Universumin energiasisältö

Ensinnäkin avaruus voi olla äärellinen tai ääretön, sitä emme tiedä (ja se on sitä ollut alkusingulariteetista lähtien tähän päivään). Mutta kummassakin tapauksessa sillä ei ole reunaa. Siis EI OLE mitään galakseja avaruuden ”reunalla”, kun mitään reunaa ja vallankaan ”ulkopuolta” ei ole. Kun sieltä 14 miljardin valovuoden etäisyydeltä katseltaisiin tännepäin, niin yhtä vähän voitaisi sanoa meidän olevan avaruuden ”reunalla”. Eli kosmologinen periaate, jokainen piste on samanarvoinen, jokainen piste on halutessamme ”keskipiste”. Kosmos on kaikki, mitä on.

Me voimme tutkia kosmostamme vain ”sisäpuolelta”. Kosmoksen syntymässä syntyivät kaikki luonnonlait. Eli kosmos ei syntynyt missään (koska ei ollut aika-avaruutta dimensioineen), kosmos ei syntynyt koskaan (koska ei ollut aikaa), kosmos ei syntynyt minkään syyn takia (koska ei ollut aikaa ja sen mukana syy/seuraus-suhteita), vallankaan ei kosmos syntynyt minkään ”ulkopuolisen” voiman vaikutuksesta (jumalat yms). Voidaan sanoa kosmoksen olevan ”ikuinen”, eli aina kun on ollut aikaa, on ollut myös kosmos. Tämä alun singulariteetti (joka oli siis tuon ajan KOKO universumimme ja sisälsi jokaisen universumin pisteen) oli kvanttisysteemi, jonka oli fluktuoitava. JOKAINEN piste lähti laajenemaan ja tekee sitä tänä päivänäkin. Siksi sanotaan, että laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, eli se tarkoittaa kosmoksen mittatikkujen pitenemistä.

Jotta menisit vielä enemmän sekaisin, täytyy mainita säieteorioiden hypoteesit, eli preBB-skenariot. Säieteoriat ovat kuitenkin toistaiseksi pelkkää vaikeaa matematiikkaa vailla yhtäkään konkreettista tulosta. Ne myös ennustavat 10^500 mahdollista ristiriidatonta universumia (eikä kukaan tiedä onko omamme niiden joukossa). Toiseksi ovat rinnakkaisuniversumiteoriat, joissa jokainen kvanttiaallon romahdus eriyttää universumien historian, niin että kvanttifysiikan kaikki mahdolliset todennäköisyydet realisoituvat deterministisesti. Sitten ovat multiuniversumit (hyperavaruus), joita poksahtelisi alvariinsa luoden omat luonnonlakinsa. Kaikki nämä spekulaatiot ovat mielestäni turhia, koska määritelmänsä mukaan kosmokset ovat omia kokonaisuuksiansa vailla minkään valtakunnan mahdollisuuksia informaationvaihtoon. Eli tässä vaiheessa unohda koko juttu.

Palaamme standarditeoriaan. Kosmos siis on iältään äärellinen, 13,7 miljardia vuotta (Olbersin paradoksi). Tietoa kosmoksesta saamme pääasiassa sähkömagneettisesta säteilystä (ja siis ei vain näkyvän valon, vaan kaikilla aallonpituuksilla). Tärkeitä etappeja standarditeorian tiellä ovat olleet mm alkuainesynteesi (vedyn ja heliumin määrät), inflaatioteoria (oma tapahtumahorisonttimme), rekombinaatio (v 380.000 BB:stä) jonka me nyt tunnistamme kosmisena 2,7 asteen taustasäteilynä (ja joka muodostaa rajan sille, mistä lähtien voimme saada informaatiota alkukosmoksestamme valon avulla, teoreettinen vielä syvemmälle ulottuva, n 2 sek päähän, olisi neutriinotaustasäteilyn mittaaminen), galaksien muodostuminen ja tähtien energiat, avaruuden laajeneminen jne jne. Eli standarditeorialla on valtavasti vakuuttavia sitä puoltavia havaintoja.

Kosmoksen energian voimme teorisoida täsmälleen nollaksi (seuraa Heisenbergin epämääräisyysperiaatteesta). Siis keskimäärin nollaksi (myös ”tyhjä” avaruus fluktuoi ja synnyttää virtuaalipareja) ja gravitaatio/aine nollaavat toisensa. Nollaeneriainen kosmos voi elää alusta äärettömyyteen. Kosmoksen synty ei siis tarvinnut energiaa. Yhtä vähän sitä on tänä päivänä. Kosmoksen laajeneminenkaan ei tarvitse energiaa (vaikka sille on annettu nimi pimeä energia). Ns pimeä energia on kosmoksen sisäinen ominaisuus, eli mistään ei tarvitse ”pumpata” kosmokseen energiaa laajenemista varten.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291

Jasså du!

Jos ajatellaan kaksiulotteista mallia universumista ilmapallona joka laajenee kuten avaruus kolmessa ulottuvuudessa, niin syntyykö siihen "pallon pintaan" uutta ainetta ja uusia galakseja "rusinoita" ajan kuluessa, vai etääntyykö vain galaksien väli koko ajan ja se tyhjä väli vain kasvaa?

Ensimmäinen vaihtoehto aineen syntyminen eli rusinoiden lisääntyminen ajan kuluessa tarkoittaa sitä että universumin energiasisältö kasvaa ajan kuluessa.

Toinen vaihtoehto, että galaksien tyhjä välimatka vain kasvaa galaksimäärän pysyessä samana taas tarkoittaa sitä että universumin energiamäärä vain jakautuu suurempaan tilavuuteen "energia laimenee".

Itse pidän todennäköisempänä sitä että ainetta ja pikku hiljaa myös siitä muodostuvia galakseja syntyy hiljalleen lisää, kuten tapahtui alkuräjähdyksen jälkeenkin. Tämä aineen lisääntyminen on hyvin hidasta suhteessa jo syntyneen aineen määrään, mutta lisää galaksien ym. kohteiden määrää ajan kuluessa.

Vaikka mitään en aiheesta faktaa tiedä kun en alaa opiskele, niin mitäköhän virkaa niillä " suurimmilla asioilla universumissa " mahtaa olla?

Kasvun kannalta välttämättömiä?

Supernovat kenties?

Paljon asioita jotka mielestäni voivat vaikuttaa avaruuden kehitykseen massana / energiana u name it.