Saanen sanoa, että Finlandiassa on joitakin melko primitiivisiä ja siis siten vain kohtuullisen viehättäviä osuuksia (mutta myös muuntasoista).
Sen hymni vetää minun mielestäni vertoja Beethovenin ilon hymnille silkkana melodiana - siinähän se rytmikin tuntuu olevan vähän epätäsmällinen ja kääntyvän, mikä mielestäni pelkästään on kaunista ja etevää.
Pidän Finlandian muistakin melodiateemoista ja sen koreasti kauniita sointuja maalailevasta alusta. En pidä sen rakenteesta, joka tuntuu olevan hieman erä erältä laadittu, episodinen, eikä kovin kasaan nivottu parhaan klassisen rakenteen mielessä.
Myöskään Sibeliuksen ihaillut motiiviteknikon taidot eivät pääse loistamaan.
Rakastan Sibeliuksen viulukonserttoa d-molli yli kaikkien muitten viulukonserttojen - jokainen osa on mielimusiikkia. Pidän Sibeliuksen sävellyksistä ja pidän häntä musikaalisena ja hyvänä melodikkona, jota jälkimmäistä tunnustusta ei yleensä jaeta.
Kun Sibeliusta Suomessa kuitenkin tulisi vihata ja pitää myös kehnolahjaisena, miksi minulla on silti otsaa liki lukea hänet 10 parhaan joukkoon?
Ja pitää suosituimmista teoksista.
Sen hymni vetää minun mielestäni vertoja Beethovenin ilon hymnille silkkana melodiana - siinähän se rytmikin tuntuu olevan vähän epätäsmällinen ja kääntyvän, mikä mielestäni pelkästään on kaunista ja etevää.
Pidän Finlandian muistakin melodiateemoista ja sen koreasti kauniita sointuja maalailevasta alusta. En pidä sen rakenteesta, joka tuntuu olevan hieman erä erältä laadittu, episodinen, eikä kovin kasaan nivottu parhaan klassisen rakenteen mielessä.
Myöskään Sibeliuksen ihaillut motiiviteknikon taidot eivät pääse loistamaan.
Rakastan Sibeliuksen viulukonserttoa d-molli yli kaikkien muitten viulukonserttojen - jokainen osa on mielimusiikkia. Pidän Sibeliuksen sävellyksistä ja pidän häntä musikaalisena ja hyvänä melodikkona, jota jälkimmäistä tunnustusta ei yleensä jaeta.
Kun Sibeliusta Suomessa kuitenkin tulisi vihata ja pitää myös kehnolahjaisena, miksi minulla on silti otsaa liki lukea hänet 10 parhaan joukkoon?
Ja pitää suosituimmista teoksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ainakin voin allekirjoittaa pitkälti nämä teesit; Sibeliushan edustaa selkeästi omaperäistä musiikkia maulla ja ymmärtämyksellä omaksutuilla vaikutteilla.
En ymmärrä, miksi häntä ylipäätään pitäisi jotenkin vihata. Se, että itse pidän esimerkiksi Beethovenia, Brahmsia, Mahleria ja Mozartia parempina ei anna aihetta vihantunteille.
Niin, luokittelisin hänet, jos en nyt kymmenen parhaan joukkoon niin melko korkealle kuitenkin.
Sibeliuksen tahtilajit eivät ole tyypillisintä shittiä!
Ensinnäkin vaikka viulukonserton fraasit tuppaavat sisältämään epätasapainoisia elementtejä rytmissä, ja melodisuuskin on kiitettävää - en toki sanoisi että Sibelius oli merkittävä melodikko, mutta hän onkin tämän beethoveniaalisen motiivitekniikan lapsi - ja hyvin kaunis sirkeäsilmäinen hyvinvoiva ja ihmisten pitämä lapsi!
Sibelius on mielestäni yksi parhaimmista siinä mitä tekee. Epäortodoksinen viulukonsertto on paras esimerkki - omituisuudestaan ja epäkaupallisuudestaan huolimatta siitä on tullut kaikkien aikojen menestys konserttomusiikissa, noin yleisö- ja levytysmäärin mitattuna.
Se kertoo musiikin olevan viehättävää ja aitoa, itse diggaan kuunnella Sibeliusta erityisesti pakkasessa kuulokkeilta, sillä se on niin kaukana letkeitten rumpubiittien täyttämästä Karibiasta kuin voi olla.
Nähkääs: Minä olen suomalainen, kalpea, epäsosiaalinen, synkkä, älykäs, vaikeatajuinen ja hankala, ja miellyn enemmän virtuoosiseen vivahteikkaan viileään viulutaiteeseen kuin groovaavaan ja tasabiittiseen seksikkääseen radiomusiikkiin.
Kun hyvälihaksinen ruskettunut mimmimagneetti maalaa kesäasuntoaan orannssiksi ja kuuntelee jotakin jota ei enää kuuntele kukaan 100 vuoden päästä, minä en tee niin - kuuntelen Sibeliusta.