Näettekö mitään mieltä säästellä henkistä pääomaansa siinä, missä aineellisen puskurirahastonkin katsotaan olevan hyödyllinen ja jopa välttämätön?
Vaihtoehtoisesti voisi viettää hektistä henkistä elämää, jossa omaa henkistä pääomaansa kulutettaisiin kädestä suuhun. Mainitsen esimerkkeinä vaikkapa aggressiivisen seksielämän sekä holtittoman päihdekäyttäytymisen, jotka väistämättä kuluttavat ihmisen henkistä pääomaa.
Vai ajatteletteko niin, että henkinen pääoma on ihmisellä vakio ja se kasvaa takaisin, kuin sisiliskon häntä?
Täytyisikö henkisen ja aineellisen pääoman olla balanssissa em. tavalla?
Sosiaalinen pääoma lienee se, joka kasvaa korkoa sitä käytettäessä, mutta onko sitäkään syytä kasvattaa muiden pääomien kustannuksella?
Jos nyt laajennetaan asia koskemaan ihmissuhteita sekä kumppaninvalintaa, niin tyypillistä on, että kumppania kohtaan on joitain odotuksia. Toinen vaihtoehto on, että valitaan kumppani välittömästi, omien eläimillisten viettien toimiessa päätöksentekijänä ja tältä pohjalta lähdetään elämään elämää eteenpäin.
On kai aika tavallista odottaa, että kumppanilla on jonkin verran aineellista pääomaa. Myöskin joissain piireissä suorastaan vaaditaan tiettyjä immateriaalisia pääomia, kuten korkeaa koulutusta.
Henkilökohtaisesti arvostaisin eniten henkistä pääomaa ja niin, että sitä on myös varastossa. Ei riitä, että sitä henkistä pääomaa on omiksi tarpeiksi. Sen on voitava laajentua myös ympäristön tarpeita kattamaan tarpeen vaatiessa.
Vaihtoehtoisesti voisi viettää hektistä henkistä elämää, jossa omaa henkistä pääomaansa kulutettaisiin kädestä suuhun. Mainitsen esimerkkeinä vaikkapa aggressiivisen seksielämän sekä holtittoman päihdekäyttäytymisen, jotka väistämättä kuluttavat ihmisen henkistä pääomaa.
Vai ajatteletteko niin, että henkinen pääoma on ihmisellä vakio ja se kasvaa takaisin, kuin sisiliskon häntä?
Täytyisikö henkisen ja aineellisen pääoman olla balanssissa em. tavalla?
Sosiaalinen pääoma lienee se, joka kasvaa korkoa sitä käytettäessä, mutta onko sitäkään syytä kasvattaa muiden pääomien kustannuksella?
Jos nyt laajennetaan asia koskemaan ihmissuhteita sekä kumppaninvalintaa, niin tyypillistä on, että kumppania kohtaan on joitain odotuksia. Toinen vaihtoehto on, että valitaan kumppani välittömästi, omien eläimillisten viettien toimiessa päätöksentekijänä ja tältä pohjalta lähdetään elämään elämää eteenpäin.
On kai aika tavallista odottaa, että kumppanilla on jonkin verran aineellista pääomaa. Myöskin joissain piireissä suorastaan vaaditaan tiettyjä immateriaalisia pääomia, kuten korkeaa koulutusta.
Henkilökohtaisesti arvostaisin eniten henkistä pääomaa ja niin, että sitä on myös varastossa. Ei riitä, että sitä henkistä pääomaa on omiksi tarpeiksi. Sen on voitava laajentua myös ympäristön tarpeita kattamaan tarpeen vaatiessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.