Hei! Olen keskisuomalainen lähihoitaja opiskelija tyttö. Koulussa on todella suuri tehtävä, johonka minulle aiheeksi annettiin perheväkivalta. Minun tulisi haastatella jotain perheväkivallan uhria, tai ¨tekijää¨, mutta koen etten ihan kasvotusten kehtaa, uskalla tai edes kykene tätä tekemään. Mieleen sitten tuli ajatus, että perustan keskustelun, johon lisään kysymyksiä, ja toivon tietysti että joku rohkaistuu vastailemaankin! Voin kuvitella, että se saattaa olla kivuliasta ns. avata haavoja, mutta jos joku kykenee tällaisen tekemään, niin olen enemmän kuin kiitollinen!
kysymykset:
1. Minkä tyyppistä perheväkivaltaa olet joutunut kokemaan?
2. Kauanko se on jatkunut?
3. Oletko tehnyt rikosilmoituksen?
4. Mikäli tilanteestasi tietää joku muukin, niin onko siihen puututtu?
5. Jos, niin miten?
Tietysti kaikenlainen muukin kertomasi ja tieto on minulle plussaa, josta olen kiitollinen jo etukäteen! Voit halutessasi kertoa omia tuntemuksiasi ja ajatuksia uhriksi joutumisesta. KIITOS kaikille, ja tsemppiä ja voimahalit jokaisen omiin mutkiin ja mäkiin!!
kysymykset:
1. Minkä tyyppistä perheväkivaltaa olet joutunut kokemaan?
2. Kauanko se on jatkunut?
3. Oletko tehnyt rikosilmoituksen?
4. Mikäli tilanteestasi tietää joku muukin, niin onko siihen puututtu?
5. Jos, niin miten?
Tietysti kaikenlainen muukin kertomasi ja tieto on minulle plussaa, josta olen kiitollinen jo etukäteen! Voit halutessasi kertoa omia tuntemuksiasi ja ajatuksia uhriksi joutumisesta. KIITOS kaikille, ja tsemppiä ja voimahalit jokaisen omiin mutkiin ja mäkiin!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei kuule, tuollaisia tehtäviä ei anneta noin missään sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa Suomessa eikä S24 olisi luotettava paikka kerätä lausuntoja, tänne kuka vain voi keksiä ihan millaisia mielikuvituksellisia tarinoita tahansa. Sulla on nyt ihan muut motiivit tän aloituksen takana kuten esim. silkka uteliaisuus...
tottakai tuollaisia tehtäviä voidaan antaa oppilaitoksissa Suomessa, kyllä ihmiset voivat face to face haastatteluissakin valehdella päin naamaa. harvalla on kuitenkaan litannia ystäviä joilla on perheväkivalta kokemuksia, eli keskustelupalsta on ihan ok paikka.
"Ilman näitä tietoja kuka tahansa rosmo-ryöväri voisi laittaa tänne "kalastelu"-viestejä, joihin viattomat ihmiset vastailisivat henkilökohtaisia asioitaan."??? auttaisiko, jos aloittaja olisi sanonut olevansa matti mainio metropoliasta? eikä aloittaja edes kysy mitään huippu henkilökohtaisia kysymyksiä sitä paitsi väkivallasta puhuminen on aina terapeuttista, vaikka aloittaja olisi vain joku friikki, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin keksiä valetehtäviä tänne.
jos sinulla on parempi idea tehtävän toteuttamiseen, niin ole hyvä ja kerro! itselleni ei tullut muuta mieleen.
Ihan neuvoksi noin yleisesti teille: ei ole mitenkään asiallista laittaa tuon kaltaista pyyntöä, jossa ei mainita tutkimuksen tekijöiden nimiä ja yhteystietoja eikä oppilaitosta jne. Ilman näitä tietoja kuka tahansa rosmo-ryöväri voisi laittaa tänne "kalastelu"-viestejä, joihin viattomat ihmiset vastailisivat henkilökohtaisia asioitaan. Eikö se opettaja, joka valvoo opinnäytteenne tekoa, ole ohjeistanut teitä tällaisilla perusjutuilla, jotka tutkimusten tekijöille pitäisi olla selvää pässinlihaa?
kysymykset:
1. Minkä tyyppistä perheväkivaltaa olet joutunut kokemaan?
2. Kauanko se on jatkunut?
3. Oletko tehnyt rikosilmoituksen?
4. Mikäli tilanteestasi tietää joku muukin, niin onko siihen puututtu?
5. Jos, niin miten?
1. Henkistä,jatkuvaa arvostelua,haukkumista,eristämistä.
Hakkaamista,hiuksista repimistä,kuristamista.yms..
2. Jatkunut noin 3 vuotta..kausia jolloin ei yhtään tapahdu mitään, ja sitten se taas alkaa.
Toivottavasti ei ollut liian myöhään kirjoitettu ja auttaa kouluprojektissa:)
3.En ole tehnyt.
4.Tietää,ja osittain puututtu.
5.Hänelle on sanottu asiasta moneen otteeseen,yritetään saada hänet terapiaan ja saamaan raukoittavia lääkkeitä raivokohtauksiin.
Minä itse olen kokenut perheväkivaltaa 5 vuotta ennenkuin lähdin suhteesta pois.
Mies ei ole koskaan tunnustanut väkivaltaansa. Tekee samaa vieläkin muille.
En pääse koskaan sielussani irti väkivallan jäljistä.
Minulla on pysyvät vammat väkivallasta ja ne seuraavat minua hautaan saakka.
Tein rikosilmoituksen mutta poliisi nauroi sille paperille. Ei kuulemma ole syytä viedä paperia ja rikosilmoitusta eteenpäin.
Henkinen väkivalta kuului myös isona osana fyysisen väkivallan lisäksi.
Aina toivoin että mies muuttuisi. En ollut tarpeeksi rohkea lähtemään suhteesta pois ennenkuin tämä 5 vuotta oli kulunut.
Arvet ovat syvät sekä henkisesti että fyysisesti. Meni toiset 5 vuotta saada oma itsetunto kohoamaan takaisin samalle tasolle kuin se oli ennen tätä suhdetta.
Tätä pahoinpitelijää ei ole saatu mihinkään hoitoon.
Olin 7vuotias kun ensimmäisen kerran heräsin yöllä siihen kun isäpuoleni kuristi äitiäni lattiaa vasten. Minulla oli tuolloin 5muuta sisarusta, osa vanhempia, mutta kukaan ei tuolloin uskaltanut mennä taistelun väliin, avun hakemisesta puhumattakaan. Isäpuoleni löi ja kuritti myös minua ja muita sisaruksiani rankalla kädellä. Koskaan ei kuitenkaan meitä lapsia ei ole meinattu ottaa hengiltä, kun isäpuolemme oli selvinpäin kun kuritti meitä. Äitiäni hän pieksi aina humalassa ja pisti kaiken humalan piikkiin, vaikka hän olisi uhannut viedä hengen, jopa oikeasti yrittänytkin. Kun olin murrosiässä, vieläpä pahimmassa mahdollisessa kapinaiässä, sain myös itse osani väkivallasta. Tällä tarkoitan ihan kunnon nyrkki tappeluja, kerran sain myös hiilihangosta kasvoihini. Tällöin ystäväni saivat tietoonsa sen ja hälyttivät naapuriemme kanssa meille poliisin. Kävimme sosiaalitoimistossa juttelemassa, mutta ei siitä apua liiemmin ollut. Itselläni oli vaihtoehtoina nuorisokoti, tai sovussa olo isäpuoleni kanssa. Tiesin jo tällöin minkälaisia nuorisokodit olivat, joten valitsin sovun isäpuoleni kanssa. Vähän vanhempana uskalsin jo itsekin mennä muiden sisarusteni kanssa väliin, kun isäpuoleni hakkasi äitiäni, silloin saimme hänet jopa kuriin, mutta tällöinkään kukaan ei uskaltanut soittaa tai hakea apua. Pahoinpitelyä jatkui 16 ikävuoteeni asti. Tällöin minulla oli jo oma poikaystävä, joten isäpuoleni ei uskaltanut minuun koskea. Kävi hän myös yhteen aikaa terapiassa, rauhoittui, mutta kuoli kun olin 18vuotias.
1. Lyömistä, seinään heittelyä, potkimista, tukasta vedetty, turpiin saanut. Heitetty esineillä ja minua on heitelty. kaikenlaista...
2.ei kaukana kahdestakymmenestä vuodesta....
3. en
4. nykyään tietää, sisälläni pidin tämän viime kuukausiin asti. Ei juurikaan, vika on minussa kaikkien mielestä. Mieheni on narsisti, saa muut puolelleen.
5. ei mitenkään. Mieheni on tehnyt ns parannuksen.... minun pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi.
Mutta ei voi. en tiedä mitä teen tulevaisuudessa.