Englanninkielen opetus Suomessa

Minun aikana ruotsun kielen opiskelu oli pa kollista englannin kielen opiskelu oli pakoolista. saksan kiältä joutu oppimaan jo toisela luokalla.

Tietämättä liittyykö nuo kysymykset tietotekniikkaan sanoisin, että ei peruskoulu- tai lukio-opetuksessa välttämättä ole tietotekniikkasanastoa. Kävin muutama vuosi sitten kauppaopiston ja siellä oli oma kurssi atk-sanastolle, se oli mielestäni erittäin hyödyllinen.

Niin - vaikka enkkua onkin ollut koulussa vuosia niin pitäähän niitä taitoja itse harjoittaa, jotta se varsinainen taito kehittyy. Pelkkä koulussa istuskelu ei riitä.:)

Toisekseen olen huomannut, että joidenkin ihmisten tietokoneenkäyttö on sellaista, että jos he jotain asiaa ihmettelevät, he eivät edes itse vaivaudu sekuntiakaan miettimään, kuinka asia voisi olla tai edes googlettamaan asiaa puhumattakaan sanakirjan käytöstä vaan he ensimmäisenä kirjoittavat kysymyksensä nettipalstalle. Siksi joidenkin kysymysten taso on sitä mitä se on.

Niin, minkähän tason teksteistä sitten on kyse?
Kun se on kuitenkin erikoisalan tekstiä, niin siellä saattaa olla sellaisia sanoja, joitten yleiskielen merkitys on jotain ja sitten erikoisalalla ihan jotain muuta. Kuten nyt vaikkapa hardware - no, nyt varmaan kaikki tietävät, mitä se on suomeksi tietotekniikkaan liittyen, mutta on monia muita sanoja, joita ei välttämättä tiedä. Eli pitäisi kai tietää ensin se suomenkielinen termi!

1950-luvulla englanti syrjäytti saksan oppikoulujen suosituimpana "vieraana" kielenä. Keskikoulun 1- luokalla (= 11-vuotiaat) luettiin suomalaisssa keskikouluissa ruotsia ja saksa tai englanti aloitettiin 2. luokalla. Keskikouluun/oppikouluun kansakoulusta yleensä 11-vuotiaana siirtyvien prosentuaalinen määrä kasvoi kaiken aikaa siihen asti, kun peruskoulu korvasi vanhan rinnakkaiskoulujärjestelmän koko maassa 70-luvulla. Kansakoulussa ei vielä 50-luvulla opiskeltu vieraita kieliä, mutta 60-luvulla ainakin joillakin paikkakunnilla jo 3.-luokkalaisille saatettiin pitää englannin tunteja. Vieraita kieliä ei kuitenkaan luettu kaikkialla maassa.

Peruskoulussa opetetaan englantia lähes jokaiselle, kuten hyvin tiedetään. "Opetetaan" ei tarkoita, että kaikki oppivat. Noin viidesosa ikäluokasta oppii teoreettisia ja/tai muuten "hankalia" aineita niin heikolla hyötysuhteella, että se ei olisi koskaan päässyt läpi 50-luvun keskikoulusta.

Peruskoulua varten oli pakko kehittää aivan uusi, lievempi kokeiden arvostelu, että kaikki saisivat "hyviä" tuloksia. 9. luokan valtakunnallisissa kokeissa on esimerkiksi kahden vaihtoehdon arvaustehtäviä. Kun vitosen saa keräämällä 20 prosenttia maksimipistemäärästä, oppilas, joka saa nelosen, on todennäköisesti vastannut tahallaan väärin joihinkin kysymyksiin.

Jäi tuosta aloituksesta kansakoulun jatko. Muistaakseni aikoinaan oli vaihtoehtona kansakoulun perusosan jälkeen jatkaa joko kansalaiskoulussa tai keski-/oppikoulussa.
Muistanko väärin?
Miten kieltenopetus kansalaiskoulussa?

Olen kotoisin laajasta, mutta harvaanasutusta kunnasta. Puoli vuosisataa sitten kunnan väkiluku oli noin 15.000, nyt alle 11.000. Silloin vuoden 1960 aikoihin toimivia kyläkouluja (kansakouluja) oli nelisenkymmentä, mutta nykyisellään perusopetusta antavia kouluja ei kuulemma ole jäljellä enää kymmentäkään. Oman kansakouluni koulurakennuskin oli purettu 1996 käydessäni paikalla viimeksi.

Kansakoulussani ei ollut kielten opetusta lainkaan. Siirryin kansakoulusta oppikouluun 1961. Kieliohjelmassa tuli ensimmäisenä ruotsi 1. luokalta alkaen, seuraavana 2. luokalta alkaen saksa. Vaihtoehtoja ei omalla vuosiluokallani ollut. Vuotta myöhemmin 2. luokalle siirtyneet saivat valita englannin ja saksan välillä, ja pari vuotta myöhemmin englanti oli puolestaan ”1. vieraana kielenä” enää ainoa mahdollinen (ruotsihan oli ”toinen kotimainen” eikä mikään ”vieras” kieli).

Englantia opiskelin vasta lukioasteella, kolmen vuoden ajan. Yo-kirjoitukseni olivat keväällä 1969.

1970-luvulla tuli suuri koulu-uudistus: uusi peruskoulu korvasi aikaisemmat kansakoulun ja keskikoulun. Peruskoulun kieliohjelmassa englanti on käsittääkseni ollut alusta alkaen tärkeimmässä asemassa, ennen ruotsia.

Äitini oli toiminut alaluokkien (1.–3.) opettajana 2-opettajaisessa kansakoulussa. Peruskouluun siirryttäessä oli pätevistä englanninopettajista huutava pula. Äitini oli omana koulu- ja seminaariaikanaan opiskellut ainoastaan ruotsia ja saksaa. 1960-luvulla hän oli aloittanut englannin kielen itseopiskelun. Näköpiirissä olevan koulu-uudistuksen myötä hän näki tilaisuutensa tulleen ja hänen englannin kielen itseopiskelunsa siirtyi kesäyliopistotasolle. Ensin hän suoritti englannin approbaturin, sitten ”englannin kielen tuntiopettajan pätevyyden peruskouluja varten” (tjsp) ja lopuksi vielä cum lauden!

Tämän vimmatun opiskelun seurauksena alaluokkien opettajan työ muuttui kiertävän englanninopettajan työksi viimeisiksi vuosiksi ennen eläkkeelle jääntiä. Äitini kiersi autollaan parhaina vuosina 14 koululla paukuttamassa englantiaan lasten kalloihin. Vasta aikuisiällä opitun englannin ääntäminen oli mitä oli, mutta yhtä kaikki: pätevyys oli suoritettu ja palava into korvasi pikku puutteet...

Äitini täyttää tämän kuun lopulla 95 vuotta. Vauhti on ollut jo tasaantumaan päin.

Mitä omaan englantiini tulee: en ole opiskellut englantia missään enkä millään tavoin systemaattisesti kolmen lukiovuoteni jälkeen. Olen kuitenkin nälän opettamana ajautunut kääntämään mm. tietotekniikkaa käsitteleviä tekstejä niille, jotka ”eivät saa lainkaan selvää englanninkielisistä ohjeista ja neuvoista”. Toiset saavat arvioida, saako niistä selvää myöskään minun kääntäminäni, mutta näistä hommista olen onnistunut leipäni joten kuten tienaamaan jo 22 vuoden ajan. Saksa ja ruotsi ovat toki olleet myös kuvassa mukana tärkeinä lähdekielinä. Teknisestä peruskoulutuksesta ja 15 vuoden työkokemuksesta alalla ei ole ollut mielestäni haittaa kääntäjän työn kannalta.

Tässäpä pieni subjektiivinen englannin kielen opetuksen historiikki.

Ei ihmisille voida koulussa opettaa vierasta kieltä niin, että enemmistö oppisi sen kunnolla. Kyllä oppimisen pitää alkaa kotona ja jatkua kotona ja työpaikoilla.

Ensimmäiseksi pitäisi lopettaa englanninkielisten tv-ohjelmien tekstittäminen tai tekstittää ne englanniksi. Tietenkin valtion tuki englanninkielisen kirjallisuuden suomentamiselle pitäisi heti lopettaa - se on karhunpalvelus suomalaisille!

Työpaikoilla englannin pitäisi olla ainoa sallittu kirjoitettu kieli, puheessa voidaan sallia suomi jos kaikki läsnäolijat osaavat sitä vaikeuksitta. Tähän on monessa paikassa jo menty koska firman omistaja on kansainvälinen konserni, jonka pitää pystyä lukemaan kaikkea materiaalia.

Kouluissa pitäisi tietysti vähitellen siirtyä englannin käyttöön opetuskielenä. Suomen kieli saisi ajan oloon jäädä samaan asemaan kuin vaikkapa iiri Irlannissa, yläluokan kulttuuriharrastukseksi.

Minulla alkoi ruotsin kieli ensimmäisellä luokalla ja saksan kieli sitten toisella luokalla. Molempia tuli luettua lähes 10 vuotta toisin kuin englantia vain 3 vuotta, kun se lukiossa alkoi.

Omasta mielestäni laajasta kielitaidosta ei ole mitään haittaa, mutta itse kannattaisin ruotsin vapaaehtoistamista, koska ruotsin kielen asema on laskenut koko ajan siitä lähtien, kun minä aloin sitä lukemaan. Luettaisiin sen sijasta saksaa tai ranskaa neljänneltä luokalta.