Onko sektio vaikea saada?

En osaa nyt vastata oikeastaan kysymykseesi, saako sektiota synnytyspelon takia, mutta... se, että kannattaako se synnytyspelon takia? Kun onhan normaaliin alatie synnytykseenkin paljon puudutteita saatavilla, et välttämättä tuntisi edes kipua. KUNHAN MUISTAT TEHDÄ SELVÄKSI VAIKKA MIELUITEN HETI SAIRAALAAN SAAPUESSASI, ETTÄ TAHDOT KIVUNLIEVITYKSET! Ja uskon että alatiesynnytyksestä toipuu kuitenkin nopeammin, kuin sektiosta.. Sektion jälkeen ei käsittääkseni saa nostella juurikaan kuin vauvan painoa yms..

En tiedä kiinnostaako sinua, mutta jätä lukematta jos ei ;) Nimittäin itse lähdin synnyttämään ihan hyvillä mielin, en miettinyt repeämisiä tai kipuja, vaikka tietenkin tiedostin niiden kuuluvan asiaan ja jännittihän se! (en siis kärsinyt synnytyspelosta, joten asia on eri, mutta..). Sairaalaan mentäessä ei mielestäni supistuskipu ollut kovin paha, joten jätin kivunlievitykset tuonnemmaksi, hetkeen jolloin niitä todella tarvitsisin... No sekin hetki sitten tuli, mutta kappas vain yli 7cm paikat auki, eikä kipulääkettä ollut enää mahdollista laittaa.. No en muista mitä ajattelin silloin mutta synnytyssaliin lähdettiin kuitenkin, ja sain ilokaasua. Ponnistusvaiheen aikana ei kipulääkkeitä, mutta luulen että elimistöni tuotti luonnostaan "kipulääkettä" minulle, sillä en hirveästi muista siitä kivusta mitään, muistan että sattui, mutta ei se ollut niin paha kuin olisi voinut luulla.. no, ainakaan näin jälkeenpäin! No repeämäthän siitä sitten tuli, ja ehkä tunnin tikkailu alapäähän.. Mutta ei sekään sattunut. Siinä vaiheessa ei paljon kipuja enää tunne kun nyytti on nähtävillä.

Mitä sitten tulee sektioon (kokemusta ei ole, eikä kyllä tietoakaan), mutta saat siitä paljon suuremman "repeämän" kaikkien vatsanpeitteidesi lävitse kohtuusi, kestää hurjan paljon kauemmin parantua siitä kuin alapään repeämisestä. Eikä se alapää siitä pilalle mene, itsellänikin ihan siistit paikat, eipä voisi kukaan tietää että olisi synnytyksessä jotain revennyt. Enkä edes itse tiedä mistä repesi ja miten, en halunnut kuulla sitä silloin. Ja tästä kohtuun jääneestä istukan palasista, on hyvin epätodennäköistä että näin kävisi sinulle. Mutta jokainen synnytys ja jokainen ihminen on erilainen. En voi päätökseesi vaikuttaa. Tarkoitukseni vain oli rohkaista, uskon että pystyisit siihen!

Dg 099.80 on synnytyspelko.

Ei pidä tosiaankaan yleistää että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin kuin sektiosta! Useimmiten se varmasti pitää paikkansa, mutta ainakin itse olen poikkeus. Alakerta ja muut paikat voi revetä todella pahasti.
Siinä missä vielä itse parantelen vammoja (kaikki eivät ikinä tule paranemaankaan) kaksi ystävääni joilla sektio takana odottavat jo seuraavaa lastaan eikä kuulemma haava kipuile yhtään.. Ja omasta synnytyksestä on aikaa 1,5v..

Synnytyspelon vuoksi voi saada sektion, mutta helppoa se ei ilmeisesti ole. Täytyy olla valmis hyvin perustelemaan miksi ei alakautta synnytä ja tietoinen sektion riskeistä.

Onneksi itse saan "automaattisesti" sektion mikäli joskus vielä lasta uskallamme edes yrittää..

Ihmisillä on hassuja käsityksiä kyseisestä asiasta. En jaksa tai halua tässä sen kummennin eritellä minkälaisissa kytköksissä olen alaan, koska se ei ole oleellista, mutta kyllä sen sektion tietysti saa jos haluaa. Ensin saatetaan tietysti ehdottaa jos kävisi juttelemassa asiata ammattilaisen kanssa. Tämähän on tärkeää jo siinä mielessä, että pelkäävällä saattaa olla jotain vääriä käsityksiä asioista. Mutta jos siis edelleen pelkää ja toivoo sektiota, ei sitä sen enempiä tarvitse jankata. Lääkäri vielä varmistelee, että asiakas on varma asiasta. Onpa joskus eräät odottajat sanoneet, että toivovat ennemmin raskauden keskeytystä, kuin että synnyttäisivät... Silloinhan asia on luonnollisesti aika selvä juttu. Itsellä ei mitään mielipidettä ko. asiaan, eikä se mielipidekysymys olekaan. Mikä nyt sopii kenellekin, ihmisillä oikeus päättää omasta kropastaan. Ja nuo säästöjutut on ihan huuhaata. Ja vaikka joku nyt täälläkin keskusteluissa pelottelisi ihmisiä tästä asiasta, niin ei kannata uskoa. Tiedän mistä puhun.

Mukavaa joulun odotusta!

Minä TAHTOISIN synnyttää alateitse, kokea alatiesynnytyksen.. Mutta minusta tuntuu, että tulen automaattisesti laitetuksi sektioon. Tai jos en tule laitetuksi, niin vaadin sitä varmaan itselleni.

Syy tähän? No, itse olin syntyessäni yli 4 kiloinen (olin aina "iso lapsi" ja nyt aikuisena 175 cm) ja mieheni (aina ollut oikeasti iso ja pituutta nyt siis 207 cm) oli syntyessään lähes 6 kiloinen.

Joten.. Vaikka tahtoisin kovasti alateitse synnyttää, en tiedä onko siinä mitään järkeä. Onko järkeä puskea 5-6 kiloista lasta väkisin ja saada kolmannen asteen repeämät ja kenties pitkäänkestävät traumat? Entä jos tulee komplikaatioita? Happivaje vauvalle? Tai jos kesken synnytyksen minut kiidätetäänkin hätäsektioon, joka taas on pikkasen eri, kuin suunniteltu sektio..

Onpa paljon pelkoja mielessä! .. :(

En odota lasta vielä, mutta ryhdymme yrittämään heti kun elämäntilanteemme sen sallii - mikä pitäisi olla vuoden sisällä. :)

Kerrankin ketju mihin haluan oikeasti vastata! :)

Ensinnäkin taustani; olen koko ikäni pelännyt synnyttämistä ihan sairaalloisesti..muistan jo pienenä ajatelleeni, että en ikinä synnytä, ja lentävä vitsi onkin, kun n.5-6 vuotiaana sanoin, että haluan isona KEISALINLEIKKAUKSEN :)

No, aikuisiällä lykkäsin lasten hankintaa pelkoni takia, kunnes 27-vuotiaana ehkäisyhommat hieman petti, ja huomasin odottavani avomiehelleni vauvaa.

Pelkoni synnytystä kohtaan oli aivan kuristava, mietin asiaa joka päivä, ja pelkäsin, näin painajaisia. Onneksi neuvolassa oltiin asiallisia ja otettiin vakavasti- pääsin synnytyspelkopolille. Lähete tehtiin muistaakseni joskus 18-viikkojen paikkeilla.

Polikäyntiä varten psyykkasin itseäni "ilkeää kätilöä" vastaan, mutta kätilö olikin mukava. Ekan käynnin tarkoituksena oli pelkkä keskustelu, ja tilanteen kartoitua. Kerroin, mitä itse tiedän sektion riskeistä, ja kätilö sanoi, että olen hyvin asioista perillä. Pohdimme myös syitä, mistä pelkoni tulee.

Mielestäni kätilö totesi tosi hyvin, että sektio tosiaan poistaa sen synnytyksen, mutta pelkohan jää. Eli jos aikoo hankkia lisää lapsia, niin ei se pelko ole mihinkään poistunut, vaan siellä se muhii edelleen.

Kätilö kysyi, haluaisinko suggestioterapiaa koittaa, en uskonut moiseen , mutta suostuin koska halusin vaikuttaa yhteistyökykyiseltä jotta saisin sektion.

Suggestioterapiapäivä koitti, ja se olikin mielenkiintoinen! Muistan maanneeni sängyllä ja kuunnelleeni terapeutin puhetta, ja miettineeni että "just, ei tää tunnu yhtään miltään..." sitten yht'äkkiä seuraava muistikuva onkin siitä kun ollaan "herättelyvaiheessa". Kätilö oli käynyt koko synnytystapahtuman kanssani läpi, ja aikaa oli mennyt n.30-45min, enkä muista siitä ajasta mitään!

No, sitten tuli synnytystapa-arviointipäivä, jossa minun oli siis tarkoitus pyytää (eli VAATIA) sektio. Olin valmistautunut aiheeseen, ja tappelemiseen, mutta (mies)lääkäri keskeytti puhetulvani, ja sanoi että "Tottakai sä sen sektion saat. Haluatko sä sen?" Siinä vaiheessa, kun tuo mahdollisuus ojennettiin mulle mulla oli kaikki mahdollisuudet...niin se ei jostain syystä tuntunutkaan enään siltä mitä haluan. Valitsin alatiesynnytyksen, ITSE!

No, valmistautumiseen; tilasin ensinnäkin "synnytykseen treenauslaitteen", siitä voi lukea tuolta http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/epi-no-delphine-plus ja googletella lisää.

Oliha hintaa 110e, mutta mitäpä en maksaisi siitä, että ei tulisi repeämiä yms...Treenasin ahkerasti, vaikka tuntuikin aika hassulle ensin. Ja sitten kun treenit etenivät, niin SATTUI!!

Lisäksi käytin weledan synnytykseenvalmistautumisöljyä.

Nyt sitten pitäisi kai kirjoittaa, että tuli repeämiä ja oli hirveää, mutta oli se sen arvoista.

Mutta, Kaikki meni todella hienosti. Mä en halunut epiduraalia, koska monet kaverit ovat sanoneet että paikat puutuu kokonaan, eikä tunne ponnistuksessa mitään, yms. Ja he ovat saaneet mittavia repeämiä. Tiedän, etteivät kaikki epiduraalin ottaneet saa repeämiä, mutta yleistä se on.

Lisäksi kielsin episiotomian teon, ainakaan ilman että sitä kysytään multa siinä tilanteessa. Luin asiasta paljon, ja tulin siihen tulokseen että mieluummin otan luonnolliset repeämät jos niitä tulee kun kirurgiset viillot (tästäkin voi jokainen googlettaa itse)

No, lapsi syntyi ilman epiduraalia ja episiotomiaa 7h synnytyksen jälkeen, ja itse en saanut ainuttakaan tikkiä. Tottakai oli kipeät paikat sen jälkeen, mutta luulen että viikkojen ajan kestänyt "venytyslaitteen" käyttö ja ehkä öljykin auttoivat asiassa.

Kätilökin ihmetteli, että mistä löysin niin hyvin ponnistukselle suunnan, ja voimaa. Mutta mä kertakaikkiaan vaan tunsin mitä piti tehdä, ja itsekin tunsin hyvin että koska täytyy pitää taukoa ponnistuksessa tai tapahtuu varmaan joku "revähdys" :D

Jälkeenpäin olin tosi onnellinen, että en valinnut sektiota, koska nyt mun synnytyskammo on huomattavasti paremmalla tolalla. Luotan itseeni, ja tunnen että oon voittanut jonkun ihmeellisen "mörön" jota oon pelännyt koko elämäni. Tuntuu vahvalle.

Joten, tässä mun kokemukseni siitä, että itsekin voi vaikuttaa synnytykseensä. Kannattaa hakea apua pelkoon, ja jos neuvolatäti ei suhtaudu asiallisesti, niin täti vaihtoon (mikäli on mahdollista, ehkä kaikilla ihan pienillä paikkakunnilla ei ole?)
Ja lisäksi, toi treenaus ja öljyili vaikutti mulla silläkin tavoin, että mulle tuli semmonen olo, että oikeasti TEEN jotain sen suhteen että synnytys menee hyvin..en vaan istu ja pyörittele peukaloitani ja toivo että kaikki menee hyvin. Se helpotti pelkoa.

Ja siis AP:n kysymykseen tässä varmaan tulikin, että sektion saa kyllä, joistain paikoista tosin heikosti ja jostain paremmin, mutta täytyy oikeasti olla tiukka, mutta myös tulla vastaan (kuten käydä pelkopolilla miettimässä asioita)

minä synnytin esikoisen alateitse tammikuussa 09 ja kuten 7/10 vauva myös meidän tyttö sai erbin pareesin joten meidän kakkonen joka pian täyttää 3kk syntyi suunnitellulla sectiolla, vaikeasta alatiesynnytyksestä huolimatta välttäisin mieluusti section jatkossa jos valinta olisi minulla. sectiosta paraneminen oli mielestäni paljon kivuliaampaa mutta jos vielä lapsia saamme on lapsen terveys etusijalla.

Olen itse synnyttänyt 13.9.2011 avautumis vaiheen kivut oli tosi pahat ja olin sairaalassa 03.00 yöllä-9.00 asti aamulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä kauheissa kivuissa kunnes 9 aikaan sain epiduraalin ja voi että mikä fiilis siitä tuli olo oli ku oisin ihan jurrissa ja ponnistusvaiheen alkaessa epiduraali puudutus oli kerinny jo vähän laantua eli tunsin koska pitää ponnistaa ponnistus alkoi 10.50 ja neiti syntyi 11.12 mulle jouduttiin tekemään välilihan leikkaus kun paikat ei antanu ollenkaan periksi ja alkoi neidin sydänäänet hiljenemään.. Nyt edelleen haava auki ja välillä inhottavan tuntuinen ja samaan syssyyn lisätään vielä että mulla meni häntäluu ja ensimmäiseen kk en pystynyt ollenkaan istumaan hyvä että tällä hetkellä pystyn max. 30min istumaan sen jälkeen täytyy jo nousta ylös jos joskus hankin toisen lapsen aion vaatia sektion ihan vain häntäluun takia..

Minä halusin todella pahan synnytyspelon takia section. Sain ajan "pelkopolille", jossa siis katsoimme videon alatiesynnytyksestä (no sehän melkeen auttoi..!) ja kätilö, ihan mukava ihminen tosin, käytännössä kertoi, että ei onnaa, sinähän synnytät.
Kävin itse äitiyspolilla kyseisen asian takia kolmesti, lisäksi kävimme yhdessä mieheni kanssa vielä neljästi. Viimeisellä kerralla olin rv 36, ja ukkoni jo hermostui ihan tosissaan, että ettekö te nyt jumalauta tajua antaa sitä sectiota, kun toinen ihan oikeasti pelkää hysteerisesti.
Saimme kuulla vähättelyä, naureskelua, paras oli kun sain kotiini kirjeen jossa oli aika psykiatrille(!) Puhelimitse selvitin asian, psykiatrian pomo tuumas vaan, että ei sinun päässäsi vikaa ole, minäpä perun tämän ajan.
Eli vastauksena kysymykseesi; kyllä, suunitellun section saa, jos on valmis pitämään puolensa, tai näin ainakin e-karjalassa.
Leikkaus meni hienosti, toivuin niin hyvin että päästiin kotiin päivää suunniteltua aikaisemmin täydellisen, terveen poikani kanssa :)
Älä anna periksi!

Heheee-nimimerkille; joo on se varmaan ihhhmeeellistä, kun joku nykyään yrittää tehdä jotain itsekin, eikä mee heti leikkauspöydälle...pätee moneenkin asiaan...Miksköhän nykyään rasvaimut yms on niin yleisiä...? Kun ei viitsitä tehdä mitään asioiden eteen. Sama synnnytyksen kans, sen pitäis vissiin olla niin helppoa, eikä tuntua yhtään mitään, sen kus makaa leikkurin pöydällä...mutta monelle voikin tulla yllärinä että kivut sektion jälkeen on karmeet. Ainakin meikällä oli. Ja siis mulle tehtiin sektio koska vauvalla sydänäänet alko romahtaa, en itte olis halunut sitä.

Odotan kaksosia. Toinen on raivotarjonnassa ja toinen lapsi b perätilassa. Sectio pyynnölleni miltein nauretaan. Sanovat vain, että kyllä sinä uudelleen synnyttäjänä pystyt ne synnyttämään ja toisaalta samalla sanotaan ettei kohdun oma supistusvoima ehkä riitäkään lasten ulostuloon. Ottaa päähän ja kovasti. Olen saanut jo yhden synnytyksessä hapenpuutetta kärsivän lapsen, vähättelevät sitäkin. Seuraavalla polikäynnillä kysyn paljonko pitää maksaa, että saa lapsilleen paremmat mahdollisuudet selviytyä terveinä synnytyksestä. Mitään synnytyspelkoa en todellakaan tunne, olen luomuna synnyttänyt jo 6 tähänpäivään mennessä. Nyt suuri huoli on vauvojen selviytymisestä. En tiedä auttaisiko jos heittäyntyisi hulluksi, josko sillä saisi omalle kannalleen puoltajia.

Haluaisin myös section ohella tehtävän steriloinnin. Sekin on kuulema minun kohdaltani turha. Asian voi kuuleme hoitaa hormoonikierukalla. Ja mitenhän kun sairastan sairautta jossa kaikki keltarauhashormonit ovat kiellettyjä. Kysyin tätä lääkäriltä, joka terävänä kierukkaa ehotti. Sanoi, pääpunaisen ettei nyt ole vielä ajankohtaista asiaa edes miettiä. V......u olen loppuraskaudessa jo. Tuumasin sille, että no nähdään täällä sitten vissiin vielä näiden kaksostenkin jälkeen, kun te lääkäritkään ette tunnu osaavan omaa erikoisalaanne. Sairaus jota sairastan liittyy näet raskauden aiheuttamaan keltarauhashormonin eritykseen, siihen samaan mitä hormoonikierukassa on. en nyt itseänikään ihan untuvikkona tässä asiassa pidä, olen kuitenkin koulutukseltani itsekin terveydenhoitaja ja jo ison lapsikatraan äiti.

Lähtö oletus on lähes kaikilla synnyttäjillä se, että synnytys tapahtuu alakautta. Poikkeuksia on paljon mm. äidit joilla on ahdas lantio tai alatiesynnytykselle on joku muu rakenteellinen este jne. Myöskin äidit jotka ovat synnyttäneet alakautta ja sectiolla tilanne arvioidaan ennen synnytystä äitipolilla.
Alatiesynnytys on turvallisempi niin äidille kuin lapselle. Synnytyspelko on kyllä myös yksi syy siihen, että päädytään sektioon. Perätila taas ei automaattisesti tarkoita sitä että tehdään sektio. Lähes aina lapsi pyritään kääntämään, jos kääntäminen ei onnistu eikä lapsen ole turvallista syntyä peppu edellä, tehdään sektio.Perätilassa kuitenkin kokonaisuus ratkaisee, miten iso lapsi on, onko kyseessä ensari jne.
Kyllä äiti kuunnellaan (ainakin pitäisi) siinä miten hän haluaa synnyttää, mutta lääkärin tehtävänä on arvioida mikä vaihtoehto on TURVALLISIN niin äidin kuin lapsenkin kannalta.

Meille riitti ihan se että vauva oli perätilassa, mahdotonta saada käännettyä, sitä oltaisiin koitettu mutta vauva oli ruuvannut itsensä peppu eellä lantioon kiinni ja asento oli muutenkin mahdoton käännösyrityksiin. Alateitse olin valmistautunut synnyttämään, mutta perätilan takia päädyttiin sektioon. Hyvin sujui. Olin vain leikkauspäivän kipeä, seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin 10pvä särkylääkkeitä ja ei ongelmia. Positiivinen kokemus ainakin oli itselleni.

Hei,

minulla takana kaksi sektiota, toinen perätilan ja toinen synnytyspelon vuoksi. Koin, että minua kyllä kuunneltiin ja sektiopäätökset tulivat "helposti".Perätilassa olevaa lasta yritettiin kääntää, muttei onnistunut ja sektio oli selvä. Sovittiin sektioaika, muttalapsi päättikin syntyä aiemmin, joka kai sitten jätti sellaisen kokemuksen, että synnytyspelko tuli syyksi seuraavaan sektioon.Näin Oulun seudulla. Toivuin kummastakin todella hyvin ja nopeasti.

Hei kaikille,

On monen moista mielipidettä ja se suotakoon.
Itse olen ensinmäisen synnyttänyt alateitse ja kaikki meni hyvin. Eihän se helppoa ollu,pitkä ponnistusvaihe ym ja kipeä olin. Toisen kanssa pelkäsin hiukan mutta tässäkin kaikki meni aluksi hyvin ja lapsi syntyi lyhyellä ponnistamisella. Sitten jäi istukanpalasia kohtuun ja menetin verta 3400ml ja jouduin kaavintaan. Loppu hyvin. Kolmannen kanssa arkailin jälleen ja kävin pelkopolilla mutta se oli turhaa koska ei mulla ollut synnytystä ajatellen pelkoja vaan lähinnä vauvan ison koon takia että mahtuuko syntymään.Sitten vk 38 synnytys käynnistettiin syynä isokoko ja halusin synnyttää alateitse mutta en 5kilosta. synnytys ei menny halutulla tavalla ja päädyttiin kiirelliseen sektioon. Toivuin leikkauksesta hyvin ja oli positiivinen kokemus vaikka aluksi pettymys oli suuri. Nyt odotan neljättä ja olen ajatellut että...katsotaan rauhassa loppuvaiheessa synnytystapa arviointi ja mielellään haluan synnyttää alateitse mutta en pelkää sektioa..... MUTTA......sain juuri kuulla että lähipiirissäni kävi melko ikävästi. Synnytys päätyi leikkaukseen ja leikkauksen jälkeiset komplikaatiot veivät äidin kriittiseen tilaan ja paria päivää myöhemmin äiti menehtyi ;( tässä tapauksessa oli sattunut hoitovirhe,mitä kukaan ei ikinä olisi uskonut mutta totuus on julma!
NYT OLEN VARMA ITSE ETTÄ HALUAN ALATIESYNNYTYKSEN!!!!!

Minä odotan tällä hetkellä toista lastani, viikkoja vasta 8 6. Ensinmäinen äitiysneuvola-aika on reilun viikon kuluttua, ja ajattelin alkaa puhumaan jo heti ensinmäisellä kerralla etten halua synnyttää alateitse.

Esikoiseni syntyi tammikuussa 2011, ja pidin tällöin itsestäänselvyytenä alatiesynnytystä. Kun laskettu aika oli ylittynyt kahdella viikolla, synnytys käynnistettiin. Ensin söin päivän sairaalassa joitain suun kautta otettavia tabletteja, mutta ne eivät saaneet mitään aikaiseksi. Seuraavana aamuna kalvot puhkaistiin, ja kun omia supistuksia ei vieläkään näkynyt, laitettiin supistuksia lisäävä tippa. Kohdunkaulaani muodostui jokin kova "pahka" tai "kovettuma" jo viiden tunnin sisään ensinmäisistä supistuksista. Ilmeisesti myös vauvan pää oli jotenkin väärässä asennossa. Aukesin 9cm saakka, mutta lopulta lapsivesi oli jo vihreää ja synnytys päättyi sektioon. Synnytyksen kestoksi on merkattu reilu 19h. Jotenkin minulle jäi koko hommasta sellainen olo, että kroppani ei edes pysty synnyttämään, enkä todellakaan halua kokea tuollaista uudestaan mikäli se päätyy kuitenkin sektioon :-(.

Saakohan sektion tälläisessä tapauksessa, kun vaan tiukasti pitää puolensa?

En saanut kokoarvioultraa pyynnöistä huolimatta, enkä näin ollen ollut "oikeutettu" sektioon vaikka halusin. Lapsi syntyi laskettuna päivänä ja painoi 5 kg! Sai pahan erbin pareesin oikeaan käteen, eli käsi halvaantui ja se on lopun elämää hänellä halvaantuneena. Katkeruutta en voi sanoin kuvailla. Miettikää tarkkaan mitkä on riskit alatiesynnytyksessä oikeasti. Itse en ollut kuullutkaan mistään halvaantumisesta, ajattelin vain että pahin on hapenpuute ja sitten hätäsektio. Lasta ei voi työntää takaisin kun pää on tullut ulos. Jos lapsi on kookas se jumittuu luihin kiinni ja vain erittäin rajuilla manöövereillä sen saa hyvällätsäkällä irti--- mutta kohtalokkain seurauksin. En todellakaan ole vielä kolmeen vuoteen pystynyt edes käsittelemään koko tapahtumaketjua, sitä yrittää vain pärjätä päivästä toiseen ja kuntouttaa sen minkä voi. Koko juttu olisi ollut vältettävissä! Minä luotin ammattihenkilöstöön liikaa.

Pelko on lääketieteellinen syy!!! Keskustelu neuvolassa, josta saa lähetteen pelkopolille. Siellä sitten vaatii sektiota. HUOM!!! Tavallisen synnytyksen jälkeen palautuminen nopeampaa(siis jos ei liiallisia repeytymiä ym).

En ymmarra sektiokeskustelua alkuunkaan. Kylla se pitaa olla itsestaanselvyys saada sektio jos sita haluaa. Toki aidille on kerrottava kaikki sektioon ja alatiehen liittyvat riskit ja hyodyt ja paatos on perustuttava faktoihin.

Toki jos kyseessa on nuori aiti ja toiveena saada useampi lapsi niin silloin sektio on pieni, mutta olemassa oleva riski tulevia raskauksia ja synnytyksia ajatellen.

Luulen etta selkea syy Suomen asenteeseen ovat sektion kustannukset. Se maksaa toki enemman kuin normaali alatiesynnytys. Tahan on lisattava etta joissain maissa sektiota pidetaan tavallisena synnytystapana. Mainittakoon Turkki, Intia, Italia ja Etela-Amerikan maat. Siella laakarit kasvattavat tienesteja tekemalla sektioita.

Itse jos ikina saan lapsen niin se syntyy serktiolla. Suomen asenteen takia luultavasti ulkomailla yksityissairaalassa. Toivotaan vain kaiken menevan hyvin ja sektiosta olen valmis maksamaan tuhansia euroja. Kaikilla ei ole tata etuoikeutta. Minulle riittaa yksi lapsi jo ikani huomioiden.

Elama on aina riski ja suunniteltu sektio ei kuulu niihin suurimpiin. Ja taytyy muistaa etta Suomessa kuolee noin pari aitia vuodessa synnytyskomplikaatioihin. Yksi syy on hallitsematon verenvuoto.

t. sh vm. 2006

Tässä on puntaroitua puhetta sektiosta. Kaksi oleellista lainausta, jotta saadaan tämänkin keskustelun reunat paalutettua:

"Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Hoidosta päättää lopulta kuitenkin aina terveydenhuollon ammattilainen. Vaikka potilaalla on oikeus kieltäytyä ehdotetusta hoidosta, hänellä ei ole oikeutta saada mitä tahansa hoitoa."

"Inhimillisestä näkökulmasta asia on kuitenkin paljon mutkikkaampi. Sektiotoiveen taustalla voi olla useita syitä. Kun synnyttäjä toivoo ennalta suunniteltua sektiota, toive on otettava vakavasti. Jos synnyttäjä pysyy keskustelujen ja pelkopoliklinikan neuvonnan jälkeen kannassaan, olisi epäinhimillistä olla toteuttamatta hänen pyyntöään."

http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=12786/type=7

Minulle kyllä annettiin Helsingissä sekstio, kun vain tiukasti sitä vaadin. Syyksi kirjattiin synnytyspelko ja se on virallinen syy, joka riittää. Piti kyllä juosta kaikenmaailman keskustelut läpi ja ihan loppuun asti,jo päätöksen saamisenkin jälkeen, lääkärit yrittivät painostaa luopumaan siitä. Ihan kaksin kappalein muistan, kun he seisoivat sänkyni vieressä ja yrittivät melkein uhkailla valitsemaan alatiesynnytyksen. Onneksi en suostunut, sillä sektio oli helppo ja toivuin hyvin, jäi vain positiivisia muistoja.

Sektion saa kun sitä vaan osaa vaatia eikä alistu lääkärien painostukseen. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse (naistenklinikan lääkäri sanoi minulle näin). Itselleni tehtiin pelkosektio 5.11.12 ja sain sektion kun kävin pari kertaa pelkopolilla ja pitäydyin tiukasti päätöksessäni. Sektio meni todella kivuttomasti ja pääsin sairaalasta kahden päivän päästä leikkauksesta. Toivuin hyvin nopeasti ja minulle jäi lapsen syntymästä todella positiivinen kuva enkä kadu päätöstäni lainkaan. Alatiesynnytys ei olisi ollut minulle vaihtoehto, sillä pelkoni oli niin suuri, joten suostutteluista huolimatta pidin pääni ja viikolla 34 sain leikkaus ajan.
Ja nyt alatiesynnytys fanaatikot voivat jättää kommenttinsa jollekin muulle palstalle. Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin vai väitättekö että pieleen mennyt alatiesynnytys joka on päätynyt sektioon on väärin. Ja sektioon joutunut äiti ei ole oikea äiti.