Olipas vitsi

Ehkä harjotellut vitsinkertomista.
Motivaatiokin vaikuttaa monessa asiassa.
Älykkyyttä ehkä yliarvioidaan joka asiassa.

Eikös Einstein sanonut että suurin osa nerokkuudesta perustuu hikeen?

Hyvän vitsin kertominen edellyttää hyvää yhteiskunnan normien tuntemusta. Hyvät vitsit ovat makuasia, mutta usein hyvinä pidetään sellaisia vitsejä, jotka jollain lailla rikkovat yhteiskunnan tabuja. Kuitenkin liian pahasti normien vastaiset kommentit eivät naurata, vaan ne leimataan helposti tyhmyydeksi. Vitsien kertominen edellyttää siis tasapainoilua liian korrektin ja epäkorrektin rajalla. Lisäksi on osattava arvioida kuulijan mielentila, koska esim. stressaantunut ihminen ei välttämättä ole halukas kuuntelemaan vitsejä: Tällainen kuuntelija voi kokea vitsit ärsyttävinä ja antaa niille huonon arvosanan. Älykkyys voidaan määritellä kykynä toimia tarkoituksenmukaisesti kun aiempaa tietoa tilanteesta ei ole. Vitsin kertojalla on usein jonkinlaista "vitsitietoutta" ja kokemusta vitsien kertomisesta. Toisaalta hänellä ei välttämättä ole tietoa vitsin kuulijoista. Tässä suhteessa hyvän vitsin kertominen edellyttää siis älykkyyttä. Jos kuulijat ovat ennestään tuttuja, vitsin kertojalla voi olla valmiita odotuksia siitä, minkälaisista vitseistä kuulijat tykkäävät. Kuitenkaan hänellä ei ole tietoa kuulijoiden tunnetiloista perustuen aiempaan kokemukseen. Tunteiden lukutaitoa voidaan kutsua tunneälyksi, ja se on hyödyksi hyvien vitsien kertomisessa. Kaikkein parhaaseen tulokseen päästään kuitenkin yhdistämällä älykkyys aiempaan kokemukseen. Jos aiempaa kokemusta vitsien kertomisesta ei ole, ihminen voi kertoa huonoja vitsejä riippumatta siitä kuinka älykäs hän on. Jos ei ole ikinä kuullut blondivitseistä, mutta on hyvin älykäs ja kertoo blondivitsin (siis tietämättä ilmiön olemassaolosta, en nyt ota kantaa huonon yleistietämyksen ja älykkyyden suhteeseen), voi rikkoa kyseisen vitsilajin sääntöjä. Tällöin vitsistä tulee helposti huono. Yhteenvetona väitän seuraavaa:

1) Älykkyys on hyödyksi vitsien kertomisessa, etenkin tunneäly.

2) Hyvän vitsin kertominen ei edellytä älykkyyttä, eikä älykkyys estä kertomasta huonoja vitsejä.

3) Hyvien vitsien kertomisessa on hyötyä hyvästä yleistietämyksestä (en ota kantaa siihen miten se vaikuttaa älykkyyteen)

4) Vitsin onnistuminen riippuu kertojan lisäksi kuuntelijoista. Jos kertoja ja kuuntelija tuntevat toisensa, on suurempi mahdollisuus että vitsi onnistuu.

Älykäs tuskin on aina hyvä vitsinkertoja.

Matemaatikko Kurt Gödel on tuskin ollut hirvittävän vitsikäs, mutta varmasti älykäs, vaikka erittäin epäkäytännöllinen; kuoli nälkään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurt_Gödel