Tunnesyöjä :(

Olen 30 vuotias kahden lapsen äiti. Olen syönyt herkkuja, lähinnä karkkeja niin kauan kuin muistan. Pienenä vanhempani ostivat minulle paljon herkkuja ja ryyppäsivät itse viikonlopun. Muistan ainakin nuorempana syöväni henkiseen pahaan olooni (kotiolot) ja ehkä siitä muodostui huono tapa? Karkista saan sekä henkisen että fyysisen (raukea olo) hyvän olon ja en kertakaikkiaan pysty hillitsemään karamellin syöntiäni. Nykyään karkkia menee ehkä parisen kiloa viikossa muut herkut päälle (sipsiä, jäätelöä, suklaakeksejä yms..). Välillä tulee aikoja, etten syö paljon mitään ja jopa lenkkeily/sali kiinnostaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen laihduin juoksemalla yli 10kg reilussa kahdessa kuukaudessa. Jostain syystä ei tehnyt edes herkkujakaan mieli. Sittenpä vahna ystäväni karkinhimo palasi kuvioihin. Voisiko olla jotain hormonaalista? Paino on noussut hitaasti mutta varmasti vuosien varrella ja näyttää nousevan koko ajan. Toki se nousee joka tapauksessa iän myötä, mutta tiedän että karkin takia monet kilot ovat turhia. Haluaisinkin saada vinkkejä (erittäin hyviä sellaisia), koska omat ideat/voimat alkaa olla vähissä. Haluan lopettaa karkin syönnin vaikka kokonaan (koska loppujen lopuksi siitä tulee vain paska olo) jos se niin vaatii. Tiedän että minulla on rahkeita, koska olen pystynyt olemaan pisimmillään 5 kk ilman karkkia ja toisen lapsen syntymän jälkeinen laihdutus oli niin mahtava! Miten saisin itsekurini/-kunnioitukseni takaisin??? Pitääkö tässä lähteä päätohtorille traumojaan selvittelemään???