Olen tapaillu 5kk mukavaa miestä. meillä molemmilla on takana vaikeat suhteet joiden takia olemme varovaisia ja kärsimme luottamuksesn puutteesta tai pikemminkin emme luota itseemme.
Nyt tapailut ovat olleet tosi tiiviitä ja joka viikonloppu vietetty yhessä.pystymme puhumaan asioista, kaikesta mutta minä en pysty meistä. heti kun mies alottaa menen panikkiin ja päästelen sammakoita suusta. Tiedän että mies on kesällä tapaillu muitakin ja toisin päin siitä ei ole kyse. Tunnemme yhteenkuuluvuutta henkisestikkin .Tämä viiminen kk on olut sellasta että tiesin että minun on kissa nostettava ja puhuttava.
Mies on yrittänyt mutta olen kieltänyt asian ettei ole sellasia tunteita että haluaisin seurustella jne. eikä hän ole uskonu sitä, hän on sanonu vakka kiellän asian näin olevan. Nyt viikon sisällä olen pystynyt jotain avautumaan puhelimessa, kysyinkin että ymmärtääköhän nyt. sanoi ymmärätvänsä ja selväksi tuli et pelottaa molempia ja näin mennään silti pikkuhiljaa eteenpäin.. Hän vietti minun ja lapsien kanssa kivan illan viime viikolla ja suuteli lähtiessään mitä ei ole tehny ikinä kun lapseni ovat olleet kotona.
Loppuviikko meni soitellessa ja yksi pettymys ystävääni sai mut avautumaan hänellä. hän tuki ja ymmärsi. lauantaina ei oltu yhteydessä kun parin viestin verran joka oli liibalaabaa. Sunnuntaina hänen piti aamusta tulla luokseni. Ei tullu. Soitti 3h siitä että on tulossa. En kyselly mutta huomasin hänen käytöksensä muuttuneen. yritti olla se oma ittensä mutta jokin oli siinä meidän välissä. Hän viipyi 15min ja lähti ja jäin todellakin ymmällään.
Soitin sitten perään kun jäi yksi asia kysymättä ja ihan avoimesti kerto suunnitelmista tällä viikolla ja sanoin että tulisin sitte torstaina käymään. hänelle sopi.
Hän on mulle sanonut usein että juuri kun alkaa tai luulee mua ymmärtävän niin heitän koko pakan sekasin ja hän ei sitten oikein tiedä miten suhtautua. Tiedän että olen käyttäytynyt näin koska se pelko päästää toista liian lähelle on aiheuttanut tätä. Otin sitten härkää sarvista ja kirjotin piiiitkän kirjeen.
Kirjeessä kerroin mun tunteista, toiveista, käyttäytymisestä jne eli purkaisn kaiken kirjeeseen ja juuri syynkin kun en nyt kykene puhumaan mutta toivon että tämä auttaa minua jatkossa puhumaan. Soitin hänelle että tuon jotain mutta en sanonut mitä. Hän oli ihan ihmeissään ja oli huolissaan että tulenko siltikin torstaina niinku sovittiin. Kävin kirjeen viemässä ja kun hän töistä tuli, sai sen. Hän soitti mutta olin sellasessa paikassa etten juuri voinut puhua, tiesin että tänään illalla hällä menoa joten ilmotti ärsyyntyneellä äänellä että soittaa huomena.
Nyt sitten iski mulla paniikki että oliko tuo kirje sittenkään hyvä asia mutta jos haluan että tälle suhteelle tapahtuu liike johonkin suhteen on sille tehtävä jotain.Mutta samalla mulla kalvaa ajatus siitä että nyt se loppu sit..... sekavat ajatukset.
Mitä te tekisitte jos saisitte kirjeen mihin olet yrittänyt saaha vastausta, mitä tunteita aiheuttas.....
Nyt tapailut ovat olleet tosi tiiviitä ja joka viikonloppu vietetty yhessä.pystymme puhumaan asioista, kaikesta mutta minä en pysty meistä. heti kun mies alottaa menen panikkiin ja päästelen sammakoita suusta. Tiedän että mies on kesällä tapaillu muitakin ja toisin päin siitä ei ole kyse. Tunnemme yhteenkuuluvuutta henkisestikkin .Tämä viiminen kk on olut sellasta että tiesin että minun on kissa nostettava ja puhuttava.
Mies on yrittänyt mutta olen kieltänyt asian ettei ole sellasia tunteita että haluaisin seurustella jne. eikä hän ole uskonu sitä, hän on sanonu vakka kiellän asian näin olevan. Nyt viikon sisällä olen pystynyt jotain avautumaan puhelimessa, kysyinkin että ymmärtääköhän nyt. sanoi ymmärätvänsä ja selväksi tuli et pelottaa molempia ja näin mennään silti pikkuhiljaa eteenpäin.. Hän vietti minun ja lapsien kanssa kivan illan viime viikolla ja suuteli lähtiessään mitä ei ole tehny ikinä kun lapseni ovat olleet kotona.
Loppuviikko meni soitellessa ja yksi pettymys ystävääni sai mut avautumaan hänellä. hän tuki ja ymmärsi. lauantaina ei oltu yhteydessä kun parin viestin verran joka oli liibalaabaa. Sunnuntaina hänen piti aamusta tulla luokseni. Ei tullu. Soitti 3h siitä että on tulossa. En kyselly mutta huomasin hänen käytöksensä muuttuneen. yritti olla se oma ittensä mutta jokin oli siinä meidän välissä. Hän viipyi 15min ja lähti ja jäin todellakin ymmällään.
Soitin sitten perään kun jäi yksi asia kysymättä ja ihan avoimesti kerto suunnitelmista tällä viikolla ja sanoin että tulisin sitte torstaina käymään. hänelle sopi.
Hän on mulle sanonut usein että juuri kun alkaa tai luulee mua ymmärtävän niin heitän koko pakan sekasin ja hän ei sitten oikein tiedä miten suhtautua. Tiedän että olen käyttäytynyt näin koska se pelko päästää toista liian lähelle on aiheuttanut tätä. Otin sitten härkää sarvista ja kirjotin piiiitkän kirjeen.
Kirjeessä kerroin mun tunteista, toiveista, käyttäytymisestä jne eli purkaisn kaiken kirjeeseen ja juuri syynkin kun en nyt kykene puhumaan mutta toivon että tämä auttaa minua jatkossa puhumaan. Soitin hänelle että tuon jotain mutta en sanonut mitä. Hän oli ihan ihmeissään ja oli huolissaan että tulenko siltikin torstaina niinku sovittiin. Kävin kirjeen viemässä ja kun hän töistä tuli, sai sen. Hän soitti mutta olin sellasessa paikassa etten juuri voinut puhua, tiesin että tänään illalla hällä menoa joten ilmotti ärsyyntyneellä äänellä että soittaa huomena.
Nyt sitten iski mulla paniikki että oliko tuo kirje sittenkään hyvä asia mutta jos haluan että tälle suhteelle tapahtuu liike johonkin suhteen on sille tehtävä jotain.Mutta samalla mulla kalvaa ajatus siitä että nyt se loppu sit..... sekavat ajatukset.
Mitä te tekisitte jos saisitte kirjeen mihin olet yrittänyt saaha vastausta, mitä tunteita aiheuttas.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sä taidat muija olla niin sekasin päästäs, että hoitoon sut pitäs viedä..
Jos kerta sun entiset suhteet vaikuttaa sun toimintaan ja tunteisiin vieläkin, ni kuule hoidapas nyt se pääs ensin kuntoon, ja sit ku asiat on ookoo voit ruveta taas noihin seurustelukuvioihin.