Kummassa asuisit mieluummin

Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset ovat valmiita maksamaan kovempia hintoja ahtaasta keskusta-asumisesta. Se ei vain sovi mitenkään yhteen omien mukavuuskäsityksieni ja -tottumuksieni kanssa.

Vähän kuin jos kylällä olisi kaksi baaria: toiseen sisäänpääsy maksaisi viisi euroa ja toiseen kymmenen. Kymmenen euron baarissa hintaan sisältyisi, että parimetriset korstot käyvät vartin välein antamassa joka asiakkaalle selkään. Ja silti ihmiset jonottaisivat tähän baariin.

Parempi tietysti minun kannaltani näin päin, tai olisi jos minulla yleensäkään olisi joskus mahdollisuus tulla toimeen ja asua omillani. Kunhan hämmästelen.

Sinkkuna asun paljon mielummin kaupungissa kerrostalossa, koska täällä on parempi mahdollisuus tavata se oikea. Nytkin olen iskenyt silmäni alemman kerroksen naapuriin.

Sitten kun en enää ole sinkku, asuisin mielummin luonnon keskellä.

isommassa kaupungissa keskustassa. siis sellasessa jossa oikeesti törmää vieraisiin koko ajan. olis kiva ajatella et koko ajan on seikkailun mahdollisuus. tämmösissä suomalaisittain isoissa se on aivan sama olla rauhassa pari kilsaa keskustan ulkopuolellakin. ihan samat tsäännssit kohdata ketään.

jos olisin nuorempi niin tietty joku iso opiskelija-asuinalue olis varmaan se paras seuranetsinnässä.

Asuisin mieluiten siten, että se tekisi positiivisen vaikutuksen naiseen. Helsinkiläisnäkökulmasta oma kerrostaloasunto keskustasta tai rivari Länsi- Pohjois- Itä-Helsingin arvoalueilla kävisi mieluusti kummatkin :)

Asun kuitenkin kerrostalossa ns. ghetossa, eikä se ole mikään valtti.

Kummassakin on noin muuten puolensa - rivarissa tai omassa talossa pelkään kuitenkin että uppoutuisin harrastuksiini enkä tuntisi tarvetta käydä missään, voisi ehkä jäädä yksinäisemmäksi helpommin. Luonto on noin yleisemmin ottaenkin viihtyisämpää kuin betoniviidakko omaan makuuni.

Rauhallisessa lähiörivarissa luonnon keskellä. Ei ikinä mihinkään keskelle kaupunkia. Never ever.

Ja niin muuten asunkin :)

Tietysti keskustassa. Pitää olla säällinen konttausmatka kapakasta kotiin.

Tietysti keskustassa, kuten asunkin.

Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset haluavat ehdoin tahdoin asua lähiössä kaukana kaikesta. Se ei vain sovi mitenkään yhteen omien mukavuuskäsityksieni ja -tottumuksieni kanssa.

Vähän kuin jos kaupungissa olisi kaksi asuntoa: toinen olisi 20 kilometrin päässä työpaikasta, 20 kilometrin päässä baarista ja 20 kilometrin päässä kavereista. Toinen taas olisi 500 metrin päässä työpaikasta, 500 metrin päässä baarista ja 500 metrin päässä kavereista. 20 kilometrin päässä sijaitsevaan asuntoon sisältyisi säännöllinen bussikyyti, mutta siihen tulisi varata aina 45 minuuttia suuntaansa, kun haluaisi joko töihin, baariin tai tavata kavereita. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi aamuisin pitäisi herätä tuntia aikaisemmin, jotta ennättäisi töihin, kun taas keskustassa voisi nukkua pitkään ja kävellä töihin valitsemanaan ajankohtana. Silti ihmiset jonottaisivat näitä 20 kilometrin päässä sijaitsevia asuntoja.

"Keskustassa kerrostalossa vai rauhallisessa lähiörivarissa luonnon keskellä"

Helsingin keskusta ei oikein houkuttele, siellä on enimmäkseen vanhoja purkukelpoisia taloja, ja asunnot maksavat sen verran, ettei ole sen arvoista. Joku 30-luvun talo ei oikein nappaa, ovat laittaneet koksia ja muita rakennusjätteitä kerrosten väliin äänieristeeksi. Ilmastointi on onneton. Uudet kerrostaloasunnot maksavat taas sen verran paljon keskustasta, että pitää olla miljonääri että on varaa asua siellä. Joku 50 neliön kämppä saattaa maksaa puoli miljoonaa.

Kun koneelliseen tulo/poistoilmanvaihtoon on tottunut, niin ei enää halua asua tunkkaisissa vanhoissa taloissa, jossa on vain poistoilmanvaihto, tai lisänä painovoimainen ilmanvaihto. Sen huomaa esim. siitä että sokeritoukat eivät menesty näissä uusissa hyvin ilmastoiduissa asunnoissa, kun kosteutta ei pääse syntymään sisällä vaikka hengitysilman vuoksi. Niitä toukkia tulee viemäreistä vielä uusissakin taloissa, mutta eivät oikein pysty lisääntymään.

Itse suosin ainakin lähiöitä, jotka ovat ihan keskustan tuntumassa, sieltä saa uudemman asunnon kohtuulliseen hintaan. Työmatka ei ole ongelma minulle, koska ei ole työtä =)

Toki on näissä uusissa taloissakin ongelmansa, nykyajan rakennustekniikka on ihan perseestä, mitä tulee rakennusten kestävyyteen. Eli pitäisi ulkoseinät rakentaa paljon massiivisemmin, että talo kestäisi 100 vuotta vaikka. No, nykyajan huijauksilla kaikki tuntuu menevän läpi, mutta eiköhän se sitten harmita, kun ensimmäinen julkisivuremontti tulee jo noin 20-30 vuoden päästä rakennuksen valmistumisajankohdasta. Betonielementtien saumauksetkin, kuulostaa "vähän" alkeelliselta, ei sellaista tarvitse tehdä vanhoille taloille edes. Ihan persetekniikkaa, jos tuollaista tarvitsee tehdä jo 20 vuoden päästä.

Jos työ- tai opiskelupaikan saisin keskustasta niin voisin muuttaa kerrostaloon keskustaan. Ei se olisi ongelma mutta jos on valinnan varaa asun mielummin lähiörivarissa. Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni ja vehreät lenkkipolut voittavat ylivoimaisestikaupungin pölyiset kadut.

Lähiörivarissa.

Nykyinen rauhallinen kerrostalo vain 2 km:n päässä ydinkeskustasta on oivallinen asumistapa.

mulla asunto keskustassa ja maatila uudellemaalla. nykyään asun landella koko ajan :-)

nuorena oli kivaa kun saattoi kävellä himaan baareista. Ei kiinnosta enää. Ikää 45 v.