En tiedä onko paras paikka tälle vuodatukselle, mutta menköön:
Elämä on epäreilua.
Nyt jokainen heti ajattelee, että “No shit, Sherlock!”, enkä voi moittia.
Syy toteamukseeni on tällä kertaa seuraava: olen ihastunut varattuun mieheen. Auts.
Todetaan faktat ennen ristiinnaulitsemista:
Olen sinkkunainen, joka ei ole kertaakaan seurustellut (lue: ole ollut vakavassa suhteessa).
Mies on uudehko puolituttu, joka parhaillaan seurustelee ja on isäkin (lapset eivät ole nykyisen kanssa).
Asumme eri paikoissa (onneksi?).
Mies ei (kai?) tiedä minun perimmäisistä tunteistani ja mietteistäni mitään.
Tätä pitää kai sanoa ihastumiseksi ensi näkemällä.
Seksiä, siis ihan sitä ihteään, ei meillä ole ollut, hitusen syljenvaihtoa vain.
Olen itse jossain määrin ainakin arvoiltani "vanhanaikainen" ja jutellessamme sain käsityksen, että meillä on hyvin paljon samoja arvoja tärkeimmissä asioissa, esim. perhettä koskien.
Noh. Aloitetaan ruotiminen.
Miten voin sanoa olevani ihastunut, jos emme juuri ole olleet tekemisissä ja joku voisi myös nykyaikana sano, että vaikkei ole ollut seksiä? Kuka määrää, ettei ihastua voi saman tien? Ja miten esim. monet uskonnollisista syistä pidättäytyvät voivat olla varmoja alttarille mennessään? Nih. Minusta voi jopa rakastua kirjaimellisesti ensi tapaamisella. Ja kuten totesin, monissa tärkeimmissä asioissa olemme samoilla aaltopituuksilla. Lisäksi uskon hänen olevan ylipäänsä hyvä tyyppi, koska hän on ystäväni kihlatun pitkäaikainen ystävä, eikä hän täyttä mulkkua kauaa katselisi.
Kyllä, pientä huonoa omaatuntoa kannan tästä “vain” suutelusta varatun kanssa. Vanhoilla arvoilla kulkevana olisin itsekin ison kysymyksen edessä, jos oma mies suutelisi toista naista. Tällä hetkellä tulkitsen asiaa kuitenkin niin, että varsinainen seksi tai pidemmälle viedyt käsileikit olisivat pettämistä eli en sanoisi tapahtunutta vielä pettämiseksi.
Itse en juuri analysoinut koko ajan mitä tapahtuu jos teen tai sanon näin ja noin. Siis minulla oli periaatteessa muilta saatu tieto, että mies on varattu, mutta ei kovin onnellisesti. En “puolustele” halukkuuttani lähempään tuttavuuteen tuolla tiedolla ei-niin-onnellisesta seurustelusta, mutta ehkä sekunnin kymmenyksen ajan ajattelin, että jos jossain vaiheessa itselleni joudun perustelemaan tekemisiäni, niin käyttäisin tätä tietoa.
Nyt itse asiassa jo hukkasin loput ajatukseni, kun aloin keskittyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. Ehkä ideani on kuitenkin se, että mitä tässä nyt tehdä?
En siis ole tehnyt yhtään mitään liittyen ihastukseeni.
Periaatteessa kukaan ei edes tiedä tunteistani, yhdelle mahdollisimman kaukana tästä kuviosta olevalle ystävälle ajattelin kyllä asian jakaa, jotta voin edes jonkun kanssa puida asiaa.
En ole ajatellut alkaa asiaa kuuluttamaan yleisesti toivoen, että mies saisi asian tietoonsa ja hän tosiaan olisikin edes vähän kiinnostunut minusta (mitä siis tutustumisiltamme antoi ymmärtää) ja pistäisi pisteen ilmeisesti ei niin hyvin sujuvalle suhteelle. Tai myöskään niin päin, että nykyinen saisi tietää tapahtumista ja pistäisi pisteen.
Mutta miksi myöskään kuolettaisin ihastustani? Tällaista ohjetta tunnuttiin monille tarjottavan keskusteluissa joita silmäilin.
Vaikka pidemmän päälle ei ole järkeä tällaisessa kaukokaipuussa, niin en myöskään näe järkeä siinä, että kiellän itseäni tuntemasta mitään ja jatkaisin yksinäistä vaellustani heti.
Onhan se hyvin kaukaa haettua ja paljon toivottu, että mies tajuaisi jonakin päivänä lähitulevaisuudessa ettei ole järkeä olla parisuhteessa, jossa kaikesta täytyy vääntää, etenkin kun joissakin muissakin asioissa on kitkaa.
Anteeksi lukija, voin toistaa itseäni, mutta ajatukseni menee jo kaksi kertaa ympäri siinä ajassa, kun saan yhden lauseen kirjoitettua.
Onko se siis niin väärin tällainen kaukokaipuu varattua miestä kohtaan, etenkään, kun en tosiaan ole “toinen nainen”, kun ei ole mitään suhdetta menossa, enkä ole mitenkään yrittämässä sabotoida nykyistä suhdetta (esim. emme ole yhteydessä)?
Onko tässä mitään toivoa odottaa, eikä vain heti tukahduttaa kiinnostusta (varsinkin, kun haaveissa suhteellisen lähitulevaisuudessa itsellä on oma perhe - lue n. 5 vuoden kuluessa)?
Mieleni tekisi ruotia asiaa hyvän ystäväni kanssa, mutta joku pidättää minua puhumasta tällaisista ihmissuhdeasioista hänen kanssaan (ehkä erilainen luonteemme) ja varsinkin nyt, kun ystäväni kihlattuineen ovat niin lähellä tätä kuviota.
Ehkä nyt olisi paras vain laittaa piste kirjoittamiseen, kun mielessä ei ole muuta kuin ?????
Niin tosiaan varmaan kannattaisi todeta se tosiasia kuitenkin, että olen kuin teiniksi taantunut tämän ihastuksen kanssa, kun en pysty muuta ajattelemaan: aamulla herätessä toivon, että hänen kätensä kietoisi minut lämpimään halaukseen ja illalla lampun sammutettuani toivon, että viereisellä tyynyllä hämärässä kiiltäisivät hänen silmänsä katsomassa, kunnes nukahdan.
Kiitos.
Elämä on epäreilua.
Nyt jokainen heti ajattelee, että “No shit, Sherlock!”, enkä voi moittia.
Syy toteamukseeni on tällä kertaa seuraava: olen ihastunut varattuun mieheen. Auts.
Todetaan faktat ennen ristiinnaulitsemista:
Olen sinkkunainen, joka ei ole kertaakaan seurustellut (lue: ole ollut vakavassa suhteessa).
Mies on uudehko puolituttu, joka parhaillaan seurustelee ja on isäkin (lapset eivät ole nykyisen kanssa).
Asumme eri paikoissa (onneksi?).
Mies ei (kai?) tiedä minun perimmäisistä tunteistani ja mietteistäni mitään.
Tätä pitää kai sanoa ihastumiseksi ensi näkemällä.
Seksiä, siis ihan sitä ihteään, ei meillä ole ollut, hitusen syljenvaihtoa vain.
Olen itse jossain määrin ainakin arvoiltani "vanhanaikainen" ja jutellessamme sain käsityksen, että meillä on hyvin paljon samoja arvoja tärkeimmissä asioissa, esim. perhettä koskien.
Noh. Aloitetaan ruotiminen.
Miten voin sanoa olevani ihastunut, jos emme juuri ole olleet tekemisissä ja joku voisi myös nykyaikana sano, että vaikkei ole ollut seksiä? Kuka määrää, ettei ihastua voi saman tien? Ja miten esim. monet uskonnollisista syistä pidättäytyvät voivat olla varmoja alttarille mennessään? Nih. Minusta voi jopa rakastua kirjaimellisesti ensi tapaamisella. Ja kuten totesin, monissa tärkeimmissä asioissa olemme samoilla aaltopituuksilla. Lisäksi uskon hänen olevan ylipäänsä hyvä tyyppi, koska hän on ystäväni kihlatun pitkäaikainen ystävä, eikä hän täyttä mulkkua kauaa katselisi.
Kyllä, pientä huonoa omaatuntoa kannan tästä “vain” suutelusta varatun kanssa. Vanhoilla arvoilla kulkevana olisin itsekin ison kysymyksen edessä, jos oma mies suutelisi toista naista. Tällä hetkellä tulkitsen asiaa kuitenkin niin, että varsinainen seksi tai pidemmälle viedyt käsileikit olisivat pettämistä eli en sanoisi tapahtunutta vielä pettämiseksi.
Itse en juuri analysoinut koko ajan mitä tapahtuu jos teen tai sanon näin ja noin. Siis minulla oli periaatteessa muilta saatu tieto, että mies on varattu, mutta ei kovin onnellisesti. En “puolustele” halukkuuttani lähempään tuttavuuteen tuolla tiedolla ei-niin-onnellisesta seurustelusta, mutta ehkä sekunnin kymmenyksen ajan ajattelin, että jos jossain vaiheessa itselleni joudun perustelemaan tekemisiäni, niin käyttäisin tätä tietoa.
Nyt itse asiassa jo hukkasin loput ajatukseni, kun aloin keskittyä kirjoittamaan ymmärrettävästi. Ehkä ideani on kuitenkin se, että mitä tässä nyt tehdä?
En siis ole tehnyt yhtään mitään liittyen ihastukseeni.
Periaatteessa kukaan ei edes tiedä tunteistani, yhdelle mahdollisimman kaukana tästä kuviosta olevalle ystävälle ajattelin kyllä asian jakaa, jotta voin edes jonkun kanssa puida asiaa.
En ole ajatellut alkaa asiaa kuuluttamaan yleisesti toivoen, että mies saisi asian tietoonsa ja hän tosiaan olisikin edes vähän kiinnostunut minusta (mitä siis tutustumisiltamme antoi ymmärtää) ja pistäisi pisteen ilmeisesti ei niin hyvin sujuvalle suhteelle. Tai myöskään niin päin, että nykyinen saisi tietää tapahtumista ja pistäisi pisteen.
Mutta miksi myöskään kuolettaisin ihastustani? Tällaista ohjetta tunnuttiin monille tarjottavan keskusteluissa joita silmäilin.
Vaikka pidemmän päälle ei ole järkeä tällaisessa kaukokaipuussa, niin en myöskään näe järkeä siinä, että kiellän itseäni tuntemasta mitään ja jatkaisin yksinäistä vaellustani heti.
Onhan se hyvin kaukaa haettua ja paljon toivottu, että mies tajuaisi jonakin päivänä lähitulevaisuudessa ettei ole järkeä olla parisuhteessa, jossa kaikesta täytyy vääntää, etenkin kun joissakin muissakin asioissa on kitkaa.
Anteeksi lukija, voin toistaa itseäni, mutta ajatukseni menee jo kaksi kertaa ympäri siinä ajassa, kun saan yhden lauseen kirjoitettua.
Onko se siis niin väärin tällainen kaukokaipuu varattua miestä kohtaan, etenkään, kun en tosiaan ole “toinen nainen”, kun ei ole mitään suhdetta menossa, enkä ole mitenkään yrittämässä sabotoida nykyistä suhdetta (esim. emme ole yhteydessä)?
Onko tässä mitään toivoa odottaa, eikä vain heti tukahduttaa kiinnostusta (varsinkin, kun haaveissa suhteellisen lähitulevaisuudessa itsellä on oma perhe - lue n. 5 vuoden kuluessa)?
Mieleni tekisi ruotia asiaa hyvän ystäväni kanssa, mutta joku pidättää minua puhumasta tällaisista ihmissuhdeasioista hänen kanssaan (ehkä erilainen luonteemme) ja varsinkin nyt, kun ystäväni kihlattuineen ovat niin lähellä tätä kuviota.
Ehkä nyt olisi paras vain laittaa piste kirjoittamiseen, kun mielessä ei ole muuta kuin ?????
Niin tosiaan varmaan kannattaisi todeta se tosiasia kuitenkin, että olen kuin teiniksi taantunut tämän ihastuksen kanssa, kun en pysty muuta ajattelemaan: aamulla herätessä toivon, että hänen kätensä kietoisi minut lämpimään halaukseen ja illalla lampun sammutettuani toivon, että viereisellä tyynyllä hämärässä kiiltäisivät hänen silmänsä katsomassa, kunnes nukahdan.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On pettämistä.
Ainut jota tällä hetkellä kuitenkin ihan oikeasti petät olet itse kun väität ettei kyse ole pettämisestä.
Pelehdit varatun kanssa. Se on niin yksinkertaista ja himoitset häntä.
Loput saat ihan itse päätellä. Moraalisaarnat ovat turhia nykyaikana. Jokainen kuitenkin menee oman mulkkunsa ja pimppansa mukaan vaikka mitä heille sanoisi.
Lakkaa esittämästä vanhanaikaista arvoiltasi. Nykyaikana moni nainen väittää tuota ja ovat kevytkenkäisiä hempukoita mieleltään ja tunteiltaan. Eivät vain uskalla itselle myöntää totuutta että ovat yksinkertaisia elukoita joita pimppa ohjaa.
Siinä vaiheessa vasta alat oikeasti ymmärtää mistä on kyse ja nuo löpötykset viattomasta ihastuksesta ja teinimäisestä ihastelusta ovat takanapäin.
Käyt läpi sanalla sanoen aivan turhia asioita.
Ehkä parasta olisi kun tajuaisit että voit olla tulevaisuudessa tuon miehen kanssa suhteessa kun teidän suhde ei oikein hyvin suju ja hän on vaihtanut sylkeä jonkun toisen naisen kanssa.
Sittenhän kaikki on ok?
En kerro mitä sinun tulisi tehdä kertaan vain ne tosiasiat. Loppu on päässäsi kehittelemää fantasiaa.
Kylä näin on
Tää on niin tätä "en ole koskaan aiemmin saanut mieheltä huomiota ja kun sitä eka kerran saan niin takerrun/"ihastun" mieheen täysillä"- juttua.
on niitä vapaitakin kiinnostavia miehiä maailma täynnä.