Lähtötilanne: Mieheni osti yhteisen kotimme ennen avioliiton solmimista, ja asuntolaina on pelkästään hänen nimissään. Teimme avioliittomme aikana yhdessä asumaamme taloon kuitenkin ison remontin, jota varten otimme yhteisen lainan. Meillä on yksi alaikäinen lapsi. Avioehtoa ei ole.
Viime keväänä päätimme erota. Sovimme, että minä muutan pois yhteisestä kodistamme, ja mieheni jää siihen asumaan. Sovimme myös lapsen yhteishuoltajuudesta (lapsi on puolet ajasta minun luonani, ja puolet ajasta miehen luona - elatusapua en huolinut). Ajattelin, että ratkaisu on hyvä - koska miehelläni on itseäni huomattavasti paremmat tulot (hänellä on oma yritys, minä olen työtön opiskelija), hänen oli helpompi jäädä huolehtimaan talosta ja siihen liittyvistä kustannuksista. Olin myös tyytyväinen, että lapsemme saa asumuseromme jälkeenkin viettää puolet ajastaan kotonaan, tutussa ympäristössä. Avioeron harkinta-aika astui voimaan syksyllä.
Tilanne nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin: Sain yllättäen selville, että mieheni ei enää asukaan lapsemme kanssa entisessä yhteisessä kodissamme, vaan hän on muuttanut jonkun naisen luokse asumaan. Lisäksi hän on luovuttanut/vuokrannut yhteisen kotimme äitinsä ja tämän miehen asuttavaksi (en tiedä, onko virallista vuokrasopimusta tehty, mutta epäilen vahvasti ettei näin ole) samaan aikaan, kun minä asun kalliissa vuokra-asunnossa!
Jo maalaisjärki sanoo, että tämä menettely ei voi olla laillinen, mutta osaisiko joku sanoa tarkemmin, mikä kaikki tässä mättää? Asunnossa, johon minulla on avio-oikeus ja joka on (oli) perheemme yhteinen koti, asuskelee muita ihmisiä? Huoltajuussopimuksessa lapseni toiseksi kotiosoitteeksi on merkitty yhteinen kotimme, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään tietoa siitä, missä hän on silloin, kun hän on isänsä kanssa?
Viime keväänä päätimme erota. Sovimme, että minä muutan pois yhteisestä kodistamme, ja mieheni jää siihen asumaan. Sovimme myös lapsen yhteishuoltajuudesta (lapsi on puolet ajasta minun luonani, ja puolet ajasta miehen luona - elatusapua en huolinut). Ajattelin, että ratkaisu on hyvä - koska miehelläni on itseäni huomattavasti paremmat tulot (hänellä on oma yritys, minä olen työtön opiskelija), hänen oli helpompi jäädä huolehtimaan talosta ja siihen liittyvistä kustannuksista. Olin myös tyytyväinen, että lapsemme saa asumuseromme jälkeenkin viettää puolet ajastaan kotonaan, tutussa ympäristössä. Avioeron harkinta-aika astui voimaan syksyllä.
Tilanne nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin: Sain yllättäen selville, että mieheni ei enää asukaan lapsemme kanssa entisessä yhteisessä kodissamme, vaan hän on muuttanut jonkun naisen luokse asumaan. Lisäksi hän on luovuttanut/vuokrannut yhteisen kotimme äitinsä ja tämän miehen asuttavaksi (en tiedä, onko virallista vuokrasopimusta tehty, mutta epäilen vahvasti ettei näin ole) samaan aikaan, kun minä asun kalliissa vuokra-asunnossa!
Jo maalaisjärki sanoo, että tämä menettely ei voi olla laillinen, mutta osaisiko joku sanoa tarkemmin, mikä kaikki tässä mättää? Asunnossa, johon minulla on avio-oikeus ja joka on (oli) perheemme yhteinen koti, asuskelee muita ihmisiä? Huoltajuussopimuksessa lapseni toiseksi kotiosoitteeksi on merkitty yhteinen kotimme, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään tietoa siitä, missä hän on silloin, kun hän on isänsä kanssa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miehesi siis osti asunnon yksin. Onko se myös vain hänen nimissään vai pelkästään asutolaina? Jos asunto on hänen, niin sinulla ei taida olla mitään sanomista siihen, kuka siellä todellisuudessa asuu. Avio-oikeus on käsittääkseni vain yhteisesti omistettuun omaisuuteen.
>>Avio-oikeus on käsittääkseni vain yhteisesti omistettuun omaisuuteen.
Talo on mieheni nimissä. Meillä oli jossain vaiheessa tarkoitus muuttaa talo molempien nimiin, mutta toimenpide (lainhuudatus) maksaa ja pankissa eivät pitäneet sitä mitenkään tarpeellisena - "kun te olette naimisissa" ??
Olen yrittänyt tutkailla tuota Suomen lakia, ja ymmärtänyt sen niin, että asumuserossa ollessa perheen yhteiseen kotiin saa jäädä se, joka kotia enemmän tarvitsee, ja että ennen omaisuuden ositusta kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta vahingoittaa tai luovuttaa sellaista omaisuutta, johon toisella on avio-oikeus... ja että avio-oikeus on voimassa käytännössä kaikkeen omaisuuteen, joka on hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana (poislukien jotkut testamentti- tms. lahjoitukset) ellei avioehtosopimusta ole tehty. Olenko ymmärtänyt väärin?
"asumuserossa ollessa perheen yhteiseen kotiin saa jäädä se, joka kotia enemmän tarvitsee"
Teidän tapauksessa tuolla ei ole kertakaikkiaan mitään merkitystä. Yhteiseen kotiin voi jäädä asumaan vain silloin, jos siihen on varaa. Eli jos lunastaisit talon nimiisi velat siitä, voisit jäädä taloon asumaan. Se ei ole mahdollista työttömänä eikä riittämättömillä tuloilla. Eli järki käteen. Money talks.
Taas täysin mutu-tiedon varassa tullaan tänne neuvomaan. Olet väärässä.
>>Olen yrittänyt tutkailla tuota Suomen lakia, ja ymmärtänyt sen niin, että asumuserossa ollessa perheen yhteiseen kotiin saa jäädä se, joka kotia enemmän tarvitsee>ymmärtänyt sen niin, että ennen omaisuuden ositusta kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta vahingoittaa tai luovuttaa sellaista omaisuutta, johon toisella on avio-oikeus>ja että avio-oikeus on voimassa käytännössä kaikkeen omaisuuteen, joka on hankittu ennen avioliittoa tai sen aikana (poislukien jotkut testamentti- tms. lahjoitukset) ellei avioehtosopimusta ole tehty.
Sä voisit mennä avaamaan sen viimeisen kaljas, hohhoijaa!
Jos ei ole tehty avioehtoa, kyllä tämä kotikin lasketaan omaisuuteen ja puoliksi menee.
Siinä kun lasketaan kummankin oamisuus yhteen oli se sitten saatu ti ostettu ennen tai avioliiton aikana, puoliksi menee.
Näin laki sanoo, ja tästä syystä pitäisikin olla avioehto, että ei tarvitsisi luovuttaa omaisuuttaan toiselle "lahjana".
Mielestäni laki on tosi väärin tässä. Kuinkahan monta liittoa onkaan solmittu pelkästään rahan vuoksi, nyt on tehty sitten näitä samoja porsaanreikiä avoliittolaisille, että voi rahastaa toista.
Jos talo ja lainat menee puoliksi, tuskinpa tässä tapauksessa jää kummallekaan muuta kuin lainaa... joten se siitä rahastuksesta. Mikäli minulla olisi mitään mahdollisuutta lunastaa ex-miestäni ulos talosta, tekisin sen... mutta lottovoittoa ei tullut tänäkään viikonloppuna.
Koska teillä ei ole avioehtoa, ositus tehdään ihan normaalisti.Talo on miehesi nimissä, se lasketaan hänen omaisuudekseen.
Teidän ositus siis menee näin, kuvitteellisilla summilla, ilman muuta omaisuutta:
Miehesi omaisuus:
talon käypä arvo avioeron vireilletulopäivänä 100 000 e
Miehen velat
velka talosta 95000e
remonttivelasta puolet 3000e
Miehen netto-omaisuus on 100000e - velat 98000e= 2000e
Sinun omaisuus:
ei omaisuutta = 0e
Puolet remonttivelasta 3000e
Miinusmerkkinen omaisuus on aina 0e
yhteinenlaskettu netto-omaisuus jaetaan puoliksi: 2000e 0e=2000/2= 1000e
Ts jos talon arvo on yhtä suuri tai pienempi kuin jäljellä olevat velat, molempien netto-omaisuus on 0e - ja velkaa sen verran, kun molempien nimissä on.
Kävittekö lastenvalvojan luona sopimassa elatusmaksut? Olet tehnyt aivan järkyttävän epäedullisen sopimuksen lasten kannalta. Käytännössä se tarkoittaa,että joudut jakamaan lapsille "ei oota" eli puutetta aina kun he ovat luonasi. 50/50 on kallein tapa hoitaa asuminen. Vain se vanhempi, jonka luona lapsi ovat kirjoilla, saa esim. asumistukea.
Yhteishuoltajuudessa on muutossa lapsen toiselle vanhemmalle ilmoitettava uusi osoite.
Teidän tapauksessanne veikkaisin, etteivät lapset ole isällään "isäviikkona", vaan asuvat vanhassa talossanne isänsä äidin ja tämän miesystävän kanssa. Isänsä kanssa lasten ei tarvitse olla isäviikkona.
Onpa yllättävää että alkaa ahneus iskeä
Miehesi omistaa talon, joten kyllä hän voi antaa äitinsä asua siellä. Sinun kannattaisi ehkä vaatia ositus, niin sitten näkee miten talolle käy (pystyykö exmiehesi pitämään sen), sinullahan on oikeus puoleen omaisuuteen, mutta ei sinänsä puoleen taloon.
Lapsi on kirjoilla isänsä luona, joten mikäli et epäile häntä hoidettavan huonosti, ei sinulle kuulu missä hän on. Jos epäilet, ettei lapsella ole hyvä isänsä luona, voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Lapsihan ei "tapaa" isäänsä vaan asuu isänsä luona ja "tapaa" sinua.
Mars kuntasi oikeusaputoimistoon! Saat sieltä apua, turha täällä on kysellä kun ei asiantuntijoita olla kuitenkaan.
Jos ei ole avioehtoa niin omaisuus on avio-oikeuden piirissä vaikka se olisi hankittu ennen avioliittoa. Kaikki menee puoliksi, mutta siitähän tässä ei ollut kysyjällä kysymys vaan siitä saako puoliso tehdä asunnolla mitä huvittaa. Ei saa. Tämän vuoksi on viisasta tehdä ositukset heti kun avioeroa on haettu eikä vasta kun se alkaa olla myöhäistä.
No sinä voit ainakin vaatia, että vuokralaiset maksavat kunnon vuokraa. Jos he asuvat siellä epävirallisesti ja miehesi ei olesinulle ilmoittanut missä lapsesi asuu nykyisin, se lienee peruste yksinhuoltajuudelle. Eihän tuollaista voi tehdä ilman äidin tietoa lapsen olinpaikasta!
Kyllä näin juuri ja lisäksi Nasse-setä on oikeassa. Taloa ei saa luovuttaa kenellekkään ilman sinun lupaasi. Sinuna otttaisin oikeusaputoimistoon tai avioeroja hoitavaan lakitoimistoon yhteyttä. Koko teidän omaisuus menee puoliksi paitsi jos sielä on perintöjä tai lahjoituksia joissa aviopuoliso on rajattu pois. Hoida avioeron ja huoltajuusasiat virallisesti kuntoon pikimmiten. Mitä pitemmälle menee sen suurempi sotku!