Lapselleni tarjottiin mahdollisuutta työharjoitteluun dementiaosastolla. Ala, jolle aikoo ja onkin jo hakenut.
Tehtäväkuvaksi mainittiin haastattelussa mm. vanhuksille ääneen lukeminen... Tähänpä tyssäsi. Kertoi aikuinen lapseni surullisena minulle änkyttävänsä ääneen lukiessaan..
Me tiedämme syyn. Ekaluokan hirviöopettaja
Asiasta on aikaa lähes kaksikymmentä vuotta ja vieläkin se vetää minut lamantuneeksi. Itkettää ja kiukuttaa samanaikaisesti.
Hirviön vaikutus on ollut käsittämättömän laaja ja pitkään ulottuva. Mitään korvaavaa ei ole tilalle tullut.
Antakaa hyvät ihmiset neuvoja, miten koussaan lasta eteenpäin asiassa ja miten saan tasattua hirviöämmän kanssa tilit?
Eli miten saan kaiken skeidan käännettyä voitoksi?? Olen neuvoton. Ja ollut tuon koko kaksikymmentä vuotta.
Tehtäväkuvaksi mainittiin haastattelussa mm. vanhuksille ääneen lukeminen... Tähänpä tyssäsi. Kertoi aikuinen lapseni surullisena minulle änkyttävänsä ääneen lukiessaan..
Me tiedämme syyn. Ekaluokan hirviöopettaja
Asiasta on aikaa lähes kaksikymmentä vuotta ja vieläkin se vetää minut lamantuneeksi. Itkettää ja kiukuttaa samanaikaisesti.
Hirviön vaikutus on ollut käsittämättömän laaja ja pitkään ulottuva. Mitään korvaavaa ei ole tilalle tullut.
Antakaa hyvät ihmiset neuvoja, miten koussaan lasta eteenpäin asiassa ja miten saan tasattua hirviöämmän kanssa tilit?
Eli miten saan kaiken skeidan käännettyä voitoksi?? Olen neuvoton. Ja ollut tuon koko kaksikymmentä vuotta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Minä olen hoitoalalla ja änkyttäjä. Aloin änkyttää 5-vuotiaana ja välillä se oli niin vaikeaa, etten saanut omaa nimeäni sanottua. Olen käynyt änkytysterapiakursseilla (änkyttäjien yhdistyksestä lisätietoa ja puheterapeuteilta terveyskeskuksesta). Kävin aikuisena myös terveyskeskuksessa puheterapiassa, vaikka yleensä eivät ota aikuisasiakkaita. Änkytys on voitettavissa!! Kursseilla ja hoidossa sain todella paljon lisää itsetuntoa ja tekniikoita, jotka ovat auttaneet puhumisessa. Olen toiminut sittemmin jopa opettajan sijaisena, pitänyt paljon esitelmiä ja olen työssä, jossa työkaluni on nimenomaan puhe.
Minullakin on ollut rankaa änkytyksen kanssa: opettajat nauroivat avoimesti, kiusasivat ja yllyttivät luokkakavereita kiusaamaan. Itsetunto oli alhaalla ja yritin itsemurhaakin 15-vuotiaana. Nyt kuitenkin olen onnellinen ja änkytys on yhä pienempi ja pienempi riesa elämässä.
Ole mahdollisimman avoin, ottakaa yhdessä härkää sarvista. Tue lapsesi vahvuuksia ja tue häntä juuri sille alalle mihin hän haluaa. Mieleinen ala kannustaa ponnistelemaan myös puhevaikeuden kanssa, kun on hyvä motivaatio. Hoitalalla myös ymmärtäviä työtovereita; minuun on ainakin suhtauduttu todella kannustavasti ja asiallsiesti puhevaikeuksista huolimatta.
Toivotan sydämestäni kaikkea hyvää sinulle ja aikuiselle lapsellesi!
Pertti Paasio on esimerkki siitä mihin ihminen kykenee. Ei muuta kuin otatte sen änkytyksen yhtenä normaalina persoonaan kuuluvana ominaisuutena ... miten muutenkaan sitä voisi ottaa?