Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Aina on ootettu yhteen enemmän ja vähemmän. Erota on meinattu jne. Viimeisten vuosien ajan on kaikki vapaapäivät, lomat ja melkeinpä arki illatkin mennyt tappelemiseksi. Aiheet on yleensä olemattomia ja typeriä. Usein tunnen todella vihaavani miestäni ja aika ajoin rakastavani. Huomaan että uhkailen peruvani tulevat vapaat ja yhteiset lomat koska tiedän ennakkoon mitä tulemanpitää. Koskaan en kuitenkaan peru ja aina sitä kadun. Huomaan usein ajattelevani avioeroa ja elämää ilman avioliittoa, yhtä usein huomaan kehuvani puolisoa esim työkavereille ja sillä hetkellä tarkoittaen sitä. Liitossamme on tapahtunut paljon hyvää ja paljon pahaa. Liittomme on myös monessa mielin hyvä. Ja puolisoni ainakin enimmäkseen monelle haavekuva myös minulle. Mutta, ne huonot puolet ovat alkaneet häiritsemään enemmän ja enemmän ja usein tuntuu että ero olisi ratkaisu. Menimme hyvin nuorina yhteen ja mietinkin että onko kysymyksessä aikuistuminen ja se että ollaan kasvamassa erilleen. En haluaisi heittää liittoani turhaan pois, en myöskään haaskata elämääni onnettomana. Mistä ihmeestä löydän ratkaisun?
Joka päivä riidellään.
17
866
Vastaukset
- 12
Sama tilanne, nuorina yhteen, nykyisin olen huomannut että enimmän aikaa vihaan vaimoani.
Toki meillä ei riidellä niin kauheasti koska itse ainakin osaan painaa vihani pahkaani riittävän hyvin.
Eroa olen myös ajatellut viime vuosina entistä useammin, mutta en tiedä, kait sitä on jo niin tottunut toiseen että ei saa aikaiseksi.
Sen tavallaan olen tiennyt aina että loppuelämääni en vaimoni kanssa halua viettää.
Melkoinen dilemma tämä.- Saarah
Olet oikeassa, hankala paikka. Periaatteessa liittomme on onnellinen moneltakin kantilta katsottuna. Osa myös minusta ajattelee ettei olla loppuelämäämme yhdessä, kuitenkin toinen osa ei voi kuvitellakkaan elämää erillään. Mieheni on sanonut ettei halua ikinä erota minusta. Teemme aika paljon töitä, ja varsinkin minulla on ollut työelämåssä aikuisten oikeasti rankkaa ja haastavaa. Vapaa päiviä on vähän ja tarvitsisin todella rentoutua silloin. Puolisoni on kiukkuinen kuin p..kle kun on väsynyt, nälkäinen tai stressaantunut ja minä aistin sen herkästi jolloin hermostun ja menetän malttini kun en saa harmoonista vapaata. Soppa onkin valmis. Lisäksi koen että mieheni käyttää paljon rahaa ja häviääkin sitä rutkasti esim jatkuvissa autokaupoissa. Sitten kun hänellä kiristää rahahuolet ja se ahdistus tuhoaa vapaa iltani menetän malttini. Mitä sitä isomies inisemään kun on itse väen vänkä sopan keittänyt, vastusteluistani huolimatta. Tässäpä pinta raapaisu roihun sytyttäjistä. Olemme puhuneet asiosta miljoona kertaa mutta minkä mieheni luonteelleen voi - alkukantainen. Ja minä taas sille että toisen tunnetilat heijastuvat mielialaani. Silti mieleen hiipii aika ajoin ajatus että jossain on minulle sopivampi harmoonisempi ihminen. Tai sitten ei. Usein mietin että ehkä haluaisin elää yksin. Sen verran olen monessa sopassa keitetty että tiedän ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen, enkä siis ole millään lailla kiinnostunut muista miehistä. Taidan vain olla väsynyt omaan elämääni.
- 12
Saarah kirjoitti:
Olet oikeassa, hankala paikka. Periaatteessa liittomme on onnellinen moneltakin kantilta katsottuna. Osa myös minusta ajattelee ettei olla loppuelämäämme yhdessä, kuitenkin toinen osa ei voi kuvitellakkaan elämää erillään. Mieheni on sanonut ettei halua ikinä erota minusta. Teemme aika paljon töitä, ja varsinkin minulla on ollut työelämåssä aikuisten oikeasti rankkaa ja haastavaa. Vapaa päiviä on vähän ja tarvitsisin todella rentoutua silloin. Puolisoni on kiukkuinen kuin p..kle kun on väsynyt, nälkäinen tai stressaantunut ja minä aistin sen herkästi jolloin hermostun ja menetän malttini kun en saa harmoonista vapaata. Soppa onkin valmis. Lisäksi koen että mieheni käyttää paljon rahaa ja häviääkin sitä rutkasti esim jatkuvissa autokaupoissa. Sitten kun hänellä kiristää rahahuolet ja se ahdistus tuhoaa vapaa iltani menetän malttini. Mitä sitä isomies inisemään kun on itse väen vänkä sopan keittänyt, vastusteluistani huolimatta. Tässäpä pinta raapaisu roihun sytyttäjistä. Olemme puhuneet asiosta miljoona kertaa mutta minkä mieheni luonteelleen voi - alkukantainen. Ja minä taas sille että toisen tunnetilat heijastuvat mielialaani. Silti mieleen hiipii aika ajoin ajatus että jossain on minulle sopivampi harmoonisempi ihminen. Tai sitten ei. Usein mietin että ehkä haluaisin elää yksin. Sen verran olen monessa sopassa keitetty että tiedän ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen, enkä siis ole millään lailla kiinnostunut muista miehistä. Taidan vain olla väsynyt omaan elämääni.
Tuo loppukomenttisi, "väsynyt omaan elämään" nasahti.
Ehkäpä ihmisella tulee tietyyn ikään päästessään tavallaan tunne että tässäkö tämä nyt on, mitä järkeä on jatkaa, kaikki on jo nähty.
Kuitenkin siellä jossain on pinttynyt tunne, mutta ehkäpä jossain sittenkin on se sielunkumpapni jonka kanssa tämä elämä alunperin olisi kuulunut viettää. Se pitää jotenkin liekkiä yllä ja antaa voimia katsoa seuraavan nurkan taakse.
- höh?
Kerro ensiksi, mistä sinä riitelet? Älä takerru siihen, mistä puolisosi pillastuu vaan kerro omat syysi riitelemiseen. Vaikea ottaa kantaa tietämättä tarkemmin, mutta onhan se kai aika outoa, jos 20 vuotta jaksaa tapella.
- Angel-59
Teidän kannattaisi ehkä hakea ulkopuolista apua. Terapia on silloin tarpeen, kun tuntuu joka asiasta tulevan riitaa ja halua jatkaa liittoa kuitenkin on. Älkää jääkö odottelemaan "parempia aikoja", ettei käy, niin kuin meille, jotka ollaan ihan umpikujassa.
- tuomari tuomio
eikö se ole selvää että ette rakasta toisianne koska riitelette aina ettekä pysty järkevään keskusteluun. olis parempi erota
- harkinta-aika
Naulan kantaan, sillä täällä on ihan samaa... Koko elämä jää elämättä, kun vaan painitaan samoissa ongelmissa... Mekin jo 16 vuotta oltu yhdessä - viimeiset viisi jatkuvaa riitelyä - mutta ei se erominenkaan ole mitenkään yksinkertaista. Elämässämme on ollut paljon hyvääkin ennenkuin nämä vastoinkäymiset alkoi... - jotenkin vain on elämä tähän asti kantanut, vaikkei paljoa olekaan enää antanut... Kukaan muu ei voi sanoa sulle , että mitä pitäis tehdä - itse tiedät kuitenkin teidän tilanteen parhaiten, joten itse löydät ratkaisunkin...
- harkinta-aika jatkaa
Itsekään en saa eropäätöstä tehtyä, mutta olen tehnyt toisenlaisen ratkaisun. Tällä hetkellä asumme siis vielä yhdessä, mutta tietyin pelisäännöin elämme molemmat omaa elämää (ei kuitenkaan mitään syrjähyppyjä tmv). Olen lopettanut 'puolison perässä vetämisen' ja esim. aloittanut uudelleen omia harrastuksia sekä ottanut yhteyttä vanhoihin ystäviin. En voi muuttaa puolisoani, mutta omaa asennettani ja suhtautumistani elämään voin muuttaa. Näissä olosuhteissa teen jopa itsekkäitäkin päätöksiä, etten vallan katkeroituisi kokonaan. Itse voin jo hieman paremmin, ja uskon, että myöhemmin olen valmiimpi ja varmempi, joko korjaamaan vielä liittoa tai tekemään sen eropäätöksen, mikäli tilanne eteneekin siihen suuntaan.
- Saarah
Ja taas! Armoton vitutus! Jos juuri nyt voisin vaihtaa paikkaa jonkun kanssa, niin vaihtaisin... Onkohan tämä energian hukka ihan pakollinen. Vapaa ilta kului veetutukseen. Sunnuntai taas töitä ja siitä alkaa uusi kuusi päiväinen työviikko. 4 h kesti vapaa mulla tällä viikolla,.. Voi helvatanhelvata. Hermo menee!
- tsirppis
Se energian hukka on mieletön. Riitojen vuoksi viikonloput menivät minulla yleensä kuin sumussa. Töihin menin usein itkuisena ja koko päivä saattoi töissä mennä "ihan harakoille" kun painin riitojemme kanssa ja soittelimme miehen kans ees taas ja yritettiin sopia kunnes taas illalla uutta riitaa kehiin.
Nyt se on onneksi ohi! - yksin kotona
tyhmä kysymys multa ehka mut miksi olette yhdessä jos riitelette joka päivä. ette ole fiksuja ja ettekä pysty rakentavaan keskusteluun. Ette edes tiedä mitä rakkaus on ja siltin olette naimisissa!!
- aivan sama kuka..
Joo..On siinä menny kahden ihmisen elämä ihan hukkaan riitelemällä päivät pitkät!
Eikö itsestäsi tunnu yhtään typerältä koko elosi, kun olisit voinut sen käyttää paljon paremmin..
Tuskin tosiaankaan rakkautta on edes ollut välillänne, on vain pitänyt JOKU ottaa siihen kiusattavaksi.- Saarah
Toki ymmärrän tämänkin tavan ajatella. To4saalta kun ikää on enemmän kuin selkeästi sinulla, huomaa ettei maailma olekkaan ihan niin mustavalkoista. Eli summa summareum: paska voi osua myös sinun kinttuihin?.
- Saarah
Toki ymmärrän tämänkin tavan ajatella. To4saalta kun ikää on enemmän kuin selkeästi sinulla, huomaa ettei maailma olekkaan ihan niin mustavalkoista. Eli summa summareum: paska voi osua myös sinun kinttuihin?.
- uopöugrte687
Tuolla aiemmin joku jo ehdottikin ulkopuolisen keskusteluavun hankkimista - voisi olla asiaa teidän tapauksessanne, niin ehkä näkisitte asioita vähän muutenkin kuin omalta kannaltanne.
No, minä ja ex päätimme erota reilun 10 vuoden "nahistelun" jälkeen. Kinaa tuli päivittäin tyhmistä asioista, isompia "draamoja" muutaman kerran viikossa - ja lähinnä vain siitä syystä, kun oli hinku provosoida toinen raivon valtaan. Emme osanneet lopettaa monista "hyvistä" aikeista huolimatta. Ehkä suurin syy oli kovin erilaiset temperamentit - itse osaan esim tehdä päätökset asiassa kuin asiassa just heti, mutta exällä meni valehtelematta päiväkausia eikä ne päätökset sen parempia olleet "huolellisesti harkittuina" kuin omanikaan.
Nyt erosta on 2½ vuotta, asun yhteisen lapsemme kanssa omassa huushollissa ja exän kanssa ollaan tekemisissä kerran-pari viikossa ja jopa ihan vapaaehtoisesti. Kun juttu alkaa mennä vanhaksi nahisteluksi, laitetaan puhelin kiinni tai mennään ovesta ulos eikä siitä sen enempää. Osaan arvostaa hiljaisuutta ympärilläni ja olen muuttunut ihmisenä paljon, kun ei energiaa kulu turhaan "riehumiseen". Joskus ero oikeaan aikaan voi olla pelastus - erosimme sikäli "oikein", että pölyn laskeuduttua meistä tuli kavereita exän kanssa. - pitkä parisuhde oli
Minäkin ihmettelin miksi mies aina jakso haastaa riitaa ja sitten syytti minua kun muka aloitin riidan, kaiken takana oli toinen nainen ja erohan meille tuli, sillä hän oli löytänyt sen oikean, mutta ei osannut puhua siitä vaan minua alkoi inhoamaan.
Nyt hän lienee sitten onnellinen, itse olen toipunut vuosia erosta ja ei meinaa loppua tulla. aina on mielessä ja kysyn, miksi?, kun itse rakastin. - Anonyymi
negro
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692217
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012043- 781658
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411480- 781476
- 101377
- 311344
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521238Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169