Eräs ystäväni sai lapsen.. synnytys oli todella vaikea. Lapsi jouduttiin repimään imukupilla ja häneltä repesi paikat aika ikävästi. Reilu viikko synnytyksen jälkeen hän sairastui kohtutulehdukseen. Hänen kohtuun oli jäänyt palasia istukasta. Toipuminen synnytyksestä on ollut kamalaa ja se on aivan alkuvaiheessa.
Kun kysyin häneltä, että miksi hän ei pyytänyt saada sektiota. Hän sanoi, ettei sellaista nykyään saa lainkaan, jos ei ole lääketieteellisiä perusteita. Hänelle oli tehty selväksi, että alatiesynnytys on paras vaihtoehto. Hän ei ollut uskaltanut edes ehdottaa sektiota, vaikka oli pelännyt miten hänen pitkäaikainen selkävaivansa reagoi synnytykseen.
Nyt kysynkin teiltä, että onko niin, että sektion saa vain lääketieteellisin perustein? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että sektion saa myös synnytyspelon takia. Ystäväni väitti, että säästösyistä sektiota ei anneta helpolla.
Onko sektio vaikea saada?
45
3842
Vastaukset
- 1xsynnyttänyt
En osaa nyt vastata oikeastaan kysymykseesi, saako sektiota synnytyspelon takia, mutta... se, että kannattaako se synnytyspelon takia? Kun onhan normaaliin alatie synnytykseenkin paljon puudutteita saatavilla, et välttämättä tuntisi edes kipua. KUNHAN MUISTAT TEHDÄ SELVÄKSI VAIKKA MIELUITEN HETI SAIRAALAAN SAAPUESSASI, ETTÄ TAHDOT KIVUNLIEVITYKSET! Ja uskon että alatiesynnytyksestä toipuu kuitenkin nopeammin, kuin sektiosta.. Sektion jälkeen ei käsittääkseni saa nostella juurikaan kuin vauvan painoa yms..
En tiedä kiinnostaako sinua, mutta jätä lukematta jos ei ;) Nimittäin itse lähdin synnyttämään ihan hyvillä mielin, en miettinyt repeämisiä tai kipuja, vaikka tietenkin tiedostin niiden kuuluvan asiaan ja jännittihän se! (en siis kärsinyt synnytyspelosta, joten asia on eri, mutta..). Sairaalaan mentäessä ei mielestäni supistuskipu ollut kovin paha, joten jätin kivunlievitykset tuonnemmaksi, hetkeen jolloin niitä todella tarvitsisin... No sekin hetki sitten tuli, mutta kappas vain yli 7cm paikat auki, eikä kipulääkettä ollut enää mahdollista laittaa.. No en muista mitä ajattelin silloin mutta synnytyssaliin lähdettiin kuitenkin, ja sain ilokaasua. Ponnistusvaiheen aikana ei kipulääkkeitä, mutta luulen että elimistöni tuotti luonnostaan "kipulääkettä" minulle, sillä en hirveästi muista siitä kivusta mitään, muistan että sattui, mutta ei se ollut niin paha kuin olisi voinut luulla.. no, ainakaan näin jälkeenpäin! No repeämäthän siitä sitten tuli, ja ehkä tunnin tikkailu alapäähän.. Mutta ei sekään sattunut. Siinä vaiheessa ei paljon kipuja enää tunne kun nyytti on nähtävillä.
Mitä sitten tulee sektioon (kokemusta ei ole, eikä kyllä tietoakaan), mutta saat siitä paljon suuremman "repeämän" kaikkien vatsanpeitteidesi lävitse kohtuusi, kestää hurjan paljon kauemmin parantua siitä kuin alapään repeämisestä. Eikä se alapää siitä pilalle mene, itsellänikin ihan siistit paikat, eipä voisi kukaan tietää että olisi synnytyksessä jotain revennyt. Enkä edes itse tiedä mistä repesi ja miten, en halunnut kuulla sitä silloin. Ja tästä kohtuun jääneestä istukan palasista, on hyvin epätodennäköistä että näin kävisi sinulle. Mutta jokainen synnytys ja jokainen ihminen on erilainen. En voi päätökseesi vaikuttaa. Tarkoitukseni vain oli rohkaista, uskon että pystyisit siihen!- Samantha Jones
En tiedä mikä kumma tapa ihmisellä on ajatella, että synnytyspelosta kärsisivät pelkäisivät kipua? Kipu ei ole minulle mikään ongelma, kestän kipua todella hyvin, mutta synnytyskanavani on ahdas. Sama ongelma oli äidilläni, tädilläni, sekä isoäidilläni. Tästä syystä olen pyytänyt jo heti alkuraskaudesta saada keskustella sektiosta. Minua myös hirvittää ajatus siitä, että joku muu kontrolloisi tilannetta, käskisi minua ja lapseni saattaisi vaurioitua synnytyksessä. Itse kun synnyin 30v sitten, jäin synnytyskanavaan jumiin, sydänääneni katosivat ja kärsin hapenpuutteesta. Teen kaikkeni, jotta en itse joudu kokemaan samaa! Neuvolassa minuun suhtauduttiin hyvin asiallisesti, kun otin asian esille viime kerralla.
- kjhfghds
Dg 099.80 on synnytyspelko.
- 07/10
Ei pidä tosiaankaan yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin kuin sektiosta! Useimmiten se varmasti pitää paikkansa, mutta ainakin itse olen poikkeus. Alakerta ja muut paikat voi revetä todella pahasti.
Siinä missä vielä itse parantelen vammoja (kaikki eivät ikinä tule paranemaankaan) kaksi ystävääni joilla sektio takana odottavat jo seuraavaa lastaan eikä kuulemma haava kipuile yhtään.. Ja omasta synnytyksestä on aikaa 1,5v..
Synnytyspelon vuoksi voi saada sektion, mutta helppoa se ei ilmeisesti ole. Täytyy olla valmis hyvin perustelemaan miksi ei alakautta synnytä ja tietoinen sektion riskeistä.
Onneksi itse saan "automaattisesti" sektion mikäli joskus vielä lasta uskallamme edes yrittää..- zezze
Saako udella, mikä sinulla on mennyt noin pahasti vikaan? :/
- jgdktd
Minä taas sain perätilassa kökkivän lapseni "varmuuden vuoksi" sektiolla, ja sektiokomplikaatioiden vuoksi meidän lapsiluku jäänee yhteen, kohtu tuskin paranee niin että uskaltaisi ottaa uuteen raskauteen kuuluvia riskejä. Ehdottomasti meidän tapauksessa päätös sektiosta oli oikea, koska sillä varmistettiin lapsen turvallisuus, mutta toki minä jossittelen, että jos olisinkin saanut synnyttää alateitse...
Synnytyksessä on riskinsä synnytystavasta riippumatta. Mutta niitä riskejä pelottavampia minusta ovat äitiyden riskit... kohtu, alapää, arvet, kivut, samapa se, mutta rakastaessaan jotain niin paljon kun rakastaa lastaan, altistaa itsensä maailman tuskista suurimmalle - ainahan jotain voi käydä. Ja silti se on sen arvoista.
Aloittajalle: sektio on mahdollista saada synnytyspelon vuoksi, mutta ei ensisijainen vaihtoehto. Hakeudu synnytyspelkopolille, sieltä saat joko tarvitsemasi avun pelon käsittelyyn tai tosi tiukan paikan tullen "sektioluvan". - 07/10
zezze kirjoitti:
Saako udella, mikä sinulla on mennyt noin pahasti vikaan? :/
No lyhyesti sanottuna lapsen painoarvio meni pikkasen metsään. Arvio oli 4kg, mutta syntyessään oli 4700. Ja itse olen alle 160cm pitkä..
Vauvalle tuli erbin pareesi (hermovaurio olkavarteen), sai kaksi pistettä syntyessään.
Itselle tuli perus eppari haava, sekä sisäisiä että ulkoisia repeämiä lisäksi, mutta pahin oli häpyluun rusautuksesta tullut repeämä joka tulee olemaan loppuiän vaiva, muista onneksi olen toipunut. Ja lapsikin voi nykyään fysioterapian vuoksi hyvin!
Omasta kauhukokemuksesta huolimatta olen alatiesynnytyksen puolesta puhuja. Uskon että NORMAALISTI sujuvan synnytyksen jälkeen paranee nopeammin ja on myös lapselle lempeämpää.. - maalsikuu-83
07/10 kirjoitti:
No lyhyesti sanottuna lapsen painoarvio meni pikkasen metsään. Arvio oli 4kg, mutta syntyessään oli 4700. Ja itse olen alle 160cm pitkä..
Vauvalle tuli erbin pareesi (hermovaurio olkavarteen), sai kaksi pistettä syntyessään.
Itselle tuli perus eppari haava, sekä sisäisiä että ulkoisia repeämiä lisäksi, mutta pahin oli häpyluun rusautuksesta tullut repeämä joka tulee olemaan loppuiän vaiva, muista onneksi olen toipunut. Ja lapsikin voi nykyään fysioterapian vuoksi hyvin!
Omasta kauhukokemuksesta huolimatta olen alatiesynnytyksen puolesta puhuja. Uskon että NORMAALISTI sujuvan synnytyksen jälkeen paranee nopeammin ja on myös lapselle lempeämpää..samoilla linjoilla mennään täällä, mulla siis myös yksi alatiesynnytys jonka tuloksena erbi ja yksi sectio, mutta silti koen että ekasta synnytyksestä oli helpompi toipua
- ............
Ihmisillä on hassuja käsityksiä kyseisestä asiasta. En jaksa tai halua tässä sen kummennin eritellä minkälaisissa kytköksissä olen alaan, koska se ei ole oleellista, mutta kyllä sen sektion tietysti saa jos haluaa. Ensin saatetaan tietysti ehdottaa jos kävisi juttelemassa asiata ammattilaisen kanssa. Tämähän on tärkeää jo siinä mielessä, että pelkäävällä saattaa olla jotain vääriä käsityksiä asioista. Mutta jos siis edelleen pelkää ja toivoo sektiota, ei sitä sen enempiä tarvitse jankata. Lääkäri vielä varmistelee, että asiakas on varma asiasta. Onpa joskus eräät odottajat sanoneet, että toivovat ennemmin raskauden keskeytystä, kuin että synnyttäisivät... Silloinhan asia on luonnollisesti aika selvä juttu. Itsellä ei mitään mielipidettä ko. asiaan, eikä se mielipidekysymys olekaan. Mikä nyt sopii kenellekin, ihmisillä oikeus päättää omasta kropastaan. Ja nuo säästöjutut on ihan huuhaata. Ja vaikka joku nyt täälläkin keskusteluissa pelottelisi ihmisiä tästä asiasta, niin ei kannata uskoa. Tiedän mistä puhun.
Mukavaa joulun odotusta!- Taidat tosiaan tietä
Ihmisillä on toki oikeus päättää omasta kropastaan, mutta kyllä se kirurgi on joka tekee leikkauspäätöksen eikä potilas. (Julkisen) terveydenhuollon palvelujen idea ei ole että lampsit kuin supermarkettiin ja poimit hyllystä mitä haluat. Leikkaus tarvitsee lääketieteellisen indikaation. Synnytyspelko kelpaa jos ei muut hoidot sovellu, "mua ei huvita" tai "musta ois kiva" ei.
- syvä huokaus
Taidat tosiaan tietä kirjoitti:
Ihmisillä on toki oikeus päättää omasta kropastaan, mutta kyllä se kirurgi on joka tekee leikkauspäätöksen eikä potilas. (Julkisen) terveydenhuollon palvelujen idea ei ole että lampsit kuin supermarkettiin ja poimit hyllystä mitä haluat. Leikkaus tarvitsee lääketieteellisen indikaation. Synnytyspelko kelpaa jos ei muut hoidot sovellu, "mua ei huvita" tai "musta ois kiva" ei.
Luepa teksti uudemman kerran vaikka ihan ajatuksella ja yritä ymmärtää mitä siinä lukee. Sektiosta päättävät yhdessä synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistunut lääkäri (joka myös yleensä siis leikkaa) sekä potilas. Eipä ole ikänä tullut vastaan ihmistä, joka olisi sanonut ettei häntä huvita synnyttää.
Ap:lle sen verran, että älä ihmeessä usko em. kaltaisten tyyppien juttuja. Netissä voi kirjotella mitä vain, ja monet täällä jankkaavat samoista asioista päivästä toiseen, koska heillä on jotain omia henk.koht fiksaatioita erinäisiin asioihin.
Terveysalalla on myös ihmisiä töissä, ja kaikilla meillä on omat pelkomme, ja tietysti osaamme suhtautua toisten pelkoihin samalla tavoin kuin toivoisimme muiden suhtautuvan omiimme. - Huokaa toki
syvä huokaus kirjoitti:
Luepa teksti uudemman kerran vaikka ihan ajatuksella ja yritä ymmärtää mitä siinä lukee. Sektiosta päättävät yhdessä synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistunut lääkäri (joka myös yleensä siis leikkaa) sekä potilas. Eipä ole ikänä tullut vastaan ihmistä, joka olisi sanonut ettei häntä huvita synnyttää.
Ap:lle sen verran, että älä ihmeessä usko em. kaltaisten tyyppien juttuja. Netissä voi kirjotella mitä vain, ja monet täällä jankkaavat samoista asioista päivästä toiseen, koska heillä on jotain omia henk.koht fiksaatioita erinäisiin asioihin.
Terveysalalla on myös ihmisiä töissä, ja kaikilla meillä on omat pelkomme, ja tietysti osaamme suhtautua toisten pelkoihin samalla tavoin kuin toivoisimme muiden suhtautuvan omiimme.Luin uudelleen. Se edelleenkin antaa ymmärtää että potilas tekee päätöksen ja lääkäri vain varmistaa että potilas on varma ratkaisustaan. Näin ei ole, edes sype-tapauksissa.
Maailmassa on pilvin pimein näitä must ois kiva -sektioita, kun ei haluta loppuraskauden raskausarpia tai halutaan päättää syntymäpäivä. Suomessa onneksi ei, ja osittain siksi, että leikkauspäätöksen tekee viime kädessä lääkäri. (Toki potilas kieltäytyä aina voi.) - ......
Huokaa toki kirjoitti:
Luin uudelleen. Se edelleenkin antaa ymmärtää että potilas tekee päätöksen ja lääkäri vain varmistaa että potilas on varma ratkaisustaan. Näin ei ole, edes sype-tapauksissa.
Maailmassa on pilvin pimein näitä must ois kiva -sektioita, kun ei haluta loppuraskauden raskausarpia tai halutaan päättää syntymäpäivä. Suomessa onneksi ei, ja osittain siksi, että leikkauspäätöksen tekee viime kädessä lääkäri. (Toki potilas kieltäytyä aina voi.)Voi huokaus ihan oikeasti?! En tajua miksi jaksan enää edes vastata tähän. Kyllä asioista päätetään aina yhteistyössä potilaan kanssa (paitsi jos kyseessä on pakkohoito, lapsi tai aikuinen potilas, joka ei itse pysty osallistumaan terveyttään koskevaan päätöksentekoon kehitysvamman, dementian tms. vuoksi). Olen ollut äitipolilla näkemässä näitä tapauksia pilvin pimein, joten tuntuu jokseenkin hullulta, että joku yrittää kumota näin päivänselvän faktan.
Ja nyt puhuttiinkin synnytyspelosta, eikä siitä että maailmalla jossain on joku ihminen joka haluaa päättää lapsensa syntymäpäivästä. Ja kyllä niitä raskausarpia tulee ihan ilman sektiopäätöstäkin jos on tullakseen. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. - äitiniinjaniinmonen
...... kirjoitti:
Voi huokaus ihan oikeasti?! En tajua miksi jaksan enää edes vastata tähän. Kyllä asioista päätetään aina yhteistyössä potilaan kanssa (paitsi jos kyseessä on pakkohoito, lapsi tai aikuinen potilas, joka ei itse pysty osallistumaan terveyttään koskevaan päätöksentekoon kehitysvamman, dementian tms. vuoksi). Olen ollut äitipolilla näkemässä näitä tapauksia pilvin pimein, joten tuntuu jokseenkin hullulta, että joku yrittää kumota näin päivänselvän faktan.
Ja nyt puhuttiinkin synnytyspelosta, eikä siitä että maailmalla jossain on joku ihminen joka haluaa päättää lapsensa syntymäpäivästä. Ja kyllä niitä raskausarpia tulee ihan ilman sektiopäätöstäkin jos on tullakseen. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.Heheh :D :D Minä halusin sektion perätilan takia. JA kyllä sain taistella sen!
Lääkärit halusivat päättää ja päättivätkin. Ilmoittivat vain etteivät leikkaa. Suivaannuin ja kävelin seuraavana aamuna polille.
Tappelun kanssa pääsin sektioon.
Eli ei kaikki lääkärit keskustele asiasta potilaan kanssa vaan kun hän päättää mikä on parasta potilaalle, se myös yritetään kynsin ja hampain pitää.
Että huoh, näin se vain on. Enkä ole tällä suunnalla ainoa tapaus ;) - O_o
äitiniinjaniinmonen kirjoitti:
Heheh :D :D Minä halusin sektion perätilan takia. JA kyllä sain taistella sen!
Lääkärit halusivat päättää ja päättivätkin. Ilmoittivat vain etteivät leikkaa. Suivaannuin ja kävelin seuraavana aamuna polille.
Tappelun kanssa pääsin sektioon.
Eli ei kaikki lääkärit keskustele asiasta potilaan kanssa vaan kun hän päättää mikä on parasta potilaalle, se myös yritetään kynsin ja hampain pitää.
Että huoh, näin se vain on. Enkä ole tällä suunnalla ainoa tapaus ;)Missä ihmeen albaniassa olet synnytystäsi hoitanut? Jos lapsi on perätilassa, tarjotaan ensisijaisesti mahdollisuutta ulkokäännökseen. Jos äiti ei sitä halua (riskit lapselle yms.), tai se ei onnistu, suositellaan yleensä sektiota. Lantion koko yms. tietysti ensin arvioidaan. Äiti saa tietysti myös synnyttää alateitse, mutta perätilasynnytykseen liittyy jonkin verran enemmän riskejä.
- .....
Minä TAHTOISIN synnyttää alateitse, kokea alatiesynnytyksen.. Mutta minusta tuntuu, että tulen automaattisesti laitetuksi sektioon. Tai jos en tule laitetuksi, niin vaadin sitä varmaan itselleni.
Syy tähän? No, itse olin syntyessäni yli 4 kiloinen (olin aina "iso lapsi" ja nyt aikuisena 175 cm) ja mieheni (aina ollut oikeasti iso ja pituutta nyt siis 207 cm) oli syntyessään lähes 6 kiloinen.
Joten.. Vaikka tahtoisin kovasti alateitse synnyttää, en tiedä onko siinä mitään järkeä. Onko järkeä puskea 5-6 kiloista lasta väkisin ja saada kolmannen asteen repeämät ja kenties pitkäänkestävät traumat? Entä jos tulee komplikaatioita? Happivaje vauvalle? Tai jos kesken synnytyksen minut kiidätetäänkin hätäsektioon, joka taas on pikkasen eri, kuin suunniteltu sektio..
Onpa paljon pelkoja mielessä! .. :(
En odota lasta vielä, mutta ryhdymme yrittämään heti kun elämäntilanteemme sen sallii - mikä pitäisi olla vuoden sisällä. :)- deaiojrkht
Ennen synnytystä voidaan tehdä synnytystapa-arvio, ja vaikkei se mitenkään aivan tarkka olekaan niin kyllä siinä nyt osataan arvioida, onko se lapsi kolmikiloinen vai kuusikiloinen. Turhaan etukäteen maalaat kauhukuvia ja sitä paitsi olet melko isokokoinen itsekin ja jos lantion sisämitta on kunnossa, niin kyllä sinä helposti nelikiloisen ainakin synnytät.
- dgfsnoetjpjp54j3
Turha miettiä nyt mitään synnytystapaa, jos ei ole edes raskaana vielä. mieti nyt eka, että saatko edes koskaan lapsia, tuletko raskaaksi. Keskity siihen nyt. Sitten sitä synnytysasiaa sinulla on raskaaksitoteamisen jälkeen pitkä aika miettiä synnytystä. Eka nyt raskaaksi.
- aaaamu
Kerrankin ketju mihin haluan oikeasti vastata! :)
Ensinnäkin taustani; olen koko ikäni pelännyt synnyttämistä ihan sairaalloisesti..muistan jo pienenä ajatelleeni, että en ikinä synnytä, ja lentävä vitsi onkin, kun n.5-6 vuotiaana sanoin, että haluan isona KEISALINLEIKKAUKSEN :)
No, aikuisiällä lykkäsin lasten hankintaa pelkoni takia, kunnes 27-vuotiaana ehkäisyhommat hieman petti, ja huomasin odottavani avomiehelleni vauvaa.
Pelkoni synnytystä kohtaan oli aivan kuristava, mietin asiaa joka päivä, ja pelkäsin, näin painajaisia. Onneksi neuvolassa oltiin asiallisia ja otettiin vakavasti- pääsin synnytyspelkopolille. Lähete tehtiin muistaakseni joskus 18-viikkojen paikkeilla.
Polikäyntiä varten psyykkasin itseäni "ilkeää kätilöä" vastaan, mutta kätilö olikin mukava. Ekan käynnin tarkoituksena oli pelkkä keskustelu, ja tilanteen kartoitua. Kerroin, mitä itse tiedän sektion riskeistä, ja kätilö sanoi, että olen hyvin asioista perillä. Pohdimme myös syitä, mistä pelkoni tulee.
Mielestäni kätilö totesi tosi hyvin, että sektio tosiaan poistaa sen synnytyksen, mutta pelkohan jää. Eli jos aikoo hankkia lisää lapsia, niin ei se pelko ole mihinkään poistunut, vaan siellä se muhii edelleen.
Kätilö kysyi, haluaisinko suggestioterapiaa koittaa, en uskonut moiseen , mutta suostuin koska halusin vaikuttaa yhteistyökykyiseltä jotta saisin sektion.
Suggestioterapiapäivä koitti, ja se olikin mielenkiintoinen! Muistan maanneeni sängyllä ja kuunnelleeni terapeutin puhetta, ja miettineeni että "just, ei tää tunnu yhtään miltään..." sitten yht'äkkiä seuraava muistikuva onkin siitä kun ollaan "herättelyvaiheessa". Kätilö oli käynyt koko synnytystapahtuman kanssani läpi, ja aikaa oli mennyt n.30-45min, enkä muista siitä ajasta mitään!
No, sitten tuli synnytystapa-arviointipäivä, jossa minun oli siis tarkoitus pyytää (eli VAATIA) sektio. Olin valmistautunut aiheeseen, ja tappelemiseen, mutta (mies)lääkäri keskeytti puhetulvani, ja sanoi että "Tottakai sä sen sektion saat. Haluatko sä sen?" Siinä vaiheessa, kun tuo mahdollisuus ojennettiin mulle mulla oli kaikki mahdollisuudet...niin se ei jostain syystä tuntunutkaan enään siltä mitä haluan. Valitsin alatiesynnytyksen, ITSE!
No, valmistautumiseen; tilasin ensinnäkin "synnytykseen treenauslaitteen", siitä voi lukea tuolta http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/epi-no-delphine-plus ja googletella lisää.
Oliha hintaa 110e, mutta mitäpä en maksaisi siitä, että ei tulisi repeämiä yms...Treenasin ahkerasti, vaikka tuntuikin aika hassulle ensin. Ja sitten kun treenit etenivät, niin SATTUI!!
Lisäksi käytin weledan synnytykseenvalmistautumisöljyä.
Nyt sitten pitäisi kai kirjoittaa, että tuli repeämiä ja oli hirveää, mutta oli se sen arvoista.
Mutta, Kaikki meni todella hienosti. Mä en halunut epiduraalia, koska monet kaverit ovat sanoneet että paikat puutuu kokonaan, eikä tunne ponnistuksessa mitään, yms. Ja he ovat saaneet mittavia repeämiä. Tiedän, etteivät kaikki epiduraalin ottaneet saa repeämiä, mutta yleistä se on.
Lisäksi kielsin episiotomian teon, ainakaan ilman että sitä kysytään multa siinä tilanteessa. Luin asiasta paljon, ja tulin siihen tulokseen että mieluummin otan luonnolliset repeämät jos niitä tulee kun kirurgiset viillot (tästäkin voi jokainen googlettaa itse)
No, lapsi syntyi ilman epiduraalia ja episiotomiaa 7h synnytyksen jälkeen, ja itse en saanut ainuttakaan tikkiä. Tottakai oli kipeät paikat sen jälkeen, mutta luulen että viikkojen ajan kestänyt "venytyslaitteen" käyttö ja ehkä öljykin auttoivat asiassa.
Kätilökin ihmetteli, että mistä löysin niin hyvin ponnistukselle suunnan, ja voimaa. Mutta mä kertakaikkiaan vaan tunsin mitä piti tehdä, ja itsekin tunsin hyvin että koska täytyy pitää taukoa ponnistuksessa tai tapahtuu varmaan joku "revähdys" :D
Jälkeenpäin olin tosi onnellinen, että en valinnut sektiota, koska nyt mun synnytyskammo on huomattavasti paremmalla tolalla. Luotan itseeni, ja tunnen että oon voittanut jonkun ihmeellisen "mörön" jota oon pelännyt koko elämäni. Tuntuu vahvalle.
Joten, tässä mun kokemukseni siitä, että itsekin voi vaikuttaa synnytykseensä. Kannattaa hakea apua pelkoon, ja jos neuvolatäti ei suhtaudu asiallisesti, niin täti vaihtoon (mikäli on mahdollista, ehkä kaikilla ihan pienillä paikkakunnilla ei ole?)
Ja lisäksi, toi treenaus ja öljyili vaikutti mulla silläkin tavoin, että mulle tuli semmonen olo, että oikeasti TEEN jotain sen suhteen että synnytys menee hyvin..en vaan istu ja pyörittele peukaloitani ja toivo että kaikki menee hyvin. Se helpotti pelkoa.
Ja siis AP:n kysymykseen tässä varmaan tulikin, että sektion saa kyllä, joistain paikoista tosin heikosti ja jostain paremmin, mutta täytyy oikeasti olla tiukka, mutta myös tulla vastaan (kuten käydä pelkopolilla miettimässä asioita)- heheeeeee
Kylläpä sä olit sitten ihmeeeeeeelllllllliiiiiinen! ;DDDDDD
- Synnytyspelkoinen
Kiitos vastauksestasi! Tosi hienoa kuulla, että miten olet voittanut pelkosi:) Itselläni pelkoon liittyy muutakin kuin kivun pelko.. pelkään myös sitä, että paikat menee pilalle ja en enää voi nauttia seksistä.
- velhonhiha
Mutta siis... Kuka nyt haluaa vapaaehtoisesti venyttää alapäätään jollain ihme vekottimella??
- maaliskuu-83
minä synnytin esikoisen alateitse tammikuussa 09 ja kuten 7/10 vauva myös meidän tyttö sai erbin pareesin joten meidän kakkonen joka pian täyttää 3kk syntyi suunnitellulla sectiolla, vaikeasta alatiesynnytyksestä huolimatta välttäisin mieluusti section jatkossa jos valinta olisi minulla. sectiosta paraneminen oli mielestäni paljon kivuliaampaa mutta jos vielä lapsia saamme on lapsen terveys etusijalla.
- shstjjkölvhk
Olen itse synnyttänyt 13.9.2011 avautumis vaiheen kivut oli tosi pahat ja olin sairaalassa 03.00 yöllä-9.00 asti aamulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä kauheissa kivuissa kunnes 9 aikaan sain epiduraalin ja voi että mikä fiilis siitä tuli olo oli ku oisin ihan jurrissa ja ponnistusvaiheen alkaessa epiduraali puudutus oli kerinny jo vähän laantua eli tunsin koska pitää ponnistaa ponnistus alkoi 10.50 ja neiti syntyi 11.12 mulle jouduttiin tekemään välilihan leikkaus kun paikat ei antanu ollenkaan periksi ja alkoi neidin sydänäänet hiljenemään.. Nyt edelleen haava auki ja välillä inhottavan tuntuinen ja samaan syssyyn lisätään vielä että mulla meni häntäluu ja ensimmäiseen kk en pystynyt ollenkaan istumaan hyvä että tällä hetkellä pystyn max. 30min istumaan sen jälkeen täytyy jo nousta ylös jos joskus hankin toisen lapsen aion vaatia sektion ihan vain häntäluun takia..
- VAADI
Minä halusin todella pahan synnytyspelon takia section. Sain ajan "pelkopolille", jossa siis katsoimme videon alatiesynnytyksestä (no sehän melkeen auttoi..!) ja kätilö, ihan mukava ihminen tosin, käytännössä kertoi, että ei onnaa, sinähän synnytät.
Kävin itse äitiyspolilla kyseisen asian takia kolmesti, lisäksi kävimme yhdessä mieheni kanssa vielä neljästi. Viimeisellä kerralla olin rv 36, ja ukkoni jo hermostui ihan tosissaan, että ettekö te nyt jumalauta tajua antaa sitä sectiota, kun toinen ihan oikeasti pelkää hysteerisesti.
Saimme kuulla vähättelyä, naureskelua, paras oli kun sain kotiini kirjeen jossa oli aika psykiatrille(!) Puhelimitse selvitin asian, psykiatrian pomo tuumas vaan, että ei sinun päässäsi vikaa ole, minäpä perun tämän ajan.
Eli vastauksena kysymykseesi; kyllä, suunitellun section saa, jos on valmis pitämään puolensa, tai näin ainakin e-karjalassa.
Leikkaus meni hienosti, toivuin niin hyvin että päästiin kotiin päivää suunniteltua aikaisemmin täydellisen, terveen poikani kanssa :)
Älä anna periksi!- liian tuttua
No ei taida mikään koskaan muuttua Etelä-Karjalassa. Kun siellä mokataan tarjotaan aina psykiatria, vika löytyy yleensä potilaasta. Toivon, että tapauksenne on kovin vanha, kuten minun tapaus ja oppisivat virheistään ja ennen kaikkea ihmisten kohtaamista. Hienoa, että jaksoitte taistella sektion puolesta.
- HelppoElämä
Heheee-nimimerkille; joo on se varmaan ihhhmeeellistä, kun joku nykyään yrittää tehdä jotain itsekin, eikä mee heti leikkauspöydälle...pätee moneenkin asiaan...Miksköhän nykyään rasvaimut yms on niin yleisiä...? Kun ei viitsitä tehdä mitään asioiden eteen. Sama synnnytyksen kans, sen pitäis vissiin olla niin helppoa, eikä tuntua yhtään mitään, sen kus makaa leikkurin pöydällä...mutta monelle voikin tulla yllärinä että kivut sektion jälkeen on karmeet. Ainakin meikällä oli. Ja siis mulle tehtiin sektio koska vauvalla sydänäänet alko romahtaa, en itte olis halunut sitä.
- ALAkautta pakko
Odotan kaksosia. Toinen on raivotarjonnassa ja toinen lapsi b perätilassa. Sectio pyynnölleni miltein nauretaan. Sanovat vain, että kyllä sinä uudelleen synnyttäjänä pystyt ne synnyttämään ja toisaalta samalla sanotaan ettei kohdun oma supistusvoima ehkä riitäkään lasten ulostuloon. Ottaa päähän ja kovasti. Olen saanut jo yhden synnytyksessä hapenpuutetta kärsivän lapsen, vähättelevät sitäkin. Seuraavalla polikäynnillä kysyn paljonko pitää maksaa, että saa lapsilleen paremmat mahdollisuudet selviytyä terveinä synnytyksestä. Mitään synnytyspelkoa en todellakaan tunne, olen luomuna synnyttänyt jo 6 tähänpäivään mennessä. Nyt suuri huoli on vauvojen selviytymisestä. En tiedä auttaisiko jos heittäyntyisi hulluksi, josko sillä saisi omalle kannalleen puoltajia.
Haluaisin myös section ohella tehtävän steriloinnin. Sekin on kuulema minun kohdaltani turha. Asian voi kuuleme hoitaa hormoonikierukalla. Ja mitenhän kun sairastan sairautta jossa kaikki keltarauhashormonit ovat kiellettyjä. Kysyin tätä lääkäriltä, joka terävänä kierukkaa ehotti. Sanoi, pääpunaisen ettei nyt ole vielä ajankohtaista asiaa edes miettiä. V......u olen loppuraskaudessa jo. Tuumasin sille, että no nähdään täällä sitten vissiin vielä näiden kaksostenkin jälkeen, kun te lääkäritkään ette tunnu osaavan omaa erikoisalaanne. Sairaus jota sairastan liittyy näet raskauden aiheuttamaan keltarauhashormonin eritykseen, siihen samaan mitä hormoonikierukassa on. en nyt itseänikään ihan untuvikkona tässä asiassa pidä, olen kuitenkin koulutukseltani itsekin terveydenhoitaja ja jo ison lapsikatraan äiti. - jep!!
Lähtö oletus on lähes kaikilla synnyttäjillä se, että synnytys tapahtuu alakautta. Poikkeuksia on paljon mm. äidit joilla on ahdas lantio tai alatiesynnytykselle on joku muu rakenteellinen este jne. Myöskin äidit jotka ovat synnyttäneet alakautta ja sectiolla tilanne arvioidaan ennen synnytystä äitipolilla.
Alatiesynnytys on turvallisempi niin äidille kuin lapselle. Synnytyspelko on kyllä myös yksi syy siihen, että päädytään sektioon. Perätila taas ei automaattisesti tarkoita sitä että tehdään sektio. Lähes aina lapsi pyritään kääntämään, jos kääntäminen ei onnistu eikä lapsen ole turvallista syntyä peppu edellä, tehdään sektio.Perätilassa kuitenkin kokonaisuus ratkaisee, miten iso lapsi on, onko kyseessä ensari jne.
Kyllä äiti kuunnellaan (ainakin pitäisi) siinä miten hän haluaa synnyttää, mutta lääkärin tehtävänä on arvioida mikä vaihtoehto on TURVALLISIN niin äidin kuin lapsenkin kannalta. - Pyhä Sylvi
Meille riitti ihan se että vauva oli perätilassa, mahdotonta saada käännettyä, sitä oltaisiin koitettu mutta vauva oli ruuvannut itsensä peppu eellä lantioon kiinni ja asento oli muutenkin mahdoton käännösyrityksiin. Alateitse olin valmistautunut synnyttämään, mutta perätilan takia päädyttiin sektioon. Hyvin sujui. Olin vain leikkauspäivän kipeä, seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin 10pvä särkylääkkeitä ja ei ongelmia. Positiivinen kokemus ainakin oli itselleni.
- Kokemukseni...
Hei,
minulla takana kaksi sektiota, toinen perätilan ja toinen synnytyspelon vuoksi. Koin, että minua kyllä kuunneltiin ja sektiopäätökset tulivat "helposti".Perätilassa olevaa lasta yritettiin kääntää, muttei onnistunut ja sektio oli selvä. Sovittiin sektioaika, muttalapsi päättikin syntyä aiemmin, joka kai sitten jätti sellaisen kokemuksen, että synnytyspelko tuli syyksi seuraavaan sektioon.Näin Oulun seudulla. Toivuin kummastakin todella hyvin ja nopeasti.- Koekaniini
Odotan siis kaksosia, joista toinen on perätilassa. Kävin lukemassa lääkäreiden Duodecim lehden artikkelia, jossa sanottiin, että äidillä on oikeus saada myönteinen sectiopäätös ja ettei kenenkään tarvitse useista terveydellisistä syistä ( niin lasten kuin äidin) takia suostua perätilasynnytykseen, vaan se kuuluu osana"käypä hoitoa" ja hyväksyttyä hoitotoimenpidettä.
ihmetyttääkin siis miksi lääkärit eivät kuuntele äidin mielipiteitä eivätkä ole tietävinään ko. asioista mitään. Puolustellaan vaan alatiesynnytysten hyviäpuolia. Mitä hiivatin hyviä puolia siinä on jos lapsi revitään väkisellä alakautta ulos. Tutkimuksessa oli pystytty osoittamaan, että alakautta syntyneet lapset joutuivat yleisemmin tehohoitoon synnytyksen jälkeen kuin sectiolla syntyneet. samaten äitien saamat vammat olivat pienemmät. suurin syy suomalaisten lääkäreiden haluun alateisynnytyksissä nimenomaan kaksoisraskauksissa ja perätilasynnytyksissä oli "taitojen" ylläpito toisinsanoen me äidit olemme heille vain harjoitusvälineitä, joilla ylläpidetään mielikuvaa hyvästä perätilasynnytyksestä.
Tämän artikkelin luettuani olen päättänyt TODELLA VAATIA SECTIOTA oli vauvat missä tarjonnassa tahansa. Pitäkööt, vaikka hulluna, mutta periksi en anna. Oulunseudulta olen myös itsekin. sitä helposti luullaan,että useasti alakautta synnyttänyt on jokin saamarin marttyyri, jonka tulee aina alistua lääkäreiden mielivallalle vain sen vuoksi, että ovat ennenkin synnyttäneen ilman kivunlievityksiä tai mitään muutakaan toiveita. Kyllä tulevien lasten etu pitäisi asettaa etusijalle ja niiden jo olemassa olevienkin. Kuka hoitaa ne seitsemän aienpaa lasta, jos äiti kuolee tai joutuu epäonnistuneen perätilasynnytyksen takia olemaan sairaalahoidossa pitkään. - väsynsyyyt
Koekaniini kirjoitti:
Odotan siis kaksosia, joista toinen on perätilassa. Kävin lukemassa lääkäreiden Duodecim lehden artikkelia, jossa sanottiin, että äidillä on oikeus saada myönteinen sectiopäätös ja ettei kenenkään tarvitse useista terveydellisistä syistä ( niin lasten kuin äidin) takia suostua perätilasynnytykseen, vaan se kuuluu osana"käypä hoitoa" ja hyväksyttyä hoitotoimenpidettä.
ihmetyttääkin siis miksi lääkärit eivät kuuntele äidin mielipiteitä eivätkä ole tietävinään ko. asioista mitään. Puolustellaan vaan alatiesynnytysten hyviäpuolia. Mitä hiivatin hyviä puolia siinä on jos lapsi revitään väkisellä alakautta ulos. Tutkimuksessa oli pystytty osoittamaan, että alakautta syntyneet lapset joutuivat yleisemmin tehohoitoon synnytyksen jälkeen kuin sectiolla syntyneet. samaten äitien saamat vammat olivat pienemmät. suurin syy suomalaisten lääkäreiden haluun alateisynnytyksissä nimenomaan kaksoisraskauksissa ja perätilasynnytyksissä oli "taitojen" ylläpito toisinsanoen me äidit olemme heille vain harjoitusvälineitä, joilla ylläpidetään mielikuvaa hyvästä perätilasynnytyksestä.
Tämän artikkelin luettuani olen päättänyt TODELLA VAATIA SECTIOTA oli vauvat missä tarjonnassa tahansa. Pitäkööt, vaikka hulluna, mutta periksi en anna. Oulunseudulta olen myös itsekin. sitä helposti luullaan,että useasti alakautta synnyttänyt on jokin saamarin marttyyri, jonka tulee aina alistua lääkäreiden mielivallalle vain sen vuoksi, että ovat ennenkin synnyttäneen ilman kivunlievityksiä tai mitään muutakaan toiveita. Kyllä tulevien lasten etu pitäisi asettaa etusijalle ja niiden jo olemassa olevienkin. Kuka hoitaa ne seitsemän aienpaa lasta, jos äiti kuolee tai joutuu epäonnistuneen perätilasynnytyksen takia olemaan sairaalahoidossa pitkään.täällä kirjoittelee myös yksi synnytyskammoinen. Vauvaa olen kuumeillut kolmisen vuotta, mutta en uskalla edes yrittää raskautumista Biologinen kellokin tikittää kiihtyvää vauhtia eteenpäin. Kaverit päivittyvät fb-statuksia ja tuntuvat kasvattavan perhettä tuosta noin vaan. Miksi hel*etissä tämä tuntuu niin vaikealta?!? Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville. Poliitikotkin kehoittavat niitä lapsia tekemään, jos tahtoa olisi, niin kait sen sektion voisi luvata tuleville äideille.
- Kaikki mahdollista
Hei kaikille,
On monen moista mielipidettä ja se suotakoon.
Itse olen ensinmäisen synnyttänyt alateitse ja kaikki meni hyvin. Eihän se helppoa ollu,pitkä ponnistusvaihe ym ja kipeä olin. Toisen kanssa pelkäsin hiukan mutta tässäkin kaikki meni aluksi hyvin ja lapsi syntyi lyhyellä ponnistamisella. Sitten jäi istukanpalasia kohtuun ja menetin verta 3400ml ja jouduin kaavintaan. Loppu hyvin. Kolmannen kanssa arkailin jälleen ja kävin pelkopolilla mutta se oli turhaa koska ei mulla ollut synnytystä ajatellen pelkoja vaan lähinnä vauvan ison koon takia että mahtuuko syntymään.Sitten vk 38 synnytys käynnistettiin syynä isokoko ja halusin synnyttää alateitse mutta en 5kilosta. synnytys ei menny halutulla tavalla ja päädyttiin kiirelliseen sektioon. Toivuin leikkauksesta hyvin ja oli positiivinen kokemus vaikka aluksi pettymys oli suuri. Nyt odotan neljättä ja olen ajatellut että...katsotaan rauhassa loppuvaiheessa synnytystapa arviointi ja mielellään haluan synnyttää alateitse mutta en pelkää sektioa..... MUTTA......sain juuri kuulla että lähipiirissäni kävi melko ikävästi. Synnytys päätyi leikkaukseen ja leikkauksen jälkeiset komplikaatiot veivät äidin kriittiseen tilaan ja paria päivää myöhemmin äiti menehtyi ;( tässä tapauksessa oli sattunut hoitovirhe,mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut mutta totuus on julma!
NYT OLEN VARMA ITSE ETTÄ HALUAN ALATIESYNNYTYKSEN!!!!!- Peikko pelko
No mikä se hoitovirhe oli? Oisit nyt senkin kertonut, vai keksitkö koko jutun omasta päästäsi pelotellaksesi täällä sektioon menijöitä??? Minä en ainakaan leikkauksesta luovu tuon kirjoittamasi perusteeella. Nyt on kyse myös kahdesta vauvasta. Kun toista ei kertakaikkiaan voi synnyttää alakautta (poikki/perätila) niin muita vaihtoehtoja ei ole. On vain luotettava hoitohenkilökunnan osaamiseen ja unohdettava tuollaiset kuulopuheet. Kumma kun ei ole missään medioissa tuostakaan tapuksesta mitää lukenut?????
- Ikävää ;(
Peikko pelko kirjoitti:
No mikä se hoitovirhe oli? Oisit nyt senkin kertonut, vai keksitkö koko jutun omasta päästäsi pelotellaksesi täällä sektioon menijöitä??? Minä en ainakaan leikkauksesta luovu tuon kirjoittamasi perusteeella. Nyt on kyse myös kahdesta vauvasta. Kun toista ei kertakaikkiaan voi synnyttää alakautta (poikki/perätila) niin muita vaihtoehtoja ei ole. On vain luotettava hoitohenkilökunnan osaamiseen ja unohdettava tuollaiset kuulopuheet. Kumma kun ei ole missään medioissa tuostakaan tapuksesta mitää lukenut?????
VOI,kun olisikin keksittyä ;( niin hartaasti toivon että pienlapsi saisi äidin pitää!!
Äidin voinnin seurannassa oli tapahtunut hoitovirhe,leikkaushaavat vuotaneet sisälle.Menettänyt paljon verta. Ihan yksitytiskohtia en tohi kirjoittaa. Enkä mitä kaikkea lopuksi kävi.
Mutta onneksi näitä sattuu harvoin!!
Tämä tapahtunut aivan hiljattain ja kaikkia ei uutisoida!! - 14141414
Ikävää ;( kirjoitti:
VOI,kun olisikin keksittyä ;( niin hartaasti toivon että pienlapsi saisi äidin pitää!!
Äidin voinnin seurannassa oli tapahtunut hoitovirhe,leikkaushaavat vuotaneet sisälle.Menettänyt paljon verta. Ihan yksitytiskohtia en tohi kirjoittaa. Enkä mitä kaikkea lopuksi kävi.
Mutta onneksi näitä sattuu harvoin!!
Tämä tapahtunut aivan hiljattain ja kaikkia ei uutisoida!!Sukulaiseni on hoitoalalla ja hän kertoi,että alatiesynnytyksessä ei äidin kohtu ollutkaan supistunut ja kuoli verenvuotoon,eivät saaneet leikattua kohtua tarpeeksi ajoissa pois.Toinen äiti taas kuoli synnyttäessään,kun verenkiertoon tuli kupla ja meni keuhkoihin,lapsi leikattiin elävänä pois.Siis ihan turha näitä kauhujuttuja kertoa ja sen perusteella valita synnytystapa.Itse olen kokenut hätäsektion ja jos toisen lapsen teen,mulle käy kumpi tapa vain,sektio tai alatiesynnytys.Mutta jos oikeasti pelkää synnytystä,ei meidän muiden tule arvostella,jos sen takia haluaa sektion.Pelon ja kivun tunteminen on niin yksilöllistä.
- Haisuapina--
Minä odotan tällä hetkellä toista lastani, viikkoja vasta 8 6. Ensinmäinen äitiysneuvola-aika on reilun viikon kuluttua, ja ajattelin alkaa puhumaan jo heti ensinmäisellä kerralla etten halua synnyttää alateitse.
Esikoiseni syntyi tammikuussa 2011, ja pidin tällöin itsestäänselvyytenä alatiesynnytystä. Kun laskettu aika oli ylittynyt kahdella viikolla, synnytys käynnistettiin. Ensin söin päivän sairaalassa joitain suun kautta otettavia tabletteja, mutta ne eivät saaneet mitään aikaiseksi. Seuraavana aamuna kalvot puhkaistiin, ja kun omia supistuksia ei vieläkään näkynyt, laitettiin supistuksia lisäävä tippa. Kohdunkaulaani muodostui jokin kova "pahka" tai "kovettuma" jo viiden tunnin sisään ensinmäisistä supistuksista. Ilmeisesti myös vauvan pää oli jotenkin väärässä asennossa. Aukesin 9cm saakka, mutta lopulta lapsivesi oli jo vihreää ja synnytys päättyi sektioon. Synnytyksen kestoksi on merkattu reilu 19h. Jotenkin minulle jäi koko hommasta sellainen olo, että kroppani ei edes pysty synnyttämään, enkä todellakaan halua kokea tuollaista uudestaan mikäli se päätyy kuitenkin sektioon :-(.
Saakohan sektion tälläisessä tapauksessa, kun vaan tiukasti pitää puolensa?- joo-o-
Kyllä saa. Jos pidät oman pääsi, niin kukaan ei voi pakottaa sinua synnyttämään alateitse.
- kaija3
En saanut kokoarvioultraa pyynnöistä huolimatta, enkä näin ollen ollut "oikeutettu" sektioon vaikka halusin. Lapsi syntyi laskettuna päivänä ja painoi 5 kg! Sai pahan erbin pareesin oikeaan käteen, eli käsi halvaantui ja se on lopun elämää hänellä halvaantuneena. Katkeruutta en voi sanoin kuvailla. Miettikää tarkkaan mitkä on riskit alatiesynnytyksessä oikeasti. Itse en ollut kuullutkaan mistään halvaantumisesta, ajattelin vain että pahin on hapenpuute ja sitten hätäsektio. Lasta ei voi työntää takaisin kun pää on tullut ulos. Jos lapsi on kookas se jumittuu luihin kiinni ja vain erittäin rajuilla manöövereillä sen saa hyvällätsäkällä irti--- mutta kohtalokkain seurauksin. En todellakaan ole vielä kolmeen vuoteen pystynyt edes käsittelemään koko tapahtumaketjua, sitä yrittää vain pärjätä päivästä toiseen ja kuntouttaa sen minkä voi. Koko juttu olisi ollut vältettävissä! Minä luotin ammattihenkilöstöön liikaa.
- 9kert synn
Pelko on lääketieteellinen syy!!! Keskustelu neuvolassa, josta saa lähetteen pelkopolille. Siellä sitten vaatii sektiota. HUOM!!! Tavallisen synnytyksen jälkeen palautuminen nopeampaa(siis jos ei liiallisia repeytymiä ym).
- njhg
En ymmarra sektiokeskustelua alkuunkaan. Kylla se pitaa olla itsestaanselvyys saada sektio jos sita haluaa. Toki aidille on kerrottava kaikki sektioon ja alatiehen liittyvat riskit ja hyodyt ja paatos on perustuttava faktoihin.
Toki jos kyseessa on nuori aiti ja toiveena saada useampi lapsi niin silloin sektio on pieni, mutta olemassa oleva riski tulevia raskauksia ja synnytyksia ajatellen.
Luulen etta selkea syy Suomen asenteeseen ovat sektion kustannukset. Se maksaa toki enemman kuin normaali alatiesynnytys. Tahan on lisattava etta joissain maissa sektiota pidetaan tavallisena synnytystapana. Mainittakoon Turkki, Intia, Italia ja Etela-Amerikan maat. Siella laakarit kasvattavat tienesteja tekemalla sektioita.
Itse jos ikina saan lapsen niin se syntyy serktiolla. Suomen asenteen takia luultavasti ulkomailla yksityissairaalassa. Toivotaan vain kaiken menevan hyvin ja sektiosta olen valmis maksamaan tuhansia euroja. Kaikilla ei ole tata etuoikeutta. Minulle riittaa yksi lapsi jo ikani huomioiden.
Elama on aina riski ja suunniteltu sektio ei kuulu niihin suurimpiin. Ja taytyy muistaa etta Suomessa kuolee noin pari aitia vuodessa synnytyskomplikaatioihin. Yksi syy on hallitsematon verenvuoto.
t. sh vm. 2006 - Punnittua puhetta
Tässä on puntaroitua puhetta sektiosta. Kaksi oleellista lainausta, jotta saadaan tämänkin keskustelun reunat paalutettua:
"Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Hoidosta päättää lopulta kuitenkin aina terveydenhuollon ammattilainen. Vaikka potilaalla on oikeus kieltäytyä ehdotetusta hoidosta, hänellä ei ole oikeutta saada mitä tahansa hoitoa."
"Inhimillisestä näkökulmasta asia on kuitenkin paljon mutkikkaampi. Sektiotoiveen taustalla voi olla useita syitä. Kun synnyttäjä toivoo ennalta suunniteltua sektiota, toive on otettava vakavasti. Jos synnyttäjä pysyy keskustelujen ja pelkopoliklinikan neuvonnan jälkeen kannassaan, olisi epäinhimillistä olla toteuttamatta hänen pyyntöään."
http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=12786/type=7 - gbgnhgng
Minulle kyllä annettiin Helsingissä sekstio, kun vain tiukasti sitä vaadin. Syyksi kirjattiin synnytyspelko ja se on virallinen syy, joka riittää. Piti kyllä juosta kaikenmaailman keskustelut läpi ja ihan loppuun asti,jo päätöksen saamisenkin jälkeen, lääkärit yrittivät painostaa luopumaan siitä. Ihan kaksin kappalein muistan, kun he seisoivat sänkyni vieressä ja yrittivät melkein uhkailla valitsemaan alatiesynnytyksen. Onneksi en suostunut, sillä sektio oli helppo ja toivuin hyvin, jäi vain positiivisia muistoja.
- sektioäiti*
Sektion saa kun sitä vaan osaa vaatia eikä alistu lääkärien painostukseen. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse (naistenklinikan lääkäri sanoi minulle näin). Itselleni tehtiin pelkosektio 5.11.12 ja sain sektion kun kävin pari kertaa pelkopolilla ja pitäydyin tiukasti päätöksessäni. Sektio meni todella kivuttomasti ja pääsin sairaalasta kahden päivän päästä leikkauksesta. Toivuin hyvin nopeasti ja minulle jäi lapsen syntymästä todella positiivinen kuva enkä kadu päätöstäni lainkaan. Alatiesynnytys ei olisi ollut minulle vaihtoehto, sillä pelkoni oli niin suuri, joten suostutteluista huolimatta pidin pääni ja viikolla 34 sain leikkaus ajan.
Ja nyt alatiesynnytys fanaatikot voivat jättää kommenttinsa jollekin muulle palstalle. Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin vai väitättekö että pieleen mennyt alatiesynnytys joka on päätynyt sektioon on väärin. Ja sektioon joutunut äiti ei ole oikea äiti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381893Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431456Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 161399
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,111369Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11280Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207