Kun lukee täällä näitä juttuja, en varmaan koskaan ole nähnyt mitään sellaista, jossa "ykköset" olisivat myöntäneet, että kenties heissäkin saattaisi olla vikaa, jos se mies karkaa omille reissuilensa...aina on vika muissa naisissa ja miehissä, muttei koskaan itsessä...kyllä mulla on sellainen tuntuma, että jokainen, tai ainakin suurin osa meistä tietää millä tolalla oma suhde on-eikä kaikki todellakaan tule yllätyksenä. Vai onko se vaan sitten sitä dramatiikanhakuisuutta kun muutkin saavat tietää, että homma on levinnyt käsiin.
Vai sitten kun se papin aamen on sanottu, luullaanko sitä olevan jotenkin turvatummassa asemassa parisuhteen kannalta? Peili on hyvä kapistus...
Vai sitten kun se papin aamen on sanottu, luullaanko sitä olevan jotenkin turvatummassa asemassa parisuhteen kannalta? Peili on hyvä kapistus...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhut asiaa. Olin itsekin joskus "entisessä elämässä" siinä luulossa, että kun papinaamen on sanottu, minun ja mieheni väliin ei pääse kuin kuolema. Ei, vaikka mikä tulisi... Miehen ts nyt siis ex-miehen uskottomuuden jälkeen mielessä velloi kaikenlaista... Syytin kakkosta miehen viettelemisestä ym... No sitä tavallista tarinaa, kunnes tehtyäni eropäätöksen aloin ajatella asioita useammalta suunnalta.
Tosiasia on, etten ollut mikään ihannekumppani, vaan aloin liian nopeasti pitää miestä itsestäänselvyytenä. Mies oli ns hyvä mies, huolehti perheestä ja hoiti osansa kotitöistä, kun olimme molemmat töissä. Tokaisi joskus puolileikillään, kun lapset olivat jo isompia, että mahtaisinko huomata, vaikka hän olisi muutaman päivän kadoksissa... Tottahan se oli, vaikka silloin hymähtelin asialle. Seksielämä hiipui lasten syntymän jälkeen ja kun tilanne oli pitkälti "nollatasolla", en myöhemmässä vaiheessakaan löytänyt itsestäni sitä puolta uudelleen - vaikkei miehessä ollut mitään luotaantyöntävää.
Ex elää nykyään uudessa liitossa tämän aiemman kakkosensa kanssa, ihan miellyttävä tavallinen nainen on eikä mikään syöjätär.
Toinen "juttu", mikä on tullut pettämisasioita miettiessä mieleen on se, että vaikka tällä palstalla usein toitotetaan sitä, että kun kerran pettää, pettää jatkossakin... En allekirjoita tuota ajatusta. Exäni oli pitkään yhden naisen mies enkä usko, että olisi pettänyt, jos olisin hoitanut osuuteni parisuhteessa. En usko, että hän pettää jatkossa sen herkemmin kuin ennenkään, koska näin sen kyllä, miten ymmällä hän itsekin oli omasta käytöksestään paljastuttuaan. Kuvittelisin, että tällaisia ihmisiä on paljonkin... Tapapettäjät tietysti ovat asia erikseen.
No, meillä ei ainakaan ollut siitä kyse, että olisi minussa ollut syytä kun mies petti mua puolivuotta!!! Meillä seksiä on ollut neljän vuoden aikana yleisesti se 5-6krt viikko.. Ja seksi ollut aina hyvää, siitä se suhde aikanaan lähti.. Pidän itsestäni huolta ja olen antanut huomioo ja omaa aikaa miehelleni.. Ja jopa halusin avoimen suhteen, koska minua ei ihan oikeasti häiritse se että mieheni on muiden naisten kanssa, vaan minua nimenomaan häiritsee vaan se jos mun selän takana tehdään jotain..
Joka tapauksessa mieheni halusi ottaa ja pettää mua jostain syystä!! Ja helppoohan se on ku tietää kuinka en kuitenkaan pysty lähtemään, kun on lapsia.. Että en kyllä tosiaan ymmärrä..
Mutta joo, ehkä joissain suhteissa on puolisoissa syytä, mutta ei se aina mene niinkään..
Kerroit siis miehellesi ajatuksestasi avoimesta suhteesta..?
Ehkä olit liiankin "helppo" tapaus... Ei kai sitä viaksi voi sanoa, mutta kun olet helppo ja kaikki käy ja sopii, voi toisen arvostus sinua kohtaan kärsiä inflaation. Ja jos miehesi on vähääkään itselleen vapauksia myöntävää laatua, mikäs siinä sitten... Lähestulkoon sinun suostumuksellasi ajatteli lähtevänsä vieraisiin.
Rakkaus on rajoja - niin sanotaan lapsillekin. On aikuisiakin ihmisiä, joille nuo rajat pitää asettaa, ainakin jos mielii saada heidän kanssaan toimivan parisuhteen aikaan...
... Tai miehesi on paljastumassa tapapettäjäksi, jolla on aina "se" mielessä...