Mitä "subjekti" itseasiassa tarkoittaa?

Lähdetäänpä kouluopetuksen tarpeista, lukio-opetuksen tavoite on oikeinkirjoitus ja "hyvä" kirjoitustyyli siten, että pärjää ylioppilaskirjoituksissa. Subjektin käsitettä tarvitaan lauseenjäsennykseen, koska on tapoja muodostaa lauseita, joissa lauseenjäsenet tyypillisemmin käyttäytyvät tietyllä tavalla. (Esimerkiksi: Pekka potkii palloa.) Se, että subjekti on monesti lauseissa jonkun toiminnan alulle paneva voima tai tekijä, on tapa kuvata subjekti, koska tuo kuvaus kattaa huomattavan määrän lauseita. Se ei ole kuitenkaan tyhjentävä kuvaus (kuten osoitit), mutta jos ajatellaan subjektin käsitteellistämistä oikeinkirjoituksen tarpeisiin, se on karkeanakin käsitteistyksenä mielekäs. Jos siis kaikki mahdolliset suomen lauseet otettaisiin ja tarkasteltaisiin niitä, subjektiksi tulkittavaa elementtiä olisi vaikea kuvata, koska subjektit voivat olla erilaisia nimenomaan siinä, mitä ne ovat merkitykseltään kuin myös muulla tapaa kieliopillisesti (en mene siihen). On kuitenkin mielekästä kuvailla tyypillisempi subjekti ja valjastaa se kielen teorianopetuksen tarpeisiin. Tyypillinen (sanoin siis tyypillinen, ei kaikki) subjekti kongruioi finiittiverbin kanssa lauseessa, minkä vuoksi oikeinkirjoitusta opetellessa on helppo tarkistaa, että lauseista tulee järkeviä.

Niin - suomen kielessä siis otetaan kyllä kantaa siihen, mitä subjekti on, suosittelen lukemaan suomen kieltä, jos asia kiinnostaa.

Kouluopetuksessa kielioppi taitaa olla jo aika vähällä osuudella, kun eihän se kiinnosta vaan pitää tehdä kaikenlaista luovaa tai olla tekevinään. Normatiivisuus on kovin kyseenalaista, ja oppikirjoissa on selviä virheitäkin, koska niitä ei ole pitkiin aikoihin enää tarkistettu.

Mutta kysymyshän oli siitä, ettei opetus vaadi vääriä määritelmiä.

Ei ole mitenkään kyse siitä, että ”kaikkea subjektista ei käsitellä”, vaan siitä, että jos määritelmä perustuu merkitykseen, kuten että subjekti tarkoittaa tekijää, se on väärä.

Voi kysyä, tarvitseeko ihmisille ylipäänsä opettaa äidinkielensä kielioppia. Mutta jos opetetaan, opetettakoon jotain, joka on edes suunnilleen oikein. Eli joka parantaa ymmärrystä äidinkielestä eikä sotke sitä.

Luepa zsiba vaikka oma viestisi ja analysoi, monessako lauseessasi subjekti ilmaisee tekijän. Jos tulos on enemmän kuin yksi, olet venyttänyt ”tekijän” käsitteen sellaiseksi, ettei se enää tarkoita mitään. Jos esimerkiksi ”se ei ole tarkoituksenmukaista”, niin minkähän tekijä se on?

"Ei ole mitenkään kyse siitä, että ”kaikkea subjektista ei käsitellä”, vaan siitä, että jos määritelmä perustuu merkitykseen, kuten että subjekti tarkoittaa tekijää, se on väärä."
Niin kauan kuin sinullakaan ei ole esittää, kuinka lukio- (tai pk-)opetuksessa käsitellään, tämä menee jauhamiseksi. Arvelen, että kouluopetuksessa subjektia ei määritellä tiukkarajaisesti eikä pyritä esittämään, että käytäisiin läpi kaikki subjektista oleva tieto. Pidän mahdollisena, että kouluopetuksen seurauksena voi jäädä tulkinta siitä, että subjekti on "tekijä". Tulkinta voi olla eri asia kuin se, kuinka asiat esitetään.

"Voi kysyä, tarvitseeko ihmisille ylipäänsä opettaa äidinkielensä kielioppia. Mutta jos opetetaan, opetettakoon jotain, joka on edes suunnilleen oikein. Eli joka parantaa ymmärrystä äidinkielestä eikä sotke sitä."
Eihän sen esittäminen, että subjekti on USEIN tekijä, sotke käsitystä subjektista sen vuoksi, että "tekijyys" pätee useaan lauseeseen. Toisekseen suomen kielen kieliopin opettaminen on subjektin kohdalla mielekästä kongruenssivirheiden vuoksi.
Lauseenjäsennys muuten aloitetaan kouluopetuksessa jo ala-asteella. Mallinnus on yksinkertaistettua ja jää sellaiseksi koko kouluajan, omasta mielestäni subjektin käsittely koulussa on vain esimerkki siitä, ettei kaikkeen voi keskittyä kuin pinnallisesti. Kaikista ei koulussa myöskään tule suomen kielen tutkijoita, jotka kirjoittavat kirjoja subjektista..

En ole viestissäni väittänyt, että subjekti olisi merkitykseltään AINA "tekijä". Sen väittäminen, että väittäisin tuon "tekijyyden" sopivan merkitykseksi kaikkiin subjekteiksi katsottaviin lauseenjäseniin, osoittaa lähinnä sen, että viestini on suurpiirteisesti luettu ymmärtämättä sitä.

Vastauksessa oli saivartelun iloa, puolustaudut asioita vastaan, joita en ole koskaan esittänyt. Kuten: "Sinä olet väittänyt, että kouluopetuksessa subjekti pitää esittää tekijänä".

Minusta subjektia ei voi määritellä siten, että kaikki tapaukset sopivat määritelmään. Visk on ratkaissut subjektin määrittelemisen siten, että subjektin käsite on jaettu perussubjektiin ja e-subjektiin. Silti kaikki subjektiksi ajateltavat tapaukset eivät ongelmattomasti sovi noihin määritelmiin.
Vastasin sitäpaitsi jo tuossa ensimmäisessä vastauksessani tuohon kysymykseen.

Jos olet mielestäsi sanonut "kaiken olennaisen" eli kaiken mitä osaat sanoa, miksi et lopettanut siihen?

En ota kantaa mitä lukiossa pitäisi opettaa (varsinkin kun lauseenjäsenet opeltiin peruskoulussa ja lukiossa vain tehtiin tekstianalyysiesseitä.

Subjekti on yksi lingvistiikan vaikeimmin määriteltäviä käsitteitä. Voisi kai sanoa, että se on latinan nominatiivilla ilmaistava lauseenjäsen ja muiden kielten vastaavat lauseenjäsenet.

Subjekti on ensisijaisesti sanan muodon (eri asia kuin sananmuoto) mukaan määriteltävä käsite, ja sen määrittely on aika kielikohtainen, Baskissa (jonka järjestelmä on aika erilainen) subjekti ilmaistaan absolutiivi- ja ergatiivisijalla.

Nuo mitä alussa lueteltiin ovat semanttiset roolit. Onkohan niillä joku selkokielisempi ilmaus. - siis tekijä, kokija, kohde (minusta huono termi tämäkin), saaja, hyötyjä, väline... - joskus tulisellainen määritelmä, että subjekti on se lauseenjäsen, joka muistuttaa eniten agenttia (tekijää).

Sitten on informaatiorakenteen määritelmä, jossa subjektia vastaa teema, se tuttu asia (Euroopan kielissä lauseen alussa) ja objektia reema, eli uusi informaatio (lauseen lopussa). Jos nämä koodataan kielen rakenteeseen suoremmin, niiitä kutsutaan topiikiksi ja fokuksesksi. Subjekti on käytännössä aina teema. Jos lauseesta tekee passiivisen (siis oikeasti passivin, ei suomen nolla-persoonamuodon), topiikki (uusi info) on taas lauseen alussa subjektina.

Eli lauseenjäsenet (subjekti, objekti...) putoavat johonkin näiden kategorioiden välimaatoon.

Kävin muuten yliopistossa yleisen kielitieteen peruskurssin tuossa muinoin ja siellä tuli se sama määritelmä (tämän muun krääsän lisäksi) - SUBJEKTI ON SE, JOTA SANOTAAN TEKIJÄKSI. Eihän kukaan kuvittelekaan että subjekti on tekijä, mutta "se tekijämäinen", eli sanan muodon mukaan subjektiksi ymmärretty (kehäpäätelmä mutta toimii)

Vaikkei subjektia "ole olemassa" silti kielitiede pelaa sillä hirveästi. Laskee vaikka sanajärjestyksiä SOV, VSO, SVO...