulos sosionomin paperit taskussa, tuollaisella asenteella. Toivottavasti et.
- kkkkkkkkkkkk
Sosionomi minäkin kirjoitti:
Mahdatko päästä edes koulusta ulos sosionomin paperit taskussa, tuollaisella asenteella. Toivottavasti et.
Samat sanat. Kyllä kait jotkut psykolgiset testit täytyy tuollekin alalle olla.
- ninnu48484
kkkkkkkkkkkk kirjoitti:
Samat sanat. Kyllä kait jotkut psykolgiset testit täytyy tuollekin alalle olla.
Kyllä on, ja ne olen läpäissyt:) Lasten tekoon pitäs myös vaatia psykologiset testit.
Ps. Todennäköisesti pääsen koulusta koska keskiarvo 4 ja joka ikisessä paikassa musta on tykätty (harjottelupaikat ym) Mutta yritänkin kaukaa tommoset yh-mamit työssäni kiertää koska tunnen teitä kohtaan vastenmielisyyttä. Itsekkyydellänne aiheutatte pahoinvointia tähän yhteiskuntaan. Lapsi pitää saada mut ei ite jakseta hoitaa, just joo. - Sosionomi minäkin
ninnu48484 kirjoitti:
Kyllä on, ja ne olen läpäissyt:) Lasten tekoon pitäs myös vaatia psykologiset testit.
Ps. Todennäköisesti pääsen koulusta koska keskiarvo 4 ja joka ikisessä paikassa musta on tykätty (harjottelupaikat ym) Mutta yritänkin kaukaa tommoset yh-mamit työssäni kiertää koska tunnen teitä kohtaan vastenmielisyyttä. Itsekkyydellänne aiheutatte pahoinvointia tähän yhteiskuntaan. Lapsi pitää saada mut ei ite jakseta hoitaa, just joo.Tenttien arvosanat ja harjoittelut eivät kerro koko totuutta sinusta sosiaalialan ammattilaisena. Alan ammattietiikka ainakin on jäänyt sinulta tyystin sisäistämättä. Jos innosta puhkuen odotat, että pääset vittuilemaan asiakkaille, joita sinun työssäsi pitäisi tukea ja auttaa elämäntilanteissaan eteenpäin, et taatusti tule missään työpaikassa kauan pysymään. Kasva aikuiseksi.
- Tantta isolla T:llä!
Hui - Sulla ei lääkituys kohdallaan. Sinun empatia kyvyttömyydestäsi tulle aivan sen myrkkyhoitaja mieleen, joka surmasi potilaitaan. Ja harmi kuin tollaset psykopaatit saavat yleensä hyviä numeroita, mutta jos pään sisällä ei oikeesti ole ton enempää mitään, huomataan myöhemmin kyllä. Et tule menestymään sosionomina, hah onneksi!!!!
- voijdsljfdsl
ninnu48484 kirjoitti:
Kyllä on, ja ne olen läpäissyt:) Lasten tekoon pitäs myös vaatia psykologiset testit.
Ps. Todennäköisesti pääsen koulusta koska keskiarvo 4 ja joka ikisessä paikassa musta on tykätty (harjottelupaikat ym) Mutta yritänkin kaukaa tommoset yh-mamit työssäni kiertää koska tunnen teitä kohtaan vastenmielisyyttä. Itsekkyydellänne aiheutatte pahoinvointia tähän yhteiskuntaan. Lapsi pitää saada mut ei ite jakseta hoitaa, just joo.Tuo yksi sosionomi tuossa on täydellisen väärällä alalla, mutta valitettavasti noita luikahtaa alalle ja siellä jakelevat myrkkyä. Aloittaja on vastuuntuntoinen hän ajajttelee lasta. Maailamssa kuule on paljon, paljon vanhempia jotka dokaa taikka eivät muuten vain hoida lapsiaan, monelle ei edes mieleen tule mitä lapsi tarvii. Aloittajan kaltainen ihminen miettii lapsen tarpeita. Kuitenkin asia on niin, että sijaisvanhemmiksi etsiytyy välillä kipeetäkin sakkia joten huostaanotto ei takaa lapselle parempaa elämää, mutta esim. jos vaihtoehtona on nähäs äidin itsemurha taikka vaarallinen sekoaminen sijoitus lienee parempi. Toivoisin, että väsyneille äideille löytyis apua jotta he jaksaisivat hoitaa lapsen kuitenkin, hyljätyksi tuleminen on hirveä taakka. Tajuan kuitenkin, että yksinäisen tasito on hirveää. Masennus on mysö vakava sairaus. Nykyelämän vitsaus on usein, se että ei ole ketään joka auttaa, sukulaiset kaukana. Ennen vanhaan joku auttoi, oli sukua taikka oli perhetyöntekijöitä jotka tuli kotiin auttamaan, nyt vain neuvoja jaellaan ja pahimmassa tapauksessa lyödään lyötyä.
- Anonyymi
tää on tosi ilkeetä hei ei oo sen vika
- Anonyymi
Olet psykohullu!
- Anonyymi
ninnu48484 kirjoitti:
Kyllä on, ja ne olen läpäissyt:) Lasten tekoon pitäs myös vaatia psykologiset testit.
Ps. Todennäköisesti pääsen koulusta koska keskiarvo 4 ja joka ikisessä paikassa musta on tykätty (harjottelupaikat ym) Mutta yritänkin kaukaa tommoset yh-mamit työssäni kiertää koska tunnen teitä kohtaan vastenmielisyyttä. Itsekkyydellänne aiheutatte pahoinvointia tähän yhteiskuntaan. Lapsi pitää saada mut ei ite jakseta hoitaa, just joo.Ehkäpä elämä opettanut sinulle yhtä ja toista tähän päivään mennessä, mokoma hävytön raakile.
- avutonJAhukassa
tattista vaan ninnu mielen kohentamisesta, eihän tässä onneksi yhtään syyllinen olo ilman sun turhanpäivästä leukojen louskutusta ollukkaan! :) Tsemppiä sulle sosionomikouluun ;)
Ja tuo " ei ollut mun juttu ". Mä en tarkota sitä ihan noin. Elämäni on ollut aika pirstaileinen vuosia, mutta raskaaksi tullessani ja lapsen saadessani olin ehyempi kuin ikinä ennen, mutta tilanne on muuttunut. Masennus ja paniikkihäiriö puskee taas päälle, ja haluan vain että lapsellani olis hyvä olla. Onko se niin väärin?- littlegirl
miten sulla nyt menee ?mihin päädyit tyttäresi kanssa ?
- Äiti itsekin
Olen tosi pahoillani puolestasi! Jos et kuitenkaan oikeasti jaksa etkä koe äitiyttä "omana juttunasi", niin hanki apua sekä itsellesi että ennen kaikkea lapsellesi. Lapsesi ansaitsee perheen, joka haluaa huolehtia hänestä!
Huostaanotto on viimeinen ratkaisu jos mikään muu ei auta. Itse kokisin niin, että jos vasta totuttelet äitiyteen niin ehkä joistain tukitoimista voiskin olla apua. Jos taas tuntuu, että lapsi on taakka etkä oikeasti halua sitoutua häneen ihmisenä ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtimiseen loppu elämäksesi niin hän ansaitsee saada uuden mahdollisuuden ilman sinua. Huostaanotto voidaan tietyissä tilanteissa purkaa, mutta se ei ole kauhean todennäköistä. Jos siis päädyt antamaan lapsesi pois, niin kannattaa ajatella tekevänsä tämä ratkaisu hänen loppu elämäkseen tai ainakin aikuisuuteen asti.
Lasten kanssa tilanne todella on joko tai, joko heistä pidetään huolta kunnolla, tosissaan ja loppu elämä tai sitten heidät annetaan huolehdittavaksi jollekin toiselle & toivotaan parasta. Itse arvostan omaa biologista äitiäni todella paljon siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden kasvaa toisessa perheessä. Mutta tämä on vain minun kokemukseni. Lapsi tarvitsee eniten rakkautta ja toiseksi eniten turvallisuutta & pysyvyyttä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus aikuiseen, joka pystyy tarjoamaan näitä.
Voimia sinulle mihin ratkaisuun päädytkään. Lämpimin ajatuksin sinua & lastasi muistava... - mimselli
Jos sinulla on masennus ja paniikkihäiriö, niin hae apua ja lääkitystä.
- 1äiti1
mun elmä oli kohdillaan kun tulin raskaaksi, kaikki oli loistavasti ihana mies ja tulevaisuus edessä. kun lapsi syntyi meni vähän aikaa hyvin sitten alkoi ongelmat parisuhteessa. mies ei tullutkaan yöksi kotiin vaan jäi omaan kotiinsa, jossa asuu edelleen vanhempiensa kanssa koska omistaa tilasta puolet. lapsi oli 3 kk vanha kun vain yhtenä päivänä sanoin inhoavansa minua ja se siitä. siitä asti on ollut rankkaa. tiedän olevani vahva nainenmutta aikansa kutakin. ero oli todella vaikea minulle enkä ole vieläkään yli päässyt, vaikka niin luulin. mielialat vaihtelevat ja elämä ahdistaa. yksin ei ole helppoa olla. omaa-aikaa on todella vähän. nautin kyllä lapseni kanssa olemisesta mutta välillä tuntuu että sekin tulee korvista ulos. lasta on minunkin vaikea saada hoitoon että saisin omaa-aikaa itselleni ja huilata. nyt tuntuu siltä että masennus on ottanut minusta vallan. en tunne enää iloa tai onnellisuutta. yöllä nukkumisesta ei tule mitään. mullakin on niitä päiviä että nyt äiti ei enää oikeasti jaksa. jos haluut jutella vaikka sähköpostin välityksellä nii laita mulle mailia [email protected]
Paljon jaksuja sinne!- Anonyymi
Ei moisen idiootin takia olisi kannattanut pahoissa fiiliksissä olla vaan keskittyä kaikkeen hyvään mitä sinulla silloin oli. Varmasti nyt olet hyvilläsi että pääsit moukasta vaivattomasti eroon. Toivottavasti olet tyrmännyt yhteydenottoyritykset jos on tullut. Yleensä vaatimusyrityksiä röyhkeiltä paskiaisilta voi tulla mutta niistä ei pidä välittää.
- quelqu'une
Olet todella rohkea! usein, kun ihminen noin aktiivisesti hakee apua on tilanne ja jaksaminenn jo viety äärimmilleen. Miten voisin auttaa? Oletko kuullut tuosta yksinhuoltajan viikonloppuavusta (tai millä nimellä kulkeekaan)? Jos sosiaalitoimen kautta ei löydy vaihtoehtoa niin olisiko ystäväpiirissäsi joku ystävä joka voisi auttaa tässä ja lupautua hoitamaan lastasi esim. yhden viikonlopun kuukausitasolla?
Toivon sulle niin niin paljon voimia ja kokemuksella kerron, että äitiys on jotakin ihan muuta jo silloin kun lapsesi on esim. 1,5v. Mä lupaan sulle, että tilanne helpottaa ja ohjaisin sua hakemaan apuja paketin pitämiseen itselläsi kaikki apua hyödyntäen!- quelqu'une
Ja vielä lisäisin, että apuja on saatavilla muitakin! Sun ei missään tapauksessa pidäkään pyrkiä siihen, että yksin pärjäät ja viikonloppuapu yksin tuskin silloin tällöin auttaa. Tilanne pitäisi saada kokonaisvaltaisesti hallintaan ja sulle se tunne että ahllitset nämä avut ympärilläsi. Älä tee päätöksiä ennen kuin tiedät kaikki vaihtoehtosi! Oletko saanut jo jotain apuja?
- ,-.-,-
Älkää nyt herranjumala lytätkö aloittajaa!
Parempi se on huostaan se lapsi antaa, kuin että luetaan iltalehdestä vastaava tarina kuin Kouvolan tapaus!!
tee niinkuin parhaaksi näet. - Valistunut sh
Nyt kyllä sosiaalialan opiskelija on todella väärällä alalla! Itsekäs ihminen! Ei todellakaan ole sopiva ammattilainen.Luulen ettet ole opiskelemassa yhtään mitään!!!
Tsemppiä sinulle yh-äiti, tiedän mistä puhut. - jk
niinkö
- vain lainassa
Onko paikkakunnallasi sosiaalihuollon puolella sellainen akuutti piste. Voit pyytää apua sieltä . Tilapäinen hoitokin onnistuu ja jos olet sitä mieltä että pitempi olisi parasta sinulle ja lapselle puhu reilusti lääkärille asiasta.
KUN lääkäri on mukana sijoituksessa voit saada lapsen takaisin pienemmällä vaivalla kuin ett annat kaiken vallan vain sossun tädeille. - pisama888
hei! vinkkinä teille,jotka esim.yh-äitejä;kysykää neuvolastanne sellasesta palvelusta kuin tilapäinen kotipalvelu; itselläni kokemusta,minulla pieni vauva ja hoitaja käy muutaman tunnin viikossa hoitamassa vauvaa ja auttamassa esim siivoamisessa,itse olen vähävarainen kun jäin äitiyslomalle,ja minulle palvelu "ilmaista". itse ainakin olen saanut apua siitä. Aurinkoista kevättä kaikille! :)
- ksyyyyyvää
Ongelmia riittää, mutta kuinka helposti ihan oikeasti saa auttavaa apua jos sitä pyytää? Jos vanhemmilla on vakavia ongelmia, huomioidaanko heidän hoidossaan mitenkään lapsia? Jos kieltäytyy hoidosta, saako vapaasti jättäytyä omanonnensa nojaan, vai kannetaanko perheistä tosissaan kokonaisvaltaisesti vastuuta ja onko tahoa, joka ottaisi ohjat tiukasti käteen? Tänäkin iltana tv ssä parikin tätiä taisi puhua varhaisesta puuttumisesta tms., mutta onko se vain sanahelinää ja asiat menee niinkuin menee?? Lapset ovat kadulla tai kotona kaaoksessa ja mielenkaaoksessa.
Ihan oikeita kokemuksia tämänpäivän Suomesta? Kertokaa, niitä varmasti on.- huolestunutmcmfds
Tilanne on huono...taikka oikeamminkin tuurista kiinni. Koska jokapaikassa vähennetään työntekijöitä ei apua ole ainan tarjolla esim. perheneuvolaan joutuu jonottamaan taikka ei pääse lainkaan. Lastensuojelunkin asiakkaaksi jos joutuu voi saada lyttäystä enmmän kuin apua ja leiman otsaan jokapuolella.
- kjjij
Miten tässä kävi haluaisin kuulla. Annoitko lapsen pois?
Tämä on vaikea tilanne kun se on niin tuurista kiinni pääseekö lapsi hyvään kotiin vai ei jos antaa huostaan. Miksi maassamme ei auteta niin, että kotiin tulisi lasta hoitamaan joku kun ei jaksa ettei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Metsäkoneen kuljettaja huuteli tutkijalle
"voisit kyllä ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulet minulle juttelemaan, hän sanoo." https://yle.fi/a/74-20106446 On70410250Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104214543Kaikki ei vieläkään usko luontokatoon.
Suomussalmen Hukkajoella foliohattu metsäkoneen kuljettaja tuhosi tuhansia harvinaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja923084Sano vain suoraan, että nyt riittää
ettei kiinnosta. Sano, että lopeta! En ihmettelisi, jos olet saanut tarpeeksesi ja toivot minun ymmärtävän lopettaa. Eh432875Ohhoh! Ex-pääministeri Sanna Marinin Joni-rakas paljasti ilouutisen: "Tässä kuussa..."
Sanna Marin on ollut naimisissa Markus Räikkösen kanssa. Nyt hänen seurassaan on usein julkkishiusmuotoilija Joni Willb552704Mari Rantanen asettaa sairaan lapsen edun oman uransa edelle - (tekikö Marin samaa)
Noin toimii kunnon vastuuntuntoinen äiti, mutta siitäkin nämä mt-ongelmaiset vasemmistolaiset häntä täällä haukkuvat. "2302698- 1541874
Luokatonta toimintaa
Tyrmistyttävää toimintaa Stora Enson korjuu yrittäjältä Hukkajoella. Täyttä piittaamattomuutta laeista ja luontoarvoista731748Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa141640Maailmankuulu homopingviini on kuollut
Minä niin toivoin että pariskunta olisi saatu kunniavieraiksi ensi kesän Prideen. 💔 "Maailmankuulu homopingviini on k61443