Tosiasiahan on se, että vaikka olisi kuinka ihastunut jonkun kirjoittamaan tekstiin, niin kyllä se on ihmisen kasvot, joiden perusteella ihmisestä lopullisesti kiinnostuu tai jonka avulla tästä vierottuu. Ainakin itselläni on näin.
Kokemukseni perusteella voisin suositella melko pikaista näkemistä. Paitsi, koska en itse ole halukas ihmisiä ylimääräisesti tapaamaan, kuvan näkeminen riittää vahvistamaan sen, missä mielessä toinen voisi olla kiinnostava.
Minua miellyttävät tietynlaiset kasvonpiirteet ja minä tiedän tarkkaan minkälaisista kasvoista viehätyn. Lisäksi arvostan enemmän hyvin säilyneitä kasvoja, kuin hyvin säilynyttä vartaloa. Tuossa jälkimmäisessä viittaan siihen, että vanhenemiseen jopa kuuluu lievä painonmuodostus.
Jokaisella on tietenkin omat tapansa valita kumppaninsa, mutta oman vaativuuteni tietäen en edes halua laittaa treffi-ilmoitusta, saati sitten lukea niitä.
Älkää te olko niin pettyneitä, jos teille ei kirjoitetakaan. Minä kirjoitin erälle miehelle ja hän kertoi rakastavansa ajatusmaailmaani. Samoin itse olin hyvin viehättynyt hänen tavastaan ilmaista itseään.
Kun sitten tapasimme, onneksi melko pian, niin kumpikaan ei viehättynyt toistensa fyysisistä ominaisuuksista ja siihen päättyivät viestittelytkin.
Kokemukseni perusteella voisin suositella melko pikaista näkemistä. Paitsi, koska en itse ole halukas ihmisiä ylimääräisesti tapaamaan, kuvan näkeminen riittää vahvistamaan sen, missä mielessä toinen voisi olla kiinnostava.
Minua miellyttävät tietynlaiset kasvonpiirteet ja minä tiedän tarkkaan minkälaisista kasvoista viehätyn. Lisäksi arvostan enemmän hyvin säilyneitä kasvoja, kuin hyvin säilynyttä vartaloa. Tuossa jälkimmäisessä viittaan siihen, että vanhenemiseen jopa kuuluu lievä painonmuodostus.
Jokaisella on tietenkin omat tapansa valita kumppaninsa, mutta oman vaativuuteni tietäen en edes halua laittaa treffi-ilmoitusta, saati sitten lukea niitä.
Älkää te olko niin pettyneitä, jos teille ei kirjoitetakaan. Minä kirjoitin erälle miehelle ja hän kertoi rakastavansa ajatusmaailmaani. Samoin itse olin hyvin viehättynyt hänen tavastaan ilmaista itseään.
Kun sitten tapasimme, onneksi melko pian, niin kumpikaan ei viehättynyt toistensa fyysisistä ominaisuuksista ja siihen päättyivät viestittelytkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Analysoin vielä lisää.
Koska minulla on hyvä itsetuntemus, se karsii mahdollisia kiinnostuksenkohteita entisestään. Minä en tarvitse mitään kokeiluja, jossa katsottaisiin, kuinka hyvin toisillemme sopisimmekaan. Minä en lähde kokemaan mitään fyysisiä seikkailuja himon johdattamana ja sitten jää odottamaan tuhkasta nousua Fenix-linnuksi.
Minun ei tarvitse kokeilla enää mitään, koska minä näen ensin kirjoituksesta ja sitten lopullisesti kuvasta sen, mitä minun tarvitseekaan nähdä.
Minä en jousta tietyissä vastakkaisen sukupuolen huonoissa ominaisuuksissa, koska tiedän, että niillä tulisi olemaan huono vaikutus itseeni. Minä en uhraa itseäni ja tasapainoista elämääni minkään ihmssuhteen vuoksi, vaikka joku toinen voisi näin tehdä kumppaninkaipuussaan.
Minä en tarvitse ketään. Koska minussakin on huonoja ominaisuuksia, pyrin välttämään niiden vahvistamista siten, että valitsisin henkilön, jolla juurikin tulisi olemaan tällainen vaikutus. En ole täysin immuuni ulkoiselle vaikutukselle, joten ainoa tapa toimia oikein, on valita sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka vaikuttavat minuun vahvistavalla eikä heikentävällä tavalla.
Ihminen voi olla kuinka mukavaa seuraa, mutta jos tietyt henkiset kriteerit eivät täyty fyysisten ominaisuuksien ohella, niin se on fantasian loppu.
"Koska minulla on hyvä itsetuntemus, se karsii mahdollisia kiinnostuksenkohteita entisestään."
Itsellä sama kokemus, mutta se on kohdallani johtanut siihen, ettei kumppanin ulkonäöllä ole enää läheskään mitään merkitystä minulle. Vaikka kasvojen, kropan symmetria olisi kaikkien esteettisten vaatimusten mukaisesti täydellinen, ei se itseäni kiinnosta pitkään, jos persoonallisuus on epäkiinnostava tai sen julkituominen kommunikoimalla ei onnistu alkuunkaan.
Rakastan esteettisiä elämyksiä. Voin ympäröidä elämäni niillä ilman, että kumppanini täytyisi sellainen olla. Vanha klisee, mutta se on kuitenkin katoavaa tai ainakin muuttuvaa.. Toki persoonallisuutemmekin muuttuu, mutta ehkä ei niin perustavanlaatuisesti ja nopeasti.
"Ihminen voi olla kuinka mukavaa seuraa, mutta jos tietyt henkiset kriteerit eivät täyty fyysisten ominaisuuksien ohella, niin se on fantasian loppu."
Luulen ymmärtäneeni, kaiken muun mitä kirjoitit, paitsi tuota virkettä. Tarkoitatko, että haluat elää fantasiassa?
Harmittavaa on aina se kuinka teksti lupaa enemmän kuin sitten fyysiset ominaisuudet sietää. Voi olla toisinaan että pelko ja jännitys pilaavat keskinäisen kommunikoinnin kasvotusten.
Treffi-ilmoitus tavallaan on lupaus. Lupaus paremmasta tulevaisuudesta?
Jatkuu.
Olen itse keski-ikäinen ja vaikka arvostankin nuorekasta ajatusmaailmaa, niin on myös tiedettävä, mitä perua tuo nuorekas itsensäilmaisu on. Joissain kohdin tuntuu, että se on tietyn persoonan osa-alueen kehittymättömyyttä.
Koska parisuhde ei ole terapiasuhde enkä itse alkaisi kenenkään psykologiksi, niin luonnollisesti sitä siirtyy sivummalle näissäkin tapauksissa.
Toisaalta taas jonkun ajatukset ovat vanhanmallisia eikä itse haluaisi mietiskellä hautausmaita ja eri sairauksia edes osa-aikaisesti - puhumattakaan synkistä tulevaisuudenvisioista, niin...!?
Ymmärtääkö kukaan, mitä minä puhun?
Sen enempää analysoimatta, niin vaikutat melko kriittiseltä, ihmisiä lokeroivalta ja hieman ehdottomalta idealistilta - en tarkoita tätä negatiivisena kritiikkinä, totean vain että olet tietynlainen, ja kaltaisiisi (naispuolisiin) olen törmännyt (ja tullut puolestaan tyrmätyksi kuvan perusteella), ominaisuudet synkkaa paperilla mutta sitten vaan en kelpaakaan heti kun kuva on läimästy tiskiin... uskon että tämä ominaisuuksien lokerointi on vain tapa käsitellä tunteitasi, joku enemmän empaattinen sanoisi että "kemiat ei vaan kohdanneet, ei syttynyt liekki ei..." menemättä noin pikkutarkasti yksityiskohtiin. Ihminen pystyy kuitenkin sekunnin murto-osassa esim. päättelemään onko webbisivu kiinnostava vai ei, sama profiilikuvissa - taito pohjautuu varmasti jostain syvältä biologiastamme ja olemme sille osin sokeita.
Hyvä kirjoittaja on ehkä sama kuin taitava photoshoppaaja, eli pystyy risukasastakin saamaan houkuttelevan prinssin/prinsessan näköisen valokuvan, mutta sama persoona ei välttämättä välity kuvassa/puheessa/kehonilmaisussa ollenkaan koska henkilö ei kuitenkaan pysty fyysistä todellisuutta kirjoitustaidoillaan muokkaamaan vaan tekstiä lukiessasi (kuten tätäkin) olet hetken kirjailijan mielikuvitusmaailmassa... teksti jota tuotat on lähempänä päänsisäistä minäkuvaasi ja maailmaasi, kun taas kontaktitilanteissa on niin paljon eri muuttujia pelissä, että kyseessä on toinen maailma jossa toiset säännöt, joskin kirjallinen persoona varmasti on häivähdyksenä olemassa siinäkin läsnä.
itse uskon että asia on näin: ihmisen ajatusmaailmaan, hänen tekstiinsä voi ihastua ja kokea hänet kiinnostavana - ja pettyä kun tapaa livenä, ja sinun ehkä kannattaa miettiä enemmän maailmaa jossa elät, eli miten tieyn oloinen ihminen sopisi ystäviesi, perheesi ja harrastusten kanssa yhteen, häpeäisitkö tuoda hänet esille vai näyttelisitkö ylpeänä muille. Koska jollain tasolla uskon että onnellisuus parisuhteista tulee siitä miten se vaikuttaa ympäristöösi, nostaako va laskeeko se statustasi mmuiden silmissä? . Eli oikeasti et mieti omia kriteereitäsi vaan muiden ihmisten... muuten se tekstissä oleva ideaalikuva jostain ihanasta (mutta rumasta tai muuten ongelmallisesta) ihmisestä voisi riittää. Ehkä autiolla saarella näin kävisikin.
"Olen itse keski-ikäinen ja vaikka arvostankin nuorekasta ajatusmaailmaa, niin on myös tiedettävä, mitä perua tuo nuorekas itsensäilmaisu on. Joissain kohdin tuntuu, että se on tietyn persoonan osa-alueen kehittymättömyyttä. "
Olen kovasti eri mieltä tuosta.
Ajatusmaailman nuorekkuuden voi tietysti määritellä monin eri tavoin, mutta itse ajattelen, että kyse on ennen kaikkea siitä, että ihminen ei ole kyynistynyt niin paljoa kuin hänen ikäisensä ja vastaavassa elämäntilanteessa oleva ihminen keskimäärin. Epäkyyninen ihminen katselee elämää ja sen tarjoamia mahdollisuuksia avoimin mielin, ja uskaltaa antaa mahdollisuuden epätodennäköisellekin ajatellen vaikkapa niin, että vaikka se saattaa olla ajanhukkaa, siitä saattaa yhtälailla saada uusia, odottamattomia ja ennen kaikkea positiivisia ja maailmankuvaa laajentavia kokemuksia.
Hieman toisin ilmaistuna epäkyynisyyden (nuorekkuuden) voisi ajatella niin, että kyyninen ihminen suojautuu pettymyksiltä välttelemällä niitä, kun taas nuorekkaampi ihminen ei koe sellaista suojautumista tarpeelliseksi, sillä hän osaa käsitellä pettymykset ja haluaa oppia niistä.
Tuollainen tuskin on millään tavalla luettavissa kehittymättömyydeksi.
Lieneekö ongelma sitten siinä, ettei aloittajalla nettideittailu ole ideaalinen tapa hakea kumppania. Itsellä on aina ollut korkea kynnys kutsua ketään treffeille verrattuna siihen kuinka monen kanssa olen kirjoittellut. Voi kuitenkin sanoa, että omalta kohdalla olen paria poikkeusta lukuunottamatta pitänyt toisesta ja tunne on ollut molemminpuolinen kolmasosassa. Tämä systeemi on sopinut minulle, joku toinen tykkää käydä kymmenillä tai sadoilla treffeillä.
"Lieneekö ongelma sitten siinä, ettei aloittajalla nettideittailu ole ideaalinen tapa hakea kumppania."
Niin, jos pettymys syntyy siitä, että se oma odotus, fantasia yms on toisesta tietynlainen jo valmiiksi ennen tapaamista? Kiinnitämmekö kuvissa, profiileissa huomion johonkin sellaiseen, joka livetilanteessa "häviää" olemuksen muihin piirteisiin?
Sama ihminen, joka aiheuttaa sen pettymyksen nettideiteillä, voisi livessä, vaikkapa työkaverina pikkuhiljaa tutustuessa vaikuttaa ihan kivalta ulkoisestikin jne
.
Otsikko voisi olla "Tekstin luomasta kuvasta valokuvan luomaan kuvaan". Todellisuus on asia erikseen. :)
Pystyn tietysti itsekin yleensä kuvan perusteella sanomaan, miellyttävätkö ihmisen kasvonpiirteet vai ei, mutta fyysiseen viehättävyyteen vaikuttavat paljon ilmeet, eleet, tapa liikkua, ääni jne....Näistä mikään ei voi välittyä kuvasta. Puhumattakaan sitten niistä vielä tärkeämmistä asioista, joita ei voi viidellä aistilla havainnoida.
Kuva ei voi mielestäni myös mitenkään saada aikaan mitää "kemiaa" tai "kipinää", joten tällaisesta puhuminen on minusta aina jotenkin hölmöä. Kuvan synnyttämä mielikuva ja sitä kautta oma mielikuvitus tietysti voi, mutta sitäkään ei pitäisi sotkea todellisuuteen.
Tosin tiedän kyllä, että visuaalisuus ei ole itsellaäni niin hallitsevaa, mitä monilla ihmisillä, vaan muutkin aistimodaliteetit ovat vähintään yhtä vahvasti mukana - siis ylipäätään, muussakin kuin kumppanin haussa. :D
Ap ja muutkin, jotka haette tietyntyyppisiä kasvoja, joihin luulette ihastuvanne, kertokaa se profiilissanne, KUN SEN NIIN TARKKAAN TIEDÄTTE, älkää niitä kauniita tavanomaisia lurituksia. Lopputulos on kuitenkin se, ette te löydä ketään sellaista, josta olette mielikuvan päähänne luoneet, joka olisi vielä kiinnostunut sinusta, mutta sotkette ja haaskaatte vain muiden aikaa.
Muutenkin monet tuntuvat olevan liian vakavissaan, suorastaan vainoharhaisuutta hipovilla ajatuksilla liikkeellä, muka etsimässä kumppania, hah. 4-kymppiä lähestyvä nainen, joka on suht ok näköinen, eikä ole vielä tajunnut omaa mahdottomuuttaan, kannattaa katsoa peiliin, sieltä se vika löytyy, kun ei tärppää.