Olemme vuoden verran yhdessä ollut pariskunta, asumme erillään ja minä olen työtön ja saan työmarkkinatukea. Tuki kuitenkin on sen verran pieni, että siitä riittää juuri laskuihin ja elämiseeni.
Ongelmana on kuitenkin se, että mies haluaisi meidän lähtevän aina reissuun johonkin ja minulla kun ei ole rahaa ylimääräisiin menoihin niin mies joutuisi aina maksamaan kaiken ruuan ja bensat mitä matkaan/matkalla kuluu.
Ja se taas ei käy laatuun. En suostu elämään toisen rahoilla sillä poden huonoa omatuntoa omasta tilanteestani :(
Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa ettei toisen varoilla halua elää?
Jossain vaiheessa sitä kuitenkin saisi jostain kuulla, että siinä sitä vaan elellään toisen kustannuksella..
Ongelmana on kuitenkin se, että mies haluaisi meidän lähtevän aina reissuun johonkin ja minulla kun ei ole rahaa ylimääräisiin menoihin niin mies joutuisi aina maksamaan kaiken ruuan ja bensat mitä matkaan/matkalla kuluu.
Ja se taas ei käy laatuun. En suostu elämään toisen rahoilla sillä poden huonoa omatuntoa omasta tilanteestani :(
Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa ettei toisen varoilla halua elää?
Jossain vaiheessa sitä kuitenkin saisi jostain kuulla, että siinä sitä vaan elellään toisen kustannuksella..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, mikähän siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset arvota elämäänsä rahan kautta, että raha ei herätä suuria tunnemyrskyjä huolimatta siitä onko sitä ja kuinka paljon, tai sitä ei ole tai on, mutta kohtuullisesti?
Suurin syy taitaa kuitenkin löytyä perisuomalaisesta ajattelutavasta, joka ei ensinnäkään siedä erilaisuutta oikein missään asiassa, kukaan ei saa päästä helpolla ja raha/palkka se pitää ansaita mielellään sen vaikeimman kautta. Ei mikään ihme, että rahasta tulee tätä kautta entistä arvokkaampi ja haluttavampi monille ihmisille.
Niin helppohan noin on ajatella kun itsellä on varaa kaikkeen mutta kun kaikilla ei ole ja siksi oma elämä pitää suunnitella sen mukaan miten varallisuutta on.
Ja mitähän sisältöä sitten teidän suhteessa on kun kerta mitään ei voi tehdä mikä maksaa? Ehkä voit kuulla myöhemmin että hän on maksanut kaiken. Mitä sä sitäkin nyt jo murehdit? Pitäiskö miehen sit reissata jonkun toisen kanssa? Siitähän riemu repeää.
Nimenomaan, mitäköhän sisältöä suhteessa voi olla, mikä ei maksa mitään? Ajattele, esitit juuri erittäin hyvän kysymyksen. Moni on jo kiirehtinyt vastaamaan, ettei mitään. Yksi suurimpia riidan aiheuttajia ja eron aiheuttajia on raha. Nimenomaan. Suhteessa ei ole mitään sisältöä, jos ei voi tehdä mitään, mikä maksaa, eli suhde ja rakkaus perustuu rahaan. Sinä sanoit sen, en minä.
Et ehkä ole ymmärtänytkään, miten hyvän kysymyksen olet esittänyt.
Mitä sisältöä suhteessa voi olla, mikä ei maksa mitään?
Mitä sisältöä suhteessa voi olla, kun ei voi tehdä mitään mikä maksaa?
Oletpas sä ap outo tai ajattelutapasi on. Mies on sinun kanssasi vapaaehtoisesti ja jos hänellä ei ole ongelmaa maksaa niin miksi teet siitä numeron ? Anna hänen maksaa, voit vastaavasti auttaa häntä vaikkapa kotitöissä, tehdä ruokaa jne. Ei kaikki perustu rahaan ja sen käyttämiseen tai muuhun sellaiseen.
No aika outoa ettei perustu rahan käyttämiseen, mutta kuitenkin et se sinäkään osaa ajatella, ettei aina tarvitse maksaa, että köyhäkin voisi löytää jotain ilman rahaa. Miten se rahankäyttö ei liity mielestäsi, kun kuitenkin olet sekä korvaamassa sitä, että et keksi mitään muuta ratkaisua, kun antaa toisen maksaa. Eli suhdehan ei pysy kasassa muuten eikä muita ratkaisuja ole, kun aloittaa kodinhoitajan palkallinen työ suhteessaan?
Mikäs siinä jos mies maksaisi koko matkan? Kunhan et ota tavaksi tai totu siihen. On niitäkin naisia jotka hyödyntäisivät moisen tilanteen, hankittaisiin uusia kenkiä vaatteita pikku perustein. Jos olisin sinä, myöntyisin ainakin yhteen matkaan vuodessa. Ilmeisesti matkustelu on miehelle kivaa, eikä siinä pääse tylsistymään, matkailu avartaa. Olisiko kivaa jos mies lähteekin yksin, kun teidän sinne kahdestaan pitäisi mennä, koska minä ajattelen että elämänkumppanin kanssa kuuluu jakaa asiat, kokea asiat yhdessä sillä se lähentää.
Ai jos on rahaton, pitäisi olla myös iloton sekä syrjäytyä yksin kotiseinien sisäpuolelle? No EIKÄ. Ole onnellinen, että miehesi haluaa teidän matkustavan yhdessä. Ei lähde yksin, koska sinulla ei ole rahaa! Rankaiset miestä siitä, että hän haluaa matkustella kanssasi. Kun et suostu lähtemään. Onko se oikein häntä kohtaan? Mitä itse tekisit, jos tilanne olisi toisinpäin? Sanoisit miehelle, että istutaan vaan täällä kotona ja murjotetaan, kurjaa kun olet niin köyhä?
Jos joku sanoo sinun elevän toisen kustannuksella, niin so what? Siinähän sanoo. Kateellisten kaakatusta.
Täydellisessä järjestelyssä jättäisit sen ukkosi juuri nyt ja etsisit itsellesi sopivamman, mutta vaikeahan se tietenkin ihan kylmällä järjellä on ajatella näin kun on tunteet, mistä tietää että löytää jostain sen paremman jne.
Ellei nyt sitten vaikkapa tähän keskusteluun ilmoittauduta. Täällä kun on pilvin pimein ketjuja täynnänsä miehiä jotka mielipiteesi jakavat. He kirjaavat ylös velaksi jos tarjoavat sinulle baarissa drinkin, ja yhteistä ruokalaskua jaetaan sen mukaan kumpi syö enemmän jne. Olisit sellaiselle ihmiselle juuri sopiva, ja nykyinen miesytävä sopisi taas paremmin niille joiden mielestä liitto on yhtäköyttäyritys, jossa välillä vähän maksellaan toisenkin puolesta, puolin ja toisin. Sääli kun käytännössä ihmisiä ei voi siirrellä kuin palikoita pelissä, olisi neljän ihmisen rahankäyttöongelmat ratkaistu jos näin voisi tehdä....
Kompromissi?
Mä ymmärrän ihan täysin, ettei kaikille ole luontaista vaan ottaa ja ajatella että hip-hei. Itseasiassa ihmettelen, ettei suuremmalle osalle tunnu tuottavan mitään ongelmaa maksattaa toisella kaikki. No, ehkä joku vielä kuvittelee että ilmaisia aterioita on olemassa.
Mutta. Ok, miksi reissujen täytyy aina olla kalliita? Budjetoida voi myös reissussa ja asioita voisi hieman suunnitella, ne voi olla hauskojakin budjetilla. Ei tarvitse aina ravata jonnekin kauas eikä siihen kalleimpaan konserttiin, vaan mietttiä hieman vaihtoehtoja. Ei kaikenmaailman reissuja koko ajan tarvitse tehdä kuitenkaan. Lisäksi, myös ihan kotopiirissä voi järjestää kaikkea pientä kivaa, ravintola-aterian saa muuten halvemmalla kun sen tekee kotiin, sinne saa kynttilät, musiikkia ja vaikka lautapelejä. Picnic on hyvä idea ja sen saa halvalla, no, nyt alkaa olla hieman kylmä, mutta siis käyttäkää mielikuvitusta. Pieniä arjen seikkailuja saa ihan päivällisen hinnalla, jos viitsii vaan ajatella. Pientä lapsenmielisyyttä.
Miksi ette vaikka tanssisi yhdessä? Kuinka paljon pari jaksaa yhdessä harrastaa, jos vaikka käy lenkillä yhdessä, tekee kerran viikossa kynttiläillallisen tyyppisen romanttisen ratkaisun (sullahan on aikaa niitä suunnitella, mitä jos ottaisitte eroottiset illat harrrastukseksi :) ? )
Käy lähikylän museoissa ja näyttelyissä ja vaikka uimahallissa: viimeinen on erittäin halpa, työttömille pari euroa, ja vaikka yhdessä tanssimassa, niin mitä reissuja vielä kaipaa?
En tiedä miten korvessa asutte, mutta maalla vasta tekemistä onkin ja toisaalta, ainakin tässä kaupungissa pääsee kävellen kuppiloihin ja keikoille, eikä ne kaikki ole kalliita.
Joten, voisitte hieman miettiä. Mä ymmärrän ihan täysin, ettei toisen varoilla halua elää, ja on ihan hemmetin fiksua ja vastuullista elää siten, kuten itsellä on oikeasti varaa. Siksi aika monella nykyään on luottotiedot kuralla ja elämä perseellään, kun ei tunnuta sitä periaatetta tajuavan, että sitä ei voi tuhlata mitä ei ole. Ei joka senttiä tarvitsekaan laskea, mutta tuntuupa naisille melko hyvin sopivan että mies maksaa kaiken. Miksi? Rakkautta ja rakkautta, niinpä, ja sitten hoetaan miten rakkaus ei liity rahaan: anna sen maksaa kaikki. Jos rakkaus ei liity rahaa, on ihme, että jokainen hokee, miten rakkaus kuolee jos toinen on köyhä ja joudutaan elämään sen mukaan. Miten se onkin niin, että rakkaus kuolee siihen köyhyyteen tai että itse joutuu elämään omien varojensa mukaan, vaikkei siihen raha liity? Aika iso ristiriita. Vai tarkoittiko se että rahaan se ei kuole, mutta rahan puutteeseen kyllä?
Siinä kohtaa olen kyllä samaa mieltä, että joskus voi antaa toisen tarjotakin, se on myös kompromissien tekoa. Itsekin tykkään tarjota miehelleni jotain, antaa lahjoja välillä. Mutta jatkuva pummiminen tai vastuun väistö ei kyllä sovi. En itse suostu siihen enkä kyllä ymmärrä sitä, joka suostuu.
Rahaa ei hyvin isoon osaan hauskaa juuri paria euroa enempää tarvitse ja iso osa on ilmaisiakin. Joten te voitte kyllä, jos vaan hieman hankitte takaisin sitä mielikuvitusta, mikä teilläkin joskus oli ennenkuin maailma niittasi sen. Lapsilla on usein seikkailuja ja hauskaa, vaikkei heillä ole rahaa penniäkään. Voipi siis miettiä hieman myös sitä, onko pakko todella aina käyttää rahaa ja lähteä matkoille, että voi pitää hauskaa yhdessä ja jopa olla siellä matkoilla.
Mun miehellä ei vielä pari vuotta sitten ollut juurikaan rahaa käytettävissä mihinkään muuhun kuin vuokraan ja ruokaan. Mä sen sijaan olin ja olen töissä, jossa ihan ok palkka. Tykkään tehdä "kaikkea kivaa", kuten käydä kahvilassa, ulkona syömässä, sekä matkustella. Halusin tehdä näitä juttuja ensisijaisestai poikaystäväni kanssa, vaikkei hänellä ollut rahaa..eli tosi mielellään maksoin meidät molemmat kahville, syömään ja matkoillekin. Mies maksoi matkoista minkä pystyi, mutta mulle olis ollu yks hailee maksoiko vai ei. SIllä nyt ei vaan ollut mitään väliä. Sainhan mäkin niistä mukavia muistoja ja kokemuksia itselleni, eikä talous kaatunut. Ei raha merkitse niin paljon!! En muuten ole rikas, vaan keskituloinen itsekin.