Nyt se sitten selvisi. Olin vaikeasti masentunut useamman lapsen äiti. Avioliittoa takana lähes kaksikymmentä vuotta. Ensin alkoi univaikeudet, ahdistus ja lopulta totaalinen uupumus. Kovasti miestäni olen tilanteestani syyllistänyt. Nyt olen sitten saanut selville, että syy ei ole mieheni. Olen itse ollut liian kiltti ja unohtanut tyystin omat tarpeeni ja haluni. Mies tietenkin on ollut tyytyväinen, kun vaimo suostuu kaikkeen ja huolehtii lapsista 110 prosenttisesti. Anoppini on dominoiva ja kiivas persoona. Suututin hänet nyt omalla mielipiteelläni ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen :) Siis eriäviä mielipiteitäni en ole hänelle aiemmin esittänyt vaan olen ollut hiljaa ja jälkikäteen marissut miehelle. Nyt sitten opettelen elämään terveellä tavalla. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta olen viettänyt aamuyöllä tarvittaessa useitakin tunteja valveilla sängyssä nousematta ylös. Syynä tähän on ollut etten ole halunnut herättää ja ärsyttää miestäni, koska hän on herkkäuninen. Opettelen siis nyt olemaan sängyssä oman vuorokausirytmini ja unenarpeeni mukaan. Huh, kuulostaa hullulta, mutta tämä on täyttä totta. Mitä muita syitä masennukselle on ilmennyt? Kirjoitan tälle palstalle, koska käymme pariterapiassa. Nyt näyttää, että avioeroa ei tarvita, suosittelen pariterapiaa lämpimästi.
Hajuton ja mauton vaimo/äiti/miniä/työntekijä/naapuri jne.
Maukkaampi nainen
2177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä, sinun elämäsi on tavallaan varastettu, olet elänyt toisten tuomaa elämää.
Kyllähän siinä itse kukin pitemmän päälle alkaa oireileen.
Onnea parantumisen tiellä.
Et ole ainoa jolle on käynyt noin. Monta tarinaa olen masennukseen sairastaneista naisista lukenut jotka ovat olleet ylikilttejä.
Tuosta alkaa tervehtyminen ja terve elämä! Tsemppiä!