Kun on tuostakin ollut juttua, limato-oikeaoppinen näkemys on, että pilkut puuttuivat siksi ettei kukaan tarkkaillut,
on myytti sekin joka ei pidä paikkaansa.
Maunderin alkaessa viimeinen pilkku havaittiin elokuussa 1661, sitten ei mitään, ei mitään kymmeneen vuoteen.
Kun lokakuussa 1671 auringossa viimeinkin näkyi yksi pilkku, sen havaitsi ja raportoikin viisi eri tutkijaa.
Sitkeitä olivat entisajan tutkijat perkeleet,
luovuttamatta 10 vuotta katselivat ja tutkivat pilkkuja joka ikinen päivä, pilkkuja joita ei ollut.
Tuossa e-book jossa historiaa auringonpilkuista, maunder jutska alkaa jossain hetipian 27 sivun jälkeen.
http://issuu.com/armandojsantos/docs/019509414x.oxford.university.press_20110723_095237
on myytti sekin joka ei pidä paikkaansa.
Maunderin alkaessa viimeinen pilkku havaittiin elokuussa 1661, sitten ei mitään, ei mitään kymmeneen vuoteen.
Kun lokakuussa 1671 auringossa viimeinkin näkyi yksi pilkku, sen havaitsi ja raportoikin viisi eri tutkijaa.
Sitkeitä olivat entisajan tutkijat perkeleet,
luovuttamatta 10 vuotta katselivat ja tutkivat pilkkuja joka ikinen päivä, pilkkuja joita ei ollut.
Tuossa e-book jossa historiaa auringonpilkuista, maunder jutska alkaa jossain hetipian 27 sivun jälkeen.
http://issuu.com/armandojsantos/docs/019509414x.oxford.university.press_20110723_095237
Vastaukset 2
Vanhimmat
Myytti kaukoputkien huonosta laadusta kumoutuu myös tuossa kirjassa, nimittäin yksitysikohtaiset piirrokset pilkkujen rakenteesta ja sisäisistä sävyeroista hienoimpia detaljeja myöten ei ihan paskoilla laitteilla ja arvaamalla onnistu.
Eikä auringon tarkkailemiseen tarvita mitään muuta kuin pimeä huone jonka katossa korkealla on neulanpään kokoinen reikä. Korkea huone kuten vaikkapa luostarien kappeli.