Vanhat ruotsinsukunimet palaavat hiljakseen takaisin.
Moni haluaa palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista Snellmanin päivänä 1905. Ihmiset haluavat palata siihen vanhaan alkuperäiseen sukuunsa.
Näin saamme taas arkikäyttöön historiassa tallaantuneita ruotsalaisia nimiä.
Moni haluaa palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista Snellmanin päivänä 1905. Ihmiset haluavat palata siihen vanhaan alkuperäiseen sukuunsa.
Näin saamme taas arkikäyttöön historiassa tallaantuneita ruotsalaisia nimiä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Sovitaan sitten niin, että niiden opportunistien, jotka aikoinaan vaihtoivat kielensä ruotsiksi, jälkeläiset vaihtavat nyt kielensä takaisin suomeksi ja lakkaavat vaatimasta muille pakkoruotsia. Ok?
Hyvin on mennyt RKP:n propaganda läpi ruotsinkielisten nimien hienoudesta. Perus Virtanen ei pärjää Strömmille tai Oksaset Qvisteile. Kannettu vesi ei kaivossa kestä, sanotaan ja pitää kyllä hyvin paikkansa. Turha on suomalaisten näyttää hienommalta käyttämällä epäsuomalaista sukunimeä. Häpeävät lisäksi omaa suomalaisuuttaan tai haluavat olla ruotsalaisia.
Där har vi hela poängen,fennot har mindrevärdskomplex.(kunde inte låta bli,tycker virtanen är ett bra namn,frid över min avsomnade makes minne )
Vad då - finare namn? För mej är inte ett finskt efternamn sämre än ett svenskt. Det är konstigt att jag som finlandssvensk inte har stött på nån finlandssvensk som skulle värdera om ett namn är "fint" eller inte om det är finskt eller svenskt. Men det har jag ofta stött på bland mina finska bekanta och kontakter.
Ja kuinkakohon moni noista "alkuperäisistä ruotsinkielisistä" nimistä on sellaisia, että esim. "jonkunpoika" -tyyppinen nimi on ihan "vahingossa" kääntynyt kirkonkirjoihin "jok-son" -tyyppiseksi?
pÅ Island används det visst mycket dottir namn ,eller yrar jag nu bara?
Uutisessa mainittiin myös venäjänkieliset nimet, mutta nettisveko "unohti" asian.
Siis KAIKKI vieraskieliset nimet kelpaavat tietylle sakille.
Heistä on hienompaa, kun heillä on vieraskielinen nimi, vaikka ovat täysin supisuomalaisa ja asuvat yksikielisessä maassa ja alueella.
Mitä tuohon pitäisi sanoa? Asia keroo itsensä.
Jag är riktigt äkta hurre och vår släkt har ett riktigt äkta finskt namn,varför vet jag inte.Ingen har ens tänkt på att byta till svenskt,det är ju VÅRT släktnamn.
"Vanhat ruotsinsukunimet palaavat hiljakseen takaisin."
Eräs palstalle kirjoitteleva Rauanheimo on hyvä esimerkki tästä asiasta.
http://richardjarnefelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85143-erikoinen-avunpyynto
"Hassua, kun jotkut eivät tajua, kuinka auttaa hienovaraisesti - yksi kaveri eilen soitti ja sanoi, että on tyhmää, kun kirjoitan rahaongelmista blogissani - ihmiset alkavat ajatella, että minä olen köyhä...
Heureka!! Ja en kai minä huvikseni kirjoittanut!!"
http://richardjarnefelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85795-kansan-karttuisa-...
"minulle on lahjoitettu julkaistuani talousahdingostani kertoneen blogin: yhteensä 243,25 €. Köyhälle muusikolle se on iso raha ja monen ruokakassin hinta, joten olen vilpittömän kiitollinen, ja tiliotteella lukevat lahjoittajien nimet syöpyvät kultakirjaimin sieluuni, summasta riippumatta. KIITOS!"
http://aamulehdenblogit.ning.com/profile/RichardJarnefelt
http://aamulehdenblogit.ning.com/profile/JaakkoMakinen
"17. marraskuu 2008 kello 03:41 Richard Järnefelt sanoi...
...joka muutti vuonna 1906 sukunimensä Rauanheimoksi (erittäin vapaa suomennos Järnefeltistä). 1980-luvulla suurin osa sukuhaaramme Rauanheimoista muuttui taas takaisin Järnefelteiksi."
http://lassella.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57546-ala-aanesta-persua-helsin...
"Milloin alkuperäinen nimi Riku Rauanheimo muutettiin ruotsalaiseksi? Miksi Järnefelt muutti nimensä ruotsalaiseksi?
Onko tämä 1983 kirjan toimittanut Riku Rauanheimo nykyinen Richard Järnefelt:
Amerikkalainen kansantarina
Käännös Tia Ristimäki & Riku Rauanheimo
Kokoelmasta "Herrojen Herra - Iltahartauksia varusmiehille"
Hämeenlinna, 1983
Toimittanut Riku Rauanheimo
Hra Richard kommentoi Siikalalle elokuussa 2009 että "olen ollut lapsuudessani myös Riku Rauanheimo." Kuinka pitkäksi hänen "lapsuutensa" venyi?
Miksi Wikissä ei mainita sanaakaan nimenvaihdosta? Häpeääkö Järnefelt alkuperäistä suomalaista nimeään? Wikissä ei myöskään mainita Riku Rauanheimon toimittamasta kokoelmasta. Vai onko muita Riku Rauanheimoja?
Ei tunnu erityisen rehdiltä tai rehelliseltä touhulta."
Minä jo ihmettelin mistä nämä joka paikassa mediassa vilahtavat Homo ja Lesbo sukunimet ..? Ovat tulleet..? Aika omituinen muoti, miksi ei Virtanen kelpaa..?
Minä käyn sukunimeni Puolasta , semmosen jossa on mahdollisiman paljon y,w,z:taa, katotaan kellä paras..Häh..?
Sukunimikanta monikielistyy. Koululuokissa on tällä hetkellä sellainen nimikavalkadi, että opettaja ei selviä niiden oikeasta lausumisesta.
Sukunimien historiakin on hauska. Esimerkiksi kauniita vanhoja suomenkielisiä sukunimiä "suomalaistettiin" Virtasiksi ja Lehtisiksi sukunimenvaihtovuosikymmeninä, koska aikakausi suosi nimen vaihtoa oman uuden identiteetin merkkinä tai uuden talon syntymisen merkkinä. Liian moni vaihtoi samaan nimeen ja nimistä tuli turhan arkipäiväisiä.
Jos nyt palataan vanhoihin nimiin, se kertoo taas tämän ajan suhtautumisesta nimiin: niillä voidaan kertoa tarinoita, ne vahvistavat identiteettiä, ... Eikä ole enää noloa muuttaa nimeä.
Jos joku kokee ruotsinkielisen taustan omalle identiteetilleen oleelliseksi, totta kai hän vaihtaa nimensä suvussa vanhastaan kulkeneeseen nimeen. On hyvä tehdä vaihto nuorena, jolloin entisellä nimellä ei ole vielä ehtinyt tehdä suurta uraa.
Moni suunnittelee elämää ulkomailla, jolloin suomenkielinen sukunimi ei tunnu niin välttämättömältä. Mielenkiintoisinta on minusta se, että nyt nuoret parit ovat heränneet tekmään omia sukunimiä yhdistelemällä vanhoja sukujensa nimiä. Tämä voisi rikastuttaa suomalaista sukunimikantaa.
http://www.adressit.com/ruotsinkielenvero
http://www.pakkoruotsi.net/kustannukset.shtml
Millä tavalla Suomalaisuuden liitto auttaa kun palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista ?
Antaahan liitto ohjeita sukunimeään muuttavalle.....................
Litet harmar det nog att man inte har haft något adelsnamn.
Tala kunde säkert berätta om SL hjälper.
Sukunimiasiat hoitaa nykyisin maistraatti eli sama virasto, jonne pelkällä puhelinsoitolla suomenkielinen voi rekisteröidä itsensä ruotsinkieliseksi. Sitä enn tiedä onnistuuko ruotsinkielisen muuttaa yhtä helposti kielensä suomeksi. ;-)
Toki Suomalaisuuden Liitto edelleen neuvoo hyviä suomenkielisiä sukunimiä kaikille, jotka haluavat muuttaa ulkomaalaisen nimensä suomenkieliseksi.
Suomalaisuuden Liiton perustamispäivänä 12.5.1906 yhteensä 24.800 perhettä muutti ruotsinkielisen sukunimensä suomenkieliseksi. Juhannuksena 1906 vielä 20.000 muuta perhettä teki samoin. Vuoden 1907 loppuun sukunimensä oli suomentanut jo 100.000 perhettä. Sukunimien suomentamisen huippu oli Kalevan riemuvuonna 1935, jollon neljässä päivässä 74.064 perhettä muutti sukunimensä suomenkieliseksi.
Kaiken kaikkiaan Suomalaisuuden Liiton nimivalistuksen tuloksena lopulta 70 prosentilla Suomen kansalaisista oli suomenkielinen sukunimi. Nyt jotkut ovat palauttaneet nimensä ulkomaankieliseksi. Toisaalta maahanmuutto kirjavoittaa entisestään suomenmaalaisia nimiä; sekä etu- että sukunimiä.
Helsingin Sanomissa oli pilakuva, jossa Timo Soini luki hiukset pystyssä, että "tänä vuonna poikien nimissä Mohammed on yleisempi kuin Timo". Miettikää itse! ;-)
"Sukunimiasiat hoitaa nykyisin maistraatti eli sama virasto, jonne pelkällä puhelinsoitolla suomenkielinen voi rekisteröidä itsensä ruotsinkieliseksi. Sitä enn tiedä onnistuuko ruotsinkielisen muuttaa yhtä helposti kielensä suomeksi"
Miksi et tiedä? Onko jokin syy epäillä toisin vai onko tuo vain marqiisimaista vihjailua?
Sitä olen ihmetellyt, miksi joku rekisteröisi itsensä vaikkapa ruotsinkieliseksi, jos ei sitä olisi. Kukaan ei ole osannut kertoa.
RKP:n politiikkaan kuuluu kaikenlainen kieroilu. Yksi on perustaa ruotsinkielinen lastentarha ja sinne lapsensa haluavia rohkaistaan rekisteröitymään ruotsinkielisiksi, vaikka suomi olisi perheen ainoa kotikieli.
Noin 260.000 suomenruotsalaisessa Manner-Suomessa on melkoinen joukko sellaisia, joilla suomi on ylivertaisesti vahvempi kieli kuin ruotsi. Ahnevanmaahan käyttää raakaa assimilaatiopolitiikkaa, joka on ominaista kaikille ruotsalaisille (Ruotsi, Ahnevanmaa, "Svenskfinland").
Minä puolestani arvelen, että syynä marqiisin "tietämättömyyteen" oli se, että hänen politiikkaansa kuuluu kaikenlainen kieroilu. On nimittäin aivan itsestään selvää, että nimen ruotsinkielisen nimen muuttaminen suomenkieliseksi ei voi olla sen vaikeampaa kuin päinvastoinkaan. Asian epäileminen on, anteeksi vain, aika lapsellista.
Onko marqiisi ottanut selvää, onko suomenkielisiksi rekisteröityneiden joukossa sellaisia, joilla jokin muu kieli on vahvempi kuin suomi?
En ole ottanut selvää, mutta oletan, että niin on. So what?
"Noin 260.000 suomenruotsalaisessa Manner-Suomessa on melkoinen joukko sellaisia, joilla suomi on ylivertaisesti vahvempi kieli kuin ruotsi."
Arvelen, että marqiisi ei ole ottanut tästäkään selvää, mutta so what?
Oliko RKP:n rautalapioijalla mahdollisesti tarkempaa tietoa tästä asiasta, jota mediassa on jo vuosia käsitelty?
Mitä ilmeisimmin RKP:n marqiisilla ei ollut asiasta sen kummempaa tietoa. Eipä tästä voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin so what!
Suomalainen pakolaislapsi tyydytti monia tarpeita. Alva ja Gunnar Myrdalin teos loi omalta osaltaan pohjaa sille kansaliikeella, joka lastensiirroista muodostui.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää aito suomalainen sukunimeni. Voiko jostain netistä löytää? Munapää sukunimi jos on niin pysyn tässä ruotsalaisessa..
Sukunimeni lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan ja saan melkein aina tavuttaa sen kirjain kerrallaan. Kuitenkin se hyvä puoli että on lyhyt sukunimi.
Ei kuitenkaan ihan mitätön sukunimi Ruotsissa.
Suuri osa ulkomaalaisperäisistä sukunimistä "suomettuu" lausumistavaltaan.
Tunnen perheen, joka on vihainen, jos heidän ranskalainen sukunimensä lausutaan ranskalaisittain, heillä on siitä oma supisuomalainen versionsa. Tunnen toisen perheen, jossa vain isä osaa lausua afrikkalaisen sukunimen ihmeäänteineen oikein, muu perhe tyytyy siitäkin suomalaistuneeseen versioon.
Toki saa nähdä vaivaa, että oma, kauniisti sointuva nimi lausuttaisiin oikein. En kritisoi tätä. Halusin vain esittää, miten nimet irtoavat siitä kieliympäristöstä, jossa ovat syntyneet ja alkavat elää uuden kieliympäristönsä ehdoilla.
"Olisi kyllä mielenkiintoista tietää aito suomalainen sukunimeni."
On hyvin mahdollista, ettäi sinulla ei ole sellaista. Riippuu paljon siitä, mistä päin Suomea sukusi on kotoisin. Toisaalta voithan lähteä seuraamaan vaikka äitisi sukuhaaraa, yhtä paljonhan olet senkin suvun jäsen.
Jean Sibelius on aina ajankohtainen täällä Järvenpäässä (City of Sibelius). Hänen kunniakseen keskustan kävelykadun nimi on Janne - käyttihän perhe Jeanista juuri nimeä Janne. Radiossa aikoinaan hänen nimensä lausuttiin nusein suomalaisittain "Jaan Sipelius". Nykyisin se kuulostaa aiva hullusti painotetulta "S-BElius" muodolta. Aika aikaa kutakin - anakronistisesti. ;-)
"Hänen kunniakseen keskustan kävelykadun nimi on Janne - käyttihän perhe Jeanista juuri nimeä Janne"
Aivan, nimi Jan muuttuu tosiaan ruotsinkielisilläkin usein Janneksi, kuten vaikkapa ruotsalaiset muusikot Janne Lucas, Janne Carlsson ja Janne Schaffer, joiden kaikkien nimi taisi olla alunperin Jan.
Sinänsä kiinnostavaa, että marqiisi halusi jakaa tämän tiedon kanssamme.
Minä en suunnittele nimen vaihtoa !
Kannattaisi näiden nimenvaihtajien katsoa vielä yksi askel taaksepäin, sillä sieltä löytyy useimmiten se ensimmäinen suomalainen ja suomenkielinen sukunimi. Tuo pakkoruotsinkielinen sukunimihän oli taktisesti valittu niille, jotka halusivat talonpoikaa ylemmäs yhteiskunnassa.
"Kannattaisi näiden nimenvaihtajien katsoa vielä yksi askel taaksepäin, sillä sieltä löytyy useimmiten se ensimmäinen suomalainen ja suomenkielinen sukunimi."
Useimmiten ei löydy. Länsisuomalaisilla ei tyypillisesti ollut sukunimiä. Ja jos olikin niin sukunimi oli usein tosiasiassa talon nimi, jos talo vaihtui niin vaihtui nimikin.
" Tuo pakkoruotsinkielinen sukunimihän oli taktisesti valittu niille, jotka halusivat talonpoikaa ylemmäs yhteiskunnassa. "
He siis valitsivat sen itse. Ruotsinkieliset sukunimet olivat muotia 1700-1800 -lukujen vaihteessa ja ihmiset vaihtoivat niihin omasta halustaan. Pitää tosin muistaa, ettei säätykiertoon ollut laisinkaan samanlaisia mahdollisuuksia kuin nykyään eikä eteneminen ollut sinänsä kiinni nimestä, vaan säädystä ja suhteista. Ei pidä yrittää anakronistisesti sovittaa nykyajan ajatuksia menneisyyteen.
Sukunimiasioista oikeasti kiinostuneiden kannattaa lukea fil.tri Sirkka Paikkalan väitöskirja sukunimistä Suomessa "Se tavallinen Virtanen".
Viime vuosituhannella valtava määrä suomalaisia karisti harteiltaan Ruotsin vallan ikävän perinnön - mm. ruotsalaisten upseerien suomenkielisille antamat ruotsinkieliset pilkkanimet.
Mielenkiintoista muuten, että suomenkielisten sukunimien osuus väestössä on sama kuin pakkoruotsin vastustus - n. 70 %.
Vierlä 1900-luvulla uralla etenemisen ehto oli muuttaa suomenkielinen sukunimi ruotsinkieliseksi. Eino Leinon isä Mustonen oli maanmittari, mutta joutui ottamaan nimen Lönnbom. Sama oli peltiteollisuuden perustajan kohtalo. Teollisuudessa yhtiöiden pääkonttoritkin olivat kaksikerroksisia. Yläkerrassa, jossa "herrat" olivat, puhuttiin ruotsia ja alakerrassa oli suorittava henkilöstö, pääosin suomenkielisiä naisia.
Suomalaisuuden nousu on kulkenut käsi kädessä sen kanssa, että johtotehtävissä olevien henkilöiden sukunimet ovat muuttuneet -sonneista -nenneiksi. Vilkaisin ihan vain mielenkiinnosta nykyisen kenraalikunnan sukunimistöä ja vertasin sitä 1950-lukuun - hämmästyttävän hyvä kehitys. Pisakohan mahtaa olla syynä "pappabetalareiden" häipymiseen?
"Viime vuosituhannella valtava määrä suomalaisia karisti harteiltaan Ruotsin vallan ikävän perinnön - mm. ruotsalaisten upseerien suomenkielisille antamat ruotsinkieliset pilkkanimet."
Millä tavalla ihmisten nimet voivat olla ikävä perintö?
Tässä esimerkkejä suomalaisista sotilasnimistä:
1. Keskiajalla käytettyjä sotilasnimiä:
Ryting, Posse, Utmark
2. Ruotsinkielisiä kaksiosaisia säätyläisnimiä mukailleet nimet. Yleisiä jälkiosia:
-man, -berg, -ström, -felt, -qwist, -gren, -dal
3. Tyypilliset sotilasnimet:
kasvikunnan aiheet:
Roos, Blom, Ek, Björk, Lindh
eläinkunnan aiheet:
Falck, Björn, Rehn, Svan, Örn
muut luontoaiheet:
Sten, West, Winter
värit:
Grön, Bruun
Sotilaan ominaisuudet:
Lång, Flick, Rask, Stolt, Lustig, Tapper
Sotilaan varusteet ja muut sotilastermit:
Borg, Ståhl, Hammar, Pihl, Svärd, Hjelm
4. suffiksilliset muukalaistetut sivistyneistön nimien tyyppiset nimet (harvinaisia):
Hulten, Järwelin, Wendell, Willenius, Hujander, myös -ing-päätteisiä kuten Nordling, Velling
5. 1800-luvun puolenvälin suomalaiset nimet:
Luoti, Kuula, Samo, Voima, Niemi, Saari, Lahti
6. Uuden sotilaan muutettuna perimiä nimiä:
Willing→Willman, Häkkinen→Häckman, Walström→Ström→Forström, Kask→Rask, Listig→Lustig
7. Asuinpaikasta tai ruotutalonpojan nimestä johdettuja nimiä:
Hirvelä→Hirvi, Tikkala→Ticka, Rantala→Randalindu, Salmenoja→Sund, Sonnilahti→Oxman
8. Mukaillen tai kääntämällä suomalaistettuja sotilasnimiä:
Nöjd→Tyytyväinen, Hertz→Sydänheimo, Tjeder→Teiro
9. Paikannimiksi siirtyneet mukautetut sotilasnimet:
Risku, Vikki, Viiperi, Pistooli, Översti
Noinhan Wikipediassa kirjoitetaan. Netistä löytyy myös tällainen:
Yksittäisen sotamiehen nimeäminen oli täysin satunnainen tapahtuma , joten
nimen taustasta ei pidä kehitellä minkäänlaisia »fiktiivisiä» tarinoita. Miehen alkuperäinen sukunimi ei vaikuttanut hänelle merkityn sotilasnimen valintaan.
Siis pakollinen nimen ruotsalaistaminen ilman pienintäkään valinnamahdollisuutta. Ruotsalainen määräsi ja suomalaisen oli nimeen tyytyminen.
Eipä siis ihme, että sadat tuhannet ottivat 1900-luvulla takaisin alkuperäisen suomenkielisen sukunimensä.
Totta kai pakolla annetut hurraajanimet ovat ikävä perintö. Eihän kukaan täysijärkinen halua nimekseen "Lustig" tai "Bruun".
Minulla ei sinänsä ole mitään syytä epäillä Suomalaisen nimikirjan tietoja, joihin wikin juttu perustuu enkä oikein ymmärrä, mitä siitä marqiisi yrittää asettaa kyseenalaiseksi.
Vielä hämärämmäksi jää, mitä marqiisi tarkoitti 'pilkkanimillä'. Sotilasnimiä kun annettiin myös Pohjanlahden länsipuolella. Luulisi, että ruotsinkielisille sotilaille annettuina 'pilkkanimet' olisivat vielä alentavampia. Arvelenkin, että marqiisi höpötteli kirjoittaessaan 'pilkkanimistä'.
Kannattaa nyt muistaa, ettei sukunimillä ollut laisinkaan sellaista merkitystä kuin nykyisin, suurella osalla ihmisistä kun ei Suomessakaan edes ollut sukunimeä.
Pirjo Mikkosen mukaan "Semanttiselle luokittelulle ei ole pohjaa, koska mistään ei saa tietoa, millä sotilasnimellä on ollut todellinen perusta, mitkä taas ovat olleet pelkkiä mielikuvitusnimiä."
"ruotsalaisten upseerien suomenkielisille antamat ruotsinkieliset pilkkanimet"
Olisiko esimerkkejä?
Svinhuvud?
Vaihdanko nimeni?
Miksi ihmeessä vaihtaisit nimeä. Eikös vanha sananlasku ole enää voimassa. "Ei nimi miestä pahenna, jos ei Freudenthal nimeä".
Kuulostaisi se varmaan hienommalta suomalaiseen korvaan, jos se olisi "Göran Fitt an Skiten" . Ihan aateliselta. ;-D
"Kuulostaisi se varmaan hienommalta suomalaiseen korvaan, jos se olisi "Göran Fitt an Skiten" . Ihan aateliselta"
Jaha, tätä marqiisin tyypillistä alatyyliä taas. Sielläkö se aatelisen mieli taas askaroi?
:-DDDD
Tänään varmaan myös Helsingin Sanomat teki historiaa, sillä pääkirjoituksessa käsiteltiin ulkomaankauppa- ja Eurooppaministeri Alexander Stubbia ja hänen suuhunsa oli pantu seuraava virke: "V.i.t.t.u mitä p.a.s.k.a.a, ei voisi vähemmän kiinnostaa." Lienee ensimmäinen kerta HS:n historiasssa, kun tämä V-sana pääsi pääkirjoitukseen. Lausuja siis suomenruotsalainen ministeri, kuten kuvaan hyvin sopii.
Itse asiasta olen Stubbin kanssa tasan samaa mieltä - Pohjoismaiden neuvosto nykymuodossa suomenruotsalaisten johtama on täysi turhake. Se on Suomelle hyvin kallis ja kaiken lisäksi Suomelle suorastaan haitallinen sekä suomalaisia halveksiva skandiheikkalaatikko. Se on sitä kuk-lax-klanien hommaa.
Olen ollut mukana pohjoismaisessa yhteistyössä ihan virallisella tasolla ja voin kyllä kertoa esimerkiksi Pohjoismaisen terveydenhuoltokorkeakoulun ruotsalaisen rehtorin ja hallintoneuvoston näkemyksistä Suomea ja suomalaisia kohtaan. Tosi ikävää, mutta se ei estänyt heitä kerjäämästä suomalaisia kunniamerkkejä, koska eivät kuningaskunnassaan voineet saada ruotsalaisia prenikoita. En kyllä kertaakaan vienyt asiaa eteenpäin.
Ohoh! Tähän asti marqiisi on nyrpistellyt nenäänsä alatyylisille ilmaisuille! Paitsi tietysti itsensä ja häntyriensä käyttämänä. Kuten kuvaan hyvin sopii.
Nyt kun suomenruotsalainen ministeri Alexander Stubb on asettanut suomenmaalaisille julkisen kielenkäytön rajat, jotka Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan on vahvistanut, niin mikä minä olen niistä poikkeamaan. ;-)
Näyttää siltä, että RKP:n marqiisi hyväksyy alatyyliset ilmaisut nyt kun ministeri Alexander Stubb on niitä käyttänyt ja RKP:n marqiisin suuresti arvostama Helsingin Sanomat on ne otsikkoonsa nostanut.
Ilmeisestikään emme enää jatkossa tule näkemään RKP:n marqiisin teennäistä kauhistelua muidenkaan käyttäessä vastaavanlaisia ilmaisuja? Vai onko ne jatkossakin varattu RKP:n marqiisin ja häntyreidensä (ja ministerien ja HS:n käyttöön)?
Kyllä.
"Kyllä."
Ilmeisestikin alatyyli on jatkossakin varattu vain RKP:n marqiisin ja häntyreittensä käyttöön ja muita siitä soimataan. Alright. Siitähän on toki mallia nähty RKP:n marqiisin viesteissä iät ja ajat!
Ich bin Itä-Talainmaan marqiisi. RKP:llä on omat rasistiset freudenthalritarinsa eikä minua ole kutsuttu joukkoon. ;-)
Luin iltapuhteeksi Steve Jobsin elämäkerran - 622 sivua. Siis silmäilin pääosan ja luin huolellisesti viimeiset 10 sivua. Hyvin tiivistetty päätöskappale riittää antamaan erinomaisen hyvän kuvan kohteesta. Jobs oli ristiriitainen nero.
Suomen kielipolitiikassa voimme myös tiivistää asiat:
1) Pohjoismaisen maillin mukainen virallinen yksikielisyys,
2) Vapaus valita itse ne vieraat kielet, joita haluaa opiskella,
3) Kieleen (ruotsi) perustuvat etu- ja erioikeudet poistetaan.
"Jobs oli ristiriitainen nero."
Ja RKP:n marqiisi on rääväsuinen, noh, RKP:n marqiisi :)
Ilmiö on kuitenkin aika paljon vaatimattomapi mitä julkisuudessa yritetään esittää. Vähän sama kuin jokin aika sitten ollut klikkaa itsesi hurriksi juttu, eihän niitä lopulta ollut kuin muutama sata jotka tekivät sen ja ilmottautuivat peppu-reinoiksi.
Huvittavaa tosiaan, että jotkut alunperin umpisuomalaiset Urhonpojat yrittävät löytää kuvittelmiensa "alkuperäisen" hurrinimensä. Siis sen, jonka joku tyypillisen imbesilli kielitaidoton nuoleskelija emähinttari hurri antoi koska ei osannut lausua suomalaisia nimiä. Hurrinimiä tai oikeammin orjanimiä annettiin pää-asiassa armeijassa, mutta myös tilanjakojen yhteydessä.
Orjanimet ovat ihan hyvä osoitus siitä mihin asemaan ja rooliin kukin haluaa mieltää itsensä yhteiskunnassa. Sillä tavalla erotetaan jyvät akanoista.
Jag skulle gärna byta namn till von Fyrkendahl.
Suvussa tai naapurina on joskus ollut joku Johan Sonni. Ei tainnut olla aatelinen. Pitäiskö oman, vai tuon toisen tai kolmannen ukon nimen tai sitten...?
Mikä sopisi tuohon rikkaamman ... ei siihen dal sovi.
Suomi on mielenkiintoinen maa. Kansan suuri enemmistö haluaa eroon pakkoruotsista, mutta hallitus aloittaa uuden ruotsalaistamisohjelman. Tuskin Suomessa autot alkavat palaa, mutta mielenkiintoiseksi tilanne taatusti muuttuu, kun Katainen-Henriksson strategia valmistuu.