Help me! Tässä mun oirelistaa.

Yks eläjä

OLen huomannu että humalatila laukaisee jotain juttuja päässäni. Kaikista ikävintä on se kun ei osaa niinkun selittää että mitä on päässä tapahtunut..
tulee ahdistunut olo humalassa ja tunne että ikäänkuin olisi käynyt jossain toisessa ulottuvuudessa tai vaikea selittää.. jokin napsahti päässä. Normaali päivä muuttui äkisti kun tulin humalaan. Aina ei ole noin käynyt vaan olen kokenut humalan rentouttavana jolloin olen voinut pitää hauskaa.
Krapulaakaan mulla ei ole tullut kuin kerran.
Huomasin jo aiemmin nauttiessani alkoholia että humalassa tuli jännitystila ja pelotti. Heti kun humala poistui ja tunsi olon normaaliksi niin helpotti. Jatkoin silti käyttöä ja nyt pitkän aikaa kun otin viikonloppuisin niin ei mitään oireita.. nautintoa vaan joten ei tajunnut että voi tulla muutakin ja eilen kun olin mökillä ja saunassa otin niin taas tuli ja silloin tuntui humalan aikana siltä että sekoan ihan täysin... ehkä selittää vois jotenkin niin että tajunta ikäänkuin laajeni... tuntuu samalla tavalla sekavalta olo jos ajattelee että mitä on kuoleman jälkeen tai mihin avaruus loppuu, niin noi on asioita joihin ei yksinkertasesti pysty vastaamaan kukaan... tulee sekava olo sen takia. Mulle tuli sekava olo ihan itestään tosta humalatilasta ja tuntuu v*tun ikävältä nyt.
Oon lukenut kaikenlaista juttua täältä netistä ja tiiän paljon erilaisista psyykkisistä häiriöistä. Olo on muuten normaali m utta nyt vaan ahdistaa ja mietityttää koko ajan miks mun päässä napsahti sillä tavalla. Ikäänkuin tuli jotenkin "Järjen rajat " vastaan... olo tosi v*ttumainen fiilis ja ikäänkuin sitä haluais ettei olis kyenny edes ajattelemaan tommosia niin olo olis normaalimpi :)

Tää tällanen homma alkoi siitä kun otin ekat kännit vuosi takaperin ja parin päivän päästä heräsin yöllä samanlaiseen tunteeseen ja koko seuraavan viikon mietin että mitä ihmettä mun päässä tapahtui sillon kun heräsin.
tuntuu tosi yksinäiseltä kun kaikki on tapahtunut vain mun päässä ja kukaan ei tiedä mun olosta mitään. Inhottavaa. Ja se kun ei osaa selittää kun tunnelma on niin sekava:
Aina kun olen ottanut niin tulee vähän harmittomampi fiilis... yleensä siis kun tavallaan sammun ja herään niin kaikki tuntuu vähän aikaa sekavalta ja on tosi vaikea selittää sitä ajatusta mikä tuntui niinkun järjelliseltä unessa ja herätessään sitä jää miettimään mutta ei muista! se kun ei muista niin jää vaivaamaan.

Uskaltauduin silti juomaan myöhemmin mutta tällä kertaa päätin nyt etten enää ota. Pysyn erossa viinoista kun ne selvästi tekee tällaista ja on tehnyt muillekin... oon lukenut mutta kaikille jollain tavalla voi stimuloida jotain päässä.

Mullakin on ollut henkisiä juttuja pienestä pitäen ja olen kuntoutustuella, aikuinen äijä. On harrastuksia ja elämä kulkee muuten ihan ok, mutta kaikki tää mysteeri että "Miksi olemme täällä" ja "Mitä maailma on" niin mitä enemmän ikää tulee niin tuntuu että jotenkin muuttuu koko ajan ihmisenä ja sitä ihmettelee että olis ollut parempi sillon nuorempana kun ei tiennyt mitään miten ihminen voi muuttua iän myötä.... mulle se on ahdistavaa.

Paniikkia mulla on ollut aiemmin ja sen takia lääkityskin, mutta lääkkeet ei sopineet mulle koska ne aiheutti depersonalisaatiota eli just sitä että on ihan kuplassa ja kaikki kulkee vähän jäljessä, ajatus jne.
pelkään tota ihan h*lvetisti ja siitä on jäänyt mulle trauma.... pelkään sitä ettei mikään tunnu enää normaalilta ja sen takia olen nytkin ja ton alkoholin tuoman jutun takia v*tun ahdistunut.

En silti ole saanut semmosta tilaa päälle enää mitä tuli joskus lääkkeistä. Lopetin nimittäin lääkkeet vuosia sitten ja depikset jäi sitte pois.
Sain lääkkeet paniikkioireisiin ja jännitykseen, sopersin psykologille vähän liikaa kaikenlaista kun olin niin nuori enkä ymmärtäny että mitä edes laitan suuhuni.
Pakko-oireet multa jäi kyllä pois... ne oli aika inhottavia kans.
Ne oli semmosia että voi verrata ikäänkuin kutinaan... kun joku kutisee niin tulee tunne että on pakko rapsuttaa ja siitä seuras tietysti mielihyvän tunne ja mulla tuli samalla tavalla pakkotunne esim. kääntää silmiä tiettyyn asentoon ja sehän ei edes tavallaan onnistu kun näkökenttä on rajallinen.. jotenkin onnistuin aina kikkailemaan pyörittämällä silmiä että sain sen mielihyvän tunteen. Sama asia myös tuli niin esille että oli pakkotunne äännähdellä tai jopa tunne että piti hengittää tosi syvään ja sillon tuntui siltä että ei riittänyt se mihin keuhkot pystyy että kuinka syvään vedät henkeä...

Onkos teillä muilla tullut semmosta oloa että unessa tai humalassa tulee joku selittämätön tunne kuten mulle ja jota ei pysty selittämään?
samalla tavalla kun harva niitä uniaankaan muistaa ja mulla ne on tosi sekavia olleet aina... tulee jotenkin alitajunta liikaa esiin.

5 kommenttia

Vastaukset

  • Haluaisin vielä yrittää selittää jotenkin sitä mikä humalassa päässä napsahti.. Onko kukaan teistä koskaan miettinyt että missä me ihmiset olisimme jos koko maailmankaikkeutta ei olisi olemassa? Mitä olisi ilman maailmankaikkeutta?

    Siis varoituksena sanon että ton miettimisestä tulee tosi ikävä fiilis ja kun tajuaa ettei siihen löydä vastausta niin tulee surullinen ja paniikkimainen olo.. ahdistava.
    Ja alkaa miettimään että selviääkö tästä ikinä ja onko toi ajatus koko ajan läsnä... ehkä se on jonkinlaista kuolemanpelkoakin, kontrollin menetystä .... kun ajattelee miten pienestä elämä on kiinni, ihmisiä kuolee koko ajan ja syntyy,.. lapsena ei tajua tälla lailla näitä juttuja vaan kaikki on huoletonta... nyt sitten tajunta jotenkin laajenee tai tajuaa paremmin ja onko se sitten hyvä? ei.

    Yleensä nää välillä unohtuu kun palaa normaali rutiiniin ja päivärytmiin mutta aina herätessä tuntuu olo sekavalta ja koko ajan miettii että tää koko maailma on tosiaankin suuri mysteeri .... tuntuu että muut ei sitä tajua että vain itse tajuaa ja se saa aikaan paniikin.. siksi etinkin kohtalotovereita :(

    oli tosi ikävää eilen kun jotenkin hahmotti mielessään humalassa että mitä on kun maailmaa ei olisi tai missä olen kun olen kuollut... mutta ei muista ja siitä jää epämiellyttävä olo. Nyt sitte yrittää palata normaaliin arkeen mutta tuntuu että olis jossain ulottuvuudessa että tää meidän maapallo ja elämä on vain yksi kaikessa maailmankaikkeudessa...

    ja tämän lisäksi uni muistuu mieleen tosi ahdistavana. siinä on ikäänkuin semmonen tunnelma.

    • Ja jos jaksatte vielä lukea niin mua on viime aikoina häirinneet kaikenlaiset pikku mielenhäiriöt... tosin niitä on ollut koko ikäni vaihtelevasti.
      Yksi niistä on tällainen joka pyörii mielessä koko ajan:
      Kun ostan jonkin esineen esim. cd-levyn niin en "aisti" sitä normaalisti vaan tuntuu että sitä pitäis kattoo pitkään että nauttii siitä mitä on ostanut. Kuulostaa tietenkin tyhmältä mutta mulle tulee tommonen fiilis. Sama fiilis on jos katon mun vaimoa että aistin normaalisti näkemäni. Jos unohdan tämän ajatuksen niin sitten tuntuu hyvältä ja en ajattele koko asiaa. tää on kuitenkin lievää.

      Toinen ongelma on se jonka takia välillä meinaa heittää itkun puolelle öisin on se kun en jostain syystä kehtaa olla oma itseni vaimoni läsnä. En saa sanotuksi mikä vaivaa jne. Sitten kaduttaa aina öisin kun mulla on eri rytmi ja valvon pitkään ja herään myöhään päiväl.
      Olen omaksunu jonkinlaisen roolin että mulla ei ole mitään hätää kun vaimo on läsnä ja en osaa niinkun purkaa tunteita enkä ees lähestyä, halata vaikka tekis mieli. Tai osaan toki halata jne. mutta en osaa olla oma itseni esim. sanoa että " mulla on ikävä sua " jne. kaikki tuntuu vaan näyttelyltä.


    • .................... kirjoitti:

      Ja jos jaksatte vielä lukea niin mua on viime aikoina häirinneet kaikenlaiset pikku mielenhäiriöt... tosin niitä on ollut koko ikäni vaihtelevasti.
      Yksi niistä on tällainen joka pyörii mielessä koko ajan:
      Kun ostan jonkin esineen esim. cd-levyn niin en "aisti" sitä normaalisti vaan tuntuu että sitä pitäis kattoo pitkään että nauttii siitä mitä on ostanut. Kuulostaa tietenkin tyhmältä mutta mulle tulee tommonen fiilis. Sama fiilis on jos katon mun vaimoa että aistin normaalisti näkemäni. Jos unohdan tämän ajatuksen niin sitten tuntuu hyvältä ja en ajattele koko asiaa. tää on kuitenkin lievää.

      Toinen ongelma on se jonka takia välillä meinaa heittää itkun puolelle öisin on se kun en jostain syystä kehtaa olla oma itseni vaimoni läsnä. En saa sanotuksi mikä vaivaa jne. Sitten kaduttaa aina öisin kun mulla on eri rytmi ja valvon pitkään ja herään myöhään päiväl.
      Olen omaksunu jonkinlaisen roolin että mulla ei ole mitään hätää kun vaimo on läsnä ja en osaa niinkun purkaa tunteita enkä ees lähestyä, halata vaikka tekis mieli. Tai osaan toki halata jne. mutta en osaa olla oma itseni esim. sanoa että " mulla on ikävä sua " jne. kaikki tuntuu vaan näyttelyltä.

      Syön E-Epaa ja 5HTP tuotetta tällä hetkellä. Ostin ne sen takia kun joskus aiemmin sain niistä vähän apua ahdistukseen.... tosin silloin lenkkeilinkin paljon ja piristihän sekin osaltaan. Vitamiineja syön myös.


  • Ole rohkea ja yritä lähestyä vaimoasi.

  • Käytkö sinä missään terapiassa tällä hetkellä? Tuli nimittäin mieleen että se olisi varmasti sinulle hyväksi, siellä voisit keskustella näistä mieltäsi painavista asioista.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.