Suhde ilman vilkuilua?

Olen.

Olen määkin

Kyllä.
Useimmiten.

pitäny arvata. naiset sanoo noin, ehkä tottakin. miesten mielipiteet kiinnostaa nyt enempi sillä en usko että sellasta suhdetta on.

Olen. Siis siinä mielessä, että vilkuilulla tarkoitetaan jotenkin uusien mahdollisuuksien hakemista tai jtn.

Vilkuiltuahan sitä tietenkin tulee, onhan mulla silmät ja pulssi.

Hyvä kysymys, tarvitseekin alkaa kysymään tämä heti tutustumisvaiheessa miehiltä. Vastaus kertoo onko miehestä parisuhteeseen ja kykeneekö hän ikinä olemaan tyytyväinen siihen mitä on vai haikaileeko lopun ikänsä aina jotain muka parempaa. Ihmiset jotka eivät usko että kukaan voivi olla tyytyväinen kumppaniinsa ja olla vilkuilematta muita sillä silmällä tai jotka eivät usko että joku olisi ollut ikänsä uskollinen, eivät kykene sellaiseen itse ja eivät siksi usko muienkaan erilaisia voivan olla. Hyvä tapa tunnistaa kumppaneiski epäkelpoja.

On

Jos kysymyksellä tarkoitetaan, voiko olla ihastumatta ulkopuoliseen parisuhteen aikana, niin voi. Tosin hieman eri asia, puhutaanko vuosia vai vuosikymmeniä kestäneestä suhteesta. Mutta ei sitä kukaan voi taata, jos elämä vain heittää sellaisen ihmisen eteen, johon ei voi olla ihastumatta. Tällöin ei kuitenkaan puhuta mistään ulkonäöstä ja omakohtaisia kokemuksia ei ole, nähnyt vain vierestä niin käyvän, vaikka avioliittokin oli tavallisilla mittapuilla varmasti keskivertoa onnellisempi.

Olen.

En ole koskaan ollut virallisesti suhteessa. Kerran kylläkin kun olin iskemässä yhtä naista, oli sellainen rakkautta ensi silmäyksellä olo. Tuntui ettei kukaan toinen nainen tulisi koskaan enää kiinnostamaan minua.
Hän pyysi sähköposti osoitettani ja tyhmyyksissäni en tajunnut pyytää hänen omaa. Luulin että hän ottaisi yhteyttä kun kaikki tuntui täydelliseltä ja luulin että tunne olisi ollut molemminpuolinen.
Ei ottanut yhteyttä. :P

Jos vilkuilulla tarkoitetaan sitä ettei etsi uusia naisia kun on suhteessa, niin sitten minä olen aina ollut sellaisessa suhteessa.

Jos taas vilkuilulla tarkoitetaan sitä että katsoo vastaan tulevaa kaunista naista, niin en ole koskaan voinut lakata katsomasta tuntemattomia naisia kun ole ollut suhteessa.

Mutta ei kai ne naisetkaan nyt niin sokeita ole etteivätkö katsoisi vastaantulevia miehiä ja ajattele että siinäpä vasta seksikäs/haluttava mies?

Eihän se katsominen vielä mitään pahaa ole, mutta sitten jos sitä alkaa ihan tarkoituksella katsella ja ajatella muita, niin varmaan kannattaa silloin alkaa myös ajattelemaan sen kyseisen suhteen päättämistäkin.

Olisi kyllä kiva löytää sellainen nainen ettei tarvitse muita naisia vilkuilla.

Tässä taitaa olla sukupuolten välillä eroa.

Naisille ilmeisesti on usein niin, että kun rakastumisen tunne johonkin mieheen on tarpeeksi vahva, niin silloin muut miehet eivät kiinnosta seksuaalisessa mielessä enää yhtään. "Kun minä rakastuin sinuun, niin muut miehet lakkasivat näyttämästä hyvältä", sanoi ex-tyttöystäväni minulle suhteemme alkuaikoina. Pidin tätä omituisena ja epäuskottavana. Ei kai se muiden miesten komeus voi vaihdella sen mukaan, millaisia tunteita naisella on - miehen hyvännäköisyyshän on objektiivinen määre? Mutta tämä oli sitä insinöörimäistä miehen ajattelua, ja myöhemmin vakuutuin, että eksäni aivan oikeasti oli tuota mieltä, niin kummalliselta kuin se tuntuikin.

Minulla rakastuminen ei sen sijaan toimi mitenkään noin. Vaikka olin kyllä kovasti rakastunut eksääni ja pidin häntä todella haluttavana, myös muut kauniit naiset näyttivät aivan yhtä seksikkäiltä kuin ennenkin. En minä tyttöystävääni pettänyt olisi, mutta kadulla hänen seurassaan jouduin kyllä varomaan, etten kääntänyt päätäni (tai edes liikuttanut silmiäni!), jos vastaan tuli joku pitkäsäärinen ja hyväkroppainen kaunotar. Tyttöystävä oli tarkka huomaamaan nämä jutut ja aika mustasukkainenkin, eli ärsyyntyi aina, jos hänen läsnäollessaan vähänkin vilkaisin muita naisia. Opettelin sitten irti siitä tavasta - itselläni oli periaate, että katsoa saa muttei koskea, joten minua ei olisi haitannut, jos hän olisi joitain komeita miehiä vilkuillut "sillä silmällä". Mutta ei kuulemma kiinnostanut. Häntä edellinen tyttöystäväni oli samanlainen.

Vaikuttaa siis siltä, että naisilla tuo rakastuminen oikeasti laittaa silmille jonkinlaiset ruusunpunaiset lasit, joiden läpi sitä omaa miestä tarkastellaan. Niin että itse kyllä uskon tähän ketjuun kirjoittaneita naisia.

"En minä tyttöystävääni pettänyt olisi, mutta kadulla hänen seurassaan jouduin kyllä varomaan, etten kääntänyt päätäni (tai edes liikuttanut silmiäni!), jos vastaan tuli joku pitkäsäärinen ja hyväkroppainen kaunotar. Tyttöystävä oli tarkka huomaamaan nämä jutut..."

Kiitos rehdistä kommentista.

Kaikki naiset huomaavat. Tietysti.

Kainalossasi kulkeva tahtoo olla sinulle ykkönen samoin kuin sinä olet hänelle. Naisesi rekisteröi jokaisen katseen, ilmeen, eleen. Henkäyksen. Suhteenne loppua ennustaa, jos naisesi näkee sinun katselevan ohikulkevaa kaunotarta, kaunotar huomaa katseesi ja kenties vastaa siihen.
Jos tuo vastaantulijatar päättää tarttua tilaisuuteen kylvää epäsopua teidän välillenne, hän hymyilee sinulle.

Näin toinen nainen on muutamassa hetkessä osoittanut, ettei naisesi ole sinulle ykkönen - ja heittänyt tämän tosiasian naisesi kasvoille. Naisesi muistaa tämän myös illalla vuoteessa. Ohikulkijatar on kolmas pyörä, joka mitään sanomatta on julistanut teille sodan. Sinä annoit hänelle ne valtuudet. Naiseltasi on mennyt asema ("kasvot") suhteessa sinuun, ja sinä alat menettää asemaasi suhteessa häneen.

Luotettavuutesi ("kunnon mies, ellei toisin todisteta") menee myös vastaantulijattaren silmissä saman tien, jos vilkuilet tätä naisesi vierellä kulkien. (Paitsi niiden hymyilemään ryhtyvien pelinaisten ja muiden eksyneiden, joille luotettavuudella ja kunnollisuudella ei ole merkitystä.)

Katselkaa toki, mutta älkää naisenne kanssa liikkuessanne.

Olen ollut suhteessa, jossa enää haaveillut tai edes vilkuillut muita. Aika moni nainen alkaa kulkea "laput silmillä", kun rakastuu. Kuulun siihen joukkoon.

Olen myös ollut hyvin pitkässä, loppuaan kohti tyhjässä suhteessa, jolloin olen ihastunut suhteen ulkopuolelle. Tilaisuutta ihastua en hakenut, vaan tunteet tuli itsellekin yllätyksenä. Kyseessä oli ihminen, jonka kanssa olin päivittäin tekemisissä. Kuitenkaan ihastus sinänsä ei ollut suhteelle uhkaksi, koska tein päätöksen etten hakeudu tilanteeseen, jossa edes altistaisin itseni lähelle pettämisen rajaa, en ruoki ihastusta ja pidin itseni tarkoituksella etäämpänä ihastuksesta. Tunteitansa ei voi valita, mutta käytöksensä ja moraalinsa voi.

En usko, että olisin ihastunut, jos oma suhteeni ei olisi ollut niin huono. Kyse ei ollut mistään huonosta hetkestä, vaan paljon suuremmista asioista. Tavallaan, ehkä, se että on "vajaa" luo sopivan kolon mitä täyttää (ja puhun nyt henkisestä valmiudesta ihastua).

En ole, koska en ole sokea. Umpihullu kysymys. Muuta vastaavat ovat pateettisia valehtelijoita. Myös ne unelmahötössä elävät teinipimut.

Jos mies saa kauniin teininaisen, ei ole syytä vilkuilla muita naisia.

En ole.

Mutta otetaan nyt huomioon että ne ei ole mitään "tuota tekisi mieli kyllä käydä painamassa" tai "onpa tuolla terhakkaat" tyyppisiä vaan enemmänkin sitä että sitä voi kohdata erilaisia naisia kuin omansa (ei siis parempia missään nimessä) ja miettiä että miten sitä on päätynyt juuri hänen kanssa yhteen.

Uskon että jo suhteen alkuvaiheessa ja JO ennen suhdetta (jo ennen kuin kohtaa edes tulevaa kumppania!) olisi tärkeää käydä läpi mielessään niitä vaihtoehtoja ja esimerkiksi miettiä että millainen kumppani jostakusta voisi tulla.

Sinkkumiehenä näkee ja tapaa monia naisia jotka noin äkkiseltään voisivat kiinnostaa, mutta toisaalta kun pohtii asiaa niin huomaa eroja. Toisaalta sitä tajuaa paljonko kyse on sattumasta sekä myös niistä omista valinnoista sitten kun kohtaa jonkun noista naisista.

Elämä voi lähteä hyvin yllättäviin suuntaan riippuen kenet valitsee kumppaniksi. Siinä mielessä tuo "toisten vilkuilu" voi olla sitä omaa elämää ja suhdettakin vahvistavaa.

Tietysti jos kyseessä on vain toisten naisten tai miesten ihailu sekä kurkottelu aidan yli haistelaan vihreämpää ruohoa niin sitä en pidä mielekkäänä touhuna lainkaan.

Lisäksi jos nainen joka on kanssani suhteessa on läsnä niin en todellakaan vilkuile toisia naisia sen enemmälti. Kysehän on kunnioituksesta sitä naista kohtaan.

Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia.

20 vuotta olin sellaisessa suhteessa. Siis kyllä silmäni rekisteröivät hyvän näköisen miehen, mutta se ei synnyttänyt mitään ajatuksia tai kiinnostuksia. Sillain oli laput silmillä, että baarissa oltaessa en edes tajunnut jonkun yrittävän iskeä minua. Duunikaverit siitä vitsailivat.

Niin tynnyrissä kun vietin 20 vuotta, niin sinkkumarkkinat ja vieraissa juoksevat sarjasuhteilijat ovat olleet aika järkytys.

Olen kerran. Mutta jos pikkaisen laajennan sitä, että missä menee hyväksytyn ja "kielletyn" vilkuilun raja, niin mielestäni on ihan sairasta puuttua kumppanin fantasioihin ja normaaliin vilkuiluun silloin, kun taustalla ei todellakaan ole mitään epäilyttävää. Se luottamus...!