Onko niin, että jos toinen vanhemmista kyllästyy puolisoon, niin silloin vanhempien ero on aina lapsenetu. Onko se, että vanhemmat elävät yhdessä vaikka toinen vanhemmista on kyllästynyt aina suuri kärsimys lapselle? Onko niin, että kun kyllästyy niin kannattaa alkaa pettämään puolisoaan ihan lasten edun vuoksi?
vanhemman onni sama asia kuin lapsen onni
kyselijä-xxx
36995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä. Lapsen onni on onnelliset vanhemmat. Jos toinen vanhempi kärsii, myös lapsi kärsii. Jos toinen vanhempi kärsii, niin oikeasti ei toinenkaan vanhempi voi olla onnellinen mikäli on tunneliitosta kysymys.
Ts. jos toinen vanhempi on kyllästynyt puolisoonsa ja kärsii, niin se ei pettämällä yleensä parane. Mutta ei myöskään sillä, että toinen on tyytyväinen liittonsa,ei halua erota, eikä tehdä mitään, jotta kumppani olisi tyytyväisempi. Uskottomuuteen johtaa nimenomaan se, että toinen tuntee olevansa epätyydyttävässä liitossa, puoliso ei.
Vaatiiko lapsen onni, että vanhemmilla pitää olla aina kivaa ja pitääkö heidän pitää aina tuntea rakastumisen tunnetta? Onko niin, että vanhemmat eivät pysty pitämään mitään pahanolon tunnetta sisällään purkamatta sitä lapsiinsa? Vai onko niin, ettei elämässä saa olla pahanolontunteita ja jos sellaisia on niin ne pitää purkaa lapsiin?
Ei. Edes vanhempien onni ei vaadi jatkuvaa mukavaa, kivaa ja rakastumisen tunnetta. Vanhempien onneen riittää "pelkkä" tyytyväisyys parisuhteeseen. Eli molemmat ovat onnellisia, kun saavat olla puolisonsa puolisoita. Näin he kykenevät olemaan läsnä lapselleen, jakamaan omaa onnellisuuttaan ja myös lapsi on onnellinen.
Kun vanhemmat eivät pysty pitämään sisällään pahanolon tunnettaan, niin pahoinvointi liitossa on jatkunut todella kauan. Silloin olisi tajuttava erota, mutta aina sekään ei ole ihan helppoa ja yksinkertaista. Pelkästään välttämätöntä...
Tyytyväisyys löytyy ihmisen oman pään sisältä, ei sitä voi toisen ihmisen harteille lastata ja vaatia toista ottamaan vastuu omasta tyytyväisyydestä. Jos et ole tyytyväinen parisuhteeseesi, katso peiliin ja muutu! Myös parisuhteesi muuttuu!
Ei se äidin ja isän uusi onni näytä lapselle onnea tuovan, nämä hömpsähteenet vanhemmat kun menevät pipo silmillä ja lapset ovat joko yksin tai sitten jonnekin viety pois näkyvistä ja kuultavista.
Ri ole aikaa lapsille sitä vähääkään kuin aikaisemmin.
Kyllä olis hoitoon saatava ja pian nuo täysin jälleen lapsiksi ja teineiksi muuttuneet kiukuttelevat vanhemmat.
Ja näitä löytyy yleensä kai ikäjakautumalla 30-50 vuotta. Täysin nollia kaikin puolin, mutta olaan niin nenä pystyssä ja suututaan ihan kaikesta, minkäänlaista vastuuntuntoa ei näytä olevan.
Kun jo jaetaan lasten kanssa oleva aika ex:än kanssa, vielä sittenkin jää liikaa aikaa ja täytyy saada lapset jonnekin, kun pinna ei kestä sitten yhtään mitään.
Mihin tämä ihmiskunta oikein joutuu.
En arvosta tippaakaan korkeaa koulutusta, jos tämä arkielämä on yhtä kiukuttelua ja vastuuttomattomuutta.
Jonkinlaista narsismia/typeryyttä/toiveajattelua uskoa, että vanhemman uusi onni on myös lapsen onnea. Sitten syytetään lasta, että onko lapsessa joku vika kun ei haluakaan, että oma vanhempi on onnellinen. Ehkä asia korjaantuu sillä, että hankitaan uusi lapsi tämän uuden onnen kanssa.
Pelkkä uusi suhde ei välttämättä tuo onnea. Jokainen voi olla onnellinen ilman suhdettakin, vaikka hyvä parisuhde toisikin lisää onnea elämään.
Lapsen onnea ei lisää myöskään vanhemman tyytymättömyys yksinäisyyteen, jatkuva toisen aikuisen ikävä. Fakta on se, että jokainen aikuinen tarvitsee rinnalleen vähintään yhden ystävän. Monet tarvitsevat vielä sen parisuhteen kokeakseen elämänsä onnelliseksi. On typeryyttä luulla, että vanhempi olisi onnellinen pelkästään jakaessaan elämänsä lastensa kanssa. Kenenkään lapsen harteille ei soisi tällaista taakkaa. Siitä lapset eivät myöskään taatusti tule onnelliseksi.
"Onko se, että vanhemmat elävät yhdessä vaikka toinen vanhemmista on kyllästynyt aina suuri kärsimys lapselle? Onko niin, että kun kyllästyy niin kannattaa alkaa pettämään puolisoaan ihan lasten edun vuoksi? "
Niiin,kysymys onkin siitä että minkälainen suhde on vanhemilla keskenään ja minkälaisen suhteen vanhemmat on osannut luona lapseen.Se että elämässä on normaaleja ylä-alamäki aikoja on ihan normaalia eikä lapselle jää siitä traumoja jos vanhemmat osaavat selvittää sotkunsa.Se enemmin antaa lapselle kuvan että suhteessa on joskus vaikeata mutta puhumalla niistä voi selvitä.
Ja tuolla vanhempien luomalla suhteella lapseen on tässä vaiheessa merkitystä todella paljon.Jos lapseen ei ole hyviä välejä,niin lapselle voi jäädä hieman pelottava ja epäselvä kuva siitä mitä vanhempien välillä tapahtuu.
Lapsi taas johon on hyvät välit, tuntee olonsa turvalliseksi vaikka vanhemmilla olisikin vaikeuksia.Molemissa tapauksissa pitää muistaa että,lapsi vaistoaa tilanteen ja sille turha valehdella.Se tietää totuuden,sanot mitä sanot.
Mutta,siinä vaiheessa kun toinen tuntuu itselleen liian raskaalta,on syytä löysätä.Todennäköisesti sillä toisellakin osapuolella on parempi olla kun saa tehdä mitä haluaa tai käyttäytyä niinkuin haluaa.Kenenkään ei tule kahlita toista.Joskus välittäminen voi olla myös irtilaskemista.
Ja tuo jälkinmäinen kysymys,pettäminen,mitenkä se auttaisi asiaa.Mitenkä se on lastenedun mukaista.Ei mielestäni mitenkään.Lähinnä sotket oman suhteesi kahta pahempaan solmuun ja annat esimerkin lapsille että pettäminen on ihan ok kun on paha olla.Vaikka se ei missään nimessä ole.Aikuisen ihmisen pitää pystyä katsomaan asioita silmästä silmään ja todeta että tästä suhteesta ei tule mitään,eroan.Sen jälkeen on vapaa tekemään mitä haluaa kuitenkin,muistaen että lapset on elämässä se numero 1.Sen tärkeämpää ei ole.Kyllä sitä kerkee sitten myöhemmin paneskelmaan jos on sen luontoinen.
Ja tulee muistaa että,jos petät puolisoasi toisen kanssa jolla on myös puoliso/lapsia niin petät/loukkaat myös niitä.Pettämiseen tarvitaan aina kaksi,eikä kumpikaan ole sen vähempää syyllinen tapahtuneeseen.
Ja kun puhuitte uudesta onnesta niin,aikuisen vastuullisen ihmisen pitää tässäkin ottaa huomioon lapset.Ei saa unohtua jonnekkin vaaleapunaisten pilvien sekaan ja unohtaa lasta.Lasta pitää kuunella entistä enemmän ja tarkemmin,mitenkä ottaa vastaan ottaa uuden aikuisen elämäänsä,Koska jos unohtuu jonnekkin juuri sinne vaaleanpunaisten pilvien sekaan,lapsi kokee silloin helposti tulleensa hylätyksi mikä ei tietenkään ole hyvä.
Toivottavasti niitä lapsia ei enää hankita, kun entisistäkään ei jakseta huolehti tai olla äitinä ja isänä, pitää vouhottaa vaikka juoksulenkillä, kunhan vain ei tarvitse olla kotonaan.
Minullakin oli työtoveri, joka varmasti joka päivä meni salille, pitihän eliitin mukana olla näkyvillä. Kävikin sitten niin, että kroppa ei kestänytkään, vammautui, että enää ei sitten juosta salailla. Yrmi meitä työtovereita saamattomiksi ja tolloiksi muutoinkin.
Toivompa jokaiselle näille elitiin etsijöille käyvän jonkin tarpeeksi syvän takasiskun, jotta huomaisivat lapsensa ja perheensä ja jättäisivät turhan vouhotuksen pois.
Vaan kuinkahan monta erolasta on tämänkin hulluden vuoksi olemassa, sanoisinko "orpoja", joista kukaan ei välitä tai huolehdi.
Ollaan vaan niin perhanan yrmyjä ja itseoikoisia.
Ihan turhaa pohdit kuinka monta eron jälkeistä "orpoa" on olemassa. Niitä samanlaisia "orpoja" on myös ydinperheiden lapset. Sitäpaitsi perheissä toimitaan monin eri tavoin eikä voi sanoa, mikä on oikein tai väärin. Käsityksesi, että vanhempi "vouhottaa" juoksulenkilläkin on kummallinen. Kyllä vanhemmille pitää suoda myös oma elämä, omat harrastukset ystävineen. Lasten vanhemmalla on paljon muitakin rooleja kuin vanhemmuus.
Jos vanhempi on onnellinen yksinhuoltajana tai uudessa liitossa, toki se on lapsenkin onni! Riitaisa ydinperhe ei tuo lapselle onnea, vaikka joku näin väittääkin!
Riitaisa ydinperhe ei tuo lapselle onnea, eikä onnensa perässä liitävä pettäjä ja perheensä jättäjä. Mitä mukavaa näkisit lapsena uusperheissä? Olisitko itse halunnut elää nuoruutesi vaihtaen vanhempiasi?
Haloota. Vanhempia ei voi vaihtaa. Lapsen vanhemmat eivät erossa vaihdu toiseen/toisiin.
Jep. Tutkimaton tieteenala onkin riitaisat ydinperheet, joiden vanhemmat eivät tajua erota. Liian usein ajatellaan lasten pahoinvoinnin johtuvan vanhempien erosta, vaikka se todellisuudessa on johtunut - kenties vuosien jopa vuosikymmenten aikaisesta - vanhempien kurjasta suhteesta.
Yksi ajatus minultakin vain... Olisin voinut elää nuoruuteni vaihtaen isäni toiseen kunnolliseen "isään". Mieluummin kunnollinen uusperhe kun juoppoa omaa isää katsoen.
No ei kannata pettää ainakaan lapsen edun vuoksi, näin ymmärsin kysymyksestä. Aivan idioottimaista. Nykyään on tarjolla niin paljon apua avioliitonsuhteen, pettämiseen, levottomuuteen ymym. Mikseivät ihmiset käytä näitä tilaisuuksia? Koska ehkä ajattelevat, että ruoho vihreämpää naapurissa. Minä ainakin kunnioitan pareja jotka ovat menneet läpi tyrskyjen ja sovittaneet riitansa. Kaikki kunnia heille.
Hyvä!
Se ruoho on vain hetken vihreämpää, sillä se rakastumisen tila varmasti menee ajastaan ohi ja ollan taas ihan smassa kuin entisessäkin liitossa. Joka luultavasti kaatuikin vain luuloihin ja unelmointiin ja toiselta vaatimiseen.
Jokaisessa perheessä lasten kanssa on kiireistä ja pinna on kireällä, ei se miksikään muutu uudessakaan, ainut jos on niin törkeä äiti tai isä, että ajattelee näin pääsevänsä lapsista eroon kun ovat Ex:llä. Minusta silloin on kyllä jotain vahvasti vailla ihmisen päässä, erota saadakseen lapsivapaata.
Ei pidä paikkaansa. Ihmiset ovat erilaisia ja joskus kumppani paranee tosiaan vaihtamalla. Oma kohtaista kokemusta kyllä on. Ikävä tosiasia et joskus luonteenpiirteet ja toiveet elämän suhteen on vaan yksinkertaisesti liian erilaisia.
Oikeastaan siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy lapsia niin oppii vasta tuntemaan et millaiseen ihmiseen sitä on oikein rakastunut.
Joskus uusi liitto saattaa kestään pitkään. Kyse ei ole siitä, että se uusipuoliso olisi mitenkään paremmin sopiva kumppani vaan. Itsessä on tapahtunut muutos, osaa olla ajaamatta tätä nykyistä puolisoa hulluuden partaalle.Esimerkiksi naiset ovat oppineet, että tiettyjä asioita ei kannata sanoa ääneen,, koska mies kokee ne hyvinloukkaavina ja riidan haastamisena. Sen sijaan uusi viisaus tuonut rakentavia ratko ristiriitoja. Eronnut oivalsi ne jo liian myöhään, koska niillä olisi voinut saada puhallettua kipinän vnhaan suhteeseeen mutta haluja ei enää ollut ja siksi tyhjä pöytä (eli uusi kumppni) tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
Uusien suhteien kanssa mennä mistä rima on matalin, eikä tarvita kuin pieni konflikti, niin tulee epåilys hukkaanko nyt tämänkin kanssaa aikaa.Siis vaikka moni osaa elää yhteiuselämää uuden kumppnin kanssa, niiin hyvät oivallukset lentää romukoppaan
Blaah, mistä teitä "ei se ruoho aidan takana ole vihreämpää" -kannanottajia oikein aina kumpuaa? Monesti voi olla niin, että puolisot ovat menneet naimisiin joko liian nuorena tai nopeasti eivätkä vain ole toisilleen sopiva match. Ihmiset myös kasvavat matkansa varrella ja joskus se kasvu voi tapahtua eri suuntiin. Tässäkin varmasti pohjimmainen syy se, että ennen avioon menoa ei tunnettu kumppania pohjimmiltaan. Miksi kieltää itseltä ja puolisolta onni, jos sen saavuttaminen on mahdollista järkevän ja yhteisymmärryksessä toteutetun avioeron myötä ja tietenkin lasten turvallisuus ja hyvinvointi huomioonottaen?
Kun pariskunnalla on lapsia, niin eron pitäisi olla vasta se vihoviimeinen vaihtoehto, kun sitä ennen on koetettu keskustella, löytää ratkaisuja ongelmiin ja käydä esimerkiksi parisuhdeterapiassa (esim. seurakunnan parisuhdeterapia on ilmaista eikä siinä tyrkytetä uskontoa).
Jos jommalla kummalla on paha olla suhteessa, niin siinä sairastuu helposti henkisesti, jos on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tunne, että elämä on ilotonta, surkeaa ja ahdistavaa. Hyvin usein on niin, että se, joka on tyytyväinen suhteeseen, ei halua muuttaa itsessään eikä suhteessaan mitään. Parisuhteeseen tyytymätön yrittää avata keskustelua ja löytää ratkaisua, että miten parisuhteesta saataisi sellainen, että kummallakin on siinä hyvä olla.
Itse mietin avioeroa monta vuotta ennen kuin totesin, että mies ei halua muuttua. Kun en saanut parisuhteesta muuta kuin haukkuja, alistamista ja vähättelyä, katsoin paremmaksi erota. Nyt olen onnellinen ihan itsekseni ilman miestä lasteni kanssa. Toki ero oli heille kova paikka, mutta näkevät isäänsä viikoittain, voivat soitella vapaasti milloin haluavat jne. Toivon, että toimin kummallekin lapselleni esimerkkinä, että ikävistäkin asioista pitää puhua eikä jättää niitä painamaan mieltä.
Omalla kohdallani tapahtui klassisesti niin, että mukauduin liikaa miestä miellyttämään. Kun vuosikymmenien kuluessa ajauduimme erillemme kummankin tehdessä itseä kiinnostavia asioita erikseen, niin lopulta ei keksitty enää muuta yhteistä puheenaihetta kuin lapset.
Omilla vanhemmillani oli vaikea avioliitto ja oli paljon riitoja. He eivät eronneet meidän lasten takia. Minusta sekin oli kova taakka tietää, että olisivat olleet onnellisempia erossa toisistaan kuin yhdessä ja että minä ja siskoni olimme sen tiellä, että vanhempani olisivat voineet löytää toisilleen sopivammat puolisot.
Erota saa, mutta ei siten, että se tapahtuu hetken mielijohteesta tai siten, että omia parisuhdeongelmia ratkaistaan siten, että hypätään sänkyyn toisen kanssa. Ongelmat pitää käsitellä ensiksi kaikin tavoin ja jos ratkaisua ei löydy, niin sitten erota ja vasta sen jälkeen etsiä uutta puolisoa.
Ei se omena kauas puusta putoa.
Kyllä ehdottomasti!
Itse kasvoin epävarmassa ympäristössä jossa oli väkivaltaa, henkistä ja fyysistä vanhempien välillä joka kohdistui myös minuun. Oli loputonta kurittamista ja kiristystä joka on jatkunut aina aikuisuuteen asti. Kaveripiirissä kiusattiin, samoin koulussa. Vanhempanakin joku aina ilkeilee. Olen tullut kyyniseksi, kovaksi. Pidän omia vanhempia ja niitä lukemattomia kiusankappaleita ressukoina, onnettomina, todella säälittävinä koska jatkavat sitä samaa yhä aikuisiälläkin yrittäen jotain todistella toisille ja itselleen.
Olemme kaikki olleet lapsia ja lapsuusmuistot helposti kokemukseni pohjalta traumatisoituvat ja vaikuttaa oman elämänlaatuun paljon. Lapki kantaa arvet sisällään aikuisenakin joka tekee ihmisestä heikon. Niitä kiusattuja ihmisiä on tässä maassa ja maailmassa enemmän kuin moni uskookaan.
Tästä on tehty lukemattomia tutkimuksia joka löytyy myös googlettamalla.
Jos kysesssä on se, että toinen vanhemmista kyllästyy puolisoonsa, niin siinä vaiheessa en vielä usko että lapsen etu on vanhempien eroaminen. Lapsen etu on tällöin, että vanhemmat näkevät vaivaa hyväksyäkseen toisensa ja saavuttaakseen yhdessä onnellisuuden. Nykyään annetaan liian helposti periksi kun kyllästytään. Ei olla valmiita näkemään vaivaa oman parisuhteen eteen.
Jos kyseessä on jatkuvaa riitelyä, perheväkivaltaa, alkoholismia tms. niin silloin tilanne on aivan eri.
Tämä puolisoon kyllästyminen, mitä se mielestänne on ja mistä johtuu. Minusta aina ja joka tapuksessa pitäisi ensin lähteä etsimään syy tähän asiaan ja vaikka toisen joka on kyllästynyt mennä terapiaan, netinkin kautta on palveleva netti, jossa täysin nimimerkillä saat apua ajatteluusi.
Pettämisellä on niin rankat vaikutukset, sillä tuhoat oman sisöisen minäsi, sillä tiedät varmasti tekeväsi väärin, ilmi tultuaan olet tuhonnut paljon muutakin. Samalla olet pettänyt itseäasi, pettänyt puolisoasi, pettänyt lapsiasi, pettänyt vanhempiasia, pettänyt kavereitasi, ystäviäsi ja kaikki läpipiiriisi kuuluvia, lasten kummeja.
Pettäminen on perhesuhteissa ihan yhtä rikollinen teko kuin joku lyöminen, tappaminen. Sen varjo on ylläsi koko lopun ikää ja sen seuraukset seuraavat kaikkia näitä tahoja läpi elämän.
Haluatteko todella olla näin julmia. Varmasti hyvin monta itsemurhaakin on tehty juuri pettämisen syistä.
Vaikka erotaan, miksi pitää hakea uusi suhde, eikä se ystävä voisi olla parempi vaihtoehto, eli hankita ystäviä, jotka eivät ole seksuaalisia, vaan silloin tämä perheesi, jossa on lapset saisivat myös lämpöä. Jos hankit uuden suhteen omaan seksin tarpeeseen, on se suorastaan hirviö ja elefantti olohuonessasi lapsillesi sekä läheisillesi.
Pidättäydy seksistä ja etsi elämä kuntoon muutoin ensin lastesi kanssa.
Itse olen tilanteessa jossa vaimo sanoo ettei halua enään yrittää (meillä on 2 ihanaa lasta).
Olen itse sitä mieltä ettei me olla tarpeeksi yritetty jotta vielä eroa kannattaisi hakea, mutta minkäs minäkään sille voin jos toinen ei halua yrittää edes.
Lasten ja pitkän liittomme vuoksi haluaisin yrittää vielä.
Oletko yrittänyt koskaan olla juomatta viikonloppuna? Entä könyätkö vaimosi päälle vain kännissä, rankkitynnyriltä tai peräti oksennukselta haisevana?
Suihkussa ainakin kannattaisi käydä ja pestä heppi sieltä esinahan alta, ettei tarvitse niellä niellä niitä valkoisia heIvetin pahalta maistuvia klönttejä, jos tunget kalusi väkisin vaimosi suuhun.
Tämä on varmasti arkipäivää jokaiselle tänne kirjottavalle naiselle?
Sitä en ala arvailemaan, mitä äijänköriläät juovuksissa toilailevat, kun en exsänkään sekoiluista ikinä arvannut, mitä neronleimauksia seuraava minuutti tuo tullessaan.
Siinä tilanteessa on aika haluton "yrittämään".
Jos tosissasi haluat yrittää, niin osta vaimollesi videokamera jalustan kanssa ja pankaa se päälle aina kun alatte keskustelemaan tai tekemään mitä hyvänsä yhdessä.
Voit yllättyä, että millainen sika sinä olet.
Jos kehtaat katsoa käytöstäsi videolta, niin olet ainakin päässyt alkuun.
Minun kamerani katosi kaniin, kun yritin näyttää ex:lle miltä hän juovuksissa näyttää ja kuulostaa.
Onneksi minulla jäi pari kasettia, joita voin katsoa, jos sattuu niin hullu päivä, että mietin teinkö oikein, kun läksin toisen matkaan.
Lapset ovat joskus kyselleet, että miksi meidän piti muuttaa, mutta nähtyään videon, he eivät puhuneet enää yhtään mitään pariin viikkoon.
Myös uusille miehille on mukava näyttää, että ryyppääminen ei tee viisaaksi.
Joissain kohdissa on tosin tullut harmittavia päällenauhoituksia "vahingossa", kun piti itsekin antaa hieman takaisin. Sellainen ei kuulu muille, eikä liity asiaan, joten poistin ne kohdat kuvaamalla istuttamiani kukkia. Se kun kuvaa minua paremmin, kuin juopolle huutaminen.
Joskus vielä laitan ne nettiin. Yritinkin jo, mutta youtube poisti ne. No kyllä niitä sivustoja on muitakin.
Muidenkin on hyvä tietää millaisen äijän kanssa on tekemisissä.
Ex on tapaillut erästä uutta ja annoin kopion hänelle, mutta juoppo taisi onnistua nappaamaan kasetin pois, kun mitään ei näytä tapahtuneen. Netistä hän ei niitä saa pois!
Anteeksi, kerroin vain itsestäni, kun innostuin, mutta siis sinun täytyy muuttua haluttavaksi jos aiot onnistua.
Jos kykenet olemaan sellainen mitä naimisiin mennessänne ja tunnustamaan sekä pyytämään aidosti anteeksi aiheuttamasi mielipahat, niin toivoa saattaisi olla.
Käy puntarissa, parturissa ja osta uudet vaatteet jonkun asiantuntijan neuvoilla ja ala käyttäytymään kuin seurusteluaikananne. Varmaan palvoit maata hänen jalkojensa alla, joten se velvoittaa pitämään hänestä, mutta myös itsestäsi huolta.
JA LOPETA SE JUOMINEN!
Annas kun arvaan, vaimosi on nelissäkymmenissä ja on "hukannut itsensä" ja etsii jotain, mitä ei itsekään tiedä, eli mennyttä nuoruuttaan?
Nämä tällaiset ovat järjestään lapsellisia, aikuiseksi kasvamattomia, joista ei ole lapsille kuin leikkikavereiksi, mutta ei äideiksi. Vaimosi varmaan katsoo salattuja elämiä, lukee horoskooppeja ja pitää luontaistuotteita hyvinä vaihtoehtoina oikeille lääkkeille?
Luultavasti hänellä on myös itsetunto-ongelmia painonsa suhteen ja syyttää sinua tavalla tai toisella siitä? Ainakaan et osaa kannustaa häntä oikein. Jos kehut hänen hoikistuneen, hän suuttuu koska pidät häntä lihavana? Jos taas et puhu mitään, et ole huomannut, että hän painoi aamupissan jälkeen 400 grammaa vähemmän, kuin viikko sitten, tosin pari kiloa enemmän kuin puoli vuotta sitten?
Tämä osuu ja uppoaa? https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/390367_10150422708592508_616097507_8376649_1384601348_n.jpg
Mitä ilmeisimmin vaimosi ei muuta mieltään ja teille tulee ero, mutta usko tai älä, niin selviät siitä kohtuullisen nopeasti.
Olet varmaan jo etukäteen kärsinyt eron tuottaman tuskan olet jaloillasi ennen kesää onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, kun tajuat millaisesta riippakivestä olet päässyt eroon.
Käy joskus kertomassa, miten kävi, osuinko yhtään oikeaan. Käyn lukemassa näitä aina joskus ja oikein hyvällä tuurilla voin bongata vastauksesi.
Terveisin toinen x
Olen täsmälleen samassa tilanteessa. 15 vuoden suhde takana ja vaimo totesi vain, että tunteensa ovat viilenneet ja hän haluaa jotain muuta. Itse olen vielä päätä pahkaa rakastunut.
Naisille pitää olla renttu, niin mies kuin lapsikin. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/nuorten-kaytos-arralla-raivostuttaa-lukijat---etteko-osaa-siella-etela-suomessa-kasvattaa-lapsia/art-1288434962504.html
Hei.
Kiitokset monille keskustelijoille, allainance in peace ja nimimerkki y, toitte rohkeasti asioita näkyviin.
Olen itsekin todennut joskus, että en osaa todellakaan lukea toisen ajatuksia ja näin ymmärtätä hänen mielitekojaan ja milensä pahoittamista.
On tärkeää että osataan puhua ja puhua juuri niist'ä asioista, jotka kaihertavat.
Olen itse tavannut juuri henkilön, joka todellakaan ei osaa puhua ja elämä on nyt täysin hajallaan. Ei hän ole tyhmä ihminen, oli erittäinen aktiivinen kaikessa, nyt sitten on kaikki toisinpäin. syyttää kaikkia vaikka sun minkälaisista asioista, joissa ei ole edes mitään päätä eikä häntää.
Kukaan ei ole ymmärtänyt hänellä olleen mitään hätää aikaisemmin, nyt sitten sanoo että jo kymmenen vuotta on hautonut asioita ja kuulemma yrittänyt puhua, mutta ei oel kuunneltu.
Tuo nyt ainakaan hänen kohdallaan ei pidä paikkaansa, sillä kukaan ei ole ymmärtänyt todellakaan. Hänen tapansa on sanoa sana tai kaksi, joista toinen ihminen ei saa kyllä tuollaista käsitystä millään, ei ole koskaan päästänyt kovin lähelle.
Siksikään en ymmrrää mikä on tullut, kun tiedän hänen olleen lapsuudessa kaikin puolin toivotu ja erittäin rakastettu monilta tahoilta, vilkas, iloinen, aina touhssa oleva lapsi. Hänelle vanhemmat yrittivät hankkia mahdollisimman hyvän lapsuuden, häntä käytettiin kesäisin lapsille tarkoitetuissa puistoissa, häntä varmsti pidettiin sylissä paljon, hänelle luettiin ei koskaan jätetty yksin.
Hänellä oli myös paljon kavereita kodin lähellä, on vaikea ymmärtää, miksi ei osaa nyt omille lapsilleen saada tuota lapsen elämää ja ole itse iloinen.
Millään ei suostu menemään terapiakeskusteluun, vaikka siletä varmaan saisi apaua tuohon ajatus maailmaansa.
Noissa kirjoituksissa tulikin mileen, että olisiko syytä sen osapuolen, joka haluaa jatkaa liitto menne sinne tarapiaan ja sillä tavoin selvittää, kuinka tuon katkeneen yhteuýden saisi jälleen toimimaan.
Tulee mieleen, että nyt tämä toinen on jollakin tapaa alapaineissa ja tekee asiat kovin hankaliksi. Toimii täysin jäejettömästi.
Monasti näitä "maallikkoauttajia" on työtovereina, facebookissa ym paikoissa, joissa on vain se yksi ja ainoa tpa sanao, ero heti siitä tai petä kostoksi, kaikkea aivan älytöntä.
Sillonhan tämä työpaikan naisten mies yleensä pääsee liian lähelle hiplaamaan ja tuossa tilassa olevan ihmisen kohdalla, jokaisen muun kosketus on kuin kosketus taivaasta, vaikka siihen toisella siäsltyy vain toive sänkyyn pääsystä.
Tapahtuu taas se pahin lapsille, vaikka täällä kuinka sanotaan että vanhamman onni on lapsen onni, eipä se näissä tapauksissa kuitenkaan ole niin.
Lapset ovat suorastaan vankeja ja peloissan joka minuutti.
Eihän tuossa tapahtunut yhtään mitään paremåaa, vaihdettiin vain miestä tai naista ja niin kiireellä, että eipä siinä ehtinyt mitään elämän korjaussarjaa ole käyty läpi.
Tänään juuri oli kirjoitus että lastensuojelu maksaa kunnille jo enemmään kuin lukioopiskelun järjestäminen.
Jotenkin tässä asiassa pitäisi herätä ajattelemaan suomalaisten nuorten perheiden tilannetta, mistä johtuu paljot erot ja lasten huollon pettäminen. Lasten kohdallahan vain nyt pahimmat tapaukset tulevat näkyviin, suurin osa on salassa ja siellä lapsilla onkin niin hivrvittävät olot, heidän suunsa on tukittu, heitä valvotaan kuin vankeja, että mitään kodin tietoja ei tule ulos.
Pommina asia tulee siin lasten murrosiässä, sillä nämä lapset melko varmasti oireilevat tuosta kammottavasta lapsuudesta tulevaisuudessa.
Mihin on kadonnut järkevä perhe-elämä, jossa eletään aina sen muutoksen mukana ja hyväksyen onnellisina muutokset, oma vanheneminen, lasten eri vaiheet, työpaikkojen taakat ja muutokset, toinen toistaan tukien.
NMyt kyllä kehoittaiisn jokaisessa perheessä tekemään suunnitelman , jossa vähennetään kaikki ulkopuolinen turha meno ja teknikka kotona ja aikaa aletaan järjestää perheen yhteisiin hetkiin niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Jos aina juostaa erillään, ei enää ole yhteistä.
Tuli tuossa kuulluksi sekin, että miksi työnantajat järjestävät pikkujoulut vain työntekijöille, eikä puolisoa kutsuta mukaan, tämähän on oikeastaan tikos työntantajalta, houkuttaa nyt henkilkunta ryyppäämään yhdessä paineitaan ja siitähän seuraa aina näitä syrjähyppyjä ja yksikin suudelma on jo kapula puolisoiden välissä hiomaan eroa.
Vaikka sen tekee kuinka humalssa, sen karu jälki alkaa tuhota koko perheen elämää.
En minä ainakaan halua vaihtaa isää tai äitiä, isän tai äidin työveriin kodin makuuhuoneessa.
Kaverilleni tuli ero, koska hän ryyppäsi rajusti ja noita uusia äitipuoliehdokkaita oli kerran viikossa.
Heidän lapsensa olivat jo murrosiän ohittaneet ja poika otti tavaksi käydä makkarin ovelta vilkaisemassa, että "minkä värinen tukka sieltä peiton alta tänään pilkistää?"
Kumpikin lapsi selvisi omaan elämään ilman näkyviä vammoja.
Toinen tapaus on paljon ikävämpi, kun eräs sukulaisnainen päätti etsiä "uuden onnen" miehen rinnalle kun nuorin lapsista oli sylivauva.
Kiinnihän tuo siitä jäi ja teko oli sen verran törkeä, että siitä kehkeytyi jumaIaton riita, joka johti eroon, koska vaimo piti kiinni kannastaan, että minun silmissäni täydellinen aviomies olikin väkivaltainen juoppo ja että heidän avioliittonsa oli ollut alusta saakka "täyttä helvettiä", mitä tosin ei yksikään ulkopuolinen ollut koskaan huomannut, eikä vaimo ollut siitä ennen tuota pettämisestä kiinni jäämistä kertonut.
Tässä tapauksessa tulivat vastaan kai kaikki mahdolliset ikävät puolet, mitä erossa vain voi tulla.
Kolme alle kouluikäistä lasta joutuivat sellaisen näytelmän roolihahmoiksi, että oksat pois!
Äiti päätti kostaa miehen pahat sanat lasten avulla, koska mikään muu ei miestä enää kirpaissut, kun kaikki muu oli jo mennyt.
En tiedä miten he olivat huoltajuuden sopineet, mutta yksikään tapaaminen ja vaihto ei varmaankaan mennyt sovitusti, koska äiti keksi "pakollista menoa" lapsille aina kun lasten tuli olla isällään.
Lasten kasvettua murrosikään he olivat jo kaikki käyneet terapiassa, jonka toista päätä ei näy.
"Uusia onneja" on tullut ja mennyt puolen vuoden välein ja minäkin olen eräänkin kerran joutunut todistamaan, kun lapsi huutaa "SÄ ET OLE MUN ISÄ!"
Jokainen tietämäni mies on ollut juoppo ja jotkut ovat lyöneetkin lapsia, koska tiellähän he tietysti ovat, kun "tullaan naisiin". Sairaalakeikkojakin on ollut useampia näiden pahoinpitelyjen takia.
Lapset on ajettu myös lumihankeen ja jätetty maantielle pakkaseen autiolle tielle.
Enempää en jaksa kirjoittaa, mutta sen sanon, että lapsilla on ollut sellainen elämä, että tuskin koskaan toipuvat tasapainoisiksi ihmisiksi.
Vaihtamalla ei siis parantunut, vaikka vaihtoi kymmeniä kertoja.
Tätä jatkuvasti pahenevaa sotaa vanhempien välillä olen joutunut seuraamaan yli viisitoista vuotta ja olen varma, että se ei lopu koskaan.
Kannattaa siis miettiä toisenkin kerran sitä vaihtamista.
Minkälainen ihminen olet,kun et puuttunut lasten väkivaltaiseen kohteluun aikanaan. Itse tein vuosia sitten ilmoituksen lastensuojeluun. Asiaan puututtiin jämäkästi. Jokainen ymmärtää, että äiti, joka ei puolusta lastaan tuollaisen edessä, ei ole sopiva huoltajaksi.
ei minun lapsuudestani mitään puuttunut enkä kärsinyt ei myöskään velipoika, vaikka mutsi ja faija ei niin hyvin toimeen aina tullutkaan.
Mutta molemmat vanhempani rakastivat meitä ylikaiken eikä ne meille koskaan kiukutellu, jos niillä keskenään oli eripuraa.
meillä oli rakkautta ja rajoja ja molemmat kasvattivat meitä.
Kun faija kuoli niin mutsi avautui mulla ja kerto, et hän oli eroomassa mielessään monta kertaa ja rakkaus faijaan oli jo kuollut aikoja sitte, me lapset ei sellaasta huomattu missään vaiheessa, koska sitä ei meille mitenkään näytetty.
Olen kiitollinen molemmille vanhemmilleni, mulla oli hieno lapsuus.
Ei se aina heijastu lapsiin ja lapset ei kiinnitä huomioota vanhempien väleihin, jollei hirveesti tapella.
Näin se on. Ei yksikään lapsi ainakaan nauti, kun taloon tulee uusi mies, joka vie äidin ajan ja usein on vielä ilkeäkin. Ilkeää on ainakin se, että vieras mies kähmii äitiä isän tietämättä. Siltä ainakin lapsesta tuntuu.