Tulin tuossa pohtineeksi oikein urakalla sitä kuinka elämästäni on tullut näin kurjaa ja yksinäistä, mutta sitten luulen tajunneeni, mistä se suurimmaksi osaksi varmaankin johtuu. Minulla ei kertakaikkiaan ole yhtäkään kunnon kaveria, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuin yksi asia tässä elämässä ja se on löytää nainen. Siis minua ei kiinnosta pätkän vertaa autot, urheilu, taide, elokuvat, tv, uutiset, juhlat, julkkikset, sää,opiskelu, muoti, ruoka, politiikka jne. En myöskään harrasta oikeastaan mitään, en soita mitään, en ole luova millään tavalla ja musiikkimakunikin on niin huono, että en voi edes keskustella musiikista asiantuntevasti tuttujeni kanssa, koska kuuntelen vain mitä sattuu, enkä tunne hyvin artisteja. Kaikki se kiinnostus, jota osoitan eri aiheisiin keskustellessani ihmisten kanssa on täysin teeskenneltyä, siis yritän vain sopeutua joukkoon parhaani mukaan niillä tiedoilla, joita minulla kyseisestä aiheesta sattuu olemaan. Oikeastaan kun ajattelen maailman menoa, se on minulle kuin yksi iso vitsi, johon esitän kuuluvani. Oikeasti olen täysi pasifisti, markkinatalouden ja mainonnan vastustaja, "huono" kuluttaja, vastustan päihteiden käyttöä ja mitä näitä nyt on. Mutta silti käyttäydyn täysin päinvastaisesti, ostan kaikkea mitä muutkin ostavat, teen samoja tyhmiä asioita kuin muutkin, vedän vähintään kerran viikossa kännit ja esitän että armeija on ihan ok, jos olen sellaisessa seurassa. Tästä on seurannut se, että olen menettänyt kaikki ystäväni hiljalleen, koska eihän minun kanssani voi edes keskustella mistään järkevästi ja he ovat varmaankin tajunneet sen ajan myötä. Minulla ei ole enää oikeastaan mitään ihmisuhteita kuin muutama kaveri, jotka ehkä joskus lähtevät kanssani ryyppäämään ja sitten minulle todella tärkeä suhde yhteen naiseen, mikä on kyllä ihan onneton tällä hetkellä, koska hän varmaankin oikeasti vihaa minua, mutta minä taas pidän hänestä paljon, enkä haluaisi luopua hänestä, vaikka hän ei ole uskollinen minulle, ja itsekkin päädyin viime viikolla sänkyyn toisen naisen kanssa, vaikka mielummin olisin vain hänen kanssaan jos se vain olisi mahdollista. Sitten kun hän lopulta jättää minut kokonaan, niin olen kyllä aika orpo.
Niin että kuinkakohan moni mies, joutuu painimaan samankaltaisen ongelman parissa, siis yksinkertaisesti, että ei kiinnosta?
Niin että kuinkakohan moni mies, joutuu painimaan samankaltaisen ongelman parissa, siis yksinkertaisesti, että ei kiinnosta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka susta tuli tuollainen? Minulla oli samaa vaivaa, koska syrjäydyin muista jo hyvin nuorena ja ainoa mitä tein oli pleikan pelaaminen. Nyt olen kuitenkin yrittänyt kehittää jotain kiinnostuksen kohteita...
Vaikeaa se kuitenkin on, koska jotenkin tuntuu että "persoona" ja kiinnostuksen kohteet pitäisi kehittää (tai niiden pitäisi automaattisesti kehkeytyä) silloin nuorempana.
Samanlaista se on minullakin.
Tämä South Park-jakso todellakin puhuttelee minua:
http://www.vureel.com/video/32225/South-Park-S15E08
niinpä sitä minäkin, helkkarin vaikea "kiinnostua" enää mistään tän ikäsenä ku on jo "valmis" ihminen. Mut tuntuis et olis parempi jos tykkäis sit ees niist peleist tai jostain tietokone jutuist, ku sit voisin varmaan löytää ees "nörtti"kavereita ja sit pikkuhiljaa ei ehkä oliskaan niin nörttiä sit enää, ku siitäkin varmaan kasvetaan pois. mut ku ei ni ei. Ei kiinnosta vaan kertakaikkiaan mikään.
Kyllä saa aika supernötti olla että päälle 20-vuotiaana jonkun pelailun avulla pärjäilee sosiaalisissa ympyröissä. Ei ainakaan itselläni ole toiminut, ja kyllä minäkin ennen 25 vuotta "kasvoin ulos" pelailusta.
No mut sit ne voi yhdes larpata ja kaikkee, ni eiks se oo sosiaalist toimintaa parhaimmillaan? Ite en vois ees kuvitella mitään sellast :DD
No nimenomaan, mutta larppaus on super-nörttien hommaa. Meinasin vaan, että ei pelkkä peleistä tykkääminen auta.
jaa no on kyl varmaan larppaus vähän liikaa mullekki, ku en tykkää ees tietokonepeleistä pahemmin, paitsi välil sellasist joihin voi käyttää sen 5 minuuttia sillon tällön....
Eli sä olet köyhämielinen ja apaattinen tyyppi, jota ei kiinnosta mikään? Vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi sellaisen kanssa pitkään seurustella. Hauskempaa on vaikka yksin.
No joo ei oo tähän mennes muuta riittäny ku yhen illan juttuja... Mutta vaikee muuttuu, joksiki mitä ei oo. Tosin en oo mitenkään tyly tai tosikko sillä tavalla, kyllä mä niitä näitä tykkään jutella ja kuunnella muiden juttuja. :D No toisaalta naiset mihin baarissa törmään luultavasti hakevatkin vain yhden illan juttua, ne naiset joita haluaisin tavata tuskin löytyvät sieltä baarista, mutta olen jo aiemmin todennut etten pysty iskemään naista muualta kuin baarista, en ole tosin edes yrittänyt, koska tiedän mitä se on. Harva nainen, jonka olen baarissa tavannut tuskin arvostaisi jos sanoisin suoraan, että etsin pysyvää ja pidän sinusta. Se tästä tekeekin niin vaikeaa, kun ei saa olla suora vaan se on sellaista arpomista, että oksat pois. Tai olen mä nyt tällä hetkellä jonkunlaisessa suhteessa tämän yhden naisen kanssa, josta tosiaan pidän paljon, mutta ei varmaan ole kovin terve parisuhde, jos molemmat pettää ja toinen ei pidä edes toisesta, aika yksipuolista.