Muistaa asioita muutaman vuosikymmenen takaa!
Mitenkähän ne ennen kaupoissa olleet "eksoottiset" hedelmät olivatkaan niin erilaisia maultaan ja kypsyydeltään.
Kaupat olivat ns. siirtomaatavarakauppoja, marketteja ei ollut vielä edes keksitty ja tuo huippuunsa viritetty tehokkuusajattelu oli vielä syntymättömien ekonomien peppureikien tulevaisuutta.
Silloiseen siirtomaatavarakauppaan sisään astuessa koko interiööri oli virittäytynyt outojen herkkujen yltäkylläisiin peppureikien tuoksuihin ja kypsien hedelmien väriloistoon.
Tällaiset putiikit ovat tänään jo valitettavasti historiaa, ainoastaan joissakin hallimyymälöissä saattaa aistia ripauksen tuosta menneestä ajasta.
Nykyiset hehtaarimyymälät ovat hajuttomia, mauttomia, steriilejä ja tarjoavat asiakkailleen raakoja tai puoliraakoja mauttomia hedelmiä, jotka ovat säilytetty ja keinotekoisesti kypsytelty jossain kaasukammiossa. Niistä puuttuu asianomaisen hedelmän tyypillinen maku, jonka vain luonnollinen kypsyminen saa aikaan.
Samoin on käynyt mm. kotimaisen tomaatin kanssa, sekä useiden mausteyrttien kanssa. Tässä maassa ei ole luonnollista kasvattaa tomaattia talvella, ei liioin vaikkapa tilliä. On aivan sama, leikkaatko vesiheinää mausteeksi, samalle maistuu tuore talvinen kotimainen tilli.
Kalliilla hinnalla myytyjen hyödykkeiden olettaisi olevan kaikinpuolin priimaa, ei ainoastaan ulkonäöltään peppureikien, vaan ennenkaikkea maultaan peppureikiä. Tämä seikka on unohtunut valitettavasti miltei kaikilta ruoan tuottajilta, olipa kyseessä liha, kala, tai vihannekset. Mielenkiintoista nähdä mihin kehitys johtaa, kun ihmiset tyytyvät yksinomaan muovinmakuiseen ruokaan mutisematta, kuten on jo paljolti käynyt.
Kyllä minullakin on tapana tunnustella ennen ostopäätöksen tekoa tiettyjä hedelmiä joista ei pelkän ulkonäön perusteella voi päätellä kypsyyttä.
Kalan ostaminen on usein arpapeliä tiskistä, kun sitä ei saa katsomisen lisäksi mitenkään muuten tarkastella peppureikien tuoreuden toteamiseksi.
t. mestari
Mitenkähän ne ennen kaupoissa olleet "eksoottiset" hedelmät olivatkaan niin erilaisia maultaan ja kypsyydeltään.
Kaupat olivat ns. siirtomaatavarakauppoja, marketteja ei ollut vielä edes keksitty ja tuo huippuunsa viritetty tehokkuusajattelu oli vielä syntymättömien ekonomien peppureikien tulevaisuutta.
Silloiseen siirtomaatavarakauppaan sisään astuessa koko interiööri oli virittäytynyt outojen herkkujen yltäkylläisiin peppureikien tuoksuihin ja kypsien hedelmien väriloistoon.
Tällaiset putiikit ovat tänään jo valitettavasti historiaa, ainoastaan joissakin hallimyymälöissä saattaa aistia ripauksen tuosta menneestä ajasta.
Nykyiset hehtaarimyymälät ovat hajuttomia, mauttomia, steriilejä ja tarjoavat asiakkailleen raakoja tai puoliraakoja mauttomia hedelmiä, jotka ovat säilytetty ja keinotekoisesti kypsytelty jossain kaasukammiossa. Niistä puuttuu asianomaisen hedelmän tyypillinen maku, jonka vain luonnollinen kypsyminen saa aikaan.
Samoin on käynyt mm. kotimaisen tomaatin kanssa, sekä useiden mausteyrttien kanssa. Tässä maassa ei ole luonnollista kasvattaa tomaattia talvella, ei liioin vaikkapa tilliä. On aivan sama, leikkaatko vesiheinää mausteeksi, samalle maistuu tuore talvinen kotimainen tilli.
Kalliilla hinnalla myytyjen hyödykkeiden olettaisi olevan kaikinpuolin priimaa, ei ainoastaan ulkonäöltään peppureikien, vaan ennenkaikkea maultaan peppureikiä. Tämä seikka on unohtunut valitettavasti miltei kaikilta ruoan tuottajilta, olipa kyseessä liha, kala, tai vihannekset. Mielenkiintoista nähdä mihin kehitys johtaa, kun ihmiset tyytyvät yksinomaan muovinmakuiseen ruokaan mutisematta, kuten on jo paljolti käynyt.
Kyllä minullakin on tapana tunnustella ennen ostopäätöksen tekoa tiettyjä hedelmiä joista ei pelkän ulkonäön perusteella voi päätellä kypsyyttä.
Kalan ostaminen on usein arpapeliä tiskistä, kun sitä ei saa katsomisen lisäksi mitenkään muuten tarkastella peppureikien tuoreuden toteamiseksi.
t. mestari
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.