Pitkästä aikaa luin keskivetoa paremman ja pohdiskelevan kirjan "Hulluuden houkutus". Kuitenkin kohdassa "Toiston taide ja toivottomuus" kirjoittaja Timo Airaksinen puhui Nietzschen ikuisesta paluusta ikäänkuin tämä paluu (toistuvuus) tapahtuisi toistuvina virheinä tai onnenpotkuina tässä elämässä.
Itseasiassa Nietzschen "Ikuinen paluu" kaikessa absurdiudessaan merkitsee v1ttuma1sta kaikkien asioiden täydellistä toistumista yhä uusissa ja uusissa elämissä.
Tämän vuoksi ihmisen pyrkimys tulisi olla vallanhaluinen (Wille zur Macht) ja siten muka onnellinen. Täten tulevat elämät olisivat muka myöskin onnellisia jne...
Itse en usko Airaksiseen tai Nietzscheen tämän teeman suhteen.
Airaksisen ei tulisi kuitenkaan vääristellä Friedrich N.:n ajatuksia ja briljeerata puhuen asiasta, jota ei ole ymmärtänyt.
Itseasiassa Nietzschen "Ikuinen paluu" kaikessa absurdiudessaan merkitsee v1ttuma1sta kaikkien asioiden täydellistä toistumista yhä uusissa ja uusissa elämissä.
Tämän vuoksi ihmisen pyrkimys tulisi olla vallanhaluinen (Wille zur Macht) ja siten muka onnellinen. Täten tulevat elämät olisivat muka myöskin onnellisia jne...
Itse en usko Airaksiseen tai Nietzscheen tämän teeman suhteen.
Airaksisen ei tulisi kuitenkaan vääristellä Friedrich N.:n ajatuksia ja briljeerata puhuen asiasta, jota ei ole ymmärtänyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nietzschen kirjoitukset ovat hyvin provokatiivisia, mikä on aiheuttanut ja aiheuttaa paljon väärintulkintoja ja varsinkin tahallisia väärintulkintoja.
"Oppi ikuisesta paluusta" on eräs metafyysinen sivujuonne Niiskun tuotannossa. Tärkeää on huomata, että hän itse ei katsonut tuon opin sopivan hänen kokonaisfilosofiaansa, mikä on aivan totta. Lisäksi tuo oppi on peräisin Shopenhauerilta.
Nietzschen mukaan ikuisen paluun opissa on kyse luonnon syklisyydestä ja elämän kiertokulusta. Luonnon peruskombinaatiot toistuvat hänen mukaansa ikuisesti. Oppi liittyy kiinteästi energian häviämättömyyden lakiin. Tuon lain mukaan universumin tila on äärellinen (voimakeskuksia on äärellinen määrä), aika on ääretön, energiamäärä on vakio, kaikkeus on lainalainen. Niiskun tulkinnalla ikuisesta paluusta ei ole mitään tekemistä inkarnaatio-oppien kanssa.
Nietzsche on vaikuttanut paljon psykoanalyysiin, ymmärtääkseni. Toisto ja yli-ihmisyys voisiko nämä tematiikat yhdistää toistoon ja lapsuuden toiseuden tiedostamiseen? Näin uskon.
Vielä enemmän väärinkäsityksiä kuin myytti ikuisesta paluusta, on aiheuttanut Nietzschen "yli-ihminen". Kuten tiedetään etenkin natsit ottivat paljon vaikutteita Nietzschen yli-ihmiskäsitteestä.
Yli-ihmisessä oli kuitenkin kyse autenttisesta ja ideaalisesta ihmisestä, joka luo omat arvonsa ja merkityksensä. Useinhan esimerkiksi suuret taiteilijat ovat tällaisia. He antavat piut paut auktoriteettien, yhteiskunnan, kirkon, jne. ylhäältä annetuille arvoille ja merkityksille. Samalla he myös luovat uusia tulkintoja.
Vaikuttaa siltä, ettäNietzschelle yli-ihminen oli kohde, päämäärä, jota kohti pyritään. Tietenkin tuota tavoitetta lähestytään toistamalla niitä toimintoja, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.
Nietzschellä on vaikutuksensa psykoanalyysiin ja psykologiaan yleensä. Ilmeisesti psykologia oli hänelle eräänlainen tie perusongelmiin. Siinä mielessä lapsuuden traumojen tiedostamisella saattaa olla tervehdyttävä vaikutus. Lapsuuden toiseuden tiedostamisen liittäminen yli-ihmisyyteen saattaa olla kaukaa haettu. En tiedä.
Kiitos kommenteistanne. "Moraalin alkuperästä" - teoksessa (s. 31; painos 2007) on kyllä kohtia, jotka nostavat karvat pystyyn ja ällöttävät. Esimerkiksi murhia, kidutuksia ja muuta mahdollista väkivaltaa tehneet "iloiset pedot", jotka eivät tunne omantunnontuskia, on nostettu Niitsen esimerkillisiksi yksilöiksi. Vai onko taas kyse metafoorista ja provokatiivisuudesta? Myös Cesare Borgian ihannointi ideaali-ihmisenä (muistaakseni Ecce Homossa) ihmetyttää. Wikipedia-tieto ei riitä kuvailemaan kyseistä ns. "Moraalin uudelleenarvioijaa".
Natsit itse asiassa estivät "luovien", uusia uria luovian yksilöiden syntyä. Esimerkiksi surrealismi kuului natseilla kategoriaan "Entartete Kunst" (="suvustaan heikentynyt taide" tai toisin suomennettuna "epätaiteellinen taide").
Olen täysin samaa mieltä edellisen - nimimerkki "Epätieteilijän" - kommentin kanssa, paitsi psykoanalyysista ja sen historiasta en osaa kommentoida.
Epätaiteellinen taide, voisiko se tarkoittaa aistein saavutettua henkistä kokemusta taideteoksesta, sellaista, jota yleinen "taidetta määrittelevä instanssi" ei ole kyennyt määrittämään? Yli-ihminen lienee on ihminen, joka on saavuttanut tietoisuuden omasta ns. valeminuudestaan, jonka ymmärtääkseni jokainen jollaintavoin on pakotettu lapsena omasta itsestään muodostamaan ns. epätäydellisten peilien/vanhempiensa taholta. Mitä natseihin tulee, he taisivat onnistua omimaan ja näkemään kauniissakin kieroutuneella tavalla omaan ideologiaansa liittyviä merkityksiä mm. Nietzschen sekä Wagnerin merkittävissä teoksissa.
Taiteesta ajattelen, että se on vapautta, tajunnan virtaa, ihmisen syvin olemus, sanattoman näkyväksi tekemistä, mutta se saavutetaan vain joissakin teoksissa ja taiteen kokeminen taitaa olla hyvin intiimiä/yksityistä/yksin koettua :)
Massa kulttuurit sekä valtavirran aatokset eivät kai ole tae totuudesta...
Nietzsche oli verraton ajattelija :)
Totta puhut Ebba! Nietzsche oli vapaa sielu*. Hän kritisoi ja kyseenalaisti useita sen ajan (erityisesti saksalaisia) kulttuuri-ilmiöitä (ks. Epäjumalten Hämärä).
*Vapaa Sielu: Jo ennen Zarathustraa - kirja "Menschliches - Allzumensches" alaotsikko oli "Ein Buch für freie Geister" - kirja vapaille sieluille.
Ps. Kunpa joku kykenisi suomentamaan em. teoksen! Itselläni taidot eivät niin vaativaan kieleen riitä tai siihen kuluisi ikuisuus.