Pääaine äidinkielen opettajaksi aikovalla?

Äidinkielen opettajan tutkinnossa luetaan sivuaineina pedagogiset opinnot 35 ov ja joko kirjallisuutta tai suomen kieltä 35 ov, riippuen siitä, kumpi on pääaine.

Itsekin ajattelin, että kirjallisuus voisi olla lukioon tähtäävälle opettajalle parempi, sillä tekstien analysointitaitoja tms. ei taideta paljoakaan suomen kielen puolella opettaa. Olen käynyt kirjallisuuden aineopinnot ja jos näillä tiedoilla pitäisi esim. lukiolaisten kirjoittamia yo-aineita arvostella, niin pulassa olisin...

-S- kirjoitti:

Äidinkielen opettajan tutkinnossa luetaan sivuaineina pedagogiset opinnot 35 ov ja joko kirjallisuutta tai suomen kieltä 35 ov, riippuen siitä, kumpi on pääaine.

Itsekin ajattelin, että kirjallisuus voisi olla lukioon tähtäävälle opettajalle parempi, sillä tekstien analysointitaitoja tms. ei taideta paljoakaan suomen kielen puolella opettaa. Olen käynyt kirjallisuuden aineopinnot ja jos näillä tiedoilla pitäisi esim. lukiolaisten kirjoittamia yo-aineita arvostella, niin pulassa olisin...

Lue lisää

Olet suorittanut aineopinnot, mutta olet siis epävarma osaamisestasi? Vai siis oletko epävarma siitä kielellisestä osaamisesta? Ymmärsinköhän sinua nyt oikein?

Syventävät opinnothan ovat usein painottuneet mm. tutkimusmetodiikaan, oman oppiaineen erityiskysymyksiin ja toisaalta oman tieteenalan/oppiaineen "tieteellisen" historian opintoihin - näin ainakin omassa pääaineessani englannin kielessä. Ajattelisin niin, että syventävät opinnot eivät kenties anna enää mitenkään hirveästi tietoa/taitoja niistä perusasioista joita juuri opettajankin työssä varmasti enemmän tarvitsee. Tosin tietysti jos tekee esim. Suomen kielen gradun vaikkapa lukiolaisten ainekirjoittamisesta ja heidän kielivirheistään, niin varmasti siitä on ammatillistakin hyötyä.

Mutta eiköhän se arvostelutaito ole sellainen, juttu joka tulee työn myötä. Opinnot antavat siihen vain tietyn perustan.

... kirjoitti:

Olet suorittanut aineopinnot, mutta olet siis epävarma osaamisestasi? Vai siis oletko epävarma siitä kielellisestä osaamisesta? Ymmärsinköhän sinua nyt oikein?

Syventävät opinnothan ovat usein painottuneet mm. tutkimusmetodiikaan, oman oppiaineen erityiskysymyksiin ja toisaalta oman tieteenalan/oppiaineen "tieteellisen" historian opintoihin - näin ainakin omassa pääaineessani englannin kielessä. Ajattelisin niin, että syventävät opinnot eivät kenties anna enää mitenkään hirveästi tietoa/taitoja niistä perusasioista joita juuri opettajankin työssä varmasti enemmän tarvitsee. Tosin tietysti jos tekee esim. Suomen kielen gradun vaikkapa lukiolaisten ainekirjoittamisesta ja heidän kielivirheistään, niin varmasti siitä on ammatillistakin hyötyä.

Mutta eiköhän se arvostelutaito ole sellainen, juttu joka tulee työn myötä. Opinnot antavat siihen vain tietyn perustan.

Lue lisää

Kirjallisuudesta olen suorittanut aineopinnot, suomen kielestä en mitään opintoja. Syksyllä aloitan tutkinto-opiskelijana.

Kielellisestä (oikeinkirjoitus ja esim. sujuvan tekstin tuottaminen) osaamisestani en ole epävarma, vaan sisällöllisestä kirjoittamisesta. Luulisin, että kielelliseen osaamiseen suomen kielen lukeminen pääaineena tarjoaisi ratkaisun, mutta toisikohan tuo kirjallisuuden lisäopiskelu enemmän taitoja kirjoittamisen ja sisällön arvioimiseen? Varmaankin saan vastauksen näihin kysymyksiin syksyllä HOPS-keskusteluissa, mutta kiinnostaisi kuulla asoista jo nyt. =) Viimeistään nämä asiat selviävät sitten auskultoinnissa sekä työelämään siirtyessä.

-S- kirjoitti:

Kirjallisuudesta olen suorittanut aineopinnot, suomen kielestä en mitään opintoja. Syksyllä aloitan tutkinto-opiskelijana.

Kielellisestä (oikeinkirjoitus ja esim. sujuvan tekstin tuottaminen) osaamisestani en ole epävarma, vaan sisällöllisestä kirjoittamisesta. Luulisin, että kielelliseen osaamiseen suomen kielen lukeminen pääaineena tarjoaisi ratkaisun, mutta toisikohan tuo kirjallisuuden lisäopiskelu enemmän taitoja kirjoittamisen ja sisällön arvioimiseen? Varmaankin saan vastauksen näihin kysymyksiin syksyllä HOPS-keskusteluissa, mutta kiinnostaisi kuulla asoista jo nyt. =) Viimeistään nämä asiat selviävät sitten auskultoinnissa sekä työelämään siirtyessä.

Lue lisää

..että saat kirjoitelmien arviointiin mitään konkreettisia neuvoja kirjallisuutta opiskellessasi. Toki erilaisiin kirjallisuuden lajeihin ja itse tieteen alaan tutustuminen varmasti sivistää tässäkin mielessä. En tiedä mitä tarkalleen tarkoitit tuolla kysymykselläsi, mutta tulkitsin sen niin, että hait konkreettisia vinkkejä open työhön. Vasta opettajan pedagogisissa opinnoissa käydään käytännössä tekstien arviointia. Aikamoisen pieniin palohin kielen silppuamista tuo suomen opiskelu vaikuttaa olevan (olen seuraillut sivusta opintoja). Jotenkin käsitykseni on, että ko laitoksilla oletetaan, että alaa opiskelemaan hakeutuvilla olisi jo alunperin hyvä taju kielellisesti (kielioppi huomioiden).

Kiitos, Minä. Näin minäkin olen asian ajatellut, ja itse asiassa minua kiinnostaa päaaineena enemmän suomen kieli kuin kirjallisuus. Ja se on varmasti vahvempi minulla, tällainen pilkunviilaaja kun olen. =) Kuitenkin esim. lukiossa oppiaineen nimikin jo on äidinkieli ja viestintä, eikä kirjallisuudessa taideta tuota viestinnällistä puolta opettaa yhtään, toisin kuin suomen kielessä.

Itse lähden opiskelemaan Joensuuhun.

Jatketaan vielä keskustelua, jos joku jo valmis opettaja sattuisi huomaamaan tämän ketjun.

-S- kirjoitti:

Kiitos, Minä. Näin minäkin olen asian ajatellut, ja itse asiassa minua kiinnostaa päaaineena enemmän suomen kieli kuin kirjallisuus. Ja se on varmasti vahvempi minulla, tällainen pilkunviilaaja kun olen. =) Kuitenkin esim. lukiossa oppiaineen nimikin jo on äidinkieli ja viestintä, eikä kirjallisuudessa taideta tuota viestinnällistä puolta opettaa yhtään, toisin kuin suomen kielessä.

Itse lähden opiskelemaan Joensuuhun.

Jatketaan vielä keskustelua, jos joku jo valmis opettaja sattuisi huomaamaan tämän ketjun.

Lue lisää

"lukiossa oppiaineen nimikin jo on äidinkieli ja viestintä, eikä kirjallisuudessa taideta tuota viestinnällistä puolta opettaa yhtään, toisin kuin suomen kielessä."

Minä olen sattumalta tuota viestintää opiskellut sivuaineena ja siinä tosiaan ainakin Vaasassa painotetaan paljon kieltä, kielitiedettä.

Voikohan äidinkielen opettajaksi muuten pätevöityä jos on opiskellut viestintätieteitä ja suomen kirjallisuutta tai sitten vaikkapa niin, että opiskellut suomen kieltä ja sivuaineena viestintätieteitä?

Mutta on onhan kyllä kirjallisuustieteessäkin paljon kielitieteellistä taustaa. Filologiahan on nimen omaan aikanaan ollut kirjallisuuden kielellistä tutkimista. Tämä ei sitten varmaankan näy suomen (äidinkielen) opinnoissa niin vahvasti koska on olemassa myös erilliset (suomen) kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen oppiaineet, kun taas vieraissa kielissä (itse opiskelen englantia) kulkevat kielen tutkimus ja kirjallisuuden tutkimus aika tavalla rinta rinnan: vieraan kielen opiskelussa on paljon mm. vieraskielisen kaunokirjallisuuden ja kirjallisuushistorian opiskelua.

Esim. Brittiyliopistoissahan taas esim. englannin laitokset tekevät paljolti ymmärtääkseni sitä, mitä meillä yleinen kirjallisuustiede, ja sitten taas lingvistiikan laitokset enemmän sitä, mitä meillä suomen kielen (ja myös tietenkin kielitieteen) laitokset.

Tämä noin ikään kuin huomiona ja - myönnettäköön - varsinaisen aiheen sivusta.

-S- kirjoitti:

Kiitos, Minä. Näin minäkin olen asian ajatellut, ja itse asiassa minua kiinnostaa päaaineena enemmän suomen kieli kuin kirjallisuus. Ja se on varmasti vahvempi minulla, tällainen pilkunviilaaja kun olen. =) Kuitenkin esim. lukiossa oppiaineen nimikin jo on äidinkieli ja viestintä, eikä kirjallisuudessa taideta tuota viestinnällistä puolta opettaa yhtään, toisin kuin suomen kielessä.

Itse lähden opiskelemaan Joensuuhun.

Jatketaan vielä keskustelua, jos joku jo valmis opettaja sattuisi huomaamaan tämän ketjun.

Lue lisää

Tervetuloa vaan Joensuuhun!

Olisi mielenkiintoista kuulla miten paljon pidät suomen kielestä äänne- ja muoto-opin kurssin jälkeen. Varoituksen sana: niille tunneille "ei astella kuin hollitupaan". Monisteet on monta vuotta olleet kyseisellä kurssilla samat ja opettaja aiheeseensa ilmeisen kyllästynyt, tai ainakin siltä niillä luennoilla napottaessa tuntui. Lisäksi harjoituksissa pelkokerroin on huipussaan: en ole tuntenut oloani koskaan niin tyhmäksi kuin kyseisen herran opetuksessa. (Tämä on tosin täysin subjektiivinen näkemys).

Toki suomen kielen laitokselta löytyy mukavaakin henkilökuntaa ja kiinnostavia kursseja. Henk. koht. pidän kyllä itse enemmän kirjallisuudesta.

Ei pilkunviilaaja kirjoitti:

Tervetuloa vaan Joensuuhun!

Olisi mielenkiintoista kuulla miten paljon pidät suomen kielestä äänne- ja muoto-opin kurssin jälkeen. Varoituksen sana: niille tunneille "ei astella kuin hollitupaan". Monisteet on monta vuotta olleet kyseisellä kurssilla samat ja opettaja aiheeseensa ilmeisen kyllästynyt, tai ainakin siltä niillä luennoilla napottaessa tuntui. Lisäksi harjoituksissa pelkokerroin on huipussaan: en ole tuntenut oloani koskaan niin tyhmäksi kuin kyseisen herran opetuksessa. (Tämä on tosin täysin subjektiivinen näkemys).

Toki suomen kielen laitokselta löytyy mukavaakin henkilökuntaa ja kiinnostavia kursseja. Henk. koht. pidän kyllä itse enemmän kirjallisuudesta.

Lue lisää

Meillä oli pääsykokeessa joku, kröhöm, hieman vähemmän ystävällinen mieshenkilö. Olisikohan sama tyyppi, josta "pelottelit"? ;) No, tuskin kenenkään proffan puheita/tekoja kannattaa ottaa henkilökohtaisesti. Eihän sitä yhden ankaran opettajan vuoksi opiskella, vaan tulevaa ammattia varten.

Suomen kielen opiskelu ei ole minulle mikään intohimo, vaan satun omistamaan keskivertoa paremmat istumalihakset, mikä helpottaa pienten yksityiskohtien opettelua. Siksi valitsin tämän alan, ja toisaalta siksi, että kouluissa se on sellainen oppiaine, joka jokaisen oppilaan on hallittava, halusi hän sitä tai ei. Ehkäpä oppilailla on siksi enemmän motivaatiota äidinkielen kuin esimerkiksi ruotsin opiskeluun. ;)

-S- kirjoitti:

Meillä oli pääsykokeessa joku, kröhöm, hieman vähemmän ystävällinen mieshenkilö. Olisikohan sama tyyppi, josta "pelottelit"? ;) No, tuskin kenenkään proffan puheita/tekoja kannattaa ottaa henkilökohtaisesti. Eihän sitä yhden ankaran opettajan vuoksi opiskella, vaan tulevaa ammattia varten.

Suomen kielen opiskelu ei ole minulle mikään intohimo, vaan satun omistamaan keskivertoa paremmat istumalihakset, mikä helpottaa pienten yksityiskohtien opettelua. Siksi valitsin tämän alan, ja toisaalta siksi, että kouluissa se on sellainen oppiaine, joka jokaisen oppilaan on hallittava, halusi hän sitä tai ei. Ehkäpä oppilailla on siksi enemmän motivaatiota äidinkielen kuin esimerkiksi ruotsin opiskeluun. ;)

Lue lisää

Jos tämän *vähemmän ystävällisen mieshenkilön*, (jonka luennoilla pelkokerroin kasvaa eksponentiaalisesti joulua kohden), puheet ottaisikin henkilökohtaisesti, niin suomen kielen lukijoiden rivit lakoaisivat kuin vilja ukkosmyrskyn jälkeen. Joskus sitä vaan ihmettelee, millä perusteilla ihmiset hakeutuvat opetustyöhön. Voi olla yleistäkin yliopistoissa, että hyvä tutkija ei välttämättä ole loistava pedagogi. (Niillä on käsittäkseni kuitenkin joku opetusvelvollisuus/-pakko).

Onnea vaan opintoihisi, niitä istumalihaksia tarvitaan! =)

Ei pilkunviilaaja kirjoitti:

Jos tämän *vähemmän ystävällisen mieshenkilön*, (jonka luennoilla pelkokerroin kasvaa eksponentiaalisesti joulua kohden), puheet ottaisikin henkilökohtaisesti, niin suomen kielen lukijoiden rivit lakoaisivat kuin vilja ukkosmyrskyn jälkeen. Joskus sitä vaan ihmettelee, millä perusteilla ihmiset hakeutuvat opetustyöhön. Voi olla yleistäkin yliopistoissa, että hyvä tutkija ei välttämättä ole loistava pedagogi. (Niillä on käsittäkseni kuitenkin joku opetusvelvollisuus/-pakko).

Onnea vaan opintoihisi, niitä istumalihaksia tarvitaan! =)

Lue lisää

Tuo kuvailemasi henkilö tuo ihan mieleen erään Turun yliopiston matematiikan lehtorin, jolla on tapana tiuskia ja vittuilla opiskelijoille. On erittäin paha suustaan ja muutenkin todella ilkeä, mistä on kaksi varoitustakin saanut (ja siten tuskin koskaan pääsee professoriksi). Vaikka tyyppi liikehdinnältään ja olemukseltaan muistuttaa kehitysvammaista, ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Kamala tyyppi, jonka yleisin vastaus luennoilla esitettyihin kysymyksiin on "Paska putoaa kärryiltä, kun ajetaan lujaa!"

Joku turkulainen saattaa tunnistaakin...

Itse luen myöskin suomen kieltä Jyväskylän yliopistossa, eikä tuohon edellä kirjoittaneen mielipiteisiin ole juuri lisättävää. Minunkin mielestäni suomen kieli on ns. pätevämpi ja turvallisempi valinta. Tervetuloa tänne Jykylään opiskelemaan!

Lalli kirjoitti:

Itse luen myöskin suomen kieltä Jyväskylän yliopistossa, eikä tuohon edellä kirjoittaneen mielipiteisiin ole juuri lisättävää. Minunkin mielestäni suomen kieli on ns. pätevämpi ja turvallisempi valinta. Tervetuloa tänne Jykylään opiskelemaan!

Lue lisää

Oletteko muuten aloittaneet opiskelun suoraan lukion jälkeen? Itse olen vähän vanhempi ja hirvittää, että kaikki muut ovat suoraan lukiosta opiskelemaan päässeitä.

-S- kirjoitti:

Oletteko muuten aloittaneet opiskelun suoraan lukion jälkeen? Itse olen vähän vanhempi ja hirvittää, että kaikki muut ovat suoraan lukiosta opiskelemaan päässeitä.

Hep. Itse aloitin yo-opinnot 23 vuotiaana. En nyt halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta kyllä se vaan niin on, että moni suoraan lukiosta yliopistoon päässyt ei ole valmis yliopisto-opintoihin tai oikeastaan akateemiseen ilmapiiriin. Vanhemman ja opinnoistaan oikeasti motivoituneen opiskelijan saattaa olla vaikea löytyy tuosta porukasta omalla aaltopituudellaan olevia ihmisiä. Jos esim. bilettäminen ei kiinnosta, niin tutortapaamiset ym. saattavat olla aika tavalla turhia. Tosin nyt esim. omassa yliopistossani on vihdoin ns. aikuistutoreita, joiden on tarkoitus ohjata nimen omaan niitä hieman vanhempana aloittaneita opiskelijoita.

Omalle kohdalleni noita omanlaisiani ihmisiä on sattunut vasta jälkeenpäin, lähinnä muilta kuin omalta vuosikurssiltani. Kyllä elämänkokemus ja ikä tuo mielestäni eritääin positiivisen lisän opiskeluun - vanhemmat ihmiset osaavat ja uskaltavat olla eri mieltä asioista ja heillä on mielipiteitä, kun taas usein nuo nuoremmat ovat vielä varsin "massasieluisia".

... kirjoitti:

Hep. Itse aloitin yo-opinnot 23 vuotiaana. En nyt halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta kyllä se vaan niin on, että moni suoraan lukiosta yliopistoon päässyt ei ole valmis yliopisto-opintoihin tai oikeastaan akateemiseen ilmapiiriin. Vanhemman ja opinnoistaan oikeasti motivoituneen opiskelijan saattaa olla vaikea löytyy tuosta porukasta omalla aaltopituudellaan olevia ihmisiä. Jos esim. bilettäminen ei kiinnosta, niin tutortapaamiset ym. saattavat olla aika tavalla turhia. Tosin nyt esim. omassa yliopistossani on vihdoin ns. aikuistutoreita, joiden on tarkoitus ohjata nimen omaan niitä hieman vanhempana aloittaneita opiskelijoita.

Omalle kohdalleni noita omanlaisiani ihmisiä on sattunut vasta jälkeenpäin, lähinnä muilta kuin omalta vuosikurssiltani. Kyllä elämänkokemus ja ikä tuo mielestäni eritääin positiivisen lisän opiskeluun - vanhemmat ihmiset osaavat ja uskaltavat olla eri mieltä asioista ja heillä on mielipiteitä, kun taas usein nuo nuoremmat ovat vielä varsin "massasieluisia".

Lue lisää

Itsekin olen reilusti yli 20, mutta omasta mielestäni mieleltäni nuori ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Haluan kuitenkin opiskella tosissani pari-kolme vuotta ja valmistua mahd. pian, etten kolua yo:n penkkejä enää lähes kolmekymppisenä. Tämä ja vakiintunut suhde sekä "oikeat harrastukset" rajoittavat tietenkin bailaamista nuorempien opiskelijoiden kanssa ja vähän jännittää, miten nuoret osaavat siihen suhtautua, sillä haluaisin kuitenkin olla opiskeluryhmässä mukana mahdollisimman paljon.