olla ns. normaali?
Normaalia perhe-elämää, johon kuuluvat lapset ja melkoinen meno varsinkin näin joulun alla.
Eilen oli lapsiperhe kylässä. Mulla kestää toipuminen pelkästä yhden päivän kyläilyvisiitin isännöinnistä pari päivää. Miten ihmiset oikeasti jaksaa sellaista menoa jatkuvasti?
Nyt on ihana rauha laskeutunut taloon.
Normaalia perhe-elämää, johon kuuluvat lapset ja melkoinen meno varsinkin näin joulun alla.
Eilen oli lapsiperhe kylässä. Mulla kestää toipuminen pelkästä yhden päivän kyläilyvisiitin isännöinnistä pari päivää. Miten ihmiset oikeasti jaksaa sellaista menoa jatkuvasti?
Nyt on ihana rauha laskeutunut taloon.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En haluaisi. Kun käyn kyläilemässä systerin perheessä, olen aina aivan puhki. Tulisin hulluksi jos meillä olisi muutama mukula jaloissa pyörimässä. Se vain vakuuttaa, että olen tehnyt elämässäni itseni kannalta oikeita valintoja.
mulla on sama fiiliis. Mutta ajattelepa kuinka itsekkäinä ihmisinä yhteiskuntamme uusia veronmaksajia kasvattavat ikätoverimme meidänlaisiamme pitävät? Entäpä vielä vanhemmat ikäpolvet?
Kun on varma omista valinnoistaan, ei ulkopuoliselle painostukselle korvaansa lotkauta.
Joskus kysyin joltain ihmettelijältä, että eikö lasten tekeminen mukamas ole itsekästä. Että missä on ne kaikki syntymättömät lapset, jotka kirkuvat korvaan haluten syntyä juuri kyseisen naisen kohdusta? Ja että miksi oman hoivavietin tyydyttäminen on vähemmän itsekästä kuin oman rauhan ja vapaa-ajan arvostaminen.
No sitten alkoi puheet vääristyneestä ikärakenteesta ja siitä, kuka miedät hoitaa ja maksaa vanhana. No minä sitten muistutin maailman ylikansoitusongelmasta. Loppujen lopuksi aika hedelmätön keskustelu, mutta sama ihminen tuskin toistamiseen tulee kysymään, milloin meille tulee perheenlisäystä. ;-)
Kun heittää siittiön munasoluun, syntyy uusi työtätekevä veronmaksaja.
Ku kylvää jyviä peltoon, saadaan leipää.
Ratikka kylvää rahansa keinotteluun, tulee lisää rahaa, muttei yhtään mitään hyödyllistä,kuten ruoka ja voittorahat on ainajostain muualta pois
Se muualtapois otetaan PERSAUKISTEN ansoista ja prosentuaalisesti
eniten eläkeläisiltä, jotka ovat Ratkan Audin ja asunnon rakentaneet
ja ruoankin tuottaneet.
MORAALITONTA TODELLISUUDESSA VARASTAMISTA, MUTTA KOKOOMUKSEN SÄÄTÄMIEN LAKIEN MUKAAN VAIN FINANSSIPOLITIIKKAA
Semmoista se on. Musta tuli yllättäen normaali, vaikken halunnutkaan sitä nuorena.
Ei aina jaksakaan, mutta toisaalta, sitä osaa olla sitten ihan ekstaasissa pienestä lyhyestä yksinolo-hetkestä tai rauhallisesta, yllättäen tulleesta luku- tai vaikka palstailuhetkestä. Elämässä on paljon sellaisia.. hmm.. vaihtelevia hetkiä ja tilanteita. Ei pääse tylsistymään :D
miten tuollainen pääsee tapahtumaan yllättäen?
Etkö osaa toteuttaa suunnitelmaa?
Yllättäen mieli muuttui. Teki mieli jättääkin ehkäisy pois jne. Noh, ehkei se ollut kovin yllättävää 30 . naisella. Ei mulla ole nykyään mitään varmoja suunnitelmia, koska suunnitelmat muuttuu eikä voi tietää mitä tapahtuu. Ja etenkin nykyään, kun se mihin oma elämä kääntyy on niin riippuvainen monen ihmisten elämästä, mielistä, suunnitelmista, teoista, sattumasta ym.
Tänäänkin on esim. tapahtunut taas pari yllättävää käännettä. Oli tarkoitus mennä tiettyyn paikkaan, mutta yks henkilö sairastui, joten nyt ei taas sitten mennäkään, vaan otetaan käyttöön suunnitelma b tai c. Ikinä ei voi tietää, mitä aamulla on edessä. Mutta ei siis mitään pahaa sairastumista tai mitään sinänsä yllättävää kumminkaan. Tavallista.
naisten tuuliviiri kääntyy siinä 30 paikkeilla, aivan normaalia.
Olen elänyt ns. normaalia elämää, menettänyt sen enkä enää kaipaa sellaista uudestaan. Näin on hyvä.
puhut kuitenkin menettämisestä. Onkohan alitajuntasi eri mieltä kuin mitä kirjoitat?
Ei ole. Olen menettänyt muitakin asioita elämässäni, joita en enää kaipaa. Nykyisin kun muistelen minkälaista se normaali elämä joskus oli ja minkälaista elämäni on nyt, tulen joka kerta samaan tulokseen, että näin on hyvä. Hyvä minulle ja muillekin siinä olleille.
.
saa edes joskus olla rauhassa omissa ajatuksissaan
Har!
.
Ei perhehelvettiä kiitos, mutta yksi lapsi olisi ok. Isä asuisi eri osoitteessa, jotta asiat pysyvät linjassa.
Muista että suunnitelmien toteuttamiseen tarvitaan myös tahtoa, sinnikkyyttä ja ennen kaikkea horjumatonta päättäväisyyttä!
Lapsen kasvattamisessa joo, aikaansaaminen naamattoman helppoa...
Aivan niin, mutta tarvitaan siihen pillua ja mulkkuakin. Itselläni on pillu, jonnen muna pantaisiin ja sitten rynkytettäisiin. Sit syntys kakara.
haluaako jonne isäksi?
suunnitelmahan se on tuokin. Eipä muuta kuin toteuttamiseniloa sinne sitten vaan.
Sitä ei kysytä.
En aio rekkautua. Naisena esiintyminen tuottaa sulle nautintoa? Ja tuhmien sanojen käyttäminen... (Mulkku on tosi huono, kyrpä on parempi, sitä minä aina käytän)
Siis tekokyrpää, jos en jaksa mennä teatteriin, ravintolaan tai elokuviin. Silloin pidän hauskaa itseni kanssa: http://images2.wikia.nocookie.net/__cb20110907175123/falloutsuomi/fi/images/a/ab/Target-practice-black-dildo-300x300.jpg
Hohhoijaa. Taidan tosiaan lähteä elokuviin, et onnistu hauskuuttamaan. Puuttuu yllätyksellisyys ja aihepiirikin suppea.
Harmi vaan kun en saa sinne ketään kaveriksi, kun olen tällainen laitapuolen kulkija. Tissitkin riippuu...
Oikealla Cissillä on pystyt tisut, ja hän kirjoittaa sanan "itsetutkistelu" aina oikein. Son moro!
Sinkulle yhtäkkinen perhehyökkäys voikin olla shokki. Perheelliset kasvavat siihen hiljakseen sisään. Eivät huomaakaan millaista se on. Vähän kuin se sammakko, joka ei huomaa veden kuumenemista jos se istuu kuolemaansa ati kattilassa ja veden lämmittäminen tehdään hitaasti. Mutta jos sen heittää kuumaan veteen, se hyppää pois.
Toisaalta, kyllä se ensimmäisen lapsen syntymä on usein kriisin paikka parisuhteelle. Siinä synnytetään vanhempia, eikä se ola aibvankivuton tapahtuma.
En enää kaipaa sitä, mutta silloin kun elin sitä perhe-elämää, se oli aivan luonnollista.
Mjoo.
Päätö on tehty ja sen kans on nyt sitten vaan elettävä
Molempi parempi. Viihdyn mainiosti kaksin rakkaani kanssa. Mutta uskon meidän olevan vanhempinakin ihan elementissämme, jos lapsia joskus siunaantuu. :-)
Tappaisin itteni iliman kersoja.
Tiedätkö. Monien vaikeiden aikojen yli kontatessa olen kiittänyt luojaa että nämä joskus pikkuiset ovat elämääni siunaantuneet sillä rehellisesti sanoen jos ei muuta merkitystä elämälläni ole ollut niin nämä kaksi pellavapäätä. Turhamaista ehkä sanoa mutta ovat pitäneet elämän syrjässä kiinni. Auttaneet nousemaan ylös elämän lyödessä päin näköä. Onneksi ne tummat ajat ovat väistyneet. Toistaiseksi.