Viidettä vuotta kestänyt avoliittoome päättyi, koska mies on ihastunut toiseen naiseen. Asuimme jo pari kuukautta erillämme, koska miehen tarvitsi miettiä mitä hän todella haluaa ja nyt se vastaus sitten tuli. Hän vaan ei voi olla ajattelematta tätä toista naista, jonka kanssa ei kuitenkaan ole mitään konkreettista edes tapahtunut. Kaikki heitettiin alas pöntöstä, koko meidän suhde, arvostus ja yhteinen tulevaisuus, ihastuksen takia! Tätä on vaikea käsittää vieläkään; ymmärtäisin edes jotenkin jos olisi ollut kyseessä ihan todellinen suhde toiseen mutta että näin! Vielä viime viikolla hän maalaili kuvia yhteisestä joulusta ym. ja nyt kaikki on ohi. Hänellä on ollut omat kriisinstä aikuiseksi kasvamisessa tässä viime vuoden aikana ja hän on joutunut kokemaan todella kovia mutta silti olo on äärimmäisen epätodellinen. Toivon todella, että jonain päivänä hän ymmärtää sen, miten hyvä meidän suhteemme oikeasti oli ja katuu katkerasti päätöstään. Siihen asti en tiedä, miten tätä elämää pitäisi elää, sillä oma rakkauteni häneen ei kuollut missään vaiheessa. Antakaa joitain rohkaisevia lauseita, joiden avulla jaksan taas huomiseen.
Mies jätti pelkän ihastuksen takia
1380
11943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi ymmärrät ettet ole hänen käytöksensä arvoinen ja näet mitä hän menettää. Omapahan on murheensa, pidä mielesi sitten kun takaisin anelee.. Minulle kävi samoin viidennen vuoden jälkeen ja tiedän kuinka pahalta alussa tuntuu, mutta nyt jo onnellisempi.
Sinä "25", ihastuiko sinunkin miehesi siis toiseen? Jos näin oli niin miten tilanne siitä eteni? oletteko vielä väleissä?
Olen itseasiassa mies ja naiseni ihastui uuteen mieheen, se sattui kun hänen elämänsä koki suuria muutoksia (uusi koulutus, kotikunta, ystäviä yms..) Ei siinä mennyt kuin pari viikkoa kun hän totesi ettei voi enään jatkaa, koska ei tuntenut enään tarpeeksi rakkautta minua kohtaan. Nykyään vaan huvittaa kun luuli tuntevansa toisensa, eikä lähtevän ihastuksen perään niin pitkän ajan jälkeen. Olemme vielä väleissä, mutta harvakseltaan pidetään yhteyttä, joka on noin kerran viikossa tai kahdessa. Ainakin tiedän, että parempi näin eikä sitten avioliitossa, jossa lapset saattaisivat joutua kärsimään ja olen löytänyt jälleen omatuntoni, joka väheni parisuhteessa. Nyt vain keskityt elämässäsi niihin asioihin joista nautit ja näet ystäviä. Onnea jatkolle!
25:lle: olet täysin oikeassa siinä, että parempi näin, kun sitten avioliitossa. Kuitenkin se edelleen tuntuu täysin käsittämättömältä uskoa, että näin vähän arvoa meidän suhteella toiselle oli. Ja vielä uskomattomampaa, hän itsekin sanoi, että olen parasta, mitä hänen elämässään on koskaan tapahtunut.
Kysymys vielä sinulle 25: onko ex-tyttöystäväsi edelleen yhdessä tämän uuden ihastuksen kanssa vai oliko kyse vain jostain hetken sekoamisesta? Niin ja kauanko olette nyt olleet erossa ja onko tyttö kertaakaan tullut katumapäälle?
Aloittajalle:
Selvästi miehesi ei vaan ole koskaan tuntenut sua kohtaan mitään niin suureellista kun mitä sinä häntä kohtaan. Joo, olet parasta mitä hänelle on tapahtunut - jos järjellä ajatellaan. Mutta tunteita kun ei voi järjellä määrätä ja siksi sinä menet vaihtoon.. Todella ikävää, mutta niin totta.
Joskus vielä löydät jonkun, joka oikeasti rakastaa sinua - koska tämä mieshän ei rakasta. Tai ei ainakaan niin kuin miehen vaimoaan kuuluisi rakastaa.
Minulla on vähän samankaltainen tilanne siis sillee et erosin poikaystävästä ja muutin omilleni. Hän ei tietääkseni ihastunut toiseen enkä minäkään, vaikka välillä epäilen tätä.. siis että hän olis ihastunut koska yht äkkiä hän alko panostaa vaatetukseen jne..
Asumme nyt erilleen mut olemme yhteyksissä lähes päivittäin vielä. (en oo asunu ku reippaan kk yksin) välillä hän puhuu jos muuttaisin takaisin ja toisena pivänä hän ei osakkaan sanoa siihen mitään..
Olen antanut hänen olla.. en pidä häneen yhtään nyt yhteyttä ja saa rauhas miettiä mitä tahtoo.
On se kyl outoa jos jätetään ja ollaan ihastuneita mutta se toinen osapuioli ei ookkaa kiinnostunut :D mutta ehkä hän ei tiedä mitä tahtoo tai tunteet sinua kohtaan ovat hiipuneet?
Hhhoijjaa. Selväti sun ukkos miettii saisko parempaa, koska parempaa tekis mieli. Siksi mieli muuttuu sinne tänne. Varmaan mies tykkää susta ja jollain lailla ehkä rakastaakin, mutta ajttelee, että jossain muualla olis kuitenki sellanen pimu jolla on sitä mitä mies ei susta löydä.
No ei todellakaan tiedä, ei. Tunteita kyllä on, hän sen myöntää mutta hänellä on joku ihme ajatus siitä, että parisuhteen pitäisi olla yhtä liekkiä ja räiskyntää loppuun asti. Ehkä joillain niin voi ollakin mutta kyllähän yleensä ne tunteet ikäänkuin "tasoittuvat" jossain vaiheessa ja rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Luulen, että hän ei osaa tätä asiaa käsitellä, vaan haluaa vaan kokea sen rakastumisen tunteen yhä uudelleen ja uudelleen (olemme itse asiassa tästä asiasta puhuneet ja järjen kautta hän sen ymmärtääkin mutta tunnepuolella näköjään ei). Surullista sinänsä, koska meillä oli mielestäni jopa keskivertoa parempi suhde, joka nyt ei kuitenkaan miehelle riittänyt. Minulle se olisi riittänyt loppuelämän ajaksi.
Mekin olimme tätä enne yhteyksissä päivittäin mutta nyt en enää aio olla, koska niin selvästi ilmoitti ajattelevansa tätä toista ihastustaan. Koittakoon siinä sitten elää elämäänsä ilman minua, koska näin kerran valitsi. Luulen, että vaikeaa tulee vielä olemaan, hänelläkin.
Moi! enpä osaa mitään rohkaisua antaa, itse samassa tilanteessa mies jätti minut ja 2 lastansa 14 yhteisen vuoden jälkeen uuden ihastuksen takia. Ja tämä kaikki tuli meille ihan täytenä yllätyksenä, edellesenä päivänä kaikki oli vielä ihan hyvin. tässä sitä nyt sitten ollaan lasten kanssa aikamoisessa hukassa. minulta saat ison halin ja ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Uskon itse vahvasti siihen, että ex-miehemme vielä jossain vaiheessa ymmärtävät mitä ovat menettäneet! Yritetään yhdessä jaksaa!!
Mutkin jätettiin juuri ja ihan yllätyksenä. Syytä en oikein tiedä, eikä ex ole ottanut minuun mitään yhteyttä. Itse olen yrittänyt soitella, mutta hän ei oikein halua puhua. Itse elin onnellisena ja suunnittelin tulevaa, siksi ero tulikin ihan täytenä yllätyksenä. Vaikeaa käsittää tätä, koska en edes ymmärrä eron syitä.
Itse olen miettinyt miten jaksan, koska olen aivan pohjalla. Jäin sairaslomallekin, mutta nyt yritän käydä töissä. Tosin se on rankkaa, kun yrittää pidätellä itkua koko ajan. Ensi viikolla menen lääkäriin hakemaan ainenkin unilääkkeet, koska en saa nukuttua. Ja jos uni tulee, näen pelkkiä kamalia painajaisia. Aamulla herään itkuun. Tällä hetkellä en näe mitään positiivista tulevaisuudessa.
Ainoat asiat, mitkä vähän auttaa, on ystävien kanssa asian puiminen ja ulkoilu/ metsässä kävely.
Mutta uskomatonta, että rakas ihminen katoaa elämästä, etkä voi asialle yhtään mitään :(
Pietulle ja Makrijolle: itse olen ainakin huomannut sen, että työssä pysyminen juurikin auttaa ainakin minua. Siksi en olekaan hakenut sairaslomaa, koska olen ajatellut, että työyhteisössä olen ainakin "kiinni"jossain, vaikka muu elämä heittäisikin häränpyllyä. Onneksi harrastuksenikin ovat niin aikaavieviä, että niden parissa saa kyllä kulutettua vaikka koko päivän jos niikseen tulee, joten sellaista tyhjää kohtaa ei elämässä pintapuolisesti ole. Mutta tunnepuoli onkin ihan eri asia, tuntuu lähinnä siltä että olisi joku raaja amputoitu irti. Eihän tässä auta muu kuin jaksaa, eihän...