Ajan venymisen todistus

vitusta mä tiedän?!?

Aika venyy ja ei veny. Tässä linkki jonka löysin webistä, siinä on ajan, energian ja informaation kolmiosta jännää luettavaa. Löytyy jopa väitettä että tiede ei itse asiassa voikaan todistaa mitään. Ja allaolevan linkin kirjoittajalle voi ilmeisesti kirjoittaa e-mailiakin. Sorri tää on englanniksi, käytä kääntämisrobottia jos et hallitse english.
http://www.in2-mec.com/J-Pages04/J040616.htm

sitä, että jos liikkuisit valon nopeudella, niin sinä "nuorentuisit" ja sinun suhteellinen aikasi tuntuisi pysähtyvän?

vai sitä, että kello käy nopeammin mitä korkeammalle maan pinnasta noustaan?

trivia: jos matkustat yli-ääni koneella atlantin yli, olet perille saavuttuasi 0.008 sekunttia vähemmän vanhentunut kuin ihmiset jotka ovat olleet paikallaan..

Ennen kuin kukaan lukee sepostuksen, lukijan kannattaa tutustua Lorenz-muunnokseen, Mickelson-Morley kokeeseen ja muuhun sälään.

Suppea suhteellisuusteoria on yhtälailla paikkansapitävä kuin Newtonin mekaniikka. Se tarkentaa asioita - ei sen kummempaa.

Yleinen onkin sitten hivenen (lue:paljon) kimurantimpi kysymys.

Olkoon kaksi koordinaatistoa: A ja B. B liikkuu vakionopeudella A:n suhteen. Samanaikainen tapahtuma koordinaatistossa B tapahtuu eripaikassa koordinaatistossa A. B:ssä oleva havaitsija on mitannut lyhemmän ajan mitä A:ssa mittaava havaitsija.

Tämän ajan dilataation voi saada suoraan MM-kokeesta - tosin Lorenz tulkitsi tämän kappaleiden kutistumisella liikesuuntaansa nähden. Huvittavaa. Oikein, mutta hivenen eri oletuksella mitä Einsein (taisi herra Lorenz pitää absoluuttisesta ajasta - muistaakseni)

Ja jos todistusta kaipaat. Mieti ensin suppean suhteellisuusteorian peruspostpulaatit, johda Lorenz-muunnoskaavat ja sen jälkeen mieti missä koordinaatistossa ja mihin aikaan mikäkin tapahtuma tapahtuu...

Perussälää löytyy täältä, mutta ilman omakohtaista miettimistä et asiaa tajua.

http://cc.oulu.fi/~tf/tiedostot/pub/johdatus_suhteellisuusteoriaan/luennot/

Ja yleismaailmallisen kuvan suhteellisuusteoriasta voit saada vaikkapa lukemalla Richard Feynmanin:Suhteellisen Helppoa. (Tämä auttaa ehkä tajuamaan idean, idean käytäntöön soveltaminen vaatii pikkurillin verran matematiikkaa ja muuta mukavaa).

Yritän kertoa sen nyt lyhyesti, mutta suosittelen etsimään jonkin kansantajuisesti selitetyn teoksen.

1. Otetaan junavaunu ja laitetaan valonlähde vaunun keskelle lattialle ja laitetaan kattoon, lampun yläpuolelle, peili korkeudelle h

2. Kun juna on paikallaan, havaitaan, että valon kulkemisaika peiliin ja takaisin on t = 2h/c, missä c= valonnopeus, 299 792 458 m/s

3. Ratkaistaan h, mikä on =ct/2. Tässä t on junassa olevan matkustajan havaitsema aika.

4. Vaunu liikkuu matkan s nopeudella v, jolloin s=vT. Vaunun ulkopuolinen havaitsija havaitsee valon lähtevän lampusta peiliin ja sieltä takaisin. valo muodostaa tällöin kolmion, jonka hypotenuusan pituus olkoon L (testaa itse: laske kättä ylös-alas ja liikuta samalla sivusuunnassa). Tällöin aika, jonka valo käyttää kulkemiseen peiliin ja takaisin on T= 2L/c, mistä ratkaistaan taas L: L=cT/2 ,missä T on junan ulkopuolella olevan, paikoillaan olevan havaitsijan havaitsema aika.

5. Muodostuu siis kolmio, josta otetan laskuihin puolikas, suorakulmainen kolmio, jonka leveys on v(junannopeus)T/2; korkeus ct/2 ja hypotenuusta on cT/2. Ratkaistaan tästä aika T, mikä on paikoillaan, siis junan ulkopuolella, olevan havaitsijan havaitsema aika. Se ei olekaan sama kuin t, eli liikkuvan, siis junassa olevan, havaitsijan havaitsema aika., vaan T= t/neliöjuuri(1-^2).

Tässä on V.J. Kallion (eräs tunnettu professori) tekemä suhteellisuusteorian pääpiirteiden esitys.
Laitoin linkin alkamaan 4. kappaleesta, missä käsitellään aikaa ja pituutta...

http://www.mantta.fi/~hamlet/math/albert/kallio.html#luku4