Teoria kuoleman jälkeisestä

Juu, ihan jees funtsia asioita ite. Monesti osumme oikeaan kun ajattelemme itse ilman suurempia ennakkoluuloja.

Tuonpuoleisessa meille annetaan käsitykseni mukaan raamit, joka on tietynlainen tyhjyys. Pelkkä oleminen. Jos ei siedä pelkkiä tyhjiä raameja, niin mieli muodostaa siihen automaattisesti rakenteita ihmismäisesti.

Tuonpuoleisessa on yksilökohtaisia rakenteita ja kollektiivisia rakenteita. Kollektiivisten rakenteiden muuttamiseen tarvitaan monen päätös. Aluksi tuonpuoleinen oli tyhjä ja autio kun sen asukkaat olivat yksinkertaisia, mutta ihmisten mielikuvituksen kasvaessa sinne alko muodostua monenlaista struktuuria.

On myös yleisiä luonnonlakeja joiden mukaan mennään. Periatteessa tuonpuoleisessa voisi asustella tyhjyydessä joskestää sitä, pelkissä raameissa asustaen. Yleiset luonnonlait määräävät että sieltä tupsahdetaan tänne takaisin "kun maan paino alkaa taas vetämään". Se on henkilökohtainen ratkaisu ja ajatellaan että täällä maassa on paremmat kehittymisen mahdollisuudet kuitenkin. Kun opitaan olemaan luontaisesti tyhjyydessä ja hyvin abstrakteissa olotiloissa, niin ajattelen että tarve syntyä maahan vähenee tai tänne tullaan harvemmin.

Yhteistä on myös maallisen elämän läpikäyminen ja sen läpieläminen, niin ettei mikää enää paina. Sitä ei voi väistää. Siksi uskonnotkin on tolkuttaneet hyvää elämää, kait. Kokemukset leimautuvat meidän sisäiseen kehoomme (mieleemme) ja tuonpuoleisessa tämä "kirja" avataan. Mielemme on mustikirjamme, joka muistaa kaiken.

Tänne tullaan monesti siksi kun muut tututkin täällä ovat. Myös yhteenkuulumisen ja empatian vuoksi siis tullaan. Emme voi toimia niin yksin ehkä haluaisimme. Sisäisyytemme muistaa viimeistään tuonpuoleisessa kenen kanssa se kuuluu jollain tavalla yhteen entisten maaeläminen yhdesä elettyjen kokemusten myötä. Yhteiset kokemukset, olivat ne rakkaita tai epämiellyttäviä, liittävät meidät yhteen.

Näin hahmottelen.

Voihan se olla noinkin, tai sitten ei.
Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mikä sitten katsotaan pahaksi?
Joskus hyväkin asia voi kääntyä tuhoisaksi joten varmaa ei mikään ole.
Kukaan ei ole niin paha että ansaitsisi ikuisen tuskan ja kidutuksen. Tuon sanoo jo järkikin...

Minä ansaitsen ikuisen kidutuksen. Toivon tosin ettei kuoleman jälkeen ole mitään.

Voi sitä keksiä teorioita, mutta ne eivät kanna viimeisellä taipaleella. Valitse pelastus ja armo Jeesuksessa Kristuskessa niin ei jää iankaikkisuusasiat teorioiden ja arvailujen varaan.

Elämä on unta. Jumala näkee unta MEISTÄ!

http://www.youtube.com/watch?v=b4tLU169EtA

Kuvitelkaapa kuoleman jälkeistä elämää...ihmisiä siellä jossakin, joista vanhimmat ns. luolamiehiä kivikaudelta, uusimmat tulokkaat 2000-luvun teknokraatteja. Miten nuo sielut/henget tulevat siellä toimeen keskenään? Entä sitten murhamiehet, diktaattorit, sotilaat, papit, rauhanaatteen hipit, duunarit ja herrat? Suomalaiset, ulkomaalaiset, täysin vieraskieliset?

Osataanko siel jossakin elää rauhanomaisesti rinnakkain? Osataanko keskustella vailla em. rajoja?

Tämä vaan tuli mieleen kun alkaa funtsimaan...

Kummalta tuntuu, ajattelevatkohan nuo "uskovat" asioita miten pitkälle.
Helpointa on olla ajattelematta koko asiaa, jokaiselle se selviää sataprosenttisen varmasti.
Jos ei ole mitään niin mitään ei selviäkään.

me olemme henkisiä olentoja jotka kokevat fyysisen kokemuksen eikä toisin päin.

miksi mitään pitäisi olla,uskovaiset ja vähemmän uskovat,kertokaa?Ellei se sitten täyttäisi turhamaisuuttani,että eläisin ikuisesti.

Usko olkoon kaikilla, uskon mitä näen ja kuulen. Voisiko olla toisia ulottuvaisuuksia vaan teemmekö ne itse tai jos niissä on "aukkoja" jotka vahinkossa päästävät läpi.

Pieni tarina, olimme vaimoni haudalla laitoimme kukkia, yhtäkkiä oli kissa naisystäväni jalkoissa, maukui koko ajan pökkien hänen jalkoja ja häipyi, kuljimme mitään sanomatta jonkun aikaa, oli aurinkoinen kesäpäivä istuimme penkille siinä istuessa käänsin päätäni taakse näin kissan tulevan lujaa vauhtia penkkiä kohti hyppäsi hänen syliin taas nuollen ja maukuen, teki tätä hetken ja poistui. Meille molemmille tämä oli hyvin outo kokemus, josta teimme omat arvailut.

Mahdolliset vastaajat voivat jättää uskonnon pois.

Kyllä kuulostaa jehovien hommilta. Niillähän on valtakunnansalillaan kissanristiäisiä harva se ilta.

Raamatusta löytyy avain eteenpäin elämässä.

Olemme ilost ja rakkaudesta. pelaamme vain peliä täällä maan päällä joka ei sinänsä ole harhaa, vaan havaintomme tästä maailmasta ovat harhaa.
Pelaamme peliä jota suurin osa ihmisistä ei edes tiedä pelaavansa.
Tulimme Kotoa tätä pelaamaan ja palaamme takaisin Kotiin kuollessamme, jota ei itseasiassa edes ole.
Ei ole kuolemaa. Se mitä kutsumme kuolemaksi, on vain paikan vaihtumista, paluu takaisin kotiin, sillä olemme henkiolentoja, emme fyysisiä.

Kuoleman jälkeen olet "samassa paikassa" kuin ennen syntymääsi. Eli et missään, sillä et omaa tietoisuutta. Ei unia, ei mitään. *PUFF*

Onko oikeasti niin ahdistavaa ajatella oman persoonansa sammumista, että olet pakotettu kuvittelemaan mitä räikeämpiä fantasioita "tuonpuoleisesta". Kannattaisi hoitaa kertaluontoinen elämänsä kunnialla, mielummin kuin uneksia tulevista turhuuksista.

Sinänsä ihailtavaa että ajattelet syällisiä ajatuksia, suurin osa ihmisistä kulkee läpi elämänsä kiinnittäen huomiotaan ainoastaan arjen välttämättömyyksiin.

Eikö tämä maailma eli mm. tietämättömyytemme ja kaikki realiset kauhut; itsekyys, epäoikeudenmukaisuus, rakkaudettomuus j.n.e. todista enemmin siitä, että juuri nyt ja täällä olemme kuolleita ja kuoleman-maassa,,eli tavallaan "kummituksia"?

Eli näin ajatellen jos jotain syvempää tajullisuutta tämän jälkeen on niin (päinvastoin kuin sinä) uskon jotta viimeistään fyysisen kuoleman myötä se havahtuu hereille.
Ajatukseeni liittyy se, että jos tajullistumisen prosessissa jostain syystä häiriintyy se tuleminen (voi olla jopa tahallista haluttomuutta) kollektiivisemmaksi (laajempi tajullisuus), niin silloin syy&seuraus-lain mukaan se jääminen "taivaalliseen kollektiiviin"(joka ei välttämättä ole tähän elämään verrattavaa) on mahdotonta ja jälleensyntyy maailmaan/yksilölliseen helvettiin muiden epä-onnistuneiden(tai jopa tahallisesti) kanssa.

Jos siis pitää ajakohtaisesti purevasta pakkasesta, auton lagaamisesta pakkasesta johtuen, tai hikoiluttavasta paisteesta, ööö,,, kalliiksi käyvästä elämästä, ja siitä johtuvasta orjuudesta, jatkuvasta raatamisesta, että muilla työnsä-teettämisestä, rajuista sairauksista, rakkaidensa menettämisestä, epäoikeudenmukaisuudesta, kaipuusta joka ei koskaan tyydyty, kuin myös tämän olevaisuuden syö tai tule syödyksi-ohjelmasta, sodasta, rajoittuneisuudesta, tietämättömyydestä, jatkuvasta kilpailusta,,,,lähinnä genitaaleihin perustuvasta olemassaolostaan( lähes kaikki "ajattelevat genitaaleillaan"),,niin silloin on oikeassa paikassa.

M i n ä en ole oikeasti olemassa, tämä ei ole maailmani,,vaan juuri se pahauni josta toivon pian herääväni.

Elämä, kuolema... melkein sama asia. Unessa on vaikea ottaa asioita omiin käsiin, ellei kyseessä ole lucid dreaming. Uskon, että kuoleman jälkeen ihmisen on helpompi tehdä päätöksiä, sillä silloin ei ole kaavoihin kankeutunutta aivotoimintaa. Elämässä kaikki ajattelu tökkii aika pahasti, ellei sitten ole hyvässä meditatiivisessa tilassa, elämä ja kuolema on jatkuvuutta varmastikin... Uskon, että henkinen kehitys vaikuttaa fyysiseen kehitykseen nuoressa iässä varsinkin ja toisin päin.

Noin sanoo Stephen Hawking. "Pidän aivoja tietokoneena, joka lakkaa toimimasta, kun sen osat pettävät. Tietokoneilla ei ole taivasta tai kuolemanjälkeistä elämää. Se on satu ihmisille, jotka pelkäävät pimeää"

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/stephen-hawking-kuolemanjalkeinen-elama-on-keijutarina/art-1288389459222.html

TUOSSA on fiksu juttu tähän ketjuun.

ja omiamielipiteitä:
-Uskonnot ovat heikkojen ja sorrettujen luoma fantasia kuolemanjälkeisestä paremmasta elämästä.
-Tosin ihan alussa kantaihmiset tarvitsivat jotain millä selittää tuntematonta ja uutta asiaa...
-Uskonto on ollut fiksuin keksintö valtaapitävien historiassa. Kansa saatu pidettyä nuhteessa ja kurissa jumalan sanalla ja laeilla :)

Kuule... Mä olen varma, että henkimaailma on olemassa... Aina te järkeilijät pyritte etsimään loogisuutta asioihin tai karsitte elämästänne ne asiat joita ette ymmärrä... Hei en mäkään välttämättä ymmärrä, mut ei se syrjäytä sitä mitä mä oon kokenut... Tässä on esimerkki, eikö ole mahdollista, että jossain tuolla galaksissamme on joku planeetta, jonka asukeilla on paljon pitempi kehityskaari kuin meillä? eikö ole mahdollista, että tietoisuus voi ulottua muuallekin kuin meidän itsekeskeisten päittemme sisäpuolelle? Valtaapitävät ihmiset eivät uskontoa luoneet... Jumalauta mua nyppii te heikkouskoiset. Mä en pelkästään usko asioihin. Mä olen nähnyt, kuullut ja kokenyt superluonnollisia asioita.. Suomessa on helppo ollakin tuota mieltä ettei mitään sellaisia asioita ole olemassa, kun ei täällä mitään tapahdukaan.. Mutta menkääs käymään jonkun erakkopapin tai shamaanin luona ja kysykää heiltä mitä he ovat kokeneet elämässään... Uskon jumalaan, ja olen valmis tappamaan tuon uskon puolesta.

Tekopyhä P***A

Niin ei auta omat teoriat pohtiessa elämää ja kuolemaa: vastaus löytyy ainostaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesus sitä ja jeesus tätä jne. lässynlässyn. Entäs se suuri osa maapallon ihmisistä, jotka eivät usko jeesus kristukseen? Joutuvatko he kadotukseen? Uskon siihen, että kaikki pääsevät samaan paikkaan. Uskoit mihin uskoit. Kun vain elämässäsi pyrit olemaan hyvä muita ja itseäsi kohtaan, niin varmasti kaikki menee hyvin ja sinne taivaaseen pääset.

Kuoleman jälkeinen tila on aika varmana samallainen kuin tila ennen syntymää. Itse en ainakaan pelkää kuolemaa, mutta jos se tulee ennenaikaisesti tai silloin kun itse en sitä halua niin olisin vain pettynyt.

Uskon, että kaikella on paikkansa.

Aloittaja on mietiskellyt aivan oikeansuuntaisesti, sillä mitä me olemme ennen kuolemaa, sitä me olemme sen jälkeenkin.

Ihminen joutui ulos paratiisitilasta, materiasta kehityksen kautta
syntyneen ajatuksen, tietämättään synnyttämän egon sielun takia.
Tuo syntynyt keskus, joutui sitten ajallisena ja aineellisena syyn ja seurauksen lain alaiseksi, eikä ne voi päättyä kuolemassa, vaan niiden on jatkuttava välttämättömyyden pakosta, psykologisena perimänä, eli perisyntinä elämästä toiseen
kunnes ne päättyvät, ja ihminen vapautuu pakollisesta jälleensyntymien kierrosta

Tuon vapautumisen on tapahduttava maaelämän aikana, koska ego on syntynytkin täällä oltaessa aikoinaan.
Vapautumisenkin on tapahduttava täällä oltaessa, ja se voi tapahtua vain ymmärtämällä miksi ja miten olemme joutuneet
tuon lain alaiseksi myös henkisesti, koska paratiisin ihminen ei sitä ollut

NIINKÖ

http://www.youtube.com/watch?v=s-IC6fe9c1s

itku tuollapuolen on kaikille teille jotka kiellätte heidän olemassaolonsa ja nyt tarkoitan kaikkia heitä jotka pitivät yllä rauhaa tässä maailmassa. älkää palvoko jumalaa taikka muita ihmisiä, palvokaa heidän tekojaan... älkää vihatko ihmisiä, vihatkaa heidän tekojaan.