Itseironia tarkoittaa ihmisen kykyä tehdä pilkkaa itsestään. Miten se on käytännössä mahdollista koska useissa tilanteissa muihin kohdistuvan pilkan tekee käytännössä hauskaksi juuri se että se ei kohdistu itseen. Olen huomannut, että joskus ihminen käyttää teennäistä itseironiaa osoittaakseen muille, että heidän loukkaukset eivät merkitse ihmiselle mitään vaikka oikeasti olisikin loukkaantunut muiden sanomista asioista. Olen kuullut sanottavan: "itseironian pointti on haukkua itsensä ennen kuin kukaan muu ehtii.", mutta en halua uskoa että se olisi pelkästään siitä kiinni. Uskon, että kun ihmismieli on tarpeeksi immuuni ulkoiselle negatiivisuudelle, niin voi saavuttaa kyvyn nauraa suoraan sydämestään itselleen ihan yhtä paljon kuin muillekkin.
Uskotteko te täysin puhtaan itseironian olemassaoloon??
Uskotteko te täysin puhtaan itseironian olemassaoloon??
Vastaukset 10
Vanhimmat
En.
Se on juuri sitä, että puolustautuu mahdollista ulkoista uhkaa vastaan teeskentelemällä, että kys. uhka ei merkitse mitään.
Joo, koska tiätsää niinq joo jaa juu
itseironiaa voi harrastaa sellainen joka on sinut sisäisen itsensä kanssa.
Ja jolla on myös "tilanne huumori" hallussa.
Vaatii rohkeutta heittää läppää itsestään tässä maailmassa jossa useasti haetaan toisista syytä ja naurun aihetta.
Nietzschelle ainakin oli tyypillistä ironinen itserakkaus. Liekö vienyt maniaan tai johonkin vieläkin vakavampaan.
Emt mutta itseäni ainakin oksettavat ne ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista itsekunnioitusta. Tyyliin kerran lukiossa kun jollain äikän kurssilla oli väittelyitä ja yksi väittelyaihe oli abortti, niin yksi jätkä räväytti että jos abortti on murha niin syyllistynkö mä sitten massamurhaan joka ilta (kuvitteli ilmeisesti olevansa cool). Siinä on menty hyvän maun itseironiassa rajan yli.
Eihän masturbointi liity mitenkään aborttiin.
Eikä siinä ole mitään hävettävääkään.
Kyllä me aikuiset hyvin tiedämme että te teinit kaikki masturboitte.
Aloittaja mä lähtisin liikkeelle siitä, että ensimmäisenä voi nauraa itselleen. Toisille voi nauraa vasta, jos tietää ettei se loukkaa ja henkilö itsekin nauraa itselleen.
Joku luonnehäiriöhän on sellainen, että nauretaan toisille kivuliaitakin juttuja ja suututaan, jos joku nauraa itselle.
Jännää kyllä monella koomikollakin on sellainen tilanne, että muita kyllä pilkataan pontevasti ja sekös naurattaa, mutta jos joku pilaileekin hänen itsensä kustannuksella niin huumori loppuu siihen paikkaan. Esim. Spede oli tunnettu tästä.
Koomikothan rakastaa sitä että nauretaan sille mitä tai ketä se koomikko esittää muttei koomikolle itselleen.
Siksihän nämä suomikoomikot kuten Loiri, Petelius, se Kummeli mies yms., pyrkii mielellään esittämään itsestään myös "vakavan" ja "taiteellisesti arvokkaan" puolen.
Kyllä kaikki huumori on aina henkistä väkivaltaa.