Ensin hieman taustaa: Olemme seurustelleet noin puoli vuotta. Mies iski minut ja hänen aloitteesta aloitimme seurustelun. Suhteen alussa puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta ja ilmaisimme tunteitamme avoimesti. Tunsin olevani hänelle se oikea ja rakastettu.
Pikkuhiljaa vaistosin, etteä hänen tunteet on laimentuneet. Hän ei halunnut nähdä niin usein, hän ei enää halunnut minua seksuaalisesti, eikä puhunut suhteen asioista.
Eilen hän kertoi, ettei ole varma, haluaako enää seurustella kanssani. Kaiksesta huolimatta tämä tuli järkytyksenä minulle. Itse pidän tätä miestä elämäni rakkautena ja tulevien lapsieni isänä.
Mies ei halua olla kenellekkään tilivelvollinen ja haluaa aikaa itselleen. Tehdä omia juttuja rauhassa.
Taustalla on minun luottamusongelma ja siitä aiheutuneet riidat. Hän ei jaksa olla jatkuvasti epäilyksen alla. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta ei kai eron arvoista kuitenkaan?
Itse olen aina ajatellut, että ongelmat ratkotaan suhteessa, eikä heti olla eroomassa.
Mitä mä teen nyt? Ei kai miehenkään tunteet voi kadota parissa kuukaudessa? Vai voiko tosta vaan jättää rakkaan ihmisen, ilman että ongelmia edes ratkotaan?
Olen hämilläni, paniikissa ja itken vaan...
Pikkuhiljaa vaistosin, etteä hänen tunteet on laimentuneet. Hän ei halunnut nähdä niin usein, hän ei enää halunnut minua seksuaalisesti, eikä puhunut suhteen asioista.
Eilen hän kertoi, ettei ole varma, haluaako enää seurustella kanssani. Kaiksesta huolimatta tämä tuli järkytyksenä minulle. Itse pidän tätä miestä elämäni rakkautena ja tulevien lapsieni isänä.
Mies ei halua olla kenellekkään tilivelvollinen ja haluaa aikaa itselleen. Tehdä omia juttuja rauhassa.
Taustalla on minun luottamusongelma ja siitä aiheutuneet riidat. Hän ei jaksa olla jatkuvasti epäilyksen alla. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta ei kai eron arvoista kuitenkaan?
Itse olen aina ajatellut, että ongelmat ratkotaan suhteessa, eikä heti olla eroomassa.
Mitä mä teen nyt? Ei kai miehenkään tunteet voi kadota parissa kuukaudessa? Vai voiko tosta vaan jättää rakkaan ihmisen, ilman että ongelmia edes ratkotaan?
Olen hämilläni, paniikissa ja itken vaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Olemme seurustelleet noin puoli vuotta."
Pahoitteluni, mutta eihän tuo aika ole yhtään mitään seurustellessa? Ethän voi edes sanoa tuntevasi toista tuon ajan jälkeen, saati odottaa hänestä loppuelämäsi kumppania. Minusta tuo juttu on ihan selkeä, hän katsoi josko parisuhteesta tulisi jotain, eikä siitä sitten tullutkaan mitään. Puolen vuoden jälkeen ei minusta ole ihmeellistä, jos kiinnostus korjata mustasukkaista kumppania ei innosta.
Osa ihmisistä on vain sellaisia että pitävät vain rakastumisen alkuhuumaa rakkautena. Kun se arki tulee vastaan niin katsotaan että rakkaus loppui. Toiseksi mustasukkaisuus ja jatkuva epäilyksen alla olo riittää kyllä suhteen päättämiseen. Tuskin itsekkään jaksaisit toisen tivaamista omista arjen menoistasi?
Olet siis seurustellut puoli vuotta. Ja nyt se on loppu. Sellaista elämä nyt vaan on.
Teit aika kauaskantoisia suunnitelmia yhteisen tulevaisuuden suhteen. Mies ehti juuri ja juuri aloittaa seurustelusuhteen.
"Taustalla on minun luottamusongelma ja siitä aiheutuneet riidat."
Käyttäytykö mies jotenkin ettet luottanut häneen? Puhuitteko asiasta?
Puoli vuotta on kyllä hurjan lyhyt aika olla yhdessä. Mutta ajattelisin näin että jos ei halunnut näyttää sinulle että on luottamuksen arvoinen,ei hän ollut tosissaan kanssasi.
Minulla oli mieheeni luottamuspula. Ei onneksi mitään pettämisjuttuja vaan muita asioita. Ja koska mieheni välitti minusta ja halusi olla kanssani,hän myös näytti ja osoitti että voin luottaa häneen. Ja luotankin. Meillä luottamus pelaa nyt loistavasti.
Sinun kannattaisi hoitaa mustasukkaisuustaipumuksesi, koska se vahingoittaa tasaveroista suhdetta. Ei kukaan jaksa olla aiheettomien epäilyjen kohteena. Ymmärrän erohalun.
Ehkä tämä kokemus on sinulle opiksi. Itsetuntemus on erittäin tärkeää. Opit nyt selkeästi tunnistamaann itsessäsi tämän toiseen luottamisen vaikeuden. Mene vaikka työterveyden kautta psykologille ja pyydä asiantuntijan apua tähän ongelmaan. Voimia sinulle asian hoitamiseen. :)
Minulla on sama tilanne mieheni kanssa,olemme seurustelleet 1,5 vuotta ja asuneet melkein koko ajan yhdessä, nyt hän sanoi että ei tiedä haluaako olla enää kanssani,minun liian mustasukkaisen käytökseni vuoksi,itse en haluaisi luovuttaa, olen ihan rikki vaikka sitä en hänelle näytäkään. Huomasin pari viikkoa sitten että kaikki ei ole hyvin, en saanut koskettaa häntä,hän nukkui sohvalla yms. Aina kun hän on juomassa hän laittaa puhelimensa kiinni ja välillä on kun ei tunnistaisikaan minua jos satumme samaan paikkaan illaviettoon, tiedän että asia kuulostaa siltä kuin hän olisi narsisti tai yms,mutta itsessäni on se vika että olen liian mustasukkainen ja kyselen liikaa hänen asioistaan. Antaisinko vain hänelle aikaa vai mitä osaisin tässä tilanteessa tehdä?
Nepulle ...
hän sanoi että ei tiedä haluaako olla enää kanssani,minun liian mustasukkaisen käytökseni vuoksi,....
Jos mies käyttäytyy näin, ja uhkailee liiton loppumisella, niin parisuhde pitäisi päättää siihen paikkaan. Yksikin tallainen episodi tai epäilys, on todiste siitä, ettei mies ole tosissaan sitoutunut yhdessäoloonne. Nähtävästi olet ripustautunut mieheen, vailla järkevämpää tarkoitusta. Ei pidä olla kenenkään kynnysmattona.
Nyt mies on jättänyt minut, ilman mitään sen kummempia selityksiä. Muutaman kliseen heitti ilmoille ja lähti. Ei ole ottanut yhteyttä ja jos minä soitan, niin ei halua puhua.
Itse olen ihan lopussa, suunnittelen lääkäriin menoa. Olen itkenyt kaksi viikkoa, en saa unta ja ahdistus on ylitsepääsemätön. Oksennan edelleen kaikki ruuat ulos, jopa kahvin.
Miten joku voi jättää toisen näin kamalalla tavalla. Olen miettinyt, että vihaako se minua todella niin paljon, ettei halua edes nähdä tai selvittää näitä asioita.
Minulla ei ole tällä hetkellä mitään selviytymiskeinoja ja olen täysin ymmälläni tästä tilanteesta. Miten tästä voi edes selvitä, kun rakastan häntä edelleen.
Tsemppiä, koita jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. Parisuhteessa jättämisiä on sattunut miltei meille jokaiselle. Vikaa ei ole sinussa - dopamiini -mielihyvähormonin tuotanto ehtyy parisuhteessa n 2 v:n kuluessa, yleensä. Kun näin käy, tunne rakkaudesta katoaa. Jäljelle jäävät todelliset arvot, miksi yhteen on menty. Kun hormoni-huurua ei enää ole, käy selville toisen ihmisen kiintymys ja kunnioitus. Valitettavasti tätä oikeaa rakkautta ei suhteessanne sitten riittänytkään. Teillä oli oma hyvä aikansa elää yhdessä, kun siltä tuntui.
Kannatan avioliittoa, koska vain silloin käy selville määrätietoinen aikomus elää yhdessä, olosuhteiden muutoksista huolimatta. Vaikka sinulla nyt on kurjaa, ymmärrän tuskaasi, mitä itsekin olen aikanani kokenut. Elämä näin meitä kasvattaa viisaammiksi tekemään parempia valintoja. Minäkin opin näin läksyni - poikaystävä, joka minut aluksi jätti, pyrki takaisin 2 viikon kuluttua. Olin asettanut rajani, enkä huolinut häntä takaisin ! Miksi olisinkaan, Omasta valinnastani huolimatta itkin asiaa monta kuukautta. Tämän kokemuksen jälkeen uusi suhteeni onnistui ja osaan pitää puoliani. Jollakin tavoin olen - vannonut itselleni, etten aio koskaan olla riippuvainen kenestäkään miehestä. Näin ollen en aviliitossani ole ripustautunut mieheeni, ja tiedän, että selviäisin hyvin yksinkin.
Rakenna omaa elämääsi eteenpäin ja koita omaksua vahva tunne, että pärjäät aina hyvin yksinkin.
Sinun ei pidä väheksyä itseäsi, olethan löytänyt miehen jo aiemminkin, miksi siis ett löytäisi toista parempaakin ?
Kiitos mielipiteestäsi htrk :). Mieheni osaa olla myös ihana ja hyvä ihminen mutta luulen että hänellä on myös joitain henkisiä ongelmia/asioita käsittelemättä,olen yrittänyt kannustaa häntä ja ehkä myös senkin takia jäänyt tähän suhteeseen,vaikka hän ei välillä minua kunnioitakaan,on vain jotenkin niin vaikeata päästää irti,kun olemme kuitenkin tunteneet monta vuotta,ja joskus teininä seurustelleet jo ensimmäisiä kertoja ja nyt uudestaan. Elämä on vaikeaa mutta pakko kai se on itsekin ruveta tekemään päätöksiä,ettei oma henkinen hyvinvointi mene kun vatvoo vain asioita omassa päässään :/.